Kemiallisia aseita Itämerellä

Toisen maailmansodan aikana Itämereen upotetut kemialliset aseet muhivat edelleen meren pohjassa. Monet upotuspaikat on laajan tutkimushankkeen tuloksena merkitty karttaan, mutta niiden suhteen tehtävistä toimista ei ole kuitenkaan päästy yksimielisyyteen.

Helsingin yliopiston Kemian laitoksen yhteydessä toimii Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti (VERIFIN), jonka tutkijat kertoivat eilen kaikille avoimessa KumpulaNyt-tilaisuudessa Itämereen upotettujen kemiallisten aseiden vaikutuksista ja riskeistä sekä analyysimenetelmistä.

Erityistä huomiota ja huolta suomalaisittain herättävät saksalaiset kemialliset ammukset, joita toisen maailmansodan päätteeksi Liittoutuneet upottivat noin 50 000 tonnia Itämeren pohjaan. Kemikaaleja liukenee veteen, rannoille huuhtoutuu aseiden jäännöksiä ja troolarit yrittävät väistellä upotuskohtia.


Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Puolen metrin syvyyteen sedimentin alle hautautunut romu hapettomassa syvänteessä on varsin vaaratonta. Tämä on tilanne esimerkiksi Tanskan Bornholmissa. Gotlannin eteläpuolen kovapohjaisilla alueilla ammukset ovat sen sijaan merivirtojen heiluteltavana. 

Romua ei voi noin vain kerätä pois, koska hauraaksi ruostuneiden säiliöiden liikuttelu levittäisi myrkkyjä entisestään.

"Kaloissa on havaittu muutoksia, mutta mikä on todellinen syy, sen selvittäminen on vielä kesken", sanoo VERIFINin tutkija Martin Söderström.  "Itämereen on upotettu myös tavanomaisia aseita ja räjähteitä eikä näiden vaikutuksia tiedetä." 

Söderström on ollut mukana kehittämässä erilaisia erilaisia kromatografisia ja spektrometrisiä menetelmiä kemiallisten taisteluaineiden analyysiin. Hänen nykyinen tehtävänsä on kehittää analyysistrategioita ja koordinoida VERIFIN tekemiä analyyseja.

Kemiallisten aseiden upotuspaikat
Kartta näyttää tärkeimmät kemiallisten ammusten ja aseiden upotuspaikat Itämerellä. Suomea lähimmät paikat ovat Gotlannin koillispuolella Gotska Sandön luona.

Arseenia ja muita ikäviä kemikaaleja – ongelmavyyhti on sotkuinen

Kemiallisten aseiden vaikutusten kannalta on olennaista tietää miten ne vaikuttavat kalan elimistöön ja mitkä aineet siirtyvät kaloihin tai muihin meren eliöihin. Näitä asioita pyritään selvittämään muun muassa mallintamalla, jotta haittoja ja riskejä pystytään arvioimaan ja toimenpiteitä perustelemaan päättäjille.

Myös kemikaalit muuntuvat aikojen saatossa. Tutkivat löysivät kaksi uutta kemikaalia, jotka ovat syntyneet bakteerien vaikutuksesta. Myös arseeniyhdisteitä tutkitaan.

Itämeren rantavaltioille huoli on yhteinen, ja siksi asiaa on tutkittu jo pitkään. Näin on tehty esimerkiksi laajassa Chemsea-tutkimuksessa, jota jatketaan vast'ikään käynnistyneessä DAIMON-projektissa. Siinä tutkitaan kemiallisten ja tavanomaisten aseiden aiheuttamaa riskiä meriekosysteemille, ihmisen toiminnalle ja ihmisen terveydelle. Mukana on viranomaisia ja tutkimuslaitoksia Suomen lisäksi Puolasta, Liettuasta, Saksasta, Ruotsista, Hollannista ja Norjasta.

Onkin tärkeää, että aivan vieressämme olevien kemiallisten aseiden riskejä tutkitaan edelleen, eikä tieto jää vain pienen piirin salaisuudeksi.

Juttu perustuu Helsingin yliopiston tiedotteeseen.


Juttuja samasta aiheesta