Pitkä, kuuma kesä

Samaan aikaan, kun koto-Suomen mediassa pähkäillään, onko ilmaston lämpeneminen pysähtynyt, täällä Brittein saarilla on nautittu kesähelteistä – eikä kenellekään tulisi mieleenkään väittää, ettei ilmasto olisi enää lämpenemässä. Saarivaltakunnan kuuma kesä ei kuitenkaan todista vielä yhtään mitään ilmaston muuttumisesta suuntaan tai toiseen. Yksittäisen päivän, viikon, kuukauden tai vuodenkaan sää ei vielä välttämättä kerro pitkäaikaisista muutoksista. Sää voi olla vaikka koko kesän melkein millainen tahansa, sillä vasta useamman kesän kelit antavat osviittaa ilmastosta. Joka on siis eri asia kuin sää. Kuten Ilmatieteen laitoksen nettisanastossa todetaan, sää on ”säämuuttujien (lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, ilman kosteus jne.) tila määrätyssä paikassa tiettynä hetkenä”. Samaisen sanaston mukaan ilmasto on puolestaan ”jonkin paikan säämuuttujista (lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, ilman kosteus jne.) laskettu pitkän ajan keskiarvo”. Millaista Britanniassa sitten on viime vuosina ollut? Onko kuluva kesä jotenkin poikkeuksellinen? Mitä ilmeisimmin on. Lopullisia tilastoja ei ole vielä julkaistu, mutta vastikään päättynyt heinäkuu näyttäisi olleen kaikkien aikojen kolmanneksi lämpimin. Siihen viittaa myös aina yhtä luotettava mutu-tuntuma. Edellinen visiitti näille nurkille – tosin vain parin viikon mittainen – on kuuden vuoden takaa. Tuolloinen kesä oli kuulemma sateisin kolmeensataan vuoteen. Paikallisten mukaan viime kesä oli kuitenkin vielä kurjempi. Ja jos on uskominen pienessä Kincardine O’Neilin kylässä teetupaa pitävän kaverin puheita, viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet säiltään surkeita. Onko ilmasto nyt sitten yhtäkkiä lämmennyt vai onko kyse silkasta sattumasta, yksittäisestä hellekesästä, joka mahtuu normaalin vaihtelun raameihin? Se jää nähtäväksi. Jotain voi päätellä, kun on koettu ensi vuoden kesä, ja vielä viisaampia ollaan vuosikymmenen kuluttua. Toteaako teetuvan tyyppi silloin, että viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet säiltään kerrassaan loistavia? Ehkä, ehkä ei. Globaalista ilmastonmuutoksesta puhuttaessa pitää muistaa, että kyse on nimenomaan globaalista, maailmanlaajuisesta muutoksesta. Vaikka ilmasto on lämpenemässä nopeammin kuin koskaan, se ei tarkoita sitä, että jokainen vuosi olisi kaikkialla maailmassa aina lämpimämpi kuin edellinen. Säät vaihtelevat myös jatkossa laajoissa rajoissa, kuten on nähty Suomessakin. Viime vuosien runsaslumiset ja ankarasti pakkastavat talvet ovat joidenkin mielestä merkki siitä, että ilmastontutkijat ovat auttamattomasti väärässä: ”Miten ilmasto voi mukamas olla lämpenemässä, kun pihalla on metri lunta ja pakkasta on parikymmentä astetta?” Äkkiseltään voi vaikuttaa siltä, että ilmaston lämpeneminen voisi olla ihan hyvä asia – ja mikä huolestuttavinta, ainakin Suomessa jopa jotkut poliitikot ovat antaneet sen suuntaisia lausuntoja. Viljelykasvien elinolot paranevat, rakentamista ja teiden kunnossapitoa hankaloittava routaantuminen vähenee, aurinkopaneelit tuottavat enemmän sähköä (hah!) ja onhan helteessä hauskempi lojua riippukeinussa, lukea kesädekkaria ja siemailla kylmää sihijuomaa. Kirjoitan tätä tekstiä Wandsworth Parkissa Thamesin rantamilla. Elokuu on alkanut, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarit näyttävät kolmeakymmentä astetta. Auvoisaa. Vai onko? Puiston nurmikot ovat palaneet karrelle ja puista putoilee tuulen mukana kuivia ja kuolleita lehtiä. Jos katsoisi pelkkää kuvaa, voisi kuvitella, että syksy on jo pitkällä. Kesän mittaan täällä Lontoossa on satanut ainoastaan muutaman kerran ja vain pariin otteeseen vettä on tullut kunnolla, taivaan täydeltä. Luonto kärsii eikä ihmisilläkään ole välttämättä kivaa. Miljoonakaupungin ilma on aina saasteista sakeaa, mutta kun puhdistavia sateita tulee vain harvakseltaan, tilanne pahenee entisestään. Tutkijat arvelevat kokonaisten kulttuurien kadonneen aiempien ilmastonmuutosten seurauksena. Meillä on toki paremmat eväät selvitä muuttuvissa olosuhteissa kuin menneen maailman ihmisillä, mutta toisaalta nykyinen ilmastonmuutos etenee paljon nopeammin kuin aikaisemmat. Ja me itse olemme jo pitkään tehneet parhaamme, jotta se nopeutuisi entisestään. Valitettavasti ihmiskunta on ollut aina varsin kyvykäs onnistumaan hankkeissa, joihin se on ryhtynyt – etenkin haitallisissa hankkeissa.

Juttuja samasta aiheesta