Ludvig XVI:n teloitus

Pää poikki! – tällainen oli giljotiini

Taas on kyseenalaisen kiinnostava merkkipäivä: tänään vuonna 1792 surmattiin ensimmäinen ihminen giljotiinilla. Laite oli sijoitettu Pariisissa Place de Grèven keskelle, ja kuolemaantuomitun maantierosvon Nicolas Pelletierin saama rangaistus toteutettiin tällä uudella surmalaitteella.

Päivän kuvaSamankaltaisia, terävällä, nopeasti putoavalla terällä uhrin pään katkaisevia laitteita oli käytetty jo aikaisemmin mm. Brittein saarilla, mutta ranskalaisversio oli kauheudessaan hienostunut. Sen suunnitteli kuninkaan lääkärinä toiminut Antoine Lewis ja rakensi saksalainen pianonrakentaja Tobias Schmidt. Laitetta testattiin useita kertoja eläimillä, ennen kuin ensimmäinen ihminen uskallettiin surmata laitteella. 

Kolmisen metriä korkea laite oli periaatteessa pystysuoran puusta tehty raidemainen teline, jonka keskellä ollut teräksestä  tehty terä saattoi pudota puukehikon ohjaamana  painovoiman vetämänä alas. Jotta putoaminen oli sujuvampaa ja varmempaa, oli terään liitetty massaltaan noin 30 kg ollut paino. Terä ja paino hilattiin ylös puuvillaköydellä.  

Alhaalla terän alla oli puinen lavetti, jolle asiakas asetettiin makaamaan siten, että hänen kaulansa oli juuri terän alapuolella. Lavetissa oli nahkaremmit.

Giljotiinilla kaula katkesi nopeasti ja tehokkaasti, pää putosi koriin ja alle kasattu sahanpuru imi valtoimenaan purskunneen veren nopeasti.

Tuohon aikaan kuolemantuomio oli normaali ja arkipäiväinen tuomio vakavista rikoksista, mutta tuomion täytäntöönpano tehtiin usein kivuliaasti ja raakalaismaisesti. Esimerkiksi kirveellä tehty mestaus voitiin joutua tekemään monella iskulla, mikä lisäsi tuomitun kärsimyksiä kovasti.

Niinpä parlamentin jäsen Joseph Ignace Guillotin ehdotti vuonna 1788 humaanimpaa tapaa kuolemantuomioiden toimeenpanemiseksi, ja tuloksena olin sittemmin hänen nimeään kantanut laite.

Suuri osa rikollisten surmaamisista tehtiin julkisesti keskellä aukioita. Giljotiini ei kuitenkaan saanut yleisön suosiota, sillä "se tapahtui liian nopeasti. Yleisö oli todella pettynyt, sillä he halusivat enemmän nähtävää."

Giljotiini nousi erääksi Ranskan vallankumouksen symboliksi, koska kumoukselliset hirmuhallitsijat katkaisivat niiden avulla pään jopa noin 30 000 ihmiseltä, ennen kaikkea porvarilta ja aateliselta. Vuonna 1793 sillä surmattiin mm. kuningas Ludvig XVI ja puolisonsa Marie-Antoinette. Giljotiiniin päätyivät myös vallankumousjohtajat Georges Danton ja Pierre Vergniaud sekä myös kenties eniten kuolemantuomioita antanut Maximilien Robespierre.

Myös kuuluisa kemisti, hapen osuuden palamisessa keksinyt Antoine-Laurent de Lavoisier telotettiin vuonna 1794 giljotiinilla. Hänen syntinsä oli aatelinen syntyperä. Samalla rupeamalla telotettiin 27 muuta vähemmän tunnettua tiedemiestä; lähes koko Akatemia oli vallankumouksellisten mustalla listalla.

Vasta Napoleon hillitsi julkista giljotiinin käyttämistä, sillä hänen mielestään ainoa inhimillinen teloitusmenetelmä oli teloitusryhmän suorittama yhteislaukaus.

Viimeinen julkinen giljotiiniteloitus toimeenpantiin vuonna 1939 ja aivan viimeinen Ranskassa sillä tehty teloitus tapahtui 1977, jolloin kuolemantuomioiden toteuttaminen lopetettiin. Kuolemantuomio poistettiin kokonaan Ranskan laista vuonna 1981.

Giljotiinia käytettiin runsaasti myös Saksassa, niin 1800-luvun Saksan keisarikunnassa, maailmasotien välisessä Weimarin tasavallassa, Kansallissosialistisessa Saksassa kuin toisen maailmansodan jälkeenkin niin idässä kuin lännessäkin. Itse asiassa pelkästään Natsi-Saksassa tapettiin jopa 45 000 ihmistä giljotiinilla, ja tässäkin saksalaiset olivat tehokkaita: parhaimmillaan/pahimmillaan Breslaun vankilassa keskimääräinen teloitusnopeus oli yksi kuolemaantuomittu kolmessa minuutissa.

Länsi-Saksassa viimeinen giljotiiniteloitus tehtiin vuonna 1949 ja Itä-Saksassa vuonna 1961.

Ruotsissakin käytettiin giljotiinia vuoteen 1910 saakka, jolloin siellä luovuttiin kuolemantuomiosta.

On järkyttävää, että yhä edelleen jotkut ehdottavat kuolemantuomion ottamista uudelleen käyttöön. Heidän kannattaisi kuvitella mielessään esimerkiksi sitä, miten ranskalaisvankiloissa käytettiin aikanaan giljotiinia.

580-kiloinen laite lähetettiin Pariisista aina erikseen sitä tarvitsevaan vankilaan, missä se pystytettiin yön aikana sopivaan paikkaan. Juuri ennen aamunkoittoa viranomaiset menivät tuomitun selliin ilmoittamaan, että hänen vetoomuksensa on hylätty ja että hänet teloitetaan välittömästi. Hänelle annettiin sitten tunti aikaa valmistautua ja rukoilla papin kanssa. Sen jälkeen hänen kätensä sidottiin selän taakse ja paidasta leikattiin kaulus pois. Vankilan rekisteriin tehtiin viimeinen merkintä, jonka jälkeen vartijat saattoivat vangin ulos giljotiinille. Hänet sidottiin välittömästi giljotiinin alustaan, joka saman tien työnnettiin paikalleen. Giljotiinin kaulus laskettiin paikalleen ja terä pudotettiin.

Koko prosessi vei aikaa vähemmän kuin kaksi minuuttia.

Kuva: Wikipediassa oleva piirros vuodelta 1793 Ludvig XVI:n teloituksesta. Teloittaja esittelee kuninkaan katkaistua päätä kansanjoukolle.


Juttuja samasta aiheesta