Pariisissa jo toista viikkoa meneillään oleva COP21-ilmastokokous on tiukimpien neuvottelujen vaiheessa.

Samalla kokouspaikalla on käynnissä julkkisten, maailmanparantajien ja lobbareiden kokoontumisajot, kun jokainen haluaa saada äänensä kuuluviin ja asiansa näkyviin.

Heidän joukossaan oli tänään tutkijavaltuuskunta: 70 nobelistin allekirjoittama vetoomus “kaikille maailman maille päätösten tekemisestä” luovutettiin isäntämaan presidentille François Hollandelle.

Allekirjoittajien joukossa on fyysikkoja, kemistejä ja lääkäreitä, joista noin 40 kokoontui viime kesänä Lindaussa, Etelä-Saksassa pidetyn Nobel-tapaamisen yhteydessä pohtimaan sitä miten he voisivat edistää kokouksen onnistumista.

Tutkijat ovat kipeän tietoisia siitä, että päätöksiä COP21:ssä tehdään enemmän poliittisin kuin tieteellisin perustein, mutta nobelistit toteavat silti arvovallallaan, että “ilmastonmuutos uhkaa maailmaa ja että uhan mittakaava on suurempi kuin atomisodan riski oli kylmän sodan aikaan".

“Toimettomuus asettaa tulevat sukupolvet alttiiksi sellaiselle riskille, jotka eivät ole hyväksyttävissä”, kirje jatkuu.

Hollande totesi kirjelmää vastaanottaessaan sen, että tieteellinen tutkimus on ainoa tapa ymmärtää mitä on tapahtumassa sekä selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamasta uhasta, ja että päästörajoitusten lisäksi COP21-maiden tulisi “investoida massiivisesti tieteeseen ja tutkimukseen – erityisesti perustutkimukseen.”

Saksan palviljongissa COP21:ssa

Menevätkö fossiiliset polttoaineet pois muodista?

Todennäköisesti tutkijoiden kirjelmä laitetaan tämän jälkeen jatkoksi pitkään pinoon, missä on kerrottu jo lukemattomia kertoja mistä ilmastonmuutoksessa on kyse ja mitä sen hidastamiseksi tulisi tehdä. Päätöksiä tekevillä poliitikoilla kun on muuta mietittävää, kuten esim. seuraavat vaalit, joissa ikäviä päätöksiä tekemällä ei pärjää.

Eri maiden ilmoittamista yllättävänkin kunnianhimoisista leikkaustavoitteista huolimatta oli jo ennen kokousta oli selvää, että tuloksena ei ole tarpeeksi hyvää sopimusta ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta. 

Kaikki kuviteltavissa olleet vaihtoehdot eivät riitä pitämään maapallon lämpenemistä tavoitteeksi asetetussa kahdessa asteessa. 

Siksi ranskalaisten isäntien strategiana on ollut se, että huonokin sopimus on parempi asia kuin ei sopimusta lainkaan. Ja mitä todennäköisimmin sopimus saadaankin aikaan. 48-sivuinen luonnos sopimukseksi saatiin kasaan viikonloppuna ja nyt siitä puristetaan lopullista versiota, joka on tarkoitus hyväksyä ensi perjantaina 11. joulukuuta.

Itse asiassa neuvotteluissa ei etsitä niinkään sopimusta päästöjen leikkauksista, koska monet maat ovat jo ilmoittaneet monissa tapauksissa jopa odottamattoman kunnianhimoisista tavoitteistaan päästöjen vähentämiseksi.

Esimerkiksi Intia, Kiina ja Japani linjaavat leikkauksiaan jo vuoteen 2030 saakka. 

Siksipä neuvottelujen olennaisimmat kysymykset koskevatkin sitä, kuinka päästöjä valvotaan ja mitataan, kuinka maat tulevat todellisuudessa saavuttamaan tavoitteensa ja miten vähemmän kehittyneille maille korvataan päästörajoitukset – tai kuinka paljon niille voidaan antaa erivapauksia.

Ja jälleen kerran pohditaan sitä, mitkä ovat nykyisin teollistuneen ja kehitysmaan määritelmät.

Aivan lohduton ei Pariisin neuvottelunäkymä kuitenkaan ole, sillä valtioiden ohella nyt kaupungin, maakunnat ja jopa yhtiöt ovat tulossa toden teolla mukaan muuttamaan nykyistä menoa. 

