Kahvimarjoja

Vauhtia maanantai-aamuun: tässä tulee kahvia!


Kahvia, ja äkkiä lisää kahvia! Suomalaiset kuluttavat vuodessa noin 10 kiloa kahvipapuja henkilöä kohden, ja siitä varmaankin leijonanosan näin maanantain aamupäivisin.


Päivän kuvaYleensä teemme tuttavuutta kahvin kanssa vasta siinä vaiheessa, kun kahvipensaan pavut on kerätty, kuivattu, paahdettu ja jauhettu enemmän tai vähemmän hienojakoiseksi pulveriksi, jota laitetaan kahvinkeittimeen. Tai ostetaan valmiina kapseleihin pakattuna.

Niinpä harvoin tulee ajatelleeksi koko tarinaa kahvipavun taustalla. 

Ensinnäkin kahvipensaasta: se on kotoisin Afrikasta, joskin kahvia viljellään nykyisin lähes kaikkialla maapallon subtrooppisella ja trooppisella vyöhykkeellä. Tuottajamaita on kuutisenkymmentä.

Pensaat kasvavat noin 7–8-metriseksi, mutta viljelmillä pensaat pidetään parin kolmen metrin korkuisina, koska näin sadonkorjuu on helpompaa ja lisäksi pensaat tuottavat hieman pienempinä paremmin. 

Alun perin kahvi on viihtynyt varjoisissa paikoissa vuorten rinteillä noin kilometrin korkeudessa, mutta nyttemmin kahvilaatuja on kehitetty kasvamaan muuallakin. 

Arabica-kahvilaatu kestää hyvin kasvatusta jopa yli kahden kilometrin korkeudessa ja tulee toimeen myös lauhkeissa ilmastoissa. Voimakkaampi robusta puolestaan pitää kuumasta ja sitä voidaan kasvattaa myös merenpinnan tasossa. 

Paras paikka kahvipensaan kasvamiseen on kuitenkin vajaan kilometrin korkeudessa oleva varjoisa tulivuoren rinne, missä on hyvää multaa ja runsaasti vulkaanista kiveä. Kun vielä sadetta on kohtuullisesti, 1 000–2 000 mm/vuosi, ja lämpötila pysyy 15–25 asteen välissä, on kahvi tyytyväisimmillään.

Kypsä kahvimarja on punainen, ja marjan sisällä on kaksi siementä eli puolipallon muotoista kahvipapua. 

Sen jälkeen kun marjat on kerätty, niitä kuivatetaan vähintään kolmen viikon ajan yleensä ulkona auringonpaisteessa 5–10 senttimetrin paksuisina kerroksina kuivatustasanteilla.

Vaihtoehtoisesti kahvipapujen kuivaaminen tehdään ns. märkämenetelmällä, jolloin kuivumista ei vain odotella: marjoja käsitellään pulppereissa, jolloin niiden uloimmat kerrokset irtoavat. Sen jälkeen kuivatus kestää vain vajaan kaksi viikkoa. Marjoja voidaan myös vielä liottaa parin päivän ajan, jolloin niiden hedelmäliha irtoaa ja kuivatus käy vieläkin nopeammin – vain viikon päivät.

Tuloksena on vihertäviä kahvipapuja, jotka pitää seuraavaksi paahtaa. Parhaimmillaan paahtaminen tapahtuu juuri ennen kahvin nauttimista, mutta käytännössä tämä on aika harvinaista. Sen sijaan kahvipavut paahdetaan suurissa paahtimoissa ja tuodaan kuluttajille pusseissa joko papuina tai jo valmiiksi jauhettuina.

Paahtimessa lämpötila on noin 180–240 °C. Paahtoaika on viidestä kahdeksaan minuuttia, jolloin kahvista tulee joko vaaleampaa tai tummempaa paahtoajan ja -lämpötilan mukaan. Paahtamisen aikana papujen hapokkuus, maku, jälkimaku ja runko kehittyvät; paahtamaton kahvi ei ole hyvää.

Viimeinen kahvin makuun vaikuttava tekijä on sen jauhaminen. Yleisesti ottaen jauhatuksen tulee olla sitä hienompaa mitä lyhyempi on suodatusaika, koska silloin kahvissa on enemmän kuuman veden kanssa kosketuksessa olevaa pintaa. Hienointa jauhetta tehdään turkkilaista kahvia varten, seuraavaksi hienointa espressoa varten, sitten suodatinkahvia varten, ja karkeinta pannukahvia varten.

Kahvi kannattaa säilyttää kuivassa ja viileässä tilassa tiiviiseen rasiaan suljettuna. Jotkut säilyttävät kahviaan myös pakastimessa, koska maku säilyy kuulemma silloin erinomaisesti.

Hyvää kahvitietoa ja keskustelua suomeksi on ristretto.fi -keskustelufoorumissa. Huhtikuussa järjestetään Helsingissä myös erityinen kahvitapahtuma Helsinki Coffee Festival.

Asia aivan erikseen olisivat kahvin tuotannon ja siitä saatavien voittojen taloudellissosiologisyhteiskunnalliset vaikutukset kahvintuottajamaissa ja kansainvälisessä kaupassa, mutta siihen ei tässä paneuduta.

Otsikkokuva: Rowen Atkinson / Flickr

Kahvia!