Fougalla lentoa ja rikkoontuneita Hawkin renkaita - tunnelmia Tikkakoskelta

Kävin Tikkakoskella pidetyssä ilmavoimien satavuotisnäytöksessä selvittämässä mikä uusista hävittäjistä sopisi Suomelle parhaiten. Näkemykseni FinAF100-lentonäytöksestä, s'il vous plait!

Ehdin Tikkakoskelle FinAF100-näytökseen lauantaina kahdeksi. Näyttelyalueen ulkopuolella vallitsi kaaosmainen tungos, pitkät jonot kiemurtelivat edestakaisin. Kesti kauan selvittää, mistä saan lippuni ja mistä voi puikahtaa alueen sisälle.

Aamun vanhojen koneiden lentoesitykset olivat jo menneet, millä ei oikeastaan ollut väliä. Pääosassa kun oli ilmavoimat, ikiomassa satavuotisnäytöksessään. Olin paikalla katsomassa isoja pyssyjä ja uusinta tekniikkaa.

Suurimmat ennakko-odotukset olivat Hornetit korvaavan HX-hävittäjäkaupan kilpailijoiden lentoesityksissä. Kiinnosti nähdä, erottaisiko maasta käsin selviä eroja koneiden lento-ominaisuuksien välillä. Tai edes niiden ja Hornettien välillä. Tahdoin yksinkertaisesti selvittää, mikä kone meidän kannattaisi ottaa. (Lisää HX-suunnitelmista toisessa jutussa.)

Aikaa illan kohokohtaan oli ruhtinaallisesti, joten kiertelin messualuetta ristiin rastiin.

Virtuaalisia lentoja oli tarjolla monessa kojussa, lähtien passiivisista virtuaalilaseista ja tietokonepeleistä aina heiluviin ohjaamosimulaattoreihin. Oli harrastajia, museoita ja kiltoja, rakentajia ja viranomaisia esittelemässä toimintaansa. Oli kuumailmapalloja ja gyrokoptereita, ja tietysti lentokoneita. Mutta koneähkyä ei tullut kuten muutaman vuoden takaisessa Turku airshowssa. Ehkä paikalla oli nyt vähemmän siviili- ja ulkomaistahoja.

Tai sitten en vain löytänyt kaikkea, sillä opastus oli lähes olematonta. Alueesta ei ollut tarjolla tarkkoja karttoja, eikä näytteilleasettajien sijainnista saanut mistään tietoa. Viitoituksena toimineet satunnaisiin paikkoihin teipatut paperilaput hukkuivat väenpaljouteen, ja henkilökuntakin tarjoili lähinnä arvauksia tai "jossain tuolla"-kädenheilautuksia kun heiltä kysyi suuntia. Vesipisteet ja muut fasiliteetit olivat myös ongelmallisia paikantaa. Pyyhkeitä järjestäjille.

Tarkoitukseni oli lentoja odotellessa käydä jututtamassa HX-kilvan ehdokkaiden edustajia ja kysyä miksi juuri heidän koneensa olisi paras vaihtoehto Suomelle, tai kehumaan muiden koneita. Epävirallisesti tietysti.

Dassault Rafalen ihmiset vastasivat lyhytsanaisesti ja ympäripyöreästi, ja poistuivat lipittämään kuohuviiniä keskenään. Kuinka kliseisen ranskalaista. Ja Boeingin tai Lockheedin edustajia taas ei oikein löytynyt mistään, joten pihalla komeilevista uusista F-koneistakaan en saanut mitään tolkkua.

Dassault Rafalen esittelytila lämpeni sisäänpäin (yllä), Boeingin F-18 E Super Hornet ja Lockheedin F-35 Lightning II värjöttelivät yksinään ulkona.

Eurofighterin edustajat kertoivat koneestaan mielellään. He vakuuttivat puhuen koneen tehoista ja suorituskyvystä. Kansainvälistä yhteensopivuuttakin hehkuttivat. Tähänastisista paras vaihtoehto, ajattelin.

Saabin Gripenin puolestapuhujat taas kertoivat Meteor-ohjuksistaan, huoltovarmuudesta ja käyttöhinnasta. Heidän koneensa tehdään Suomelle juuri sopivaksi.

