Tiettävästi heittoistuimen tekemistä ja käyttämistä koetettiin ensimmäisen kerran jo joulukuussa 1912, yhdeksän vuotta ensimmäisen moottorilennon jälkeen, mutta tekniikka ei ollut tarpeeksi kehittynyttä vielä vuosikausiin rutiininomaista käyttöä varten. Niinpä vasta vuonna 1942, tarkalleen juuri tänään 72 vuotta sitten, heittoistuinta käytettiin ensimmäisen kerran tositoimissa siten, että se pelasti lentäjän hengen.
Kyseessä oli saksalainen koelentäjä Helmut Schenk, joka oli testaamassa Heinkel He-280 -suurnopeuslentokonetta. Uuden Heinkelin voimanlähteinä oli kaksi patoputkimoottoria, jotka vaativat toimiakseen suuren nopeuden, ja siksi konetta hinattiin toisella lentokoneella. Hinausvaijeri ei kuitenkaan suostunut irtoamaan, joten Schenkin ainoa tapa päästä ehjin nahoin takaisin Maahan koneesta oli heittoistuin. He-280:sta tuli lopulta ensimmäinen suihkumoottorilla varustettu, prototyyppivaiheen selvittänyt ja tuotantoon saakka yltänyt suihkumoottorilla varustettu lentokone.
Saksalaisten ylpeydet, modernit Heinkelit olivat varustettuja yhtiön valmistamilla heittoistuimilla, jotka toimivat pienten rakettimoottorien sijaan paineilmalla. Ne sinkosivat käyttäjänsä suurella nopeudella ulos koneesta, jolloin kiihtyvyys oli tilanteesta riippuen seitsemän ja yhdeksän g:n välillä.
Kuvassa Yhdysvaltain ilmavoimien taitolentoryhmän Thunderbirdsien lentäjä Christopher Stricklin sinkoaa ulos F-16 -koneestaan Idahossa pidetyssä lentonäytöksessä vain noin sekuntia ennen kuin hänen koneensa iskeytyi maahan ja tuhoutui. Lento-onnettomuustutkinnan mukana onnettomuus johtui lentäjän virheestä, mutta hän pelastui hyvien refleksien, tehokkaan koulutuksen ja heittoistuimen ansiosta.
Miten heittoistuin toimii?
Heittoistuimia käytetään useimmiten sotilaslentokoneissa, joissa lentonopeus on niin suuri, ettei koneesta voi hypätä ulos laskuvarjolla normaalisti. Isuin laukaistaan yleensä rakettimoottoreilla ulos koneesta. Kun istuimen laukaisukahvasta vedetään, käynnistyy sekunnin osissa etenevä tapahtumasarja: koneen ohjaamon kuomu irtoaa tai hajotetaan hallitusti osiin paineilmalla tai räjähdyspanoksilla, istuimen turvavyöt kiristyvät, istuin sinkoutuu lentäjä mukanaan ulos koneesta ja suuntaa automaattisesti ylöspäin. Kun istuimen rakettimoottori hiipuu, lentäjän laskuvarjo aukeaa ja painava istuin irtautuu lentäjästä. Kun heittoistuin nousee ylös koneesta, sen nopeutta ja kieppumista jarrutetaan ja vakautetaan vakautusvarjolla ennen varsinaisen pelastuslaskuvarjon aukeamista. Siksi tapahtumasta saattaa näkyä maasta käsin hetken aikaa mahdollisesti vielä ilmassa lentävän, hylätyn koneen lisäksi laskuvarjon varassa laskeutuva lentäjä, irtautunut vakautusvarjo ja vapaasti putoava istuin.
Heittoistuimet Suomessa
Suomen ilmavoimissa ensimmäiset heittoistuimella varustetut lentokoneet olivat 1954 hankitut DeHavilland D.H.115 Vampire -koulukoneet, ja niillä tehtiin myös ensimmäinen suomalainen heittoistuinhyppy Luonetjärvellä 29.7.1958. Silloin hävittäjälentolaivue 21:n kaksipaikkainen VT-4 -harjoitushävittäjä törmäsi osastolentoharjoituksessa yhteen yksipaikkaisen Vampire-hävittäjän kanssa. Koneen ohjaaja pelastautui ohjauskyvyttömäksi tulleesta koneesta heittoistuimella.
Viimeisin heittoistuinhyppyjä vaatinut onnettomuus tapahtui viime marraskuussa, kun kaksi Ilmavoimien Hawk Mk 66 -harjoitussuihkukonetta osui toisiinsa kaartotaisteluharjoituksessa Perhossa. Toinen ohjaaja pelastui heittoistuimen avulla, mutta toisen onnettomuuskoneen ohjaaja menehtyi.
Kaikkiaan Ilmavoimien lentokoneista on hypätty heittoistuimella vuodesta 1958 alkaen yhteensä 27 kertaa 22 eri lento-onnettomuudessa. Vain yhdessä tapauksessa heittoistuinhypyn suorittanut henkilö on saanut surmansa. (Lähde: Ilmavoimat)
