Kuka keksi tulitikun ja miksi

"Maailmankaikkeudesta toiseen saattaa tihkua luonnonlakeja", sanoi puolisoni, kun kysyin jotakin Higgsistä ja hiukkasista. Sitä mistä painovoima johtuu kun ei oikeasti tiedetä. Yksi teoria on, että kun hiukkaset vuorovaikuttavat Higgsin kentän kanssa, ne saavat massan, joka aiheuttaa gravitaatiota. Mutta voi olla niinkin, että gravitaatio ja muut luonnonlait ovat tihkuneet rinnakkaistodellisuuksista, joissa luonnonvoimat ovat vahvuuksiltaan erilaisia.

Jään aina ihmettelemään, miten tämä eroaa taiteesta.

Minusta sekä tiede että taide ovat maailman jännittävimpiä asioita. Eivätkä ne eroa niin kamalasti toisistaan: sekä tieteessä että taiteessa tarvitaan luovuutta, mielikuvitusta ja metaforia.

Tiede käyttää usein humanistisia metaforia, esimerkiksi maapallon akselin huojumista verrataan pyörivään hyrrään. Mutta Sara Maitlandin novellikokoelmassa Moss Witch and Other Stories (Comma Press, 2013) eri tieteenalojen tuloksia käytetään metaforisesti, vertauskuvina.

Mielikuvitus on kykyä yhdistellä toisiinsa liittymättömiä asioita. Usein kuitenkin tiede sekoitetaan mytologiaan tai maagiseen tavalla, joka ei kunnioita tieteen pyrkimyksiä systemaattisuuteen, tarkkuuteen ja totuuteen, eikä myöskään inhimillistä tarvetta tarkastella maailmaa taiteen avulla. Maitlandin kirjassa tiede ja taide (kirjallisuus) elävät kuitenkin rinnatusten; tiedettä ei vääristellä eikä taidetta yksiulotteisteta.

Jokainen tarina on syntynyt kirjailijan keskusteluista alan tieteentekijöiden kanssa. Raaka-aineena ovat tieteellisen tutkimuksen tulokset, mutta kirjailija on heittänyt soppaan hiukkasen mytologiaa, rutkasti mielikuvitusta, muutaman assosiaation ja hyppysellisen feminismiä. Siitä syntyy esimerkiksi kertomus, jossa kiedotaan yhteen runous, heinänuha ja Heisenbergin epätarkkuusperiaate.

Kirja on fiktion ja tietokirjan hybridi, jonka magioiduissa kertomuksissa käsitellään hiukkasfysiikkaa, kantasolututkimusta, matematiikkaa, laattatektoniikkaa, genetiikkaa, bryologiaa, ornitologiaa ja eräitä muita tieteenaloja. Jokaisen tarinan jälkeen kunkin alan tutkija selittää novellin lähtökohtina tai taustalla olevia tieteellisiä faktoja erinomaisen selkeästi popularisoiden.

Tutkijat spekuloivat pidemmälle kuin teknologiamme antaa myöten todentaa hypoteeseja. Tunnettujen faktojen ja datan perusteella luodaan mahdollisia malleja ja maailmoja. Maitlandin tarinassa eräs tutkija toteaakin, että tieteentekijätkin tarvitsevat tarinoita, mielikuvia ja metaforia kiihdyttämään mielikuvitustaan ja auttamaan asioiden yhdistämisessä. 

Kirjailijan alkemisoimat yhdistelmät ovat jännittäviä ja jopa uskaliaita: tieteellinen teoria mannerlaattojen liikkeistä toimii metaforana miesten ja naisten välisistä suhteista novellissa "Feminismin geohistoria" (A Geological History of Feminism). Iäkäs englantilaisnainen kertoo nuorelle tytölle, miksi hän ei lähtenyt Kanadaan viimeistelemään väitöskirjaansa geofyysikko Tuzo Wilsonin johdolla, vaan jäi kotikonnuille maantiedon opettajaksi sen jälkeen, kun oli varastanut purjeveneen ja purjehtinut yksin yli Atlantin ja sen keskiselänteen.

Etelästä palaavaa kihua odottavalla ornitologilla on salaisuus, joka liittyy lintujen muuton seurantateknologiaan ja niminovelli Moss Witch on satu bryologista, sammaltutkijasta, joka tapaa yksinäisyyttä potevan Sammalnoidan. Noidan avulla tutkija tekee lajihavaintoja, mutta on kärsimätön. Ja ylimielinenkin. Hän asettaa tieteen pikkuisen noitanaisen toiveiden edelle, mistä ei tietenkään seuraa mitään hyvää.

Kokoelmassa on myös muutama dramatisoitu elämäkerta melkein unohdetuista keksijöistä ja tutkijoista. Kuinka moni tietää, että tulitikun keksi brittiläinen apteekkari John Walker, joka ei välittänyt patentoida keksintöään?

Ja useammastakin kertomuksesta huokuu haikeaa yksinäisyyttä. Tutkijalla ei ole aina aikaa hankkia muuta elämää tai sitten hänet on sysätty syrjään kilpailtaessa asemasta tiedemaailmassa. Niin kävi kalkulaattori Henrietta Leavittille, joka löysi perusteet avaruuden valtavien etäisyyksien mittaamiseksi tähtien valoisuusvaihteluperiodien avulla. Hänen teoriaansa nojaten muut astronomit, kuten Edwin Hubble, saattoivat sittemmin mitata meidän ja kaukaisten galaksien välisiä etäisyyksiä. Maitlandin tarinassa tiedeareenan seinäruusuksi jätetty Leavitt nostetaan tapetista eläväksi kuvailemalla sekä hänen työtään että syöpään kuolleen naisen riipaisevaa kipua.

Tiedonjanoiselle tiedemaallikolle Maitlandin kirja on täynnä ihmeellisiä uusia asioita. Enkä malta olla ottamatta esiin vielä yhtä kertomusta identtisistä kaksosista; novelli on saanut nimensä The Beautiful Equation brittiläisen Paul Diracin yhtälöstä, joka ennusti antimaterian olemassaolon. Mitä tapahtuu, kun identtiset mutta eriluonteiset kaksoset koskettavat toisiaan?

Kun Diracia pyydettiin luennoimaan fysiikan filosofiasta, hän kirjoitti taululle: "Fysikaalisten lakien tulee olla matemaattisesti kauniita ja yksinkertaisia." Kauneus ja yksinkertaisuus on myös hyvää kirjallisuutta koskeva määre. Sellaisen kirjan maailmasta tihkuu vetovoimaa myös tähän todellisuuteen.


Juttuja samasta aiheesta