Maailman pisin non-stop -lentoreitti oli tähän sunnuntaihin saakka Singapore Airlinesin lento New Yorkin Newarkin lentoaseman ja Singaporen välillä. Lento SQ21 oli pituudeltaan 15 343 kilometriä ja kesti tyypillisesti 18,5 tuntia.
Tästä eteenpäin pisin lentoreitti on 15 tuntia ja 25 minuuttia kestävä Qantas-yhtiön lento Sydneystä Dallasiin, Texasiin.
Suurin syy 18-tuntisen lennon lopettamiseen on sen pituus. Vaikka suora lento säästää muutaman tunnin verrattuna matkan lentämiseen välilaskun kanssa, on erittäin pitkällä lennolla monta hintaa ja epämukavuutta lisäävää tekijää. Ensinnäkin polttoainekustannukset ovat olennaisesti suuremmat, koska lennon lopussa kuljetettavaa polttoainetta varten koneen pitää kantaa enemmän polttoainetta heti alusta alkaen, joten viimeisille lennolla käytettäville litroille tulee varsin kova hinta. Laskelmien mukaan taloudellisesti edullisinta on tehdä välilasku 7-8 tunnin lennon jälkeen, eli jotakuinkin puolivälissä ennätyspitkää lentoa.
Yleensä koneeseen tankattiin lentoa varten 222 000 litraa polttoainetta, mikä oli yli kymmenen kertaa matkustajien ja rahdin massa.
Toiseksi reitillä käytettävä kone oli Airbus A340:n lyhyt, pitkälle lentävä versio A340-500, mihin mahtuu mukaan normaaleita pitkänmatkankoneita vähemmän matkustajia. Singapore Airlines oli siksi laskenut, että reittiä kannatti lentää vain liikematkustusluokan lippuhinnalla ja siksi koneisiin oli asennettu vain sata business-penkkiä. Heitä varten oli 14 lentoemäntää/stuerttia ja kuusi lentäjää, eli triplamiehitys, koska vuoroa piti vaihtaa kahdesti lennon aikana.
Taloudellisesti kenties oli järkevää lentää pitkää reittiä vain sadan matkustajan kanssa, mutta ekologisesti lennot olivat aivan omassa haitallisuusluokassaan. Nyt ne eivät olleet enää taloudellisiakaan, joten reitistä luovuttiin.
Kolmas olennainen asia oli matkustusmukavuus. Vaikka lennolla oli vain mukavia ja leveitä, makuuasentoon taipuvia istuimia, on yli 18 tunnin yhtäjaksoinen lento suuri ponnistus myös matkustajille. Kokemusten lisäksi tutkimukset kertovat, että paitsi polttoainetaloudellisuuden, niin myös lentomukavuuden kannalta 7-9 tuntiset lennot ovat parhaimpia.
Jos siis lennetään pitkälle, on parasta tehdä välillä pysähdys – on kyse sitten jaloittelusta tai tankkaamisesta.
Viimeinen tekijä huippupitkän lennon lopettamiselle oli Airbusin edullinen tarjous ostaa A340-koneet takaisin uusiin koneisiin vaihdettaessa. Suurin osa matkustajistakin tyytyy varmasti mieluummin lentämään pari tuntia pitempään jättijumbo A380:n kyydissä ja tekemään välilaskun Frankfurtissa yhden tuskastuttavan pitkän A340-matkan sijaan.
Uudet lentokoneet, kuten Airbusin A380 ja A350 sekä Boeingin 777 ja 787, ovat noin 25% polttoainetaloudellisempia kuin A340-500. Jo nyt lentävistä koneista Boeing 777-200LR pystyisi taittamaan yhtä pitkiä lentoja kuin A340-500, mutta näin pitkään kestäviin lentoihin tuskin on paluuta vähään aikaan. Aikanaan, kun yliääni- tai hypernopeuskoneet tulevat käyttöön, voi maapallon toiselle puolellekin suhauttaa muutamassa tunnissa. Silloin on hyvä muistella Singapore Airlinesin legendaarista lentoa 21 ja sen loppua nyt marraskuun 24. päivä vuonna 2013.
