Ke, 01/22/2014 - 22:52 By Markus Hotakainen

Tutkijat ovat todenneet, että Etelä-Amerikassa asustavalla kolmivarvaslaiskiaisella, yöperhosilla ja levillä on keskinäinen yhteistyösopimus, josta kaikki hyötyvät. Jonathan Paulin johtama Wisconsin-Madison-yliopiston tutkijaryhmä selvitti erikoisen symbioosin, joka takaa kolmen hyvin erilaisen lajin menestymisen, mutta tekee ne toisaalta toisistaan riippuvaisiksi.

Kolmivarvaslaiskiaiset syövät pelkästään puiden lehtiä, jotka sulavat huonosti ja joiden ravinnepitoisuus on kehno. Niiden aineenvaihdunta on hyvin hidas ja liikehdintä sen mukaista. Laiskiaiset asustavat puiden oksistossa ja laskeutuvat maahan vain noin kerran viikossa kakkiakseen puun juurelle.

Vessareissu on paitsi rasittava – se kuluttaa kerralla liki kymmenyksen eläimen energiavarannoista – myös vaarallinen: puun juurella kykkivä verkkaisesti liikkuva nisäkäs on petoeläimille helppo saalis. Tutkijoita on askarruttanut, miksi nimensä mukainen kolmivarvaslaiskiainen ylipäätään vaivautuu laskeutumaan puusta, kun sen kaksivarpainen serkku hoitaa tarpeensa oksistossa.

Nyt arvoitukseen on löytynyt ratkaisu. Cryptoses choloepi -yöperhoslaji elää ainoastaan laiskiaisen turkissa. Isäntänisäkkään laskeutuessa maahan perhosnaaraat pääsevät munimaan maassa oleviin tuoreisiin ulosteläjiin. Kun munista kuoriutuneet toukat aikansa aterioituaan koteloituvat ja aikuiset perhoset puolestaan kuoriutuvat, ne lentävät laiskiaisen turkkiin parittelemaan.

Kosteassa ilmanalassa laiskiaisen turkki on usein läpimärkä, mikä takaa erinomaiset elinolosuhteet leväkasvustolle. Perhoset kuljettavat mukanaan typpeä, joka on levien kasvun kannalta tärkeä ravinne. Perhosten tuoman "typpilannoitteen" turvin turkissa kukoistavat levät puolestaan tarjoavat laiskiaiselle kovasti kaivattuja lisäravinteita, joita sen syömistä lehdistä puuttuu. Kaikki hyötyvät – paitsi ne epäonniset laiskiaiset, jotka sattuvat joutumaan jaguaarin saaliiksi.

Tutkimus ilmestyi 22. tammikuuta Proceedings of the Royal Society B -julkaisussa ja siitä kerrottiin Royal Societyn uutissivustolla.

Kuva: Stefan Laube