Tavoitteeni ratkaista HX-kilpa kerralla oli ehkä hieman vaiheessa, mutta kallistuin saman tien Gripenin puolelle. Kyllä tästä selvä tulee, jatkan sitten illemmalla.

Eurofighter Typhoon (yllä ) ja Saabin JAS Gripen.

Palkintolennolla Fougan kyydissä

Törmäsin näytöksessä täysin sattumalta brittiläiseen Tony Strotheriin, joka oli aiemmin päivällä käynyt lentämässä Fougalla.

Koko nimeltään Fouga CM.170 Magister on ranskalaisvalmisteinen koulutuskone. Kuulopuhen mukaan se on käytännössä purjelentokone, johon on isketty kiinni suihkumoottori. Niitä käytettiin Suomessakin vuosina 1958 - 88, ja siviilit oppivat tuntemaan koneet ulisevan äänen perusteella. Fougaa kutsuttiinkin yleisesti "kukkopilliksi". Ne tulivat myös kuuluisiksi useista onnettomuuksista. Heittoistuimettomana kone oli pilotilleen ikävän usein surmanloukku.

Hopeisella Fougalla on suoraan 50-luvulta tuleva fantastisen futuristinen ulkomuoto.

Tonyn palkintolento sujui kuitenkin turvallisesti. Lentonäytöksen liput ostaneiden kesken oli arvottu neljä lentoa, hän oli yksi voittajista. Mies kuvaili kokemusta haltioituneena: "Teimme tynnyrin (engl. barrel roll), kierteitä, ja pyörimme ties miten moneen suuntaan. Usein käytiin kahdessa geessä, maksimi taisi olla neljä. Se oli musertavaa. Maksimikiihtyvyyden aikaan en saanut nostettua käsiä, saati sitten kameraa ylös."

Tony näytti lennolta muutamia huikaisevia kuvia. Ohjaamosta avautuu kaunis järvimaisema. "Tämän otin kun olimme ylösalaisin", Tony selostaa. Joissain otoksissa näkyy auringossa kauniisti kimmeltävä toinen Fouga, jonka kyydissä oli toinen lennon voittanut onnekas. Koneet liikkuivat tiiviisti vierekkäin, mikä lisäsi kokemukseen perspektiiviä. Alla muutama otos Tonyn Facebook-seinältä.

Miltä lennolla sitten fyysisesti tuntui? Mies kertoi ohjaamon olleen yllättävän ahdas. Asiaa ei helpottanut yhtään, että pilotin tehdessä ohjausliikkeitä myös Tonyn edessä oleva ohjaussauva liikkui. Pari kertaa se kuulemma osui ikävästi vatsaan. Sormet itsepäisestä kepakosta täytyi tietenkin pitää erossa.

"Pilotti painotti lentoon lähtiessä, että jos alkaa tuntua pahoinvoivalta, hänelle pitää kertoa välittömästi. Minä kyllä pärjäsin hyvin, mutta naapurikoneen matkustajalla ei ehkä käynyt yhtä hyvä tuuri."

Ahtaan ohjaamon siivoaminen mahtaa olla ikävää puuhaa, pohdin.

Fougan kyytiin pääsee myös rahalla. Arviot huitelevat 500 ja 800 euron välillä tunnilta. Suomessa on kaksi toimintakuntoista kukkopilliä, toinen Porissa ja Kuopiossa.

Tony ja hänen ystävänsä Geoff Spinks harrastavat lentokoneiden kuvausta, ja kiertävät lentonäytöksissä ympäri maailmaa. "Raitista ilmaa tässä ainakin saa", heittää Geoff.

Taitaa kyllä olla ensimmäinen kerta kun joku kutsuu kerosiinin ja pakokaasun katkua raikkaaksi.

Miesten FinAF100:n kuvat ilmaantunevat jossain vaiheessa ainakin osaksi julkisesti nähtäville. Sitä ennen aiempien matkojen kuvia voi ihastella monilla sivuilla (Tony Strother: VixenImages; Geoff Spinks: Airliners , Flickr , Airshows). Miehet eivät myy kuviaan, paitsi erikoistilanteissa.

