Vieraiden sivilisaatioiden viestejä on kuulosteltu yli puolen vuosisadan ajan, mutta yritykset ovat keskittyneet melkein yksinomaan radiotaajuuksille. Optista SETI-tutkimusta (Search for Extraterrestrial Intelligence) on tehty vasta runsaat kymmenen vuotta.
Nyt etsintä laajenee infrapuna- eli lämpösäteilyn aallonpituuksille. Teoriassa merkkejä teknisesti kehittyneiden avaruuden olentojen valtavista rakennelmista olisi voitu havaita jo aiemmin infrapuna-alueella, mutta tarkoitukselliset viestit ja niiden löytäminen ovat kokonaan eri asia.
Tähtienväliseen viestintään soveltuisi erinomaisen hyvin infrapunalaser. Silloin lähetystehon saisi hetkellisesti kokonaisen tähden säteilyä suuremmaksi, ja infrapunasäteily läpäisee tähtienvälisen aineen monin verroin helpommin kuin näkyvä valo. Lisäksi infrapuna-alueella saman informaatiosisällön välittäminen vaatii vähemmän energiaa kuin valosignaalien avulla.
Toistaiseksi infrapuna-SETIn esteenä on ollut sopivan tekniikan puuttuminen: instrumentit eivät ole kyenneet havaitsemaan ultralyhyitä lämpösäteilyn pulsseja. Kolmisen vuotta sitten onnistuttiin kehittämään ilmaisimia, jotka siihen pystyvät. Ja nyt niiden pohjalta on käynnistynyt NIROSETI-ohjelma (Near-Infrared Optical SETI eli lähi-infrapuna-alueen optinen SETI).
Uusi laitteisto on käytössä Kalifornian yliopiston Lick-observatoriossa. Se on asennettu yhden metrin peilillä varustettuun Nickel-teleskooppiin ja ensimmäiset havainnot tehtiin 15. maaliskuuta. Observatoriossa on aiemminkin tehty SETI-tutkimusta näkyvän valon alueella. Läpitunkevamman infrapunasäteilyn aallonpituuksilla pystytään kuitenkin tarkkailemaan tähtiä, jotka ovat satojen valovuosien sijasta jopa tuhansien valovuosien etäisyyksillä.
Hanketta johtaa Shelley Wright ja ryhmään kuuluu myös Frank Drake, SETI-tutkimuksen veteraani ja pioneeri, joka johti vuonna 1961 Ozma-projektia, kaikkien aikojen ensimmäistä avaruuden älyn etsintäohjelmaa.
Draken mukaan infrapuna-alue tarjoaa selviä etuja muihin aallonpituuksiin verrattuna: "Signaalit olisivat niin voimakkaita, että niiden havaitsemiseen riittää pienikin kaukoputki. Sellaisilta on tarjolla enemmän havaintoaikaa, mikä on isoksi avuksi, sillä tutkimuksessa on tehtävä havaintoja suuresta määrästä tähtiä."
Toisaalta ongelmana on se, että vieraan sivilisaation laserviestin pitäisi tulla suoraan meitä kohti. Kapeaa säteilykeilaa ei muuten pystytä havaitsemaan. Radioalueella viestiliikenne leviää joka suuntaan. Maan ensimmäiset radiolähetykset ovat edenneet jo yli sadan valovuoden etäisyydelle, tosin kaiken aikaa heikentyen.
NIROSETI-laitteisto etsii taivaalta lyhyitä infrapunapulsseja, mutta kerää samalla tietoa myös säteilytason vaihteluista nanosekuntien aikaskaalassa. Siten sen avulla voidaan löytää mahdollisten vieraiden sivilisaatioiden lisäksi myös ennestään tuntemattomia astrofysikaalisia ilmiöitä.
Oikeastaan niiden löytyminen on melko varmasti todennäköisempää kuin avaruuden olentojen viestien vastaanottaminen.
Uudesta hankkeesta kerrottiin Kalifornian yliopiston (San Diego) uutissivuilla.
