Ja onhan rakkaalla lapsella myös monta nimeä: mulled wine, glühwein, sıcak şarap, bisschopswijn, глинтвейн, vin chaud, jne. Nykyisin juoman variaatioita juodaan aina Turkista Skandinaviaan ja Portugalista Venäjälle.

Lähes kaikki nimet viitaavat lämmitettyyn ja voimakkaasti maustettuun viiniin, jota nautitaan talvella, etenkin joulun tienoilla.

Glögi rantautui Suomeen tiettävästi Ruotsin vallan aikana, mutta koki suosion laskun 1900-luvun alkupuolella. Vuosisadan puolessavälissä perinne alkoi elpyä, ensin suomenruotsalaisten ja myöhemmin koko kansan parissa. Vaikka kaupoista löytyy nykyisin jos jonkinmoisia glögiksi kutsuttuja litkuja, perinteisin lienee kuitenkin punaviinipohjainen maustettu juoma. Alunperin tapa saattoi levitä ympäri Eurooppaa jo muinaisten roomalaisten mukana. 

Punaviinipohjaisissa glögeissä on tanniinia (kuten on myös joissain oluissakin). Ainetta on luontaisesti viinirypäleissä, etenkin sen kuorissa, siemenissä ja karoissa, sitä liukenee viiniin tammitynnyreistä, ja sitä myös lisätään viiniin ihan tarkoituksella esimerkiksi puupalikoita siinä lilluttelemalla tai suoraan purkista. Liika tanniinisuus kitkeröittää viinin, mutta sopiva annos pidentää säilyvyyttä ja kirkastaa juomaa. Se antaa myös ryhtiä viinille.

Suussa tanniinit tuntuvat ikään kuin kirpistyksenä, mikä on samanaikaisesti miellytävää ja epämiellyttävää … minkä kokeminen on jälleen erittäin henkilökohtaista.