Illan huipennus

Kiitoradan tuntumassa oli ns. spotteri- eli kuvauspaikka toimittajia ja extralipun maksaneita varten. Odotellessani hävittäjälentoja ihmettelin kameroiden kirjoa ja kokoa. Ruotsalainen ammattikuvaaja Tim Jansson käytti välillä vajaan metrin pituista objektiivia. Oli kuulemma lainassa, ja "pirun painava putki", eikä mies jaksanut montaa kuvaa sillä kerralla räpsäistäkään. Miehen Jugg.se -sivuston instagram-osiossa on jo näkyvissä muutamia otoksia lentonäytöksestä.

Kuvaajat zoomailevat kohti soihtuja räiskivää helikopteria.

Sitten itse lentonäytöksiin.

Taivaalla lenteli alkuiltapäivästä harjoitushävittäjiä ja ilmavoimien taitolentotiimikin.Midnight Hawksien tiivistä pyörittelyä on aina ilo katsella. Hawk-kaksikon ja Hornetin ilmataistelu taas oli virkistävä idea, mutta lopputulos oli katsojalle varsim mitäänsanomaton. Aivan kuin Audi R8 kisailisi 70-luvun Toyota Corollan kanssa. Kun koneiden iät ja käyttötarkoituksetkin ovat aivan erit, ei "taistelussa" ole mitään mieltä.

Seuraavalla kerralla Gripenin ja Eurofighterin taistelunäytös, kiitos.

Dassault Rafale -kaksikko ja Eurofighter.

Vihdoin päästiin tositoimiin. Yhdysvaltojen EA-18G Growler piti käsittämätöntä melua, muttei sen meno juuri suomalaisten Hornettien lentelystä poikennut.

Dassault Rafale -kaksikon lento oli päivän ehdoton kohokohta. Kahden todella suorituskykyisen koneen rennolta kaartelulta ja kääntyilyltä vaikuttanut kisailu piristi yksinlentojen lomassa. Koneet pysyivät koko ajan tiiviisti katsojien edessä, välillä ajaen toisiaan takaa ja toisinaan tiiviisti vierekkäin.

Kaunis ja elegantti kone. Eipä tuosta ole epäselvyyttä. Kyllä me tuo Rafale otetaan!

Eurofighter Typhoonin lento pisti miettimään asian saman tien uudelleen. Siinä kun oli oikeata suorituskyvyn esittelyä. Noususta suoraan silmukkaan, lentoa lähellä äänen nopeutta, hidaslentoa, kierteitä, silmukoita ja lopuksi nousu hetkessä suoraan ylöspäin ehkä kymmenen kilometrin tietämille. Lähes vatsanpohjasta otti pelkkä katsominen. Kaunista ja komeaa.

Taitaa se sittenkin tuo Eurofighter olla aika ehdoton valinta.

Sitten ilmaan nousivat jälleen Midnight Hawksit, joiden oli tarkoitus käydä jossain kauempana ja pörähtää paikalle illan loppunäytökseen noin puolen tunnin päästä. Viimeisen Hawkin nousukiihdytys meni kuitenkin yllättävän pitkäksi, mutta pääsi sekin lopulta ilmaan.... mutta ehkä se savutti enemmän kuin muut. Ja aivan kuin se olisi lentänyt tiehensä laskutelineet alhaalla...?

Vähän ajan kuluttua kiitoradalle ilmestyi väkeä noukkimaan sieltä mustia palasia. Sitten paikalle ajoi useita sammutusajoneuvoja, jotka jäivät kuin odottamaan jotain. Katsojien joukossa kuului villejä tarinoita maahan syöksyvästä koneesta, loukkaantuneesta pilotista ja muista sepityksistä.

Muutaman kymmenen minuutin päästä kuulutettiin, että neljänneltä Hawkilta oli hajonnut rengas ja että se joutuisi tekemään hätälaskun. Ensimmäiset kolme tulivat alas, ja tämä neljäs kulutti polttoainetta taivaalla vielä 20 minuutin ajan kaarrellen muutaman kilometrin päässä.

Laskussa oli draaman tuntua, kun tiesi mistä oli kyse. Siinä ei kuitenkaan erottanut juuri mitään erikoista - kone laskeutui pehmeästi ja rullasi vain tavallista pidemmälle. Oikea rengas savutti hieman pitkin matkaa, mutta pilotti onnistui pitämään koneen suorassa loppumetreille asti. Siellä rikkoutunut rengas alkoi puoltaa ja lopulta kone käännähtikin väkisin kymmenisen metriä nurmikon puolelle.