Esimerkiksi vakuutusyhtiöt huomaavat jo nyt rajussa kasvussa olevien luonnononnettomuuksien vuoksi maksamiensa korvausten määrät ja pankit eivät enää uskalla sijoittaa ympäristölle haitalliseen toimintaan. Vihreän tekniikan kehittäminen tuottaa paremmin kuin vanha öljypohjaisen linjan jatkaminen, minkä lisäksi uusiutuvien energianlähteiden käyttäminen on kannattavampaa kuin koskaan. 

Samalla myös perinteinen ympäristönäkökulma vaatii viilausta, sillä haitallisena koettu ydinvoima on muuttumassa yhä halutummaksi. Jos vastakkain täytyy asettaa – kuten usein täytyy – hiilivoimala tai ydinvoimala, on jälkimmäinen ehdottomasti parempi.

Uusiutuvilla energiamuodoilla voidaan tehdä paljon, mutta ei niin nopeasti ja samassa mittakaavassa kuin ydinenergian avulla. 

Lisääntyvä sähköautojen määrä siirtää myös energiantarvetta yhä enemmän sähkön puolelle; useinhan etenkin uusiutuvista energiamuodoista puhuttaessa sähkönkulutus ja kokonaisenergiankulutus menevät sekaisin. Liikene pyörii yhä edelleen lähes kokonaan öljyllä ja kokonaisuudessaan hiili, kaasu ja öljy vastasivat vuonna 2012 87% kaikesta energiantuotannosta koko maailmassa.

Kuten myös öljyn hinnan putoaminen viime aikoina osoittaa, on fossiilisten polttoaineiden veto loppumassa. Kun rahan maailma on nyt muuttamassa kurssia, ei siihen välttämättä enää poliitikkoja tarvitakaan.

Huomio sopeutumiseen ja hillintään

Keskustelujen lähtökohtana on ollut 2°C. Monien mielestä sen verran maapallo voisi lämmetä keskimäärin, jotta seuraukset ovat hallittavissa.

Nykytoimin tähän ei päästä, vaan lämpeneminen jatkuu reippaasti tuon yli. Arviot vaihtelevat synkästä neljästä asteesta lähes katastrofaaliseen kuuteen asteeseen.

Vaikka Suomen kesä saisikin olla lämpimämpi ja aurinkoisempi, toisi muuttuva ilmasto samalla Suomeenkin yhä enemmän sateita, myrskyjä, äärimmäisiä sääilmiöitä, tauteja, tuholaisia ja saisi luonnon tolaltaan. 

Koska muualla seuraukset olisivat vieläkin voimakkaammat, ovat niistä aiheutuvat poliittiset mullistukset myös suuri riski. Nykyinen pakolaistulva voi olla vain esimakua sille, mitä kuumuuden ja nousevan merenpinnan kodeistaan ajamat kansat saisivat aikaan.

Joidenkin tutkijoiden mukaan kahden asteen kuumeneminenkin voisi olla jo erittäin haitallista. Esimerkiksi Reto Knutti Sveitsin teknillisestä korkeakoulusta ETH:sta, Zürichistä, arvelee Nature Geoscience -lehdessä olleessa artikkelissaan, että “yhden asteen lämpeneminen lisää hyvin kuumien päivien määrää kuusikertaisesti, mutta 2°C:n nousi lisäisi määrää 20-kertaisesti.”

Heidän arvionsa mukaan myös koko Grönlannin pysyvä jääpeite katoaa kahden asteen tulevaisuuskuvassa. Ja lisääntyvät todella kuumat päivät nopeuttavat aavikoitumista. Lisäksi myös äärimmäiset kylmät kaudet tulevat todennäköisemmiksi.

Joka tapauksessa edessä ovat jännittävät ajat. Hiilidioksidia (ja muita saasteita) ei voi enää kauaa syytää noin vain planeettamme rajalliseen ilmakehään ilman seurauksia, ja jo nyt siellä oleva hiilidioksidi riittää saamaan aikaan roimia muutoksia.

Jos poliitikot eivät tätä ymmärrä, onneksi liike-elämä katsoo jo tulevaisuuteen. Sillä ei ole väliä ovatko yhtiöt huolestuneita liiketoimiensa jatkumisesta tulevaisuudessa vai näkevätkö ne ilmastonmuutoksessa mahdollisuuksia lisäbisnekseen; tärkeintä on se, että jotain tapahtuu.

Tekniikasta ja tiedostahan ei ole puutetta, kyse on vain halusta tehdä jotain (kuten selvityskin totesi viime kuussa).