Kivikautinen hauta

Kivikautista ruttoa löytynyt Virosta

Lokakuun 22. päivänä Cell-julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen aihe on hyvin halloween-henkinen: eurooppalaisten ja aasialaisten ihmisjäännösten hampaista otetuista näytteistä on löydetty merkkejä ammoisesta ruttoa aiheuttavasta bakteerista.

Rutto on siis kauan sitten ollutta – ei nyt leviävää.

Kyseessä on Yersinia pestis -bakteeri, jonka tiedetään aiheuttaneen monia ruttoepidemioita Euroopassa. Bakteeri aiheuttaa paiseruttoa, keuhkoruttoa ja veriruttoa.

Rutto on lähtöisin jyrsijöistä, joten sitä on ollut maapallolla varmasti jo ennen ihmistä. Se on siirtynyt ihmiseen todennäköisesti rottien ja niissä olevien kirppujen välittämänä. Tauti leviää puremien levittämänä.

Tällaisia epidemioita on ollut muun muassa noin 600-700-luvuilla sekä 1300-luvun puolivälissä, jolloin jopa puolet eurooppalaisista kuoli tässä ns. mustassa surmassa. Tuorein ruttoepidemia Suomessa oli 1700-luvun alussa ja viimeisin laaja epidemia oli Kiinassa ja Intiassa 1800-luvulla.

Nyt julkaistu tutkimus kuitenkin käsittelee varhaisempaa aikaa: sen mukaan rutosta oli harmia jo pronssikauden aikaan noin 3000-1500 ennen ajanlaskun alkua.

Tutkijat keräsivät näytteitä kaivauksilta ja museoista niin Euroopassa kuin Aasiassakin. Näitä muinaisia DNA-näytteitä saatiin 101 yksilöltä, ja näistä seitsemältä löydettiin merkkejä bakteerista (kuva yllä). 

Kaikkein vanhimmissa näytteissä bakteeri oli erilainen kuin myöhemmin. Yleensä rutossa taudinkantajana on toiminut kirppu, mutta vanhimmissa Yersinia pestis -bakteereissa ei olekaan geeniä, joka mahdollistaisi sen elämisen kirpussa.

Koska vain paiserutto voi tarttua kirppujen puremista, ovat vanhimmat rutot olleet todennäköisesti keuhkoruttoa ja veriruttoa, jotka voivat tarttua myös ilman kautta pisaratartuntana.

Lähin löytö Virosta

Yksi näistä bakteerilöydöistä osuu hyvin lähelle: se on Koillis-Virossa olevasta kalmistosta, johon haudattiin noin 4500 vuotta sitten noin kymmenen ihmistä.

Noina aikoina ihmiset liikkuivat laajalti ja myös Suomen alueelle saapui paljon ihmisiä eri puolilta. Eräs mahdollinen syy suuriin väestönsiirtymisiin voi olla se, että ihmiset ovat lähteneet pakoon tauteja: tutkimuksessa heitetäänkin ilmaan ajatus siitä, että myöhäiskivikaudella (ulottuu jonnekin noin 3500 eaa) ruttoepidemiat olisivat paitsi tappaneet suuren osan ihmisistä, niin myös olleet syynä populaatioiden liikkeisiin.

Arkeologiaan erikoistunut sivusto Kalmistopiiri kertoo kiinnostavasti tästä tutkimuksesta. Sivuston jutussa myös mainitaan, että Suomesta ruttonäytteitä ei ole saatu, koska myöhäiskivikautisissa haudoissa ei ole säilynyt jäänteitä. Sen sijaan tiedetään, että väestön määrä vähentyi rajusti noihin aikoihin myös Suomessa.

Kenties rutto riivasi esisuomalaisia jo silloin – myöhemminhän rutto oli täälläkin ikävän yleinen tuttavuus.

Lähde: Early Divergent Strains of Yersinia pests in Eurasia 5,000 Years Ago. Cell, Vol. 163, Issue 3: 571-582.

Otsikkokuvassa on Bretagnessa oleva Téviecin kivikautinen hauta, missä on mm. nämä kaksi nuorta naista kotiloista tehtyine koruineen.


Juttuja samasta aiheesta