Tämä tuo tähdet sisälle

Päivän kuvaTänä viikonloppuna on Helsingissä meneillään pieni, mutta kiinnostava ammattitapaaminen: pohjoismaisten planetaarioiden vuosikokous. Viitisenkymmentä henkilöä pohtii planetaarioihin liittyviä asioita ja katselee uusimpia planetaarioelokuvia Heurekassa sekä Helsingin Observatoriolla. Tiedetuubi on eräs kokouksen järjestäjistä, joten olemme luonnollisesti paikalla.

Pohjoismaissa on monia mainioita planetaarioita ja sellaisissa kannattaa piipahtaa aina uudessa kaupungissa käydessä. Erilaisia planetaarioita katsellessa myös huomaa sen suuren eron, mikä on paitsi esityksissä niin myös planetaariokalustoissa. Monissa paikoissa tehdään "livenä" esityksiä päivän tähtitaivaasta, ja toisinaan ne ovat varsinaista stand-up komiikkaa, jota säestää musiikki ja planetaarioprojektorilla suoritettu taivaallinen akrobatia.

Yleensä kuitenkin planetaarioissa keskipisteenä – ihan konkreettisestikin – on tuo planetaarioprojektori, siis laite, joka heijastaa tähdet ja taivaanilmiöt pallomaiselle katolle. 

Ensimmäisen nykyaikaisen planetaarion idean esittivät saksalainen tähtitieteilijä ja Heidelbergin observatorion johtaja Max Wolf ja Münchenissä sijaitsevan Deutsches Museum -museon perustaja Oskar von Miller vuonna 1913. He alkoivat kehittää sitä eteenpäin yhdessä Zeiss-optiikkayhtiön kanssa, ja yhtiön johtaja Walter Bauersfeld rakensi itse ensimmäisen projektorin, joka asennettiin Zeissin Jenassa, Saksassa, sijaitsevan tehtaan katolle viimein vuonna 1923. Sen ympärillä oli 16 metriä halkaisijaltaan ollut kupoli, jonka sisäpinnalle tähtitaivas heijastettiin.

Projektori vietiin saman vuoden elokuussa Deutsches Museumiin, mutta vain väliaikaisesti; sinne avattiin ensimmäinen, kunnollinen pysyvä, yleisölle avoin planetaario 7. toukokuuta 1925 – siis 90 vuotta sitten. Ja samassa paikassa museon ullakolla on edelleen planetaario.

Kuva: Zeiss-yhtiön planetaarioprojektori Berliinissä vuonna 1939 avatussa planetaariossa. 

Siitä tuli saman tien ikoni: lähes kaikki planetaarioprojektorit muistuttivat sitä aina viime vuosikymmeniin saakka. Zeissin lisäksi monissa planetaarioissa ympäri maailman on japanilaisen Minoltan tekemiä projektoreja (kuten Minolta MS-15 Särkänniemen planetaariossa Tampereella).

Otsikkokuvassa on Los Angelesissa olevan Griffith-observatorion planetaarion kompakti projektori, Zeiss Universarium, joka on samantyyppinen kuin Heurekan planetaarion alkuperäinen projektori. Sen versio IX lienee paras tällä hetkellä saatavissa oleva planetaarioprojektori.

Nyttemmin perinteisten optis-mekaanisten projektoreiden rinnalle ovat tulleet täysin sähköiset projektorit, jotka tuottavat kuvan samaan tapaan kuin videoprojektorit. Niillä pystytään heijastamaan myös helposti tähtien lisäksi kaikenlaista muuta kuvaa sekä tietokoneen reaaliaikaisesti luomaa grafiikkaa yhdistettynä erilaiseen videomateriaaliin, joten luonnollisesti monet planetaariot hankkivat nykyisen tällaisia projektoreja. Niiden ylläpito on myös edullisempaa kuin tuhansista liikkuvista osista ja linsseistä sekä lampuista koostuvien vanhantyyppisten projektorien.

Mutta silti suriseva, valojaan myös alaspäin tuikkiva ja robotin tapaan planetaarion keskellä liikkuva projektori on edelleen kokemus sinällään. Siksi monet planetaariot pitävät sellaisiakin edelleen käytössä. 

Täällä on hyvä listaus maailman parhaista planetaarioista. Täällä on puolestaan täydellinen listaus maailman planetaarioista.

Alla on Norjassa, Sandnesissa sijaitsevan Vitenfabrikkenin (Tiedetehdas) UMOE-planetaarion Zeiss Skymaster ZKP 4 -projektori. 


Juttuja samasta aiheesta