Tarkasta kuvasta erottaa kuinka muhkurainen oikea rengas on (Geoff Spinks)

Näytöksen loppuhuipennus oli kuin olikin dramaattinen, mutta aivan eri tavoin kuin järjestäjillä oli aikomus. Yleisölle tämä oli hyvä esitys siitä kuinka lentotouhuissa varaudutaan vaaratilanteisiin.

Saab Gripenin yksinlento jäi sitten lopulta näkemättä. Olisiko se sitten kuitenkin se oikea valinta? Pitäisi kyllä nähdä vielä käytännössä. Ja entä ne amerikkalaiset koneet sitten... himpura kun tämä päättäminen ei olekaan niin helppoa!

Lauantain lentonäytöksen seitsentuntinen lähetys on nähtävillä monipuolisesti selostettuna Yle Areenassa. Esittelyjen ajankohdat: VL Viima 01.00.00, ilmavoimamuseo 01.53.25, VL Viima 02.09.00, F-18E/F Super Hornet, EA-18G Growler 5.04.30, F-35 Lightning II 5.43.20, Saab JAS 39 Gripen E 5.45.20. Lentoesitysten ajankohdat: Lippuhyppy 0.11.20, Hawk 0.20.15, VL Viima kaksitaso 0.32.15, Fokker D.VII kaksitaso 0.34.05, VL Viima kaksitaso 0.49.10, Saab 91D / Woikosken Saririt / Valmet L-70 Vinka osastot 1.07.10, kooste 1.42.45, kooste 2.15.00, Fouga Magister CM.170 2.24.30, AW 119 Ke Koala 2.47.30, Saab J35 Draken 2.48.45, AW 119 Ke Koala 2.59.25, NH90 3.09.30, DC-3 3.17.25, Pilatus PC-12 NG 3.19.45, Vinka 3.20.50, Hughes MD500 3.23.00, Vinka 3.31.20, DC-3 3.36.35, kooste 3.38.30, Pilatus PC-12 NG 3.41.00, Midnight Hawks 3.50.00, kooste 4.40.00, Hornetin ja Hawkin suorituskykyvertailu 4.52.30, F-18G Growler 5.06.45, Dassault Rafale -kaksikko 5.18.30, Eurofighter Typhoon 5.29.15, Midnight Hawksien nousu 5.44.40, ongelmatiedotus 6.02.00, kolmen ensimmäisen lasku 6.06.20, viimeisen Hawkin lasku 6.22.00.

Kuvat: Jarmo Korteniemi, ellei toisin mainita.

Rough English translation for Tony and Geoff

Title: Fouga flights and broken Hawk tyres - experiences from Tikkakoski

Lead: I went to Tikkakoski at the Air Force's Centennial Show to find out what new fighters would be best for Finland. So here are my from the FinAF100 air show, s'il vous plait!

I got to Tikkakoski around two pm on Saturday. Outside the exhibition area there was a chaotic crowd, long queues squinted with the back and forth. It took me a while to figure out where to get my ticket and where to get inside.

The show flights of the older aircraft had already been done in the morning, which did not really matter. The show was about the Air Force, in its centennial show. I was there to look at the big guns and check out the latest technology.

I was mostly anticipating to see air shows put up by the for competitors for the Hornet replacing HX fighter deal. I was interested to see if I could spot clear differences between the characteristics of those aircraft, or even between them and F-18 Hornets. I just wanted to figure out which machine we should take. (More about the HX deal plans in another story.)

There was plenty of time before the highlights of the evening, so I started to roam around the trade fair area.

Many booths offered virtual flights - from those passive ones where you wear virtual glasses to action-packed computer games to swinging flight simulators. There were amateurs, museums and guides, builders, and authorities presenting their activities. There were hot air balloons and gyrocopters, and of course airplanes. But this time there was not too much, like a few years ago in the Turku airshow. Maybe now there were fewer civiloam and/or foreign planes.

