2
min read
A- A+
read
Purkausuhka kasvaa Islannissa
Jari Mäkinen
20.08.2014

Bardarbunga ilmasta. Kuva: Andreas Tille

Huom: Tämä artikkeli on jo vanhentunut. Ajantasaista tietoa tilanteesta on Bárðarbunga-purkausseurantasivullamme.

Pienet maanjäristyksen Islannissa sijaitsevan Bárðarbungan tulivuoren alueella ovat jatkuneet edelleen viimeisten vuorokausien aikana ja niin sanotun rakopurkauksen todennäköisyys on kasvanut. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole vielä merkkejä siitä, että magma olisi purkautumassa pinnalle – eli välitöntä vaaraa ei ole.

Alueella on tapahtunut nyt meneillään olevassa aktiivisuusvaiheessa yli 2000 pientä järistystä, joista noin 200 on ollut ylitse tason kaksi, eli selvästi muita voimakkaampia.

Islannin meteorologinen laitos ja maan siviilisuojeluvirasto Almannavarnadeild ríkislögreglustjóra ovat nostaneet riskiarvionsa toiseksi korkeimmalle tasolle. Tämän seurauksena pahamaineisen Vatnajökull-jäätikön pohjoispuolella sijaitsevalla alueella Húsavíkin ja Seyðisfjörðurin kunnissa on aloitettu jo evakuoinnit kaikelta varalta. Alueella ei ole pysyvää asutusta, joten evakuointi on koskenut matkaajia ja johtanut mm. tieden sulkemiseen.

Vaikka järistykset ovatkin jatkuneet edelleen, ei niissä ole tapahtunut muutosta. Laava näyttää toistaiseksi liikkuvan syvyyksissä ennen kaikkea vaakatasossa. Aiemmissa vastaavissa tapauksissa järistyksiä on ollut pitkäänkin ennen purkausta – eikä purkauksen tuleminenkaan ole varmaa.

Mitä tähän mennessä on tapahtunut?

Bárðarbunga on Vatnajökull-jäätikön pohjoispuolella ja sen alla oleva tulivuori, joka on noin kaksi kilometriä korkea. Sen keskuskraatterin halkaisija on noin 10 km ja se on noin 700 metriä syvä, ja kraatteri on nyt kesälläkin täysin jään peitossa.

Epätavallinen aktiivisuus Bárðarbungan alueella alkoi elokuun 17. päivänä ja on jatkunut siitä alkaen. Merkkejä tästä ovat mm. pienet, samalle alueelle keskittyvät maanjäristykset sekä pienet maankuoren siirtymät, jotka ovat havaittavissa GPS-paikantimien siirtymisinä. Toiset siirtyvät kohti pohjoista ja toiset etelään, joten maa-alue niiden välissä on laajenemassa. Alueella olevan pohjaveden sähkönjohtavuus on lisääntynyt, eli veden sekaan on päässyt maan uumenista ylimääräistä ainetta.

Tämä viittaa siihen, että tulivuoren keskusalueella tapahtuu laavan siirtymistä ylöspäin niin sanottuna intruusiona: pinnan alla oleva magma työntyy hitaasti ylös halkeamia pitkin ja työntää ympäristön kiveä pois tieltä. Magma jähmettyy maankuoren alla ja samalla pinnalle saattaa purskahdella magmaa. Koska tulivuori sijaitsee jäätikön alla, tästä seuraa helposti tulvimista ja ilmaan nouseva vesihöyryn sekä tuhkan pilvi.

Järistykset ovat toistaiseksi olleet syvällä, ja mikäli niiden havaittaisiin siirtyvän lähemmäksi pintaa, olisi purkauksen mahdollisuus todennäköisempi.

Bárðarbunga on vain yksi Dyngjuhálsin selänteen tulivuorista ja on mahdollista, että Bárðarbungan purkaus saisi aikaan myös laajemman purkauksen alueella. Tulivuoriselänteen alla on useita halkeamia, joita pitkin magma pääsee nousemaan pinnalle.

Vaikka viime vuosikymmeninä Bárðarbunga on ollut varsin hissukseen, on sen aktiivisuus ollut lisääntymässä 1970-luvulta alkaen. Viimeisin olennainen purkaus oli vuonna 1996, jolloin se sulatti jäätikköä ja sai aikaan jäätikönalaisen voimakkaan tulvan.

Tiedetään, että Bárðarbunga on purkaantunut historiassa 250–600 vuoden välein ja itse asiassa maapallon suurin yksittäinen tunnettu laavapurkaus tapahtui siellä vuonna 1477. Ainekset suureenkin purkaukseen ovat siis olemassa.

Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus maaliskuussa 2010 avaruudesta kuvattuna

Mahdolliset vaikutukset lentoliikenteeseen

Kun kyse on Islannin tulivuorista, tulee mieleen luonnollisesti vuosi 2010 ja Eyjafjallajökullin tulivuorenpurkaus. Maaliskuussa 2010 alkanut purkaus huipentui huhtikuussa 2010, jolloin tulivuori syöksi tuhkaa noin 8,5 kilometrin korkeuteen useiden päivien ajan.

Tuhkapilvien vuoksi lähes koko Euroopan lentoliikenne pysäytettiin tilapäisesti ja monien Euroopan maiden ilmatila suljettiin kokonaan tai osittain; Kymmeniä tuhansia lentoja jouduttiin peruuttamaan ja tapaus hankaloitti elämää maailmanlaajuisesti.

Pelkona nytkin on suuri ilmakehään leviävä tuhkapilvi, joka saisi aikaan suuria häiriöitä lentoliikenteessä. Tällä kerralla tilanne on kuitenkin täysin erilainen kuin vuonna 2010, sillä tuolloin tilanne oli uusi ja lentorajoituksia asetettiin varmuuden vuoksi myös alueille, joilla riskitaso oli matala.

Nyt tuhkapilven liikkeiden ja tiheyden ennustaminen sekä seuranta on kehittyneempää, minkä lisäksi tuhkan vaikutuksista lentokoneenmoottorien toimintaan tiedetään enemmän.

Eyjafjallajökullin purkauksen jälkeen myös on kehitetty tekniikkaa, jolla yksittäiset lentokoneet pystyvät havaitsemaan edessään mahdollisesti olevan tuhkapilven, jolloin ne voisivat kiertää niitä samaan tapaan kuin esimerkiksi voimakkaita ukkosmyrskyjä. Kerroimme Tiedetuubissa tällaisesta tekniikasta mm. marraskuussa 2013 julkaistussa artikkelissa Tuhka ei enää uhkaa lentokoneita.

Mikäli tuhkapilvi pöllähtää ilmaan, niin sen leviämistä on mahdollista myös ennakoida aiempaa paremmin. Esimerkiksi tällä nettisivulla on hyvä havainnollistus tyypillisestä tuulitilanteesta (mallissa 500hPa painekorkeus on 5,5 km).

Bárðarbunga on nyt tarkassa seurannassa (niin ilmailun kannalta kuin muutenkin) ja palaamme varmasti aiheeseen pian. Sitä odotellessa tulivuorta voi seurata itsekin mm. tällä nettisivulla olevalla webcamilla.