Hiiri muuttaa kesyyntyessään ulkonäköään

Ihmisten kesyttämät ja jalostamat eläimet hevosista sikoihin ja koirista lampaisiin ovat erinäköisiä kuin villit esivanhempansa. Ulkonäköseikat eivät ole pelkästään lajikohtaisia, vaan samanlaisia muutoksia on tapahtunut useilla lajeilla.

Esimerkiksi kaniineilla, koirilla ja sioilla on valkoista karvoitusta, luppakorvat ja lyhyempi kuono kuin villeillä sukulaisillaan. Ilmiötä kutsutaan kesytyssyndroomaksi (domestication syndrome).

Hiirikin on kesyyntynyt, vaikka siitä ei ole ihmiselle ihmeemmin hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Tutkijat ovat nyt todenneet, että ihmisasutusten nurkissa rapistelevissa hiirissä on havaittavissa samanlaisia muutoksia kuin tarkoituksella kesytetyissä eläinlajeissa.

Anna Lindholmin johtama ryhmä on tutkinut Zürichin yliopistossa kotihiirtä, Mus musculus domesticus, ja sen populaatiota kaupungin lähistöllä sijaitsevassa navetassa. Kymmenessä vuodessa lajin edustajille on ilmestynyt turkkiin valkoisia laikkuja ja niiden kuonot ovat muuttuneet tylpemmiksi.

"Vähitellen hiiriltä katosi pelko meitä kohtaan ja ne alkoivat osoittaa merkkejä kesyyntymisestä. Se on tapahtunut täysin ilman ihmisen tekemää jalostusta, seurauksena säännöllisestä oleskelusta meidän lähettyvillämme", toteaa Lindholm, joka on tutkinut tyhjässä navetassa asustavia hiiriä jo 15 vuoden ajan.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Kesytyssyndrooman jäljille alettiin päästä 1950-luvun lopulla, kun neuvostotutkija Dimitri Beljajev kesytti Siperiassa kettuja. Hän valikoi jokaisesta pentueesta kesyimmät yksilöt ja vähitellen niiden käyttäytyminen alkoi sukupolvesta toiseen muuttua. Ne eivät enää pelänneet ihmisiä, vaan muuttuivat kesyiksi kuin koirat.

Samalla niiden ulkomuodossa tapahtui muutoksia. Punertavaan turkkiin ilmestyi valkoista, niiden kuono lyheni, korvat alkoivat lerpattaa ja hännät kiertyä kippuralle kuin suomenpystykorvalla.

Ilmiön on todettu johtuvan solutason muutoksista alkionkehityksen alkuvaiheessa. Hermostopienan kantasolut erikoistuvat aikaa myöten huolehtimaan erilaisista kehon ja hermoston tehtävistä. Kesyyntymisen myötä tapahtuvat muutokset sekä käyttäytymisessä että ulkomuodossa voidaan jäljittää samoihin kantasoluihin.

Hiiriä tutkimalla saadaan viitteitä myös muiden, ihmiselle hyödyllisten eläinlajien kesyyntymisestä. Ihminen ei missään vaiheessa ole yrittänyt kesyttää hiirtä, koska se on pahimmillaan todellinen maanvaiva. Se on kesyyntynyt itsestään noin 15 000 vuoden kuluessa, kun ihmisen asuinsijoilta on löytynyt helposti ravintoa.

Tutkijat arvelevat, että esimerkiksi koiran kesyyntyminen sudesta sai alkunsa samanlaisesta passiivisesta suhteesta. Ihmisten lähettyvillä viihtyneet sudet muuttuivat hiljalleen vähemmän aggressiiviksi, mikä teki myöhemmän aktiivisen kesyttämisen helpommaksi.

Tutkimuksesta kerrottiin Zürichin yliopiston uutissivuilla ja se on ilmestynyt Royal Societyn Open Science -verkkojulkaisussa.

Kuva: Linda Heeb