Or maybe I just did not find everything. Directions and info was almost non-existent. No accurate maps of the area were provided, and no information was obtained about the location of particular exhibitors. Hand written signs pointing here or there were put in totally random places and got lost in the crowds, and if you asked the staff for directions they mainly offered guesses or pointed "somewhere over there". Water and other facilities were also problematic to locate. Organizers should know better.

Whilst waiting for the flights I planned to visit all the HX-race candidates and ask (informally of course) why their planes would be the best option for Finland. Or if they wished they could praise the competitions' machines.

The people of Dassault Rafale responded briefly and vaguely, and obviously wanted to exit the conversation asao to return to drinking sparkling wine and chat with their countrymen. How very French. The representatives of Boeing or Lockheed were nowhere to be found, so I did not get any sense of the new F-machines that just stood there.

Caption: Dassault Rafale's booth was apparently only for the French (above), Boeing's F-18 E Super Hornet and Lockheed's F-35 Lightning II stood all alone in the outdoors.

The Eurofighter people were happy to talk about their machines. They spoke convincingly about the power and performance of the plane. International compatibility was also emphasized. This is the best option for Finland so far, I thought.

Saab Gripen's spokesmen talked about their Meteor missiles, security of supply, and operating price. Their machines will be made to suite Finland just right.

My goal to solve HX bid race was still in the early stages, but I was already inclined to go with the Gripen. It'll be decided in the evening, I thought.

Caption: Eurofighter Typhoon (above) and Saab's JAS Gripen.

Subheading: On a prize flight to Fouga

By chance I met British Tony Strother during the show. He had flown with Fouga earlier that day.

Fouga CM.170 Magister, as the whole name goes, is a French-made training aeroplane. According to here-say "it is practically a glider with a jet engine strapped onto it". They were in use in Finland from 1958 to 1988, and civilians learned to know the planes by their high pitched sound. Fouga was commonly called "the whistle". They also became famous for several accidents. The plane had no ejection seats, and were often death traps to the pilot.

Caption: The silvery Fouga has a fantastic futuristic look from the 50's.

Tony's prize flight, however, went smoothly. He had been one of four people attending the airshow who had won a Fouga flight. The man described the experience enthusiastically, "We made rolls, slides, and we turned here and there. We often got to two G's, the maximum was around four. It was crushing. During the maximum acceleration I couldn't get my hands up, let alone my camera."

Tony showed me some amazing photos from the flight. There is a beautiful scenery of lakes opening up from the cockpit. "I took this when we were upside down," Tony explains. In some shots I could see an another Fouga, beautifully glimmering beautifully in the sun. Inside that was the other lucky person who had won a flight. The machines moved in a closely packed formation, adding perspective to the experience.

And how did the flight feel physically? The man said the cab was surprisingly cramped. It didn't help that when the pilot turned the plane, both sticks moved, including the one in front of Tony. It even hit him a couple of times on the stomach. And of course, you had to keep your hands off the stubborn thing.

"When we took off, the pilot emphasized that if I began to feel sick, I should let him know immediately. I didn't have any problems, but the passenger in the other plane might not had such luck."

Cleaning up the cramped cockpit in which somebody's just been sick must be a bummer.

You can also get on a Fouga if you have the money. Estimates of the cost vary between 500 and 800 euros per hour. There are two airworthy "whistles" in Finland, one in Pori and another in Kuopio.

Tony and his friend Geoff Spinks photograph planes and travel all around the world to see air shows. "At least you get fresh air, says Geoff.

This must be the first time someone calls the scent of kerosene and exhaust gases fresh.

The guys do not sell their pictures except in special circumstances, but their FinAF100 images will probably appear at some stage to the net. Before that, pictures of previous journeys can be admired on many pages (Tony Strother: VixenImages , Geoff Spinks: Airliners , Flickr , Airshows ).

Subheading: The culmination of the evening

Near the runway was the so-called spotter or photographing site, where you could find journalists and photographers who had paid extra. While I was waiting for the fighters I looked around, and wondered about the variety and sizes of the cameras. Swedish pro photographer Tim Jansson was occationally using a huge, almost meter-long lense. I heard it was on loan, and "damn heavy" since the guy did not took just a few pictures with it on one go. There are already a few pics of the show on the Instagram section of his Jugg.se web page.

Caption: The photographers zooming in on the helicopter spewing flares.

Then finally the air show itself started.

During the early hours the sky was occupied by training fighters and also the airforce's aerobaric team. The close twisting and turning of the Midnight Hawks is always a pleasure to watch. On the other hand, the air combat between the Hawk duo and a lone Hornet was a refreshing idea, but the end result was somewhat bland for the viewer. Just like if an Audi R8 would duel with a 70's Toyota Corolla. When the age and the purposes of the planes are vastly different, there is no point in a "fight".

Next time, a battle between a Gripen and an Eurofighter, thank you.

Caption: Dassault Rafale and Eurofighter.

Finally we got into real action. The noise from the EA-18G Growler was unimaginable, but its flight did not really differ from that of the Finnish Hornets.

The flight of the Dassault Rafale duo was the highlight of the day. The two really high-performance planes were swaying and swinging in the sky, seemingly relaxed. Quite refreshing amongst the many solo flights. The machines also stayed constantly in front of the public, sometimes chasing each other and sometimes tightly side by side.

It's a beautiful and elegant machine. There is no doubt: We'll definitely be buying the Rafale!

The flight of Eurofighter Typhoon immediately afterwards made me think again. The demo was of real performance. Takeoff, immediate ascent to a loop, flight close to the speed of the sound, then slow motion, some twists and loops, and finally a climb straight up for maybe ten kilometers. Almost felt a bit weird in my stomach just watching. Beautiful and handsome.

Okay, I think the Eurofighter is the absolute choice.

Then, it was time for the Midnight Hawks. They were supposed to go away for a while and then return for the finale in half an hour. However, the takeoff of the fourth Hawk went surprisingly long, but finally it got into the air ... but was it smoking more than the others? And just like it flew away with its landing gear down?

Shortly afterwards, a bunch of (authorized) people went on the runway to pick up some weird black pieces there. Then several fire fighging trucks came over, like they were waiting for something. There were rumors in the crowds about a plane crashing, maybe an injured pilot, and other fairytales.

Within a few tens of minutes, it was announced that the fourth Hawk had a broken tyre and that it would be making an emergency landing. The first three came down, while this fourth spents fuel in the sky for another 20 minutes or so, curving back and forth a few km away.

The ordeal was a suspense if you knew what it was all about. However, the landing wasn't anything special - the plane landed very softly and just hurdled down the runway a bit farther than usual. The right tyre was smoking a little along the way, but the pilot managed to keep the machine straight almost to the end. There, the broken tyre began to pull to the right and eventually the machine turned and slid about ten meters onto the lawn.

Caption: The detail shows how bumpy the right tyre is (Geoff Spinks)

The end of the show was quite dramatic, but not in the way way that the organizers intended. For the public this was a good presentation of how airport professionals prepare for flight incidents.

So I missed the solo flight of the Saab Gripen. Qould it have been the right choice? I should see that one in practice. And what about those American planes... man, making the decision isn't so easy after all!

The seven-hour transmission of the Saturday air show is available in Yle Areenas . Flight Schedule: Flag Flight 0.11.20, Hawk 0.20.15, VL Viima biplane 0.32.15, Fokker D.VII biplane 0.34.05, VL Viima biplane 0.49.10, Saab 91D / Woikoski Saririt / Valmet L-70 Vinka 1.07.10, compilation 1.42.45, compilation 2.15.00, Fouga Magister CM.170 2.24.30, AW 119 Ke Koala 2.47.30, Saab J35 Draken 2.48.45, AW 119 Ke Koala 2.59.25, NH90 3.09.30, DC-3 3.17.25, Pilatus PC-12 NG 3.19.45, Vinka 3.20.50, Hughes MD500 3.23.00, Vinka 3.31.20, DC-3 3.36.35, compilation 3.38.30, Pilatus PC-12 NG 3.41 .00, Midnight Hawks 3.50.00, compilation 4.40.00, Hornet and Hawk performance comparison 4.52.30, F-18G Growler 5.06.45, Dassault Rafale 5.18.30, Eurofighter Typhoon 5.29.15, Midnight Hawks takeoff 5.44.40 , problem information 6.02.00, first three land 6.06.20, last Hawk lands 6.22.00.

Photos: Jarmo Korteniemi, unless otherwise stated.


Juttuja samasta aiheesta