Meteor ja DMSP

Kaksi satelliittia lähes kolarissa viime yönä

Kaksi sotilassatelliittia oli viime yönä hyvin lähellä toisiaan: kolaria ei lopulta tapahtunut, mutta venäläinen Meteor ja yhdysvaltalainen DMSP ohittivat toisensa vaarallisen läheltä toisiaan klo 23.53 Suomen aikaa.

 

Kyseessä oli kaksi noin 800 kilometrin korkeudessa Maata kiertävää sotilaallista sääsatelliittia, jotka eivät voineet muuttaa rataansa.

Satelliittien ja Maata muuten kiertävien kappaleiden ratoja seuraava Yhdysvaltain avaruusoperaatiokeskus oli arvioinut törmäyksen todennäköisyydeksi jopa 44 %.

Satelliittien nimiä ei kerrottu julkisuuteen, mutta ne ovat varsin nopeasti selvitettävissä julkisista tietokannoista. Muun muassa Spaceflight101 -sivusto oli löytänyt heti kaksi todennäköisintä kandidaattia: DMSP F15 ja Meteor 1-26.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

DMSP F15 on Yhdysvaltain puolustushallinnon sääsatelliitti, joka laukaistiin avaruuteen vuonna 1999. Sen massa laukaisun aikaan oli 1220 kg. 

Meteor 1-26 on puolestaan massiivisempi, noin 2,2-tonninen sääsatelliitti, joka lähetettiin radalleen vuonna 1976. Se ei ole todennäköisesti enää toiminnassa.

Kumpikin satelliitti kiertää Maata jotakuinkin napojen kautta kulkevilla ns. aurinkosynkronisilla radoilla ja ratatietojen mukaan lähiohitus tapahtui Etelämantereen päällä. Niiden ratoja voi seurata n2yo.com -sivustolla.

Tällaiset lähiohitukset ovat hyvin harvinaisia, koska yleensä satelliitit pystyvät muuttamaan ratojaan törmäysriskin tullessa ilmi. Mikäli nyt liki toisiaan olleet satelliitit olisivat olleet vielä kykeneviä ratamuutoksiin, niitä olisi myös siirretty hieman sivuun radoiltaan.

Ratamuutos tehdään yleensä hyvinkin pienen riskin ollessa olemassa – tyypillisesti jo 1/1000 todennäköisyys saa aikaan ratamuutoksen.

Jos satelliitit olisivat törmänneet toisiinsa, olisi tuloksena ollut suuri määrä avaruusromua. Kiertorata noin 800 kilometrin korkeudessa on varsin suosittu sää- ja kaukokartoitussatelliittien sijoittamiseen, ja siksi siellä on varsin paljon satelliitteja. 

Kiertorata on avaruusromun kannalta ikävä myös siksi, että ilmakehän rippeet eivät hidasta noin korkealla olevien kappaleiden ratanopeutta juuri lainkaan. Siellä oleva romu pysyy siis siellä pitkään, jopa satoja vuosia.

Onneksi kiertoratatörmäykset ovat olleet hyvin harvinaisia.

Viimeinen suurempi kolari kiertoradalla tapahtui helmikuussa 2009, kun tietoliikennesatelliitit Iridium-33 ja Strela-2M törmäsivät toisiinsa. Törmäyksen tuloksena syntyi yli 2200 kappaletta, joita voidaan edelleen seurata. Lisäksi pienempiä kappaleita on varmasti tuhansia.


Juttuja samasta aiheesta

Joidenkin vanhimpien juttujen tekstin näyttämisessä on ongelma. Pyrimme saamaan jutut pikaisesti taas normaaleiksi! Pahoittelut!