Islannin korkein tulivuori heräämässä viimein eloon

La, 11/18/2017 - 05:04 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Theo Crazzolara / Flickr

Islannin suurimman tulivuoren jääpeitteeseen on juuri muodostunut laaja painauma. Lähes 300 vuotta uinunut jättiläinen voi olla jälleen aktivoitumassa.

Islannin korkeimman tulivuoren laelle on yllättäen ilmestynyt halkaisijaltaan noin kilometrinen painauma. Asiasta kertoi Islannin väestönsuojeluvirasto myöhään perjantai-iltana. Vuoren tila on julistettu epävarmaksi.

Enintään viikon aikana syntynyt painauma sijaitsee keskellä Öræfajökull-vuoren jään peittämää kalderaa.

Piirre löydettiin aluksi 17.11. otetusta satelliittikuvasta (alla) ja sen olemassaolo käytiin varmistamassa tarkistuslennolla. Rannikkovartioston on tarkoitus lennättää tutkijoita vuorelle lauantaiaamuna. Heidän on määrä ottaa näytteitä paikan päällä ja perehtyä tilanteeseen näin tarkemmin.

Vuori sijaitsee aivan Islannin etelärannikolla. Se on yksi monista tulivuorista suuren Vatnajökull-jäätikön alla. Vain muutamia vuosia sitten jäätikön pohjoislaidan tuntumassa sattui suurin laavapurkaus yli 200 vuoteen.

Öræfajökullin yllättävä painauma kertoo kalderan kohonneesta geotermisestä lämmöstä, joka on ilmeisesti sulattanut vuoren päällä lepäävää jäätikköä merkittävästi. Vuoren juurelta mereen johtavassa sulavesiuomassa havaittiin kohonneita rikkipitoisuuksia jo aiemmin tällä viikolla.

Öræfajökullin alueella on myös viimeisen vuoden aikana alkanut tapahtua yhä enemmän maanjäristyksiä. Tahti on kiihtynyt erityisesti elokuusta lähtien.

Vaikka kauan uinuneen vuoren aktiivisuus onkin siis selvästi kohonnut, eivät tutkijat usko uuden purkauksen olevan heti nurkan takana. Toisaalta Öræfajökull saattaa myös käyttäytyä odottamattomasti.

Varotoimena vuoren hälytystaso nostettiin keltaiselle, ja sen toimintaa seurataan tarkasti. Väestönsuojeluvirasto julisti vuoren tilan "epävarmaksi", ja mahdollisti näin viranomaisten normaalia tehokkaamman yhteistyön.

Viimeisestä purkauksesta 289 vuotta

Öræfajökull on paitsi Islannin korkein (2110 m) tulivuori, myös tilavuudeltaan niistä suurin. Sen purkaukset ovat myös usein räjähtäviä, johtuen magman laadusta. Vuori syöksee pinnalle usein epätavallisen jähmeää (piirikasta) laavatyyppiä, joka vangitsee sisäänsä painetta kasvattavia kaasuja. Yleensä Islannin tulivuoret tuottavat paljon juoksevampaa basalttista laavaa, jossa kaasut voivat liikkua vapaammin.

Öræfajökull on purkautunut vain kahdesti Islannin asuttamisen jälkeen. Purkaus vuonna 1362 oli räjähtävin, mitä koko saarella on tapahtunut historiallisena aikana. Vuoren lähiseutu tuhoutui täysin ja nimettiin nimettiin Öræfiksi, joka tarkoitti alunperin "ei-ole-satamaa" mutta tarkoittaa nykyisin myös "joutomaata". Seutu pystyttiin asuttamaan uudelleen vasta 40 vuoden kuluttua purkauksesta. Toisen kerran vuori purkautui vuosina 1727–28, synnyttäen samoilla seuduilla tuhoisia sulavesitulvia.

Päivitys 18.11.2017: Tutkijoiden tekemän mittauslennon alustavista tuloksista on nyt lisätietoa!

Tiedetuubi seuraa tilanteen kehittymistä.

Lähteet: Islannin ilmatieteen laitos, Islannin väestönsuojeluvirasto, Islannin yleisradio

Otsikkokuva: Theo Crazzolara; Satelliittikuva: Islannin yliopisto

Tagit
islanti
tukivuori
Öræfajökull
purkaus

Musta aukko käyttäytyy omituisesti: kolme avaruusteleskooppia seuraa sitä parhaillaan

To, 01/07/2016 - 13:56 By Jari Mäkinen
V404 taiteilijan kuvaamana


Joutsenen tähtikuviossa sijaitseva V404 Cygni kirkastui voimakkaasti joulukuun 23. päivänä. Se on purskahdellut aikaisemminkin silloin tällöin, viimeksi viime kesänä, mutta nyt sen käytös näyttää muuttuneen: nyt se on jopa niin kirkas, että sen voi nähdä harrastajakaukoputkinkin.


V404 Cygni on noin 8000 valovuoden päässä meistä oleva kaksoistähti, jossa on noin 12 kertaa Aurinkoa massiivisempi musta aukko sekä Auringon kaltainen, mutta sitä hieman pienempi sekä kevyempi tähti toisena osana. Kyseessä on eräs lähimpänä Maata oleva musta aukko.

Tähti ja musta aukko kiertävät toisiaan ja yksi kierros kestää noin 6,5 Maan vuorokautta. Samalla litistyneestä tähdestä virtaa kaasua mustaan aukkoon siten, että todennäköisesti mustan aukon ympärillä on kuuma, vinhasti pyörivä kerääntymäkiekko, mistä kaasu lopulta putoaa mustan aukon sisälle.

Samalla osa kaasusta suihkuaa mustan aukon napa-alueilta ylös- ja alaspäin suurina suihkuina, aivan kuten otsikkokuvassa oleva piirros osoittaa.

Kerääntymäkiekko hohtaa kirkkaasti ja sen voi nähdä hyvin paitsi näkyvän valon alueella, niin myös erityisesti ultraviolettisäteilyn ja röntgensäteilyn taajuuksilla.

Siksi tällaisia kohteita on parasta havaita avaruudessa olevilla röntgenalueen teleskoopeilla.

Nytkin kolme tällaista teleskooppia, suurimmat röntgenalueen avaruusteleskoopit Euroopan avaruusjärjestön Integral ja NASAn Swift sekä pienempi japanilainen MAXI tarkkailevat V404:ää, koska sen tuorein purkaus on jatkoa varsin omituiselle viimeaikaiselle käytökselle.

V404:n kaltaiset mustat aukot tuppaavat kirkastumaan aina välillä voimakkaastikin, kun suuri määrä kerääntymäkiekossa olevaa kaasua romahtaa mustaan aukkoon tai kiekkoon purskahtaa tähdestä enemmän kaasua.

Silloin tähden kirkkaus kasvaa voimakkaasti paitsi näkyvän valon alueella, niin myös etenkin röntgenalueella; V404 on nyt kirkkain kohde taivaalla, jos voisimme nähdä sitä röntgensilmin. Se on myös niin kirkas optisella alueella, että sen voi nähdä tavallisin harrastajateleskoopein.

Ensimmäinen V404:n purkaus rekisteröitiin jo vuonna 1938, mutta silloin tapahtumista ei saatu juurikaan tarkempaa tietoa.

Sen sijaan vuonna 1989 japanilainen pieni röntgensatelliitti Ginga sekä avaruusasema Mirissä olleet mittalaitteet havaitsivat hyvin V404:n purkauksen. Silloin havainnot olivat hyvin tärkeitä mustien aukkojen ymmärtämisen kannalta, koska tuolloin niitä tunnettiin vain muutama muu.

Viimeisin V404:n purkaus ennen tätä joulua tapahtui viime kesänä, 15. kesäkuuta, jolloin Swift-satelliitti havaitsi sieltä tulleen gammasäteilypulssin ja aloitti sen perusteella kuvaamaan sitä röntgenteleskoopillaan. 

Sen jälkeen myös Integral ja japanilainen MAXI liittyivät mukaan havaitsemiseen.

Kesän purkaus oli jo eriskummallinen, sillä sen kuluessa säteilyn kirkkaus vaihteli alle tunnin pulsseissa. Se on hyvin epätavallista mustille aukoille.

Lisäksi V404 oli hyvin kirkas: parhaimmillaan se oli 50 kertaa valovoimaisempi kuin Rapusumu, joka röntgentaivaan kirkkain kohde.

Kesän jälkeen V404 on ollut aktiivinen, ja sitä on voitu havaita monilla eri teleskoopeilla useilla aallonpituusalueilla.

Jouluna alkanut purkaus on jatkoa tälle aktiiviselle ajalle, tosin se on jälleen erilainen. Kirkkaus on vaihdellut runsaasti, ja kohdetta havaitaan nyt mahdollisimman tiiviisti. Juuri tänään esimerkiksi Integral-teleskooppitiimi on lähettänyt tähtitieteilijöille ympäri maailman pyynnön tehdä V404:stä mahdollisimman paljon havaintoja eri aallonpituusalueilla.

Koska V404 on nyt niin kirkas myös näkyvän valon alueella, saadaan siitä varmasti todella kiinnostavia tietoja.

Animaatio V404:n kesäisestä purkauksesta Swiftin näkemänä röntgensäteilyn alueella.

Tagit
musta aukko
V404
integral
swift
kerääntymäkiekko
purkaus

Musta aukko muistuttaa tikkataulua

Pe, 07/10/2015 - 11:08 By Markus Hotakainen

Kesäkuun 15. päivänä NASAn Swift-satelliitti havaitsi taivaalla harvinaisen purkauksen. Joutsenen tähdistön suunnassa sijaitseva V404 Cygni on kaksoisjärjestelmä, jossa musta aukko ja auringonkaltainen tähti kiertävät toisiaan. 

Toisinaan aineen syöksyminen mustaan aukkoon saa aikaan purkauksen, joka näkyy röntgenalueella. Edellisestä on aikaa jo yli neljännesvuosisata, mutta ensimmäinen purkaus sitten vuoden 1989 ei ollut tässä omituisinta.

Kun tähtitieteilijät tarkkailivat purkauksen kehittymistä, kirkkaan röntgenkohteen ympärille alkoi syttyä samankeskisiä renkaita. Kesäkuun lopussa kohde muistutti kesämökin seinällä roikkuvaa tikkataulua. Renkaat laajenivat ja pian ne olivat näennäiseltä kooltaan samaa luokkaa kuin täysikuu. 

Ilmiö johtuu "röntgenkaiusta". Mustaan aukkoon syöksyvän kuuman aineen lähettämä säteily leviää joka suuntaan ja heijastuu avaruudessa olevista pölypilvistä. Heijastunut säteily kulkee pidemmän matkan kuin suoraan kohteesta tuleva, joten Maahan saakka se saapuu hieman myöhemmin. Siksi heijastumat näkyvät hiljalleen laajenevina renkaina.

 

V404 Cygnin etäisyys on noin 8 000 valovuotta ja sen säteilyä heijastavat pölypilvet ovat 4 000–7 000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Pilvistä heijastuva säteily on peräisin 26. kesäkuuta tapahtuneesta voimakkaasta räjähdyksestä, joka liittyy aiemmin alkaneeseen purkaukseen.

Renkaiden laajenemista seuraamalla tutkijat saavat tietoa avaruuden pölypilvistä, jotka muuten pysyttelevät näkymättömissä. Samalla heijastumat kertovat purkauksen yksityiskohdista ja etenemisestä.

Röntgenrenkaista kerrottiin NASAn uutissivuilla.

Kuvat: NASA Scientific Visualization Studio (Kuu)/Andrew Beardmore (University of Leicester)/NASA/Swift (V404 Cygni)

Tagit
musta aukko
V404 Cygni
purkaus
röntgenkaiku

Kosmiset säteet paransivat ilmastomalleja roimasti

To, 07/09/2015 - 19:19 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Richard Masoner / Cyclelicious / Flick

Suuret tulivuorenpurkaukset viilentävät Maan ilmastoa jopa kymmeneksi vuodeksi, selvittivät tutkijat. Tutkimuksessa selvitettiin purkausten vaikutukset ennennäkemättömällä tarkkuudella viimeisen 2500 vuoden ajalta. Tutkimus julkaistiin heinäkuun alussa tiedelehti Naturessa.

