Viimeisimmän jääkauden aikana ei ollut koko ajan hyytävän kylmä. Laajojen jäätiköitymisten väliset lämpimämmät jaksot eli interstadiaalit ovat osoittautuneet merkittäväksi tekijäksi suurten eläinlajien katoamisen kannalta.
"Nopealla lämpenemisellä oli suuri vaikutus ilmastoon ja se aiheutti merkittäviä muutoksia sateiden globaalissa jakaumassa ja kasvillisuusvyöhykkeissä", toteaa professori Alan Cooper Adelaiden yliopistosta.
Jo aiemmin oli havaittu DNA-tutkimusten perusteella, että kookkaiden eläinlajien joukossa kävi viimeisimmän jääkauden aikana kato. Alkuun vaikutti siltä, että sukupuuttoaalto johtui kylmyydestä.
Kun ikivanhoja DNA-näytteitä saatiin lisää museoiden kokoelmista ja samalla hiiliajoitus sekä tiedot muinaisista lämpötiloista tarkentuivat, kääntyivät käsitykset päälaelleen. Alkoi näyttää ilmeiseltä, että viimeisimmän jäätiköitymisvaiheen aikaiset sukupuutot johtuivat nopeasta lämpenemisestä.
Se selittää myös mammutin ja jättiläislaiskiaisen katoamisen noin 11 000 vuotta sitten, kun jääkausi alkoi jo hellittää otettaan. Ihminen ei kuitenkaan ole täysin syytön
"Pikainen ilmaston lämpeneminen aiheutti ympäristössä mittavia muutoksia, joka sai aikaan lajien vähenemiseen johtavan kehityksen, mutta ihminen antoi lopullisen kuoliniskun populaatioille, jotka olivat jo valmiiksi ankaran paineen alaisina", summaa professori Chris Turney Uuden Etelä-Walesin yliopistosta.
"Kun nykyisen maailmanlaajuisen lämpenemisen aiheuttamien muutosten lisäksi otetaan huomioon ihmisen aiheuttamat paineet pirstoutuvalle ympäristölle, herättää se vakavaa huolta tulevaisuudesta", sanoo Cooper.
Tutkimuksesta kerrottiin Adelaiden yliopiston uutissivuilla ja se on julkaistu Science-tiedelehdessä (maksullinen).
Kuva: Adelaiden yliopisto
