Deutsches Museum

Deutsches Museum Münchenissä on tiedemuseoiden äiti, missä kannattaa käydä jos matka osuu edes vähän Baijerin suuntaan.

Baijerilainen sähköinsinööri Oscar von Miller perusti Deutsches Museumin Müncheniin vuonna 1903, kun hän halusi saada aikaan "kolmiulotteisen tietokirjan", joka esittelisi tieteen ja ennen kaikkea tekniikan taustaa sekä saavutuksia. Täydellisltä nimeltään museo on "Deutsches Museum von Meisterwerken der Naturwissenschaft und Technik", eli luonnontieteiden ja tekniikan mestaritöitä esittelevä saksalainen museo, mikä kuvastaa hyvin kaikkia vanhoja ja perinteikkäistä tiedemuseoita.

Niiden alkuperäisenä tavoitteena oli esittää tieteellisiä instrumentteja ja teknisiä laitteita kuin taide-esineitä, näyttää kuinka kauniita ne ovat ja miten paljon näppäryyttä niiden valmistaminen on vaatinut. 

von Millerin ajatuksena oli kuitenkin laajentaa museonsa toimenkuvaa tieteestä kertomiseen. Hän jakoikin näyttelyn osastoihin tietokirjan kappalejaon tapaan; talossa on yhä edelleen mm. fysiikan, matematiikan ja kemian, valaistustekniikan, kylmätekniikan ja maataloustekniikan omat osastot. Valaistustekniikan tasutalla oli yleinen ihmityksen aihe oli sähkö, joka muutti 1900-luvun alussa maailmaa kovaa vauhtia, toi osaltaan uutta vaurautta Saksaan ja mikä näkyi konkreettisimmin juuri valon määrän lisääntymisenä ja sen saamisen helpottumisena. 

Museon ensimmäinen näyttely pidettiin kesällä 1903, kun Saksan insinööriyhdistyksen Münchenin osasto järjesti von Millerin johdolla kesänäyttelyn. Sen yhteydessä Baijerin Akatemia, prinssi Ludvig ja muut tahot allekirjoittivat museon perustamissopimuksen, minkä jälkeen von Millerin johdolla alettiin valmistella pysyvää tieteen ja tekniikan näyttelyä. 

Kolme vuotta myöhemmin, marraskuun 12. päivänä 1906 juhlittiin viimein museon virallisia avajaisia. Näyttely avattiin Baijerin Kansallismuseon tiloissa, mutta oman, Münchenin läpi virtaavan Isar-joen ympäröimän saareen sijoitetun rakennuksen suunnittelu oli jo alkanut. Ensimmäinen maailmansota, inflaatio ja raaka-ainepula  viivyttivät rakennuksen valmistumista, mutta arkkitehti Gabriel von Seidlin suunnittelema suurrakennus valmistui viimein vuonna 1925.

Deutsches Museum ei ollut kuitenkaan ensimmäinen laatuaan, sillä Lontoon Science Museumin ensimmäiset näyttelyt oli avattu 1852 ja Pariisin vastaava museo oli saanut alkunsa jo 1794. Deutsches Museum oli kuitenkin ensimmäinen nykyaikainen tiedemuseo. 

Avaamisensa jälkeen museota on laajennettu useampaan kertaan. Suurimman lisäyksen sai aikaan Hitler, joka rakennutti museon kylkeen suuren hallin liikennevälineitä varten. Sen pääasiallinen näyttelyesine ja syy sen tekemiseen oli Kupla-Volkkari, joita avajaisten aikaan kuulemma kasattiin koko halli täyteen. Nyt hallissa ovat junat, ja pian se muutetaan museon uuden teknologian moderniksi osastoksi.

Museosaaren uudisrakennusten lisäksi Deutsches Museum on levittäytynyt muuallekin. Suurin osa lentokoneista on kymmenen vuotta sitten avatussa näyttelyssä Schleißheimin lentokentällä Münchenin lähellä, missä lentokykyiset koneet nousevat toisinaan myös ilmaan. Theresienhöhessä kaupungin esikaupunkialueelle on vielä museon uusin rakennus, erillisen liikennemuseo, minne valtaosa museon suuresta juna-, ja autokokoelmasta on laitettu näytteille. Lisäksi museolla on sivutoimipiste Bonnissa, missä vanhojen laitteiden esittelyn sijaan keskitytään tieteestä ja tekniikasta kertomiseen.

Nähtävää kahdeksi päiväksi

Omalla saarellaan oleva linnamainen museo on täynnä tavaraa ja toimintaa, ja kaikkien suurten museoiden tapaan se on liian suuri yhdessä päivässä kierrettäväksi. Yhä edelleen museo on jaettu osastoihin ja ne edelleen alaosastoihin. Näin vain esimerkiksi elokuvatekniikasta kiinnostuneet voivat omistautua alalleen täysipainoisesti, ja oli kiinnostuksen kohde mikä tahansa, ovat osastot laadukkaasti saksalaisella täsmällisyydellä tehtyjä. Epäkuntoisia laitteita on epätavallisen vähän.

Vanhat höyrykoneet, yksityiskohtaiset pienoismallit ja ammoiset tieteelliset tutkimuslaitteet ovat aina jännittäviä katsottavia, koska niistä näkyy edelleen käsityöläisyyden jälki. Lisäksi osassa museota on edelleen vanhan museon henkeä, kun puurakenteisten vitriinien sisällä on mitä erilaisempia näyttelyesineitä, joita valkoisiin pitkiin takkeihin pukeutuneet insinööri-vahtimestarit pölyttävät, puunaavat ja öljyävät aamupäivisin. Muistona museon edelläkävijäroolista ovat myös vuosikymmeniä vanhat "paina nappia" ja "käännä vipua" -tyyliset havainnoillistamislaitteet. Napin painamisen jälkeen sähkövirta tekee komean valokaaren tai esittelee magneettikentän vaikutusta. Vipu vääntää gyroskooppia ja saa sen akselin kääntämisen vaikeuden tuntumaan. Ja niin edelleen.

Kävijä pääsee käymään ydinvoimalan reaktorin sisällä ja näkee miten tulevaisuuden fuusiovoimala toimii. Näytteillä on jopa erään fuusiovoimaa tutkineen tokamakin osa, mikä näyttää hienosti kuinka mutkikkaan asian kanssa fyysikot sekä insinöörit painivat. Kemianosasto puolestaan laajentaa mielikuvaa nesteiden lotraamisesta paljon laajemmalle.  Autot ovat niin lähellä saksalaisten sydämiä, että kyynel tulee melkein silmään ensimmäistä Benziä ihaillessa.

Kenties parasta museossa ovat luonnollisesti vanhat saksalaisen tieteen ja tekniikan harvinaisuudet. Viime vuosisadan alun huima tekniikan kehitys tulee hyvin esiin esimerkiksi sähtötekniikan osastolla, missä on myös eräs jännittävimmistä kulmauksista. Vanhoja röntgenputkia katsoessa ei voi kuin hämmästellä, ihastella ja kauhistella samaan aikaan, Näitä tunteita seuraa sitten suuri kiitollisuus lääketieteellinen tekniikan kehittymisestä sitten viime vuosisadan alun.
 
Ilmailuosastolla paraatipaikalla on "Vanha täti Ju", eli klassinen 30-luvun aaltopellistä tehty kolmimoottorilentokone Ju-52, josta esillä on yllättäen harvinainen Ranskassa lisenssillä tehty versio. Toisen maailmansodan aikaiset V-2, klassinen Messerschmitt -hävittäjä ja maailman ensimmäinen suihkukone Jagdgeschwader 7, eli Me 262, ovat luonnollisesti mukana, kuten myös 60-luvun omalaatuinen eteenpäin käännetyillä siivillä varustettu liikesuihku HFB320 Hansa. 

Saksa on ollut 70-luvulta alkaen voimakkaasti mukana avaruustoimessa, mikä näkyy museossa myös konkreettisesti. Suurin esine tältä saralta on Spacelab-avaruuslaboratorion koeversio, jonka sisälle pääsee ihmettelemään avaruusaseman esiversion olemusta. Aikanaan ennen toista maailmansotaa saksalaiset olivat edelläkävijöitä myös rakettitekniikassa, joten avaruusosaston alkuosa on erityisen kiinnostava - ja ainutlaatuinen koko maailmassa.

Vastapainona vanhalle ja sympaattiselle ovat nykyaikaiset laitteet sekä tietokoneiden avulla toimivat eri ilmiöitä selittävät työpisteet. Lapsille avattiin suuri oma osastonsa nyt helmikuussa ja museon IMAX-teatteri on toiminut jo muutaman vuoden ajan. Vanhakantainen Deutsches Museum uudistuu kovaa vauhtia ja tuoreen Theresienhöhen liikennemuseon vasta-avattu ensimmäinen vaihe näyttää minne museo on menossa: nykyiseen liikennehalliin vuonna 2005 avautuva uuden tekniikan osasto on paitsi arkkitehtuuriltaan uudenlainen, niin myös pedagogisesti nykytekniikkaa hyödyntäen toteutettu. Osasto keskittyy digitaaliseen informaatioon, geeni- ja nanotekniikkaan, terveyteen sekä ympäristöasioihin. Tavoitteena on herättää keskustelua ja esittää neutraalisti faktoja moniin ristiriitaisiin asioihin mielipiteiden muodostamisen pohjaksi.

110 vuotta rakkautta teknologiaan

Deutsche Museum on ehdottomasti käymisen arvoinen jokaiselle tieteestä ja tekniikasta kiinnostuneelle Münchenissä olevalle matkailijalle, ja niistä erittäin kiinnostuneille se on myös hyvä syy Baijerin pääkaupunkiin lähtemiseen. Museo sijaitsee kaupungin keskustassa omalla saarellaan Isar-joen keskellä. Sinne on kävelymatka turistien suosimilta Virtualienmarkt-torilta ja Marienkircheltä, lentoasemaltakin tuleva S-juna pysähtyy viereisellä Isartorilla ja raitiovaunu numero 18 ajaa aivan museon edestä. 

Museo on avoinna päivittäin klo 9-17 ja nettiosoite www.deutsches-museum.de kertoo kaiken olennaisen niin päämuseosta kuin myös Theresienhöhen liikennemuseosta kuin Schließheimin ilmailumuseostakin.

Tiedetuubin esittelemiä tiedekeskuksia ja muita kiinnostavia kohteita


Juttuja samasta aiheesta