Kosmisten säteiden vaikutusta hyödyntäneen tutkimuksen anti oli, että purkausten ja ilmaston lämpötilavaihtelun aikaskaalat kyettiin sitomaan toisiinsa paljon tarkemmin kuin ennen.

Samalla päästiin eroon tähän asti ilmastotulkintoja vaivanneista turhauttavista oletuksista. Tulokset tarkentavat roimasti muunmuassa IPCC:n malleja tulevaisuuden lämpötiloista.

Jäätä, puuta, tulivuoria ja kosmisia säteitä

Tutkijat käyttivät apunaan maanulkoisia tapahtumia. Alkuvuonna 775 sekä vuonna 994 planeetan ilmakehän koostumus muuttui hyvin äkisti - tosin vain vähän. Tämä tiedetään siitä, että hiilen raskaan 14C-isotoopin suhteellinen määrä kasvoi tuolloin ympäri maailmaa eläneiden puiden vuosirenkaissa. Vastaavasti sekä Gröönlannin että Antarktiksen jääkairauksista erottuu selvä berylliumin 10Be -isotoopin piikki. Syynä kumpaiseenkin oli luultavasti kosmisten säteiden aalto, joka muutti ilmakehän isotooppijakaumaa hetkellisesti. Kumpikin havainto on ainutlaatuinen, ja sopii hyvin oletukseen. Aikojen saatossa anomaliat jäivät puiden renkaiden sisään ja tuoreempien jäämassojen alle.

Sekä jääkairauksia että puiden vuosirenkaita on jo pitkään käytetty ilmastohistorian tulkinnassa. Kun jäästä löydetään merkittäviä vulkaanisen tuhkan jäämiä, tiedetään, että jossain tapahtui suuri purkaus. Pohjoisella pallonpuoliskolla sattunut purkaus erottuu lähinnä Gröönlannin jäässä, eteläiset taas Antarktiksella. Päiväntasaajalla alkunsa saava tuhkapilvi näkyy kummassakin. Useimmiten purkauksen aikaan eläneiden puiden vuosirenkaat ovat tuolloin myös normaalia ohuempia. Tästä sitten päätellään, että ilmasto viileni purkauksen aikoihin, koska ilmaan tupsahtaneet rikkiyhdisteet ja muut aerosolit heijastavat auringon säteilyä.

Vaikka puiden ja jään tarjoamat aikasarjat täsmäävätkin erittäin hyvin suuressa mittakaavassa, niissä on kuitenkin tarkemmin katsottuna pientä, 10 - 15 vuoden heittoa. Syy- ja seuraussuhteita on vaikea todeta pitävästi, ja päättelyssä joudutaan luottamaan malleihin ja moniin oletuksiin. Tuollaiset selitykset ovat aina avoimia tulkinnoille ja kritiikille.

Yllä: Näkymä USA:n tukikohdasta Pinatubon suuren 1991 purkauksen aikaan. Kuva: R.S. Culbreth U.S.A.F. / Kentucky National Guard Public Affairs office / Flickr

 

Nyt ongelma on korjattu. Synkronoimalla samaan aikaan syntyneet isotooppianomaliat toisiinsa tutkijat sitoivat puurenkaat ja jääkairaukset entistä tiiviimmin yhteen. Ja vieläpä kahdesta kohdasta. Parasta on, että sitomiseen käytettiin keinoa, joka on täysin ilmastomalleista riippumaton.

Kun aikasarjojen linkitys oli tehty, alkoi jää- ja puunäytteistä näkyvien tapahtumien vertailu. Niiden havaittiin täsmäävän erittäin tarkasti, käytännössä vuodelleen, ainakin muutama sata vuotta kumpaankin suuntaan isotooppi-anomalioista. Kauempanakin tarkkuus on paljon aiempaa parempi: Vuoden 500 eaa. tienoillakin heitto on enimmillään vain viisi vuotta. Virheraja tippui siis reippaasti alle puoleen.

Bonuksena tutkijat vielä löysivät kahden, toistaiseksi tuntemattoman erittäin suuren purkauksen vaikutukset. Ne sattuivat vuosina 536 ja 540, jossain päin päiväntasaajan seutua. Niiden tuottamat aerosolimäärät olivat suurempia kuin Tamboran, historiallisen ajan ylivoimaisesti suurimman purkauksen. Lämpötila laski tuntemattomien purkausten ansiosta ainakin Euroopassa 1,4 - 2,7 asteella - kymmeneksi vuodeksi. Euroopassa ja ehkä myös Kiinassa riehui nohin aikoihin sekä nälänhätä että Justinianuksen ruttona tunnettu tautiepidemia. Noin puolet maanosamme väestöstä kuoli.

Parantaa ilmastonmuutoksen ennusteita

Tiedeyhteisö on lähes yksimielinen siitä, että ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt lämmittävät ilmastoa. Tulkinnoissa on eroja, sillä eri tutkijat painottavat eri mekanismeja eri tavoin. Tämän vuoksi lämpenemisen nopeusarvioissa on suuriakin eroja. IPCC:n kokoamien arvioiden mukaan hiilidioksiditason kaksinkertaistaminen lämmittää planeettaa 2 - 4,5 asteella. Vaihteluväli on suuri, ja yhtenä muuttujana - epävarmuustekijänä - on ollut vulkanismin syöttämien aerosolien merkittävyys.

Nyt julkaistu tutkimus pienentää virherajoja ja auttaa siis ennusteiden tarkentamisessa.

 

Päivitys klo 21.00: Kirjoitusvirheitä korjattu.

Jutun lähteenä on käytetty Scientific Americanin uutista sekä mainittua Naturen tiedeartikkelia.

Otsikkokuva: 2200-vuotiaan punapuun vuosirenkaat. Kuva: Richard Masoner / Cyclelicious / Flickr

Tagit
kosminen säteily
tulivuori
purkaus
ilmastonmuutos
ilmastomallit
lämpötila

Historian suurin räjähdys sattui 200 vuotta sitten

Su, 04/12/2015 - 17:41 By Jarmo Korteniemi
Tamboran vuoren kaldera syntyi vuoden 1815 purkauksessa. Kuva: Wikimedia Commons / Jialiang Gao

Lauantaina (Suomen aikaa) tuli kuluneeksi 200 vuotta Tamboran kuuluisasta tulivuorenpurkauksesta. Se oli monella mittapuulla suurin purkaus koko historiallisena aikana. Tapahtumapaikkana on Indonesia ja vuosi 1815. Sen vaikutukset huomattiin kuitenkin pian ympäri maailman ja kestivät muutamia vuosia.

Purkaus saavutti huippunsa 10.-11.4. välisenä yönä, vaikka olikin alkanut voimakkaina räjähdyksinä jo viisi päivää aiemmin. Ääni kantoi yli 2500 kilometrin päähän, missä sitä luultiin kaukaiseksi kanuunoiden jyrinäksi. Räjähdykset vaimenivat muutamassa päivässä, mutta jatkuivat aina heinäkuun puoleenväliin saakka. Vuori vaimeni lopullisesti - siltä erää - vasta neljän vuoden kuluttua.

Tambora sai aikaan suurimman räjähdyksen, josta on jälkipolville saatu tarkkoja aikalaishavaintoja. Se on historiallisen ajan ainoa varma VEI-7-luokan purkaus (VEI = volcanic explosivity index, vulkaaninen räjähdysasteikko). Minolaisen kulttuurin tuhonnut Theran purkaus Kreikassa (v. 1620 eaa), Uuden-Seelannin Taupo-vuoren purkaus (v. 180), sekä Indonesian Mt. Rinjani (v. 1257) saattoivat kaikki yltää samaan VEI-7 -luokkaan, mutta ne on lödetty jättämiensä jälkien perusteella. Vain Toban tai Yellowstonen tyyppiset "supertulivuorten" purkaukset yltävät vielä suurempaan VEI-8 -luokkaan. Sellaisista viimeisin, Toban purkaus, sattui yli 70000 vuotta sitten.

Tamboran räjähdyksen varsinaista voimakkuutta on hyvin vaikea arvioida, saati sitten suhteuttaa muihin tapahtumiin. Energiamäärän on kuitenkin laskettu vastanneen vähintäänkin 800 megtonnia TNT:tä, jos ainoastaan mittavin räjähdysepisodi otetaan huomioon. Pienimmilläänkin Tamboran räjähdys oli siis 20 kertaa suurempi kuin suurin ikinä räjäytetty ydinpommi, tai toisaalta neljä kertaa voimakkaampi kuin Krakataun räjähdys muutama vuosikymmen myöhemmin. Määrä nousee kuitenkin 33000 megatonniin, jos mukaan tulevat purkauksen aktiivisimmat päivät.

Purkauksen vaikutukset

Tamboran räjähdyksissä nousi ilmaan noin 160 kuutiokilometriä vulkaanista tuhkaa eli kuumaa kivipölyä. Suuri osa tästä on kuitenkin ilmaa ja muista kaasuja, ja laavamääräksi suhteutettuna tuo vastaakin noin 50 kuutiokilometriä. Tuhka nousi yli 40 kilometrin korkeuteen ja levisi pian ympäri planeetan.

Purkauksella oli vähintään 70000 suoraa kuolonuhria, joidenkin lähteiden mukaan lähes 100000. Satojatuhansia lisää kuitenkin menehtyi ympäri maailman tulevina vuosina seuranneisiin lämpötilan muutoksiin, nälänhätään ja tauteihin. Koko maailman väkiluku oli noihin aikoihin miljardin tienoilla.

Suuret tulivuorenpurkaukset viilentävät aina hieman ilmastoa. Useita on seurannut "vuosi ilman kesää", eikä Tambora ole poikkeus: Sen vaikutuksesta lämpötila laski puolisen astetta. Kesä 1816 ja talvi 1817 olivat merkittävästi normaalia kylmempiä ympäri maailman. Ilmasto ei kuitenkaan vain kylmennyt, sillä paikoin sattui myös helleaaltoja. Joillain alueilla sademäärät kasvoivat lähes kaksinkertaisiksi normaaliin verrattuna. Vaikutukset pienenivät ajan saatossa, mutta niiden on arveltu kestäneen havaittavina enimmillään jopa kymmenen vuotta.

Ilmastovaikutukset johtuivat paitsi tuhkasta, myös purkautuneista kaasuista. Tambora puski ilmaan etenkin hiilidioksidia, rikkidioksidia, fluoria ja klooria. Jokaista purkautui muutamia kymmeniä miljoonia tonneja. Krakataun päästöt olivat noin puolet Tamboran määristä.

Tamboran ilmastovaikutukset jäivät kuitenkin paljon pienemmiksi kuin pitkäkestoisempien purkausten. Islannin Eldgja (v. 934) ja Laki (v. 1783) olivat rauhallisia purkauksia, mutta puskivat kaasuja ilmoille pidempään. Kumpikin aiheutti pyöreästi kaksi kertaa Tamboraa suuremmat päästöt.

 

Entäpä mitä Tamboralle nykyään kuuluu? 2850 metrin korkuinen vuori on yhä paikallaan ja aktiivinen. Viimeisin varmistettu pieni purkaus sattui vuonna 1967. Vuonna 2011 vuorella sattui pitkä sarja maanjäristyksiä ja kaasupurkauksia.

 

Tarkennus klo 18.05: Otsikossa puhutaan siis Maassa tapahtuneista räjähdyksistä. Havainnot kosmisista tapahtumista, kuten vaikka Auringon purkauksista, Shoemaker-Levy 9:n törmäyksestä Jupiteriin, yms., ovat aivan eri luokkaa.

Otsikkokuva: Tamboran vuoren kaldera syntyi vuoden 1815 purkauksessa. Se ei kuitenkaan ole räjähdyskratteri, vaan romahdus, joka johtui magmasäiliön tyhjentymisestä. Lähde: Wikimedia Commons / Jialiang Gao

Tagit
purkaus
Tambora
vuosipäivä
Krakatau
tulivuori
vulkanismi
Taupo
Santorini
Thera
Toba
Mt Rinjani
ilmasto
Eldgja
Laki

Tongan tuhkarantojen nousu ja tuho

Pe, 03/13/2015 - 13:09 By Jarmo Korteniemi
Kuva: GP Orbassano

Tongan saariryhmän laitamilla tapahtui vuodenvaihteessa 2014-15 tulivuorenpurkaus. Tuloksena merestä kohosi uusi maa-alue, joka kasvoi lopulta kiinni viereiseen ja vanhempaan Hunga Haʻapain saareen. Purkaus loppui tammikuun 26. päivä runsaan kuukauden aktiivisuuden jälkeen. Uusi saari on kooltaan runsaan kilometrin kertaa kaksi, eli pyöreästi Suomenlinnan saariryhmän veroinen.

Geologien mukaan uusi saari on yhä vaarallinen. Sen pinta on yhä kuumaa, jyrkät rinteet voivat olla epävakaita, ja uusi purkaus voi alkaa nopeastikin. Tongalainen hotellinomistaja ja valokuvaaja, Gianpiero Orbassano, ei kuitenkaan välitä varoituksista. Hän kävi maaliskuun alkupäivinä kuvaamassa saaren karua maisemaa, tuloksia voi ihailla Matangitonga-sivuston galleriassa.

Tongan uudella saarella pesii jo tuhansia merilintuja, ja Orbassano kaavailee paikasta myös ihmisille merkittävää turistinähtävyyttä. Kiinnostuneiden turistien kannattaa kuitenkin olla nopeita. He, kuten linnutkaan, eivät saa kauaa nauttia uudesta luontaisesti lämpimästä tukikohdasta.

Otsikkokuva: Tongalaiset uskalikot uuden saaren huipulla (GP Orbassano)

Kuva: GP Orbassano

Kuva: Näkymä uuden saaren huipulta (GP Orbassano)

Harvinaista herkkua

Viimeisen sadan vuoden aikana saaria tiedetään syntyneen noin parikymmentä ympäri maailman. Niitä on paljastunut jäätiköiden sulaessa, virtausten kasatessa sedimenttejä, sekä laavan purkautuessa maan sisästä. Suomen rannoillakin saaria syntyy, maankohoamisen seurauksena, mutta varsin hitaasti.

Kuva: Isa MenziesTunnetuin tuore saari lienee 1960-luvulla syntynyt Surtsey. Se on myös modernina aikana syntyneistä saarista kaikkein pysyvin. Kirjoitimme taannoin Tiedetuubissa katsauksen sen kehityksestä saaren 50-vuotispäivän kunniaksi.

Tongan uusi saari tuskin tulee säilymään yhtä pitkään kuin Surtsey, vaikka kohoaakin nyt hulppeaan sadan metrin korkeuteen. Useimmat uudet saaret häviävät jo muutamassa vuodessa. Suomalaiseen kovaan kallioon tottuneen voi olla vaikea kuvitella kuinka iso, tuoreesta kivestä tehty mäennyppylä voisi hävitä noin vain. Syynä on tulivuorisaarten löysä koostumus - ne kun muistuttavat lähinnä hiekkakasoja.

Matalassa vedessä tapahtunut tulivuorenpurkaus on aina räjähtävä, johtuen isojen vesimassojen äkillisestä kiehumisesta. Maasta pursuava laava muuttuu räjähdyksessä vulkaaniseksi tuhkaksi - hienoksi kivimurskeeksi, jota eroosio pääsee vauhdilla nakertamaan. Sadevesi, rantaa piiskaavat aallot sekä tuulet ja myrskyt kuljettavat ainetta väsymättä mereen.

Räjähtävän purkauksen täytyy kestää hyvin pitkään, jotta tuhkakerros eristäisi purkauskanavan vedestä. Vasta sitten saarelle voi syntyä eroosiota kestävä ydin (Surtsey on oiva esimerkki tällaisesta). Jotta Tongan uusi tulivuorisaari siis säilyy, sen täytyisi siis purkautua pian uudelleen. Tai sitten sen pitää sinnitellä niin kauan, että sitä ympäröivään matalaan veteen ehtii kasvaa koralliriutta. Sellainenkin kun voi suojata uutta saarta eroosiolta.

Uusi saari syntyi asumattomalla alueella 65 km Tongan pääkaupungista pohjoiseen. Valtio koostuu 176 saaresta, joista läntiset ovat tuliperäisiä ja itäiset pinnalle noussutta vanhempaa merenpohjaa. Itäistenkin pohjalla tosin on paikoitellen tulivuoria. Tonga sijaitsee muutama tuhat kilometriä Australiasta itään. Maassa asuu hieman yli satatuhatta asukasta.

Kuva: Saariryhmä ennen ja jälkeen purkauksen satelliitista nähtynä (CNES)

Tagit
Tonga
tulivuori
purkaus
Gianpiero Orbassano
vulkanismi

Pimeä aine aktivoi Maan tulivuoria - katso kuvat!

By Jarmo Korteniemi on La, 02/21/2015 - 08:51

Tuore tutkimus paljasti odottamattomia salaisuuksia: Pimeä aine poksauttelee planeettamme tulivuoria ja repii mantereita hajalle. Näin siis, kunhan ensin mahdollisesti kenties sopivilla asioilla jossitellaan ihan käsittämättömän paljon ja vedetään muutamia mutkia suoriksi.

Päättelyketju menee näin: Aurinko kiertää Linnunradan keskuksen ympärillä ja pomppii samalla edestakaisin galaksin kiekon tason läpi. Parhaimmillaan se käy kiekosta noin 250 valovuoden päässä. Eestaas vekslatessaan se joutuu ajoittain tekemisiin pimeän aineen tihentymien kanssa. Ajoittain tuota mystistä materiaa on tiellä riittävästi että tapahtuu oikein kunnollista vuorovaikutusta - ja se sitten näkyy aivan käsittämättömän mittavien asioiden jaksollisuutena. Oortin pilvestä tippuu komeettoja kohti sisempää Aurinkokuntaa luoden planeetoille ja kuille mittavan pommitusuhan. Lisäksi juuri tämä meidän pallomme sattuu olemaan riittävän iso jotta pimeä aine vaikuttaa siihen suoraan. Ainetta kertyy Maan ytimeen ja aktivoi samalla planeetan sisäistä toimintaa. Tästä seuraa normaalia enemmän tulivuorenpurkauksia ja mannerten repeilyä. Ja, kuten tunnettua, sekä komeettatörmäykset että tulivuorten aktivoituminen tehostavat massasukupuuttoja. Voilá.

Useat tahot uutisoivat tästä varsin päräyttävästä havainnosta menneellä viikolla. Suomessa asiasta on uutisoinut toistaiseksi kai ainoastaan Yle Tiede, mutta maailmalla asiaan ovat tarttuneet ainakin ScienceDaily ja Astrobiology Magazine. Ei ihme, sillä Michael Rampinon tekemä tutkimus julkaistiin varsin korkealle arvostetussa Monthly notices of the Royal Astronomical Society -julkaisussa. Lehden impact factor eli suomeksi vaikuttavuuskerroin on yli 5! Miten sellaiseen päässeessä jutussa voisi mennä vikaan?

Onhan tuo tosiaan hieno ja kutkuttava idea. Ainoa huono puoli tutkimuksessa on, että kyse on pahanlaatuisesta aineiston vääristelystä ja parhaiden palojen poiminnasta (engl. cherry picking). Alla muutamia huomautuksia:

  1. Auringon rata todella on hieman kallellaan Linnunradan kiekkoon nähden, eli me kyllä pompimme tason ylä- ja alapuolelle tasaiseen tahtiin. Ainakaan minun tietääkseni itse sitä tahtia ei kuitenkaan ole saatu määritettyä vielä aivan tarkkaan - artikkelin itsensäkin mukaan arviot vaihtelevat 60 - 84 miljoonan vuoden välillä. Tutkimuksen perusoletus on siis hiuskarvan varassa - jos arvo ei nimittäin ole juuri oikea (tuntuisi olevan jotakuinkin 66 miljoonaa vuotta) jaksottaisuus menee aivan häneksi. (Toisaalta Rampinon malliin sopinee oivasti, että maailmanhistoriasta löytyy aina suuria esille napsaistavia törmäyksiä tai joukkotuhoja muutaman kymmenen miljoonan vuoden välein. Niistä sitten vain valitsee parhaiten sopivat. Näppärää.)
  2. Edellä mainittu hiuskarva katkeaakin sitten saman tien. Asteroidien tai komeettojen törmäysryppäitä on varsin vaikeata todistaa nykytiedoilla. Useimpien kraattereiden ajoitukset nimittäin ovat erittäin epätarkkoja, ja usein vain iän ylä- tai alaraja on saatu selville. Eri metodit myös antavat erilaisia ikiä (tästä voisi vaikkapa kirjoittaa kirjan). Vieressä oleva kuva selventänee asiaa. Toki törmäykset todella voivat sattua hyvinkin tiuhassa sarjassa - näin oletetaan käyneen muutamien Ordoviikkikauden kraattereiden tapauksessa. Se vain sattui tapahtumaan 200 miljoonaa vuotta liian aikaisin että olisi hyödyksi tälle tutkimukselle. Summa summarum: Rampinon "törmäyspulssit" ovat pahimmillaan vain yksittäisten kraattereiden muodostumisikiä, tai sopivasti pitkältä virherajalta valittuja kohtia. Viereinen kuva selventänee asiaa. Tai sitten ei.
  3. Massasukupuutot ovat toki todellisia tapahtumia. Dinosaurukset ja trilobiitit ovat nykyään aika harvassa. Mutta mittavien sukupuuttojen määrittely taas on hieman niin ja näin. Yleisesti tunnustetaan viisi sukupuuttoaaltoa, mutta Rampino havainnoi jaksollisuudessaan montaa muutakin. Mikä sitten on riittävän suuri joukkotuho ollakseen "massasukupuutto"? Millaisissa eliöryhmissä sen pitää näkyä? Merellä vai maalla, eläimissä vai kasveissa? Paljonko pitää lajeja kadota, vai häviääkö kokonaisia sukuja tai heimoja? Raup ja Sepkoski pohtivat asiaa parissakin klassisessa artikkelissa (1, 2), eikä asia ole mitenkään yksisellitteinen. Heidän mukaansa joukkotuhojen periodisuus on 26 miljoonan vuoden luokkaa, mikä ei taas sitten olisi synkassa Rampinon idean kanssa...
  4. Tutkimusidean perustana ovat WIMPit eli "heikosti vuorovaikuttavat massiiviset hiukkaset". En väitä ymmärtäväni niistä paljoakaan, paitsi sen, että ne ovat teoreettisia hiukkasia. Outojen otusten olemassaoloa ei ole millään tasolla todistettu. Mutta voihan niitä toki olla, selittäisivät hyvin paljon. Ja, jos pimeä aine nyt sitten sattuu koostumaan WIMPeistä (mikä ei ole ihan varmaa sekään), niin planeettamme läpi pitäisi joka sekunti kulkea miljardeja WIMPpejä... aika näyttää havaitaanko niitä ikinä vai keksitäänkö kosmologian massaongelmille jokin hieman erilainen ratkaisu.
  5. Artikkelin antamilla tiedoilla jää epäselväksi, miksi WIMPit käytännössä jäisivät jumiin ja vaikuttaisivat juuri Maan ytimessä. Oletuksen mukaanhan muiden kiviplaneettojen ja kuiden massa ei olisi riittävä nappaamaan riittävän massiivisia määriä WIMPpejä huomaansa. Mutta... jos maapallolla on riittävän iso gravitaatiokuoppa että se vangitsee WIMPpejä, niin eikö ilmiön pitäisi olla paljon suuremmilla kaasuplaneetoilla huomattavasti suurempi? Luulisi, että niistä tuo ylimääräinen massa, saati sitten sen antama lisäpotku sisäisille prosesseille olisi jo selvästi havaittava. Puhumattakaan Auringosta - sen gravitaatiokuoppa kun on aivan käsittämättömän valtava! Voisi kuvitella, että massalisän vuoksi Auringon ytimen fuusioprosessi olisi tehokkaampaa kuin perinteiset mallit esittävät...? Vaikka Auringon vuorovaikutusta pimeän materian kanssa onkin tutkittu, en tuollaisesta ole kuullut.
  6. Tutkimus kyllä osuu yhdessä asiassa täysin nappiin. Törmäykset ja suuret vulkaaniset pulssit todella ovat syitä massasukupuuttoihin. Dinotkin kuolivat kaikkein todennäköisimmin niiden yhteisvaikutukseen. (Sivuhuomautus: pientä debattia asiasta voi joku nähdä tässä asiassa olevan, mutta kyllä se nyt vain on niin että se asteroidimäjäys oli ihan riittävän iso piste pitkään kestäneen vulkaanisen iin päälle.. tai keskelle.) Mutta ei siihen mitään pimeää ainetta tarvita. Satunnainen törmäily, laattatektoniikka ja Maan vaipan toiminta riittävät. Miksi asialle pitäisi väen vängällä löytyä jokin suurempi syy?
  7. Poikkitieteellisyys on hyvä juttu, mutta... onkohan tuossa jutussa nyt ollut kunnollinen vertaisarviointi? Kyse on kuitenkin lähes puhtaasti geotieteisiin / planeettageologiaan liittyvistä ilmiöistä, mutta lehti on nähdäkseni erikoistunut pääosin astrofysiikkaan. Ihan vain tässä nyt pohdin.
  8. Tutkimuksen tekijä Rampino on jo pitkään etsinyt yleistä syytä eliöiden massasukupuutoille, lempilapsenaan juurikin Linnunradan kiekossä pörräämisen aiheuttama periodisuus. Lainaan (luvatta, ja siksi anonyyminä) erästä asiaan perehtynyttä ja eittämättä asenteellista geologia: "[Rampino] on galaksin tason läpi kulkemisista ja joukkotuhoista jaksanut vaahdota vuosikymmeniä, ja nyt siinä samalla sitten pimeää ainetta päätyy Maan ytimeen ja aiheuttaa sitten överiksi menevää vulkanismia. Just just. Millä [ihmeellä] nää [hyvin erikoiset tutkijat] saa rahaa [erityisen rakkaisiin aiheisiinsa], ja pidettyä virkansa?" Sanamuotoja hieman muutettu siistin lukukokemuksen varmistamiseksi.

Rampinon päräyttävän artikkelin voisi muotoilla paljon lyhyemminkin: Kuvitteellinen ja ominaisuuksiltaan tuntematon aine aktivoi ainoastaan maapallon sisuksia havaitsemattomalla tavalla ja voisi periaatteessa aiheuttaa sukupuuttoaaltoja, jos kaikki sattuisi menemään juurikin tämän mallin mukaan.

Ja jos lehmille kasvaisi siivet, taivaalta tippuu liukumiinoja. Kannattaako siltikään ostaa entistä tukevampia sateenvarjoja?

Sekavan ja vajavan aineiston syövereistä löytää ihan varmasti korrelaatioita, jos jaksaa tonkia ja on tarpeeksi vakuuttunut siitä että on oikeassa. Ja korrelaatioita löytyy vaikka mistä, vaikkapa mehiläisten määrien ja kannabiksen kuluttajien välille. Mene ja tiedä sitten, onko se sitten kunnollista tiedettä...

Otsikkokuva: Mordor by Edli / DevianArt

blogi
Jarmo Korteniemi
pimeä aine
tulivuoret
Michael Rampino
tulivuori
purkaus
vulkanismi
galaksi
Linnunrata

Suomalaiset kuvasivat räjähtäneen komeetan pölyvanan

Su, 02/15/2015 - 19:18 By Markus Hotakainen

Komeetta 17P/Holmes oli tavallinen taivaantallaaja, kunnes sen ytimessä tapahtui lokakuussa 2007 voimakas purkaus. Komeetta oli löytynyt jo vuonna 1892, jolloin se oli samaan tapaan kirkastunut paljain silmin näkyväksi. Sen kiertoajaksi määritettiin 6,9 vuotta ja siitä tehtiin havaintoja myös vuosina 1899 ja 1906.

Sitten Holmes katosi vuosikymmeniksi. Himmeä komeetta löydettiin uudelleen vasta vuonna 1964, minkä jälkeen sitä on havaittu joka kerran sen tullessa lähelle periheliään eli lähimpänä Aurinkoa olevaan ratansa pisteeseen.

Syksyllä 2007 komeetan kirkkaus oli vaatimattomat 17 magnitudia eli sen näkemiseen tarvittiin iso kaukoputki. 23. lokakuuta komeetta alkoi kirkastua nopeasti ja vajaan kahden vuorokauden kuluttua kirkkaus oli 2,8 eli se oli kasvanut noin 500 000-kertaiseksi. Holmes erottui helposti paljain silmin Perseuksen tähdistössä.

Samalla komeetan ydintä ympäröivä kaasukehä eli koma laajeni purkauksen seurauksena niin, että lokakuun lopussa sen näennäinen läpimitta oli noin puolet Kuun näennäisestä halkaisijasta. Todellisuudessa koman läpimitta oli yli miljoona kilometriä eli se oli lähes yhtä suuri kuin Aurinko.

Talven mittaan komeetta himmeni hitaasti, mutta vielä seuraavan vuoden helmikuussa se erottui vaivoin paljain silmin. Komeetan ytimestä singonneet pölyhiukkaset levisivät pitkin sen kiertorataa ja aurinkotuulen sekä säteilypaineen ansiosta samalla hiljalleen kauemmas Auringosta.

Sittemmin todettiin, että kahdesti kierroksensa aikana pölyhiukkaset kasautuvat lähelle ratojensa yhteisiä solmupisteitä. Silloin pölyvanan tiheyden pitäisi kasvaa niin suureksi, että se on mahdollista havaita harrastajatason kaukoputkilla.

Ja niin kävikin. Esko Lyytinen, Markku Nissinen ja Harry Lehto löysivät laskelmiensa pohjalta tämän konvergenssi-ilmiön ja onnistuivat helmikuussa 2013 kuvaamaan pölyvanan taivaalla. Komeetta oli kulkenut saman kohdan ohi joulukuussa 2012, mikä lisäsi pölyn määrää sen radan lähettyvillä. Äärimmäisen himmeän ilmiön saaminen esiin vaati taustan ja tähtien poistamista kuvista.

Maan kiertoliike Auringon ympäri vaikuttaa siihen, missä kohtaa taivasta pölyvana näyttää olevan. Karttakuvaan on merkitty vanan sijainti tähtien suhteen kuukauden välein syksystä 2013 seuraavaan syksyyn. Sijaintipaikka piirtää taivaalle ison ellipsin. Pikkukuvassa näkyy Holmesin kirkastuminen ja liike taivaalla lokakuusta 2007 maaliskuuhun 2008.

Tällä hetkellä vana on mahdollista saada näkyviin ilman mitään kikkailuja. Arto Oksanen ja Markku Nissinen kuvasivat vanan 12. ja 13. helmikuuta. Oksanen otti kuvia Hankasalmen observatorion 40-senttisellä kaukoputkella ja Nissinen Kaliforniassa, Yhdysvalloissa sijaitsevalla etäkäytettävällä 61-senttisellä teleskoopilla. Kuvien pinoamisen ja yhdistämisen teki Esko Lyytinen.

Otsikkokuvana olevan mosaiikin keskimmäinen kuva on Nissisen, kaksi muuta Oksasen. Keskimmäinen kuva on otettu noin kahdeksan tuntia kahta muuta myöhemmin, joten pölyvanan paikka tähtien suhteen on ehtinyt hieman muuttua. Kuvissa vanan pituus on noin 1,1 astetta (Kuun näennäinen läpimitta on noin puoli astetta) ja leveys noin 15 kaarisekuntia (1 kaarisekunti = 1/3600 astetta).

Pölyvanasta tehtyjen havaintojen avulla on mahdollista tutkia aurinkotuulen ja säteilypaineen vaikutusta komeetoista irronneeseen pölyyn. Se puolestaan auttaa tarkentamaan meteorimyrskyjen esiintymisestä tehtyjen ennusteita.

Tagit
AVA
Holmes
purkaus
pölyvana

Islannin seuranta: Historiallinen purkaus

La, 08/23/2014 - 21:00 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Ármann Höskuldsson

Tiedetuubi seuraa tällä sivulla aktiivisesti Islannin Bárðarbunga-tulivuoren vulkaanista toimintaa. Ajantasainen yleistilanne kerrotaan lyhyesti jutun alussa, ja sitten käydään purkauksen osa-alueet läpi tarkemmin. Päivittäiset tilanneraportit löytyvät tiivistettynä tekstin loppusta. Tärkeimmät (ja uusimmat) muutokset merkitään punaisella.

Tilanne keskiviikkona 11.3. klo 02.00: Purkaus loppui aamulla 27.2.

Otsikkokuva: Tutkijat pääsevät viimein tutustumaan puoli vuotta laavaa puskeneeseen purkausaukkoon. Kuva: Ármann Höskuldsson

Yhteenveto viimeisimmistä tapahtumista: Viimeinen havainto sulasta laavasta tehtiin automaattisista monitorointikameroista 26.2.; tarkistuslennolla 27.2. sitä ei enää havaittu. Helmikuun viimeisellä viikolla maanjäristysten voimakkuus pieneni alle magnitudin 2,0, ja samalla laavan virtaus hiipui nopeasti. Laavakenttä ulottui lopulta noin 85 neliökilometrin laajuiseksi. Purkausaukosta tulee yhä paljon kaasuja, ja myrkkypilvet voivat haitata paikallisesti vielä pitkään. Vaarallisen korkeita rikkidioksidipitoisuuksia ei kuitenkaan ole mitattu moneen viikkoon muualla kuin aivan Keski-Islannissa.

Uusia päivityksiä luvassa muutaman päivän sisällä. Tästä eteenpäin jutun tiedot ovat vanhoja, helmikuun alkupuolelta.

Yleiskatsaus: Laavapurkaus on jo nyt yksi suurimmista laavapurkauksista maailmassa satoihin vuosiin. Karkean ja epävarman ennusteen mukaan aktiivisuus hiipunee hitaasti ja loppuu vasta kuukausien kuluttua. Bárðarbungan aktiivisuus alkoi kiihtyä elokuun puolivälissä. Maanalaiseen magmasäiliöön pumppautuva sula kivi repi tuolloin kalliota muutaman kilometrin syvyydessä. Paineen kohottua riittävästi maan alla aukesi uusi reitti, jonne kivi virtasikin tulevien viikkojen aikana. Syntynyt magmaintruusio ulottui lopulta päävuorelta Holuhraunin tasangolle 40 kilometrin päähän koilliseen. Purkaus alkoi elokuun viimeisinä päivinä. Intruusion päästä aukesi pinnalle asti kilometrinen rako, josta laava alkoi pursuta pinnalle - suihkuten lähes 100 metrin korkeuteen. Myös muita (joskin lyhytkestoisia) rakopurkauksia sattui ensimmäisten viikkojen aikana - osa tasangolla, osa jäätikön alla. Maanjäristykset ovat saatelleet magman liikkeitä koko ajan. Suurimmat järistykset tapahtuvat vuoren kalderassa, jonka pohja mukautuu magmasäiliön muutoksiin. Ensimmäisen aktiivisuuskuukauden aikana sattui 5 900 - 25 000 maanjäristystä. Vastaavan ajan normaaliarvo koko Islannissa on 800 - 1200 järistystä. Purkauksessa vapautuu päivässä kymmeniä tuhansia tonneja rikkidioksidia. Bárðarbunga sijaitsee Vatnajökull-jäätikön luoteisosan alla, ja magmaintruusio kulkee Dyngjujökull-ulosvirtausjäätikön alitse aina Holuhraunin tasangolle asti. Vuoren nimi lausutaan suomalaisittain jotakuinkin [paur-thar-pun-ga].

Tarkemmin purkauksen osa-alueista

 

1. Rakopurkaus - Laavavirran liikkeet tasangolla

Laavakentän tilavuus on vihdoin saatu määritettyä tarkasti. 21.1. tehtyjen mittausten perusteella se on nyt 1,4 km3 (±15%). Purkausrako sijaitsee laavakentän paksuimmassa kohdassa. Kartan saa klikkaamalla suuremmaksi. Lähde: Geotieteiden instituutti, Islannin yliopisto.

Laavaa purkautuu nyt hieman vajaat 100 kuutiometriä sekunnissa. Aiemmin sulaa kiveä purkautui pinnalle 230 - 350 kuutiota sekunnissa, suurin piirtein Tornionjoen virtaaman verran.

Purkauspaikka sijaitsee Holuhraunin tasangolla, 4,5 km Dyngjujökull-jäätiköstä pohjoiseen. Se on yksi 5 - 7 paikasta, jossa Bárðarbungan laava on purkautunut pinnalle - ja niistä ainoa, joka on yhä aktiivinen. Holuhraunilla oli muutaman päivän käynnissä toinen, paljon pienempi rakopurkaus. Lisäksi Dyngjujökull-jäätikön alla on tapahtunut pieniä purkauksia muutamassa paikassa. Näistä lisää alempana.

Purkautuneen laavan määrä numeroina

Mitattu asia Lukuarvo Mittausaika
Pisimmän laavauoman pituus n. 20 km* arvio
Laavakentän arvioitu paksuus 16,5 m (10-25 m) 21.1.
Laavakenttien pinta-alat 84,3 + 0,4 km2 22.1.
Purkautuneen laavan tilavuus 1,4 km3 ± 15% 21.1.

* Tähdellä merkityt lukemat ovat kirjoittajan itse laskemia suurpiirteisiä arvioita vanhempien mittausten perusteella.

Purkautuneen sulan kiven huimaa määrää voi yrittää havainnollistaa mielessään vertaamalla tuttuihin asioihin. Laavalla voisi peittää koko pääkaupunkiseudun (Vantaa, Espoo, Helsinki) maapinta-alan ehkä parin metrin syvyisen kerroksen alle. Tai sitten kivellä voisi täyttää Lokan tekojärven tai Kemijärven tai ehkä jopa Yli-Kitkan. Jos laavan käyttäisi nelostien perusparannukseen, sillä siitä saisi oivasti runsaan metrin korotuksen Utsjoelta Helsinkiin - mikäli tien leventäisi koko matkalta kilometrin levyiseksi.

Laavakentän paksuus arvioitiin ennen talven alkua keskimäärin 14 metriksi, mutta arvio on sen jälkeen hieman pienentynyt. Reunoilta laavakenttä on 8 - 10 metrin korkuinen. Paksuimmillaan se on keskeltä. Purkausraon reunat ovat kymmeniä metrejä korkeita. Laava pulppuaa nyt avonaiseen laavajärveen, ja virtaa sieltä hitaasti koilliseen jähmettyneen katon alla kohti kentän kauimpia osia.

Laavavirta on katkaissut yhden Keski-Islannin yli johtavan tien. Parhaillaan se patoaa pohjoiseen virtaavaa Jökulsá á Fjöllum -jokea. Kiven ja veden vääjäämättömät virrat käyvät koko ajan kamppailua tilasta. Kymi- tai Iijokea vastaava vesimäärä joutuu nyt ahtautumaan solasta, joka on pitkältä alueelta vain metrejä leveä. Voimakas vesivirta pyrkiikin koko ajan syömään toista rantapenkkaa. Laava voi kuitenkin jossain vaiheessa onnistua patoamaan joen kokonaan. Tämä johtaisi rajuihin räjähdyksiin, sillä veden noustessa metrejä korkeammalle suuri vesimassa pääsisi kerralla kosketuksiin sulan kiven kanssa. Luvassa olisi myös tulva, sillä vesi joko avaisi uuden uoman laavakentän sivulle tai murtautuisi tuoreen padon läpi. Laava muuttaa maisemaa.

Tuoreen laavakentän nimi on vielä auki, ja nimitystoimikunta ottaa yhä vastaan ehdotuksia. Eniten huomiota on saanut ehdotus "Nornahraun", suomeksi "Noidan laava[kenttä]". Perusteena tälle on purkauksen tuottama lankamainen lasi, jota Islannissa kutsutaan 'noidan hiuksiksi'. Periaatteessa kentän nimi voisi myös olla tylsempi "Holuhraun 3", alla olevan vanhempien laavojen mukaan.

Kuva: Eteläisin laavakartio on kasvanut jo niin isoksi, ettei sulaa kiveä enää pääse sen kautta pinnalle. Kuvaaja: Ármann Höskuldsson

Maasta tullessaan 1175-asteinen laava on yhtä juoksevaa kuin hunaja. Kivimassa etenee kymmeniä metrejä tunnissa. Kivi on lajiltaan Islannille tyypillistä thoeliittista basalttia, koostumuksensa perusteella peräisin yli 10 kilometrin syvyydeltä. Magman merkittävistä liikkeistä kertovasta matalataajuisesta tärinästä ei ole raportoitu 12.9. jälkeen.

Mikäli tilanne säilyy ennallaan, aktiivisuus voi jatkua kuukausia. Muutos voi kuitenkin tapahtua lähes koska vain. Purkauspaikan vaihtuminen on yksi mahdollisuus monista.

 

2. Purkauspilvi ja rikkidioksidi

Bárðarbungan purkaus on kaasumäärältään yksi Islannin historiallisen ajan suurimmista. Vasta kuukausikaupalla myrkkykaasuja puskenut Laki-purkaus (v. 1783) oli sitä mittavampi. Tästä lisää artikkelin historiaosuudessa.

Purkauksessa vapautuu useita kaasuja. Eniten vesihöyryä, hiilidioksidia ja rikkidioksidia, mutta myös muita myrkkykaasuja. Noin 90 % päästöistä tulee suoraan maan sisältä, loppu haihtuu kuumana virtaavasta laavasta. Useimmat myrkkykaasut reagoivat veden kanssa muodostaen erilaisia happoja. Purkauksessa ei ole vielä juurikaan päässyt tuhkaa ilmaan.

Rikkidioksidia on vapautunut koko EU28-alueen 11 kk kokonaistuoton verran. Purkautuneen hiilidioksidin määrä taas vastaa Suomen kahden kuukauden tuottoa.

Purkautuneen kaasun määrä numeroina:

Mitattu asia Lukuarvo Mittausaika
Rikkidioksidimäärä päivässä 35 000 tonnia/vrk SO2 3.10.
Kaasujen määrä sekunnissa 350 - 700 kg/s CO2 (tietoja);
200 - 1300 kg/s SO2 (tietoja);
3 - 8 kg/s HF (tietoja);
2 - 6 kg/s HCl (tietoja);
<1 kg/s CO (tietoja)		 18.9.
Purkautuneiden kaasujen kokonaismäärä, maksimi 4,7 milj. tonnia* CO2;
3,9 milj. tonnia* SO2;
54 000 tonnia* HF;
39 000 tonnia* HCl;
< 4 900 tonnia* CO		 arvio 24.12.

* Tähdellä merkityt lukemat ovat kirjoittajan itse laskemia suurpiirteisiä arvioita vanhempien mittausten perusteella.

Kuva: Automaattisesti päivittyvä ennuste purkauspilven sijainnille kuluvalle päivälle. Koko maan ajantasaiset myrkkykaasupitoisuudet ja -varoitukset näkee nyt listattuna oivasti yhden linkin takaa.

Muutaman milligramman rikkidioksidipitoisuudet voivat aiheuttaa pahojakin hengityselinongelmia, mutta hengenvaaraa niistä ei kuitenkaan vielä ole. Purkauspilven vaikutusalueelle joutuvia kehoitetaan siirtymään sisätiloihin ja sulkemaan ikkunat ja ovet. Altistuneiden tulee välttää raskasta liikuntaa ja muutoin tehostunutta hengitystä.

Rikkidioksidipitoisuudet ovat kohonneet toistuvasti hälyttäviksi ympäri saarta, etenkin Itä- ja Pohjois-Islannissa, mutta piikit ovat olleet yleensä vain hetkellisiä. Kaakkois-Islannin Höfnissä tilanne on ollut toistuvasti kuitenkin erittäin huono pidempiä aikoja. Siellä mitattiin 26.10. erittäin myrkyllisiä 9 - 21 mg/m3 pitoisuuksia, ja luvut pysyivät yli milligrammassa kolmatta päivää. Vain muutamaa päivää aiemmin (21.10.) siellä mitattiin vuorokauden aikana pitkään kestänyt tukala 1,0 - 5,4 mg/m3 pitoisuus, joka huipentui vielä illan 6,1 mg/m3 mittaukseen.

Ohjeiden mukaan mitatut pitoisuudet lasketaan jo hyvin haitallisiin. Määrä ei ole hengenvaarallinen, mutta aiheuttaa varsin voimakasta ärsytystä lähes kaikille ilmaa hengittäville. Kaikkia alueen asukkaita kehoitettiinkin pysymään sisätiloissa sunnuntain ajan ja välttämään tuulettamista ja koneellisen ilmastoinnin käyttöä. Määräys koski erityisesti asuntoja, joissa on lapsia tai sairaita. Alueen lääkärit ovat päivystäneet puhelimessa, mutta tiettävästi vakavilta sairastapauksilta on vältytty. Viranomaiset ilmoittivat myrkkypilvestä sekä median että yleisen tekstiviestipalvelun kautta.

Mývatn-järven rannalta mitattiin 1.10. myös voimakkaita SO2-pitoisuuksia (5,8 mg/m3), joiden yhteydessä havaittiin myös harvinaisen korkeita määriä rikkivetyä - sitä kaasua, joka antaa aromin mädälle kananmunalle. Islannin väkirikas lounaisosa sijaitsee kauempana purkauspaikasta, ja siellä suurin mitattu lukuarvo onkin tähän mennessä ollut vain 3,4 mg/m3 (16.10.). Rikkidioksidipilvi vaivasi aluetta kuitenkin lähes kaksi viikkoa putkeen.

Kuva: Sinertävä purkauspilvi lounaisen Islannin yllä. Reykjavik sijaitsee länsirannikolla, kapean vuonon ja niemimaan välillä. Lähde: Geotieteiden instituutti, Islannin yliopisto.

Itse purkauspaikalla tilanne on paljon vaarallisempi kuin asutuilla seuduilla. Kaasupitoisuudet ovat ajoittain hengenvaarallisia ja vaihtelevat voimakkaasti paikallistuulten pyöriessä. Alueella oleskelevilla täytyy olla mukanaan kaasunaamarit ja -mittarit. Siltikin seudulta on jouduttu poistumaan toistuvasti myrkkykaasujen määrän noustessa äkillisesti.

Purkauspilven rippeitä havaittiin syyskuussa jopa Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa asti. Aiemmin savu ja kohonneet SO2-pitoisuudet on huomioitu paitsi Islannissa, myös ympäri Skandinaviaa, Norjasta Länsi-Lappiin. Myrkkykaasut eivät kuitenkaan vielä aiheuta minkäänlaista vaaraa Islannin ulkopuolella.

Purkauspilvi nousee muutaman kilometrin korkeuteen, mutta laskeutuu kauempana jälleen takaisin lähelle maata. Pilvi yltää selkeästi näkyvänä 50 - 100 km etäisyydelle, ja erottuu sen jälkeen lähinnä usvana. Pilven väri voi vaihdella kirkkaan sinertävästä tumman ruskehtavan keltaiseen. Haju ei välttämättä tunnu ennen kuin vasta kohdalla.

Kuva: Kaasupilvi värjää Reykjavikin auringonnousut punaisiksi. Kuva: Visir / Vilhelm Gunnarsson

Yli 0,6 mg/m3 pitoisuutta pidetään terveydelle haitallisena. Jos pitoisuus on yli 1,3 mg/m3, WHO:n mukaan altistus ei saisi jatkua yli vuorokautta. Lyhytaikaisesti (enintään 15 min) kärsii altistua vieläkin suuremmille 2,6 mg/m3 pitoisuuksille. Jos rikkidioksidin määrä vielä tuosta kasvaa, paikalta tulee pyrkiä poistumaan mahdollisimman pian. Kyse ei kuitenkaan ole aivan heti hengenvaarasta. Pitoisuuden noustessa kymmeniin milligrammoihin kuutiossa ärsytys limakalvoilla ja silmissä nousee pahaksi. Muutamassa sadassa se on jo sietämätöntä. Vasta kun puhutaan grammoista kuutiossa, myrkkymäärä johtaa shokkiin ja kuolemaan. Lisätietoa voi katsoa vaikkapa englanninkielisistä ohjeista rikkidioksidipäästöjen varalle.

Kaasumääriä ilmoitetaan joskus massana tilavuusyksikössä (mg/m3), toisinaan taas miljoonasosina (ppm). Niiden suhdeluku on suurpiirteisesti kolme: 3 mg/m3 SO2-pitoisuus on noin 1 ppm.

 

3. Kaldera - Bárðarbungan päävuoren suuri vajoama

Kuva: Bárðarbungan kalderan vajoama 7.9. Myös kalderan kaakkoispuolelle syntynyt vajoamalinja on selvästi näkyvissä. Lähde: Geotieteiden instituutti, Islannin yliopisto.

Bárðarbungan kalderan pohja vajoaa tasaiseen tahtiin, noin 35 cm/vrk. Vajoama on mittavin Islannissa mitattu, sitten vuoden 1875 - lue tästä lisää historiaosuudesta. Kalderan vajoamaa seurataan GPS-mittausten avulla.

Vajoama liittyy magman liikkeisiin maan alla. Yksinkertaistettuna kalderan pohjan kivi "kelluu" muutaman kilometrin syvyydessä olevan magmasäiliön päällä - tai ainakin mukailee sen liikkeitä. Magmasäiliö syöttää sulaa kiveä intruusioon ja sitä kautta purkauspaikalle. Kalderaa peittävä jäätikkö seuraa alla olevan kallion liikkeitä. Kallio ja jäätikkö siis toimivat käytännössä lisäpainona, joka auttaa magmaa pumppaantumaan intruusioon. Suurin magmaa liikuttava paine tulee kuitenkin syvältä maan sisästä.

Kalderan vajoama numeroina:

Mitattu asia Lukuarvo Mittausaika
Vajoaman syvenemistahti 10 - 15 cm/vrk 9.1.
Vajoaman syvyys 59 m 30.12.
Vajoaman kokonaistilavuus 1,7 km3 18.12.

Kalderapurkausta ei ole vielä tapahtunut. Vajoaminen ja romahtelu voivat kuitenkin johtaa sellaiseen. Mikäli kalderassa tapahtuu purkaus nyt, vaikutukset voivat olla katastrofaaliset.

Viranomaiset valmistautuvat tähänkin mahdollisuuteen. Tutkijoiden ja valtionjohdon kriisityöryhmä ottaa suurpurkauksen vakavasti.

Purkaus päävuorella synnyttäisi massiivisen tuhkapilven ja sulattaisi mittavasti jäätä. Kalderaa peittävä 700 metriä paksu jäätikkö vastaa noin 50 km3 vettä. Kaikki jää ei kuitenkaan purkauksessa sula, eikä sulavesistäkään pääse ympäröiville tasangoille kuin murto-osa. Kuitenkin jo alle kuutiokilometri vettä riittäisi mittaviin tulviin. Kaiken kukkuraksi ei ole selvää, miltä suunnalta kalderan reuna antaisi periksi - eli mihin suuntaan sulavesitulva vuorelta lähtisi.

 

4. Maanjäristykset

Maanjäristykset kertovat kallion repeilystä ja liikkeistä. Niitä sattuu nyt pääosin kahdella alueella: ympäri Bárðarbungan kalderaa sekä intruusion varrella, aina Holuhraunin purkauspaikalta jäätikön alle saakka.

Kalderassa järisee lähes jatkuvasti ja voimakkaasti. Siellä sattuu päivittäin n. M4-M5 järistyksiä. Ne johtuvat kalderan pohjan nytkäyksittäisestä vajoamisesta. Yhteensä vuorella sattuu 70 - 120 järistystä vuorokaudessa. Yli M5 järistyksiä on sattunut jo lähes sata. Suurten järistysten yhteydessä kalderan vajoamistahti usein kiihtyy hetkellisesti. Samalla muu järistysaktiivisuus voi vaimeta sekä tahdiltaan että suuruudeltaan. Tämä lyhytaikainen muutos liittyy lähinnä kalderan kiven dynamiikkaan, eikä suoraan liity magmaattiseen aktiivisuuteen.

Intruusion alueella taas sattuu nyt noin 20 järistystä päivässä, pääosin purkauspaikan ja Dungjujökull-jäätikön alla. Tällä hetkellä intruusio ei enää pitene eikä levene, vaan toimii käytännössä maanalaisena jokena sulalle kivelle. Magmasäiliöstä pumppautuva magma kulkee muutaman metrin levyistä rakoa pitkin ja purkautuu suoraan ulos Holuhraunin alueella.

Aluksi intruusion järistystahti oli jopa 1000 - 1500 kpl/vrk (ja kymmeniä kilometrejä pidemmällä alueella). Järistysten syy oli magmaintruusio, sulan kiven muodostama, alati pituutta venyvä kiila. Lisämagman pumppaantuessa intruusioon paine ja jännitteet syvällä maan alla lisääntyivät. Tämä johti kallion repeilyyn, ja magma pääsi etenemään. Intruusio alkoi muodostua elokuun puolivälissä, lähtien liikkeelle Bárðarbungan keskuskalderan alapuolella olevasta magmasäiliöstä. Intruusion pituus on nyt yli 40 kilometriä.

Maanjäristysten tiheydestä voidaan joskus päätellä, milloin purkaus on alkamassa. Magman noustessa vauhdilla ylöspäin syntyy ns. harmonista värähtelyä. Joissain tapauksissa tällaisen tärinän voi jopa kuulla matalana huminana.

Islannin Ilmatieteen laitos tarkkailee järistysten magnitudia ja sijaintia aktiivisesti.

 

5. Jäätikön sulaminen pohjalta

Bárðarbungan kaakkoispuolen jäätikkö on sulanut merkittävästi kahdesta kohdasta. Viimeiset raportit niistä on annettu marraskuun lopulla, joten tarkasta tilanteesta ei juuri nyt ole tietoja.

Vajoamien syvyydet olivat viime tietojen mukaan n. 20 ja 30 metriä. Jäätä suli niiden kehittyessä arviolta 2 m3/s eli 180 000 m3/vrk. Sulatusteho on muutamia satoja megawatteja. Sulavesi kulkeutui Skjálfandafljót ja Jökulsá á Fjöllum -jokiin, mutta määrä on näiden virtaamaan verrattuna liian pieni ollakseen havaittava.

Sulamisen oletetaan johtuvan kuuman veden liikkeistä jäätikön alla kalderan lähettyvillä. Merkkejä jäätikönalaisesta laavapurkauksesta ei ole. Veden pääsy magmasäiliön tai -intruusion lähelle on helpottunut alueen kallion rakoilun ja romahtelun myötä.

Jäätikkövajoamien muutoksista raportoitiin 27.10. ensimmäistä kertaa runsaaseen kuukauteen. Jo syyskuusa kerrottiin aiemmin jäätiköltä löytyneiden useiden vajoamien kehityksen loppuneen, niistä lisää alla. Ne oli havaittu elo-syyskuun vaihteessa.

Kaikki vajoamat ovat johtuneet joko laavan tai kuuman veden purkauksista, jotka ovat sulattaneet satoja metrejä paksua jäätä pohjasta. Jökulsá á Fjöllum -joen virtaama ei ole koko kahden kuukauden aikana kasvanut merkittävästi, joten yksikään jäätikönalainen episodi ei ole ollut merkittävä. Ajoittain joen vedestä mitattu sähkönjohtokyky on kuitenkin muuttunut. Tämä johtunee vulkaanisten materian lisääntymisestä jokivedessä.

5a: Dyngjujökull-jäätikön laidalta, suoraan intruusion yläpuolelta löydettiin 6.-9.9. kolme vajoamaa. Ne sijaitsevat 10, 6 ja ? kilometrin päässä jäätikön reunasta. Suurin vajoamista on vähintään 35 metriä syvä. Maanjäristykset keskittyvät yhä näiden painaumien ja Holuhraunin purkauspaikan välille. Tämä voi tarkoittaa magman pyrkivän purkautumaan lähitulevaisuudessa(kin) juuri tuolta alueelta.

5b: Bárðarbungan kaakkoisrinteellä on vanhempi ja suurempi, kilometrin leveä ja 5 - 6 km pitkä vajoamaketju. Viereisellä kartalla se on merkitty punaisilla rasteilla. Vajoamaketju löydettiin 27.8., ilmeisesti jo jokin aika sen synnyn jälkeen. Jäätikön sulamisvedet valuivat jäätikön alla sieltä etelään, Grímsvötn-tulivuoren kalderassa sijaitsevaan järveen. Sulavedet lisäävät jonkin verran tulvauhkaa Vatnajökull-jäätikön eteläpuolella.

Kuva: Painauma jäätikössä (Islannin yleisradio).

 

6. Purkauksen vaikutukset elinoloihin

Purkaus haittaa islantilaisten elämää, mutta käytännössä vain nimellisesti.

Haju- ja savuhaittoja on ollut jonkin verran, ja rikkidioksidipilvelle altistuneet ovat valittaneet epämukavuutta. Kokemus vastaa raporttien mukaan "huonokuntoisen dieselmoottorin kanssa suljettuun tilaan joutumista". Kohonneita SO2-pitoisuuksia on mitattu aktiivisuuden aikana kaikkialla Islannissa. Ne ovat pysytelleet pääosin alle 1 mg/m3 tienoilla, mutta ajoittain nousseet jopa 4 - 6 milligrammaan. Ehdoton ennätys 21 mg/m3 mitattiin Höfnissä 26.10., ja luokitellaan jo hyvin haitalliseksi. Lääkärin mukaan useat saivat siitä jo oireita. Ohjeiden mukaan kaasun vaikutusalueelta täytyy pyrkiä pois, esimerkiksi sisätiloihin, sulkea ilmastointikanavat ja hengittää nenän kautta. Jos oireet pysyvät pahoina vielä senkin jälkeen, on ehdottomasti hakeuduttava hoitoon. Etenkin lapsille ja astmaa sairastaville on tärkeätä pysyä mahdollisimman puhtaassa ilmassa. Rikkidioksidi muuttuu hengitysteissä rikkihapoksi.

Pilven vaikutukset ovat ulottuneet myös suosittuihin turistikohteisiin ja vaivannut arkielämää. Etenkin etelärannikolla aletaan nyt olla erittäin huolissaan purkauksen pitkän jatkumisen ja väestön toistuvan kaasuille altistumisen vuoksi. Vestmannaeyjar-saarella jouduttiin 8.10. perumaan koululaisten juoksukilpailu mahdollisesti kohonneen SO2-pitoisuuden vuoksi.

Islantilaislehdissä raportoitiin purkauksen alkuvaiheissa pienten kaupunkien kaupoissa myytävien kaasunaamarien ja -mittareiden vähyydestä. Myös sähkökatkojen varalta yhteydenpitoon käytettävät lyhytaaltoradiot on ostettu loppuun. Tuotteita on kuitenkin tilattu - ja ilmeisesti saatukin - kauppoihin jo lisää.

Pohjois-Islannissa Jökulsá á Fjöllum -joen alajuoksulla tienrakennusprojekti (tie 862) on joutunut toistaiseksi jäihin mahdollisen tulvauhan vuoksi. Joen yli menevän sillan rakenteita tutkitaan uudelleen jäätikkötulvauhan vuoksi. Mahdollisen tulvan on laskettu saavuttavan rannikon muutamassa tunnissa. Suuruusluokan arvioidaan olevan n. 25000 kuutiometriä sekunnissa. Eli on hiaman enemmän kuin Jenisein tai Mississippijoen virtaama. Tai kolmisen kertaa Volgan tai Tonavan normaalivirtaama.

Laavavirta on nyt katkaissut suositun Gæsavatnaleið-nimisen maastoautoreitin Keski-Islannissa. Myös toinen ylängön yli kulkeva päätie on vaarassa. Kaikkien ylänköteiden kunnossapito on jo lopetettu tältä vuodelta, ja mahdollisia tuhoja korjataan ensi kesänä. Jos purkaus on siihen mennessä loppunut.

Purkaus oli syyskuussa ongelma erityisesti lampaankasvattajille, joiden eläimet vaelsivat vapaina luonnossa. Etenkin Itä-Islannin pitkissä ja vehmaissa laaksoissa ongelma oli suuri, sillä purkauspilvi kulkeutuu ajoittain niiden pohjia pitkin eteenpäin. Normaalisti syys-lokakuussa tehtäviä "syyserotuksia" jouduttiin aikaistamaan. Kun ensimmäiset lampaat kerättiin pois alueelta, ratsain liikkuneet lammaspaimenet raportoivat väsymyksestä ja kiputiloista pilven sattuessa kohdalle.

Myös luonnonvaraiset eläimet kärsivät. Purkauspaikan läheltä löytynyt kuolleita lintuja, jotka lienevät lentäneet suoraan pilven myrkyllisimpään osaan. Kauempana ylängöllä eläimet tuskin saavat pysyviä haittoja purkauksesta. Yhtään enempää kuin lampaat tai ihmisetkään.

On myös purkauksesta hyötyviä ryhmiä. Tulivuoritutkijoille purkaus antaa paljon uutta ihmeteltävää, ja toimittajille riittää raportoitavaa. Valokuvaajat ovat jopa päässeet kävelemään tuoreen laavan päällä, vaikka sen kovettunut kuori on paikoin vain 10 sentin paksuinen. (Lisää kuvia löytyy erään kuvaajan Facebook-sivulta.)

Netistä voi jo nyt tilata vaikkapa kuvakirjan purkauksesta. Emme Tiedetuubissa kuitenkaan suosittele tuotetta - tilanne kun on vielä ns. päällä. Kaikkein komeimmat ilmiöt voivat olla vasta tulossa.

Islannin valtiolle on koitunut Bárðarbungasta jo yli 100 miljoonan kruunun erityiskulut. Summa vastaa noin 656000 euroa. Kustannusraportti koskee ensimmäistä aktiivisuuskuukautta, joten summa on nyt jo korkeampi. Purkauksen seuranta ja valvonta on vaatinut noin 400 ihmisen työpanoksen. Osa on jättänyt kaikki muut tehtävänsä purkauksen täysipäiväisen seuraamisen vuoksi, osaa taas on tarvittu vain hetkellisesti. Sekä Ilmatieteen laitokselta että Islannin yliopistolta on mukana noin sata tutkijaa kummastakin. Mukana on ollut mm. toimintaa koordinoivia johtajia, toimistotyöntekijöitä, vulkanologeja, hydrologeja, seismologeja, terveydenhuollon edustajia sekä pelastustyöntekijöitä.

Turisteja lennättävät yritykset kukoistavat. Ne pyytävät satasia tai jopa 2000 euron hintaa muutaman tunnin kiertoajelusta purkauspaikan lähellä ja mainostavat tapahtumaa vääristellyillä mielikuvilla (ks. vieressä). Raporttien mukaan asiakkaita virtaa hyvin ulkomailta asti. Maanpinnan tasalla eivät turistit kuitenkaan purkauspaikan lähelle pääse, sillä alue on suljettu sivullisilta. Siltikin muutama on alueelle pyrkinyt, ja osa onnistunutkin. Kaksi islantilaismiestä taas jäi kiinni naamioiduttuaan viranomaisiksi ja ajettuaan vaarallisen lähelle laavapurkausta. Röyhkeimmät ulkomaiset turistit ovat laskeutuneet tasangolle helikopterilla ja lähteneet sen jälkeen maasta. Tapaus on nyt poliisikäsittelyssä, ja lopulta turisteja lennättänyt firma voi joutua maksamaan sakot. Sakot rikkeistä voivat olla jopa satoja tuhansia kruunuja (tuhansia euroja).

On onni onnettomuudessa, että alueelle ei tehty pitkään kaavailtua tekojärveä. 1970-luvun suunnitelmissa juuri Holuhraunin alueella olisi hyödynnetty vesivoimaa. Jökulsá á Fjöllum -joki on yksi Islannin suurimmista ja siksi voimayhtiötä houkutteleva. Jos paikalla olisi nyt järvi, purkaus olisi alusta asti voinut olla paljon räjähtävämpi, aiheuttaen tuhkapilven ja kenties massiivisia tulvia.

 

7. Purkauksen historiallisuus

Käynnissä on suurin yksittäinen purkaus, mitä Islannissa on tapahtunut satoihin vuosiin. Purkaustahti on ennenmittaamattoman suuri.

Laavan peittämän alueen mukaan laskettuna purkaus on ylivoimaisesti suurin yli 200 vuoteen. Pohjoisempana sijaitseva Krafla tuotti 1970 - 80 -lukujen taitteessa pienemmän mutta silti muutaman kymmenen neliökilometrin laavakentän - tosin hulppean yhdeksän vuoden aktiivisuusjakson aikana. Turvallisesti seurattavat "Kraflan tulet" toivat tuolloin Islannille runsaasti julkisuutta eksoottisuudellaan.

Laavan määrän eli tilavuuden mukaan tämä purkaus lienee ensimmäisellä sijalla (kenties jaetulla sellaisella). Suurimman maanpäällisen laavamäärän tuotti Heklan 1947 - 48 purkaus: noin 0,8 km3. Kuuluisa Surtsey-saaren nelivuotinen synty 1960-luvulla taas tuotti laavaa hieman Heklaakin enemmän, noin kuutiokilometrin. Suurin osa siitä jäi kuitenkin merenpinnan alle. Lentokaaoksen aiheuttanut Eyjafjällajökull-vuori puski vuonna 2010 ulos vaivaiset 0,15 km3 laavaa.

Bárðarbungan purkauksen tahti on paljon suurempi kuin lähihistorian muiden pitkäikäisten purkausten. Kraflan tulet kestivät yhdeksän vuotta, Surtsey syntyi neljän vuoden aikana, ja Heklakin purkautui 13 kuukautta. Keskimääräisessä laavantuotossa nykyinen purkaus ylittää nuo kaikki reippaasti. Toisaalta, esimerkiksi juuri Heklan purkaukset ovat hyvin vaihtelevia. Siksi sen pitkien purkausten aikana tekemät lyhytkestoiset pyrskähdykset voittavatkin Bárðarbungan mennen tullen. Sellaisissa laavaa on saattanut työntyä pinnalle hetkellisesti 1000 - 5000 m3 sekunnissa, muutaman tunnin tai päivän ajan.

Bárðarbungan kalderan vajoama on ehdottomasti suurin Islannissa tapahtunut romahdus 139 vuoteen. Vuonna 1875 lähes tuntematon Askja-tulivuori yllätti koko maan rajulla purkauksella, jonka päävaihe kesti vain kuusi tuntia. Tuhkapilvi oli valtaisa ja aiheutti karjakuolemia, nälänhätää ja lopulta muuttoaallon pois Islannista. Magmasäiliön tyhjentyessä kalderan pohja tippui 300 metrillä. Siellä sijaitsee nyt pyöreä Víti-järvi. Askja on suurin räjähdyspurkaus Islannissa satoihin vuosiin.

Nykyinen purkaus ei ole lainkaan räjähtävä. Se voi kuitenkin muuttua räjähtäväksi, jos purkaus siirtyy jäätikön alle. Tämä on täysin mahdollista. Bárðarbunga itse aiheutti vuonna 1477 suurimman räjähdyspurkauksen, mitä Islannissa tiedetään tapahtuneen. Silloinen purkaus oli räjähtävyysasteikolla VEI-6, samaa luokkaa kuin kuuluisan Krakataun purkaus 1883. St. Helens (1980), Pinatubo (1991), ja moni muu kuuluisa purkaus ovat samaa luokkaa. Tätä suurempiakin toki on tapahtunut. Tamboran 1815 purkaus on maailmanhistorian suurin (VEI-7). Sekin tosin jää toiseksi esihistoriallisille VEI-8 purkauksille.

Todella suuret purkaukset eivät kuitenkaan Islannissa useinkaan ole räjähtäviä, vaan rauhallisia ja pitkäkestoisia laavapurkauksia. Juuri sellaisia kuin nykyinen purkaus. Laavaa voi pursuta pinnalle vuosikaupalla, määrien kasvaessa yli kymmeneen kuutiokilometreihin. Ja laavan mukana ilmaan pääsee jättimäisiä kaasumääriä, jotka vaikuttavat jopa maailmanlaajuiseen ilmastoon.

Laki eli Lakagígari purkautui vuonna 1783. Purkaus tuotti lähes 15 kuutiokilometriä laavaa. Siitä ilmaan päässyt fluori- ja rikkidioksidimäärä aiheutti nälänhätiä - paitsi Islannissa, myös ympäri koko pohjoisen pallonpuoliskon. Jopa miljoonia ihmisiä kuoli. Vielä suurempi rakopurkaus, Eldgjá nimeltään, sattui 900-luvulla. Sen tuottama 19,6 km3 on suurin historiallisena aikana tapahtunut laavapurkaus - koko maailmassa. Tätäkin isompia löytyy. Itse Bárðarbunga aiheutti noin 8600 vuotta sitten Þjórsán [Thjorsan] laavakentän. Se on suurin koko planeetalla syntynyt laavakenttä Holoseenikauden (viimeisen 12000 vuoden) aikana.

Nyt käynnissä oleva purkaus jää siis laava- ja kaasumäärältään viimeisistä auttamattomasti jälkeen. Vaikka se kestäisi kuukausiakin. Se kuitenkin lienee ylivoimaisesti suurin ainakin sataan, kenties pariin sataan vuoteen. Ja se kasvaa koko ajan.

 

8. Mahdollisia jatkotapahtumia:

Tilanne voi jatkua ennallaan vielä pitkään, pahimmassa tapauksessa jopa vuosia. Muutoksia tulee jossain vaiheessa, mutta varmasti ei vielä voida sanoa mihin suuntaan. Alla listattuna todennäköisimpiä suuntia.

  1. Magman liike loppuu vähitellen. Seisminen aktiivisuus hiipuu ja tilanne on ohi - tällä kertaa. Bárðarbunga on kuitenkin aktiivinen tulivuori, ja tulee purkautumaan vielä uudestaan. Purkaus loppuu ehkä vasta ensi vuoden maaliskuussa. Näin ennusti arvostettu vulkanologi Haraldur Sigurðsson blogissaan 11.10.2014. Olettaen, tietysti, että systeemin toiminta on nyt ymmärretty, eikä mikään siinä muutu radikaalisti.
  2. Purkaus leviää tasangolla. Tämänhetkiset purkausraot voivat pidentyä, tai rakopurkaus alkaa jälleen uudesta halkeamasta. Laavan pulppuaminen jatkuu kuten tähänkin asti. Mikäli rako avautuu joen kohdalta, tapahtuu räjähdyksiä veden höyrystyessä. Samalla syntyisi myös tuhkapilviä.
  3. Purkaus siirtyy jäätikön alle intruusion auetessa toisesta paikasta. Sulavedet aiheuttavat tulvan Holuhraumilla ja/tai Jökulsá á Fjöllum -joessa. Jos jää sulaa laavan yltä kokonaan, purkauksesta tulee paljon räjähtävämpi. Syntyy merkittäviä tuhkapilviä.
  4. Bárðarbungan päävuori purkautuu. Purkaus tapahtuu kalderan reunalta. Syntyy suuri sulavesitulva, kun paksu jää sulaa osaksi tai kokonaan. Vedet suuntautuvat ainakin pohjoiseen (Jökulsá á Fjöllum), ehkä muualle (Skjálfandafljót, Kaldakvísl, Skaftá, Grímsvötn). Purkaus on luultavasti räjähtävä ja aiheuttaa erittäin suuria tuhkapilviä.

Tulivuoritutkija Ármann Höskuldsson kiteytti tähänastiset tapahtumat haastattelussa: "Tapahtumat ovat jatkuneet lähes muuttumattomina päivästä toiseen. Laavan tulo on kyllä vähentynyt suurimmista arvoista. Aktiivisuus siis hiipuu ja loppuu jossain vaiheessa. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa, koska tuo päivä koittaa."

 

9. Varotoimet ja seuranta

  • Keski-Islannissa on liikkumiskieltoalue laavavirran, myrkkykaasujen ja mahdollisten tulvien vuoksi. Tutkijat ja journalistit pääsevät alueelle erikoisluvilla. Siviileillä ei ole alueelle asiaa. Kartta näkyy vieressä.
  • Ilmaliikenteen varoituskoodi on Bárðarbungan osalta oranssilla.
  • Purkauspilven myrkyllisyys aiheuttaa varoituksia tuulen suunnan muuttuessa. Viranomaiset kehoittavat kaikkia pilven vaikutusalueella liikkuvia välttämään raskasta liikuntaa ulkotiloissa. Purkauspaikalla pitoisuudet ovat paljon suurempia, siellä on erityismääräykset.
  • Ilmansaasteita mitataan nyt uusilla laitteilla. Viranomaiset ovat hankkineet noin 40 ympäri Islantia sijoitettavaa mittalaitetta. Ennusteet ja reaaliaikaiset tiedot myrkkykaasuista ovat niiden myötä paljon luotettavampia.
  • Islannin sähköverkkoa ylläpitävä Lansdsnet on tuonut korjausvälineistöä ja varaosia Keski- ja Pohjois-Islantiin mahdollisten tulvavaurioiden korjaamisen vauhdittamiseksi. Tulvatuhoja ei kuitenkaan voida estää.
  • Purkausta tarkkaillaan satelliittien avulla, ja tarkistuslentoja pyritään tekemään lentokoneilla päivittäin. Tuoreita Islannin purkausalueesta otettuja kuvia ja mittaustietoja kootaan samalle nettisivulle.
  • Viranomaiset suunnittelevat jo toimia Bárðarbungan suuren kalderapurkauksen varalta.

 

10. Kuva- ja videoesityksiä purkauksesta:

(Huomaa, että annetut lisätiedot ovat vain viitteellisiä. Esimerkiksi nimi voi tarkoittaa joko kuvaajaa tai julkaisijaa.)

 

Jutussa käytettyä termejä

Intruusio on maanalainen, sulan kiven eli magman muodostamaa kiila. Se venyy pitkittäissuunnassa, koska siihen pumppaantuu toisessa päässä sijaitsevasta magmasäiliöstä lisää magmaa. Tällöin paine kasvaa toisessakin päässä, kallio halkeilee (aiheuttaen samalla maanjäristyksen), ja intruusio pitenee. Intruusioita on monenlaisia. Islannin tapauksessa kyse on magmajuonesta, joka on pystylaatan muotoinen: vain muutamia metrejä leveä mutta useita kilometrejä syvä ja pitkä. Lähelle pintaa pääsevän juonen päälle syntyy repeämiä tai jopa repeämälaakso, esimerkiksi graben. Jos intruusio saavuttaa jossain vaiheessa pinnan, tapahtuu purkaus. Pinnalle purkautuu sekä laavaa että kaasuja. Lentoliikenteelle haitallisia tuhkapilviä syntyy räjähdyspurkauksissa. Sellaisessa magman kaasupitoisuus on suuri, tai laava pääsee oitis kosketuksiin veden kanssa, vaikkapa järven tai jäätikön alla. Kun magmasäiliö tyhjenee, sen päällä oleva alue romahtaa muodostaen kalderan. Kaldera ei yleensä ole sama kuin tulivuoren kraatteriksi kutsuttu purkausaukko. Kaikki tämän kappaleen linkit johtavat Wikipediaan, joka epämääräisyydestään huolimatta antaa termeistä edes välttävän kuvan.

 

Missä tämä tapahtuu?

Purkauspaikka on Keski-Islannissa, Holuhraunin alueella. Se sijaitsee aivan Dyngjujökull-jäätikön pohjoispuolella, sen sulavesien kertymäalueella. Kohdalla ei ole varsinaista tulivuorta, vaan se sijaitsee Bárðarbunga-, Askja- ja Kverkfjöll-vuorten välissä. Keski-Islanti on Euroopan suurin aavikkoalue, ja niin kaukana saaren asutuksesta kuin vain voi olla.

Dyngjujökull on osa suurta Vatnajökull-jäätikköä, ja jään paksuus siellä on 150-500 metriä. Se on yksi monista ulosvirtausjäätiköistä, joiden kautta massiivisen lakijäätikön materia valuu kohti maanpintaa. Dyngjujökullin kautta virtaava jää suuntautuu pohjoiseen, kohti Islannin keskiosia. Vatnajökull on Islannin ja samalla Euroopan suurin jäätikkö.

Alueelta aiemmin otettua satelliittikuvaa voi zoomailla Google Maps -palvelussa:

 

Islannin tulivuoret

Holuhraunilla laavaa pulppuaa pinnalle rakopurkauksena, maankuoreen tulleesta pitkittäisestä repeämästä. Tällaiset ovat Islannissa hyvin tyypillisiä.

Kaikki islantilaiset tulivuoret ovat muodostuneet rakojen kohdalle. Tulivuoret ovat yksinkertaistettuna vain paikkoja, joissa laavaa on kasaantunut yhteen pikkaan riittävästi vuoren muodostamiseksi. Niissä on joko tapahtunut rakopurkauksia aina vain uudelleen, tai ehkä todella suuria purkauksia vain muutamaan otteeseen.


Nyt purkautuva alue on osa kaikkein aktiivisinta ja monimutkaista rakosysteemiä Islannin keskellä. Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaatat erkanevat toisistaan juuri tällä alueella. Repeämäketjun varrella löytyvät maan suurimmat vulkaaniset keskukset: Heimaey, Katla, Bárðarbunga, Grímsvötn, Askja ja Krafla. Myös maapallon historiallisen ajan suurimmat rakopurkaukset (Eldgjá ja Loki) ovat samassa ketjussa, eikä kuuluisa Hekla-vuorikaan kaukana ole. Tämän hetken purkaus rajoittuu kuitenkin Bárðarbungan ympäristöön.

Tämän kaltainen suuri purkaus voi pitkään jatkuessaan haitata elämää neljällä tavalla: Tulvien, laavan, tuhkan ja myrkkykaasujen kautta. Sekä laava- että vesivirrat voivat tuhota ainakin osan saaren keskiosassa risteilevistä teistä. Laava voi padota joen, jolloin vesi voi nousta vaarallisesti tai virta jopa siirtyy kokonaan uudelle reitille. Tulvia voi tapahtua myös, jos purkaus sulattaa jäätikköä. Laavan ja veden tai jään kohtaamisessa voi syntyä suuria tuhkapilviä. Normaalissakin purkauspilvessä on myrkyllisiä kaasuja jättimäisiä määriä. Myös maanjäristykset voivat olla vaarallisia, mutta tällaisissa tapauksissa ne yleensä keskittyvät purkauspaikkojen läheisyyteen.

 

Väärinkäsitysten oikaisuja

  • Holuhraunnilla on käynnissä vain yksi purkaus. Web-kameroiden kuvista voi ajoittain saada vaikutelman useammasta, kun laavan hehku heijastuu purkauskaasuista. (Vrt. 1)
  • Islannissa ei ole muita purkauksia käynnissä, vaikka pieniä maanjäristysparvia onkin sattunut sekä Katlan, Heklan että aivan Bárðarbungan vieressä sijaitsevan Tungnafellsjökullin seudulla. Myös pohjoisrannikon Tjörnesin rakoilualueella on sattunut ainakin kaksi maanjäristysparvea (2.10. ja 4.10.; suurin järistys M3,3). Reykjanesin niemimaalla sattui myös järistysparvi, ja aiemmin muutaman mutalähteen toiminta voimistui hälyttävästi (vrt. 1, 2).
  • Islannin pinta-ala ei ole kasvanut aktiivisuuden ansiosta, sillä laava purkautuu olemassaolevan maan päälle. (Vrt. 1)
  • Purkaus ei ole räjähtävä, sen räjähtävyysarvo on yhä "VEI 0". (Vrt. 1, 2)
  • Etenkin Britannian keltainen lehdistö yrittää sensationalisoida Bárðarbungan purkausta disinformaatiolla. (Vrt. 1)
Kuva: Islannin yliopisto / Bergur H. Bergsson

Kuva: Tutkimusta kentällä: tutkijat käyttävät kaasunaamareita purkauskaasujen vuoksi (Islannin yliopisto / Bergur H. Bergsson).

 

Tärkeimmät tapahtumat päivittäin

Alla listatut lukuarvot ovat vain virallisista lähteistä, pääosin Islannin yliopiston Geotieteiden instituutista ja Islannin ilmatieteen laitokselta. Puuttuvat tiedot lisätään pian.

Ke 11.3.:Purkaus on loppunut.

Ti 10.3.:Purkaus on loppunut.

Ma 9.3.:Purkaus on loppunut.

Su 8.3.:Purkaus on loppunut.

La 7.3.:Purkaus on loppunut.

Pe 6.3.:Purkaus on loppunut.

To 5.3.:Purkaus on loppunut.

Ke 4.3.:Purkaus on loppunut. Tutkijat nousivat ensimmäistä kertaa purkausaukon reunamille; raportti (islanniksi)

Ti 3.3.:Purkaus on loppunut. Kalderan järistysaktiivisuus hiipuu entisestään mutta intruusiossa järistysaktiivisuus on kiihtynyt (johtuen kanavan jäähtymisestä ja paineen laskusta).. Lauantain jälkeen mitattu vain yksi yli M2 järistys. Lähivuorilla muutamia satunnaisia järistyksiä. Pinta ei GPS-paikantimien datan perusteella vaikuta enää liikkuvan. Purkauskaasuja havaittavissa yhä laavakentän yllä ja lähialueilla. Asutuilla alueilla ei havaittu kohonneita pitoisuuksia. Lentoliikenteen varoitustaso keltaisella.

Ma 2.3.:Purkaus on loppunut. Tänään suurin M2,3 (ensimmäinen yli M2 sitten 28.2.). Purkauskaasuja yhä laavakentän yllä.

Su 1.3.:Purkaus on loppunut. Intruusion suurin järistys M1,6. Viereisessä Landsat-satelliittikuvassa näkyvät purkausalue höyrypilvineen (oikealla ylhäällä) ja Bardarbungan tulivuori (vasemmalla alhaalla). Huomaa myös pienet painaumat tulivuoren kalderan reunamilla.

La 28.2. :Purkaus on loppunut. Kaasumittauksia jatketaan, purkauskaasuja voi vapautua vielä pitkään suuriakin määriä. Niitä kulkeutunee lähinnä etelälounaaseen.

Pe 27.2. :Näkyvyys on yhä huono, mutta purkaus vaikuttaa loppuneen. Tarkistuslennolla purkausaukosta ei havaittu enää tuoreen laavan aiheuttamaa loistetta. Ilman SO2-pitoisuus oli tarkistuslennolla 0.5 ppm ja pinnan tasolla 0.4 ppm. Laavan lämpötila enimmillään 560°C (aiemmin 1200°C); myöhemmin laskelmien perusteella tehdyn arvion mukaan purkaus lienee loppunut aikaisin aamulla. Lentoliikenteen varoitustaso on laskettu nyt keltaiselle, mutta liikkumiskieltoalue tulivuoren ja purkausalueen ympäristössä pidetään toistaiseksi ennallaan. Laavakentän laajuus on pysynyt samana helmikuun puolestavälistä (ks. viereinen kartta). Purkauspilvi tänään kaakossa ja lounaassