Aivastus!

Tiede selitti viimein flunssan (ainakin melkein)

Influenssa- ja flunssaepidemioiden esiintyminen kylminä vuodenaikoina on arkijärjellä selvä, mutta tieteellisesti moniselitteinen asia. Matalan lämpötilan ohella keskeiseksi tekijäksi on havaittu matala absoluuttinen ilmankosteus. Taustalla on toisaalta infektioalttiuden kasvu, toisaalta mikrobeille suotuisat olosuhteet.

Influenssakausi alkaa Suomessa yleensä vuodenvaihteen tienoilla, ja tavallinen flunssakin on ennen kaikkea kylmän vuodenajan vitsaus. Arkipuheessa näitä hengitystieinfektioita nimitetään ”vilustumiseksi”, ja niiden välttämiskeino lienee jokaiselle lapsuudesta tuttu: lämmintä ylle, jotta et kylmety ja vilustu.

Kylmyyden ja hengitystieinfektioiden yhteys vaikuttaa siis itsestään selvältä kansanviisaudelta, mutta seikan tieteellinen varmistaminen ja selittäminen ovat päässeet vauhtiin vasta 2000-luvulla.

Tutkimusten tulokset käytännön elämän kannalta voi tiivistää näin: ääreisosat, varsinkin pää, kannattaa suojata talvella.

"Ja hengitystiesairaalla ihmisellä, kuten astmaatikolla, hengityssuojain voi pitää hengitysteiden lämpötilan ja kosteuden terveellisemmällä tasolla", sanoo flunssaan toden teolla tutustunut tutkinut dosentti Tiina Ikäheimo Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskuksesta.

”Maailmalla on tehty monia väestötutkimuksia, joiden mukaan matala lämpötila ja matala absoluuttinen ilmankosteus lisäävät sairastavuutta ja kuolleisuutta hengitystieinfektioihin.”

Edeltävä ei flunssapotilaille (ja äidin neuvoja lapsena kuunnelleille) tule varsinaisena yllätyksenä, mutta Tiina Ikäheimo voi perustella asiaa tieteellisesti ja heittää mukaan lisätietoa. Näyttää siltä, että ilmankosteudella saattaa olla hengitystieinfektioissa jopa lämpötilaa merkittävämpi vaikutus. 

Myös eläinkokeet viittaavat kylmyyden ja kuivumisen vaikutukseen. Syy-seuraussuhde ei silti ole aukoton.

”Hengitystieinfektioiden vuodenaikaisvaihtelu voi johtua myös muista tekijöistä, kuten ihmisten kesää läheisemmästä toisensa lähellä olemisesta sekä yleisesti pakkautumisesta sisätiloihin talvisaikaan. Lämpötila- ja kosteuskysymyksellä on kuitenkin oma roolinsa.”

Nollakeli on vaaran vyöhyke

Ikäheimo kuuluu tutkimusryhmään, joka ensimmäisenä maailmassa selvitti lämpötilan ja ilmankosteuden vaikutusta hengitystieinfektioihin kylmässä, –30°C asti jäähtyvässä ilmastossa. Tutkimusaineisto kerättiin Kainuun prikaatissa vuosina 2004–2005 seuraamalla lähes 900 varusmiehen terveydentilaa.

Tutkimuksesta on valmistunut kaksi julkaisua, joista ensimmäinen käsittelee hengitystieinfektioita yleensä ja jälkimmäinen influenssaa.

Löydökset ovat hyvin samansuuntaisia: sekä influenssa että  virus- kuin bakteeriperäisetkin hengitystieinfektiot lisääntyivät, kun ilman absoluuttinen kosteus laski ja lämpötila painui noin +5 ja –5 asteen välille.

Tarkkoja arvojakin saatiin, esimerkiksi influenssan kohdalla 1°C lämpötilan lasku kolmena sairastumista edeltävänä päivänä lisäsi sairastumisriskiä 11 prosenttia. Veden määrän väheneminen 0,5 grammalla ilmakuutiometrissä puolestaan lisäsi riskiä 58 %.

Tutkimus kuitenkin huomauttaa, että ilmankosteuden ja lämpötilan keskinäisen riippuvuuden vuoksi niiden vaikutuksen tarkka erottelu ei välttämättä ole mielekästä. Tietty suurpiirteisyys koskee myös lämpötilarajoja, toteaa Tiina Ikäheimo.

”Olisi hienoa, jos voisi antaa yhden lämpötilan, jota kylmempää pitäisi varoa. Tämä oli kuitenkin yksittäinen tutkimus, jota ei voi vahvasti yleistää. Monissa tutkimuksissa hengitystieinfektiot lisääntyvät jo korkeammissa lämpötiloissa.”

Tiina Ikäheimo

Monen tekijän summa

Joka tapauksessa ilmankosteuden vaikutus näyttää lämpötilaakin merkittävämmältä.

”Mutta kun lämpötila laskee selvästi nollan alapuolelle, esimerkiksi –10 asteeseen, jolloin myös ilmankosteus on alhainen, hengitystieinfektioiden riski alkaa vähetä”, Ikäheimo kertoo.

Muista tutkimuksista tiedetään, että taudinaiheuttajamikrobeilla on ihanneolosuhteensa, joissa ne menestyvät parhaiten. Toisaalta kylmyys ja ilmankosteuden aleneminen ilmeisesti lisäävät infektioalttiutta hengitysteiden jäähtymisen ja kuivumisen kautta. Tarkempia mekanismeja ei täysin tunneta.

”Aiemmat tutkimukset viittaavat siihen, että jäähtyminen ja kuivuminen vaikuttavat hengitysteiden värekarvojen liikkeeseen ja jopa vaurioittavat limakalvon pintaa, mikä voi herkistää infektioille”, Ikäheimo sanoo, mutta varoittaa liian suorista johtopäätöksistä.

”Ryhmäytymisellä on oma merkityksensä. Lisäksi on mahdollista, että ihmisen immuunipuolustusjärjestelmässä tapahtuu vuodenaikaisia muutoksia ja infektioita saadaan herkemmin talvisaikaan. Jopa se vaikuttaa, että hengitystieinfektiot leviävät usein pisaratartuntana ja kylmässä pisarat ovat pienikokoisempia ja pysyvät kauemmin ilmassa.”

Kylmässä hengitysteiden lämpötila voi laskea useamman asteen, varsinkin hengästyessä. Mutta asia voi olla myös kokonaisvaltaisempi.

”Tutkimusten perusteella on arveltu, että koko kehon viilentyminen lisää verisuonten supistumista myös hengitysteissä ja sitä kautta infektioalttiutta”, Ikäheimo sanoo.

 ”Lisäksi siihen, miten ihminen jäähtyy, vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, kuten sukupuoli, fyysinen kunto, krooniset sairaudet, ravitsemustila, nesteytys ja liikunnan laji. Ja mitä enemmän jäähdyt, sitä merkittävämpiä ovat vaikutukset.”

Vanhat keinot kunniassaan

Aihe on siis todella monitahoinen, ja tutkimus etenee osa-alue kerrallaan. Tuoreimpana työnään Oulun yliopiston ympäristöterveyden ja keuhkosairauksien tutkimuskeskus on paneutunut  flunssaa aiheuttaviin rhinoviruksiin. Tässäkin viesti on sama, eli kylmyys ja matala ilmankosteus ovat pahasta.

Toistaiseksi käytettävissä ovat vain tutut pöpöntorjuntakeinot – influenssarokotus, pärskijöiden kaihtaminen, käsienpesu, kylmettymisen välttäminen. 

*

Artikkeli on suurelta osin kopioitu suoraan Oulun yliopiston viime joulukuussa julkaistusta tiedotteesta, jonka on kirjoittanut Jarno Mällinen.
Otsikkokuva: Allan Foster / Flickr


Juttuja samasta aiheesta