Yhdysvaltain ilmavoimien kokeellinen miniavaruussukkula X-37B laukaistiin jo neljännelle lennolleen toissa päivänä, 20. toukokuuta. 

Vaikka sotilaat eivät ole kertoneet mitään sukkulansa tekemisistä laukaisun jälkeen, kymmenen samalla kyydillä avaruuteen noussutta pientä satelliittia ovat aloittaneet toimintansa; raketin laukaisusta vastannut yhtiö ilmoitti niiden irtaantuneen normaalisti omille teilleen ja näistä kenties kuuluisin, Planetary Societyn aurinkotuulipurjetta testaava LightSail, ainakin pääsi hyvin matkaan järjestön tiedotteen mukaan.

Muut cubesat-kategoriaan kuuluneet pienet satelliitit tulivat USAn merivoimien akatemiasta, George Washington -yliopistosta, Ilmavoimien tutkimuslaboratoriosta, Massachusettsin teknillisen yliopiston ja kahden kaupallisen yhtiön yhteenliittymältä ja Kalifornian osavaltion polyteknisestä yliopistosta.

USAn ilmavoimilla on käytössään kaksi Boeingin valmistamaa noin kahdeksan metriä pitää pientä sukkulaa, joista nyt avaruuteen noussut on tehnyt aikaisemmin jo yhden, pitkän avaruuslennon. Sen jälkeen alusta on huollettu ja varustettu tähän uuteen lentoonsa. 

Sukkulan tehtävästä ei ole kerrottu juurikaan julkisuuteen, mutta ilmavoimien mukaan nyt tärkein tehtävä on testata sähköistä rakettimoottoria ja alistaa koko joukko materiaalinäytteitä avaruuden olosuhteille pitkän ajan kuluessa. Lento tulee siis kestämään todennäköisesti kuukausien ajan, kenties jopa noin kaksi vuotta. 

Sähköisen rakettimoottorin suurin etu on sen hyvin pieni polttoaineenkulutus – se pystyy toimimaan vuosikaupalla pienellä määrällä ajoainetta, kunhan sähkövirtaa on saatavilla. Ja sitä alus saa avaruudessa rahtiruumasta ulos työntyneistä aurinkopaneeleista.

Nyt turvallisuusalan yhtiössä työssä oleva entinen Ilmavoimien entinen avaruusvakoilupäällikkö Brian Weeden kertoi SpaceNews -nettisivustolle kuitenkin, että lennon tavoitteena on yleisesti tutkia “uudelleenkäytettävän aluksen tekniikkoja, joita voidaan tuota takaisin Maan pinnalle ja tutkia täällä”. 

Hänen mukaansa lennolla testataan todennäköisimmin vakoilulaitteita, ratamuutoksien tekemistä sekä lämpösuojaustekniikoita. On kuitenkin epätodennäköistä, että X-37B kävisi tutkimassa avaruudessa toisia satelliitteja tai toisi niitä mukanaan takaisin alas.

Toisessa haastattelussa kenraali John Hyten, Ilmavoimien avaruusyksikön komentaja, sanoi, että X-37B:n etu on se, että “se voi mennä avaruuteen ja toimia siellä kuin satelliitti, mutta muista satelliiteista poiketen se voi tulla takaisin”. Sen erityisin osa onkin rahtiruuma, minne voidaan laittaa kutakin lentoa varten erityinen hyötykuorma ja se voidaan tuoda takaisin Maahan. Kuorma voi olla paitsi mainittuja näytteitä, niin myös vaikkapa kokeellisia vakoilukameroita.

Nyt alkaneen lennon kestoa ei ole kerrottu, mutta se materiaalikokeita mukaan laittaneen tutkimuslaitoksen mukaan se on “ainakin 200 vuorokautta”. Edellisellä lennollaan X-37B oli 674 päivää avaruudessa.
 
Tiedetuubi palaa asiaan, kun uusia tietoja tulee julkisuuteen.

X-37B laskeutumisensa jälkeen vuonna 2012.