Päivän kuvaMilanon maailmannäyttely sulki ovensa eilen oltuaan avoinna kuuden kuukauden ajan. Näiden joka toinen vuosi eri puolilla maapalloa pidettävien maailmannäyttelyjen erikoisuus ovat kansalliset "paviljongit", jotka paitsi esittelevät maatansa yleisesti, niin ovat myös arkkitehtoonisia ilotulituksia, joilla koetetaan sinänsä herättää huomiota.

Suomi ei ollut mukana näyttelyssä tälläkään kerralla, mutta monet muistavat vielä Suomen upean paviljongin Shanghain maailmannäyttelyssä vuonna 2010: Teemu Kurkelan suunnittelema Kirnu oli aivan erinomainen paviljonki, koska se heijasti suomalaista perinnettä modernilla tavalla ja nosti Suomen selvästi esiin.

Nyt Milanossa olleista paviljongeista yksi nousi yli muiden, ja se palkittiinkin eilen koko expon parhaimpana rakennuksena. Iso-Britannian omalaatuinen metalliverkkorakennelma The Hive on monimutkainen, upealta näyttävä teos, joka on palkintonsa arvoinen sekä rakennusteknisesti kuin taiteellisestikin.

Rakennuksen suunnittelijat ovat arkkitehti Wolfgang Buttress ja insinööri Tristan Simmonds, ja rakennuksen tekijä on Stage One -yhtiö.

Milanon näyttelyn teemana (maailmannäyttelyillä on aina jokin teema) oli "Ruokaa planeetalle, energiaa elämälle" (Feeding the Planet, Energy for Life), ja sen puitteissa osallistujamaat esittelivät tietotaitoaan esimerkiksi ruokaan, energiaan, niiden tutkimukseen ja niiden lähellä oleviin aiheisiin liittyen. Niinpä Iso-Britannian 1910 m2 kooltaan olevan rakennuksen teemoinakin olivat elintarviketuotanto ja biodiversiteetti.

Kuvia paviljongista

Suomeksi rakennuksen nimi The Hive tarkoittaa mehiläispesää.

Näyttelyssä kävijät seurasivatkin mehiläisen tanssia erilaisten maisemien ja tunnelmien kautta. Maan pinnan tasolla rakennuksessa oli ruohikko, villikukkia ja orkideapuisto, mistä matka jatkui ylöspäin kohti keskellä ollutta, kymmenistä tuhansista pienistä metalliosista tehtyä "mehiläispesää". Kuutiomainen rakennelma on 14 metriä halkaisijaltaan ja päästää valoa läpi samaan tapaan kuin oikea mehiläispesä.

Keskusosassa on tarkalleen 169 300 pientä alumiiniosaa, jotka on aseteltu erilaisten vaijereiden ja liitoskappaleiden avulla 32 kerrokseen. Sen alaosassa on lasinen kävelytaso, mistä pesää saattoi katsoa vapaasti joka suuntaan – lasinen taso ei myöskään haitannut valon pääsyä alaspäin.

Kaikkein jännittävintä rakennuksessa oli se, että se oli elävä: tuhannet LED-valot sykkivät ja hohtivat samassa tahdissa kuin Nottinghamissa, Iso-Britanniassa olevaan mehiläispesään asennetut liikeilmaisimet kertoivat mehiläisten siellä liikkuvan. Etenkin hämärän aikaan näky oli upea!

Se, mitä rakennukselle tapahtuu nyt näyttelyn jälkeen, on vielä avoinna. Toivottavasti se siirretään jonnekin, missä sitä pääsee edelleen ihailemaan.

Yksityiskohtia paviljongista

Kuvat: UKTI ja Flickr/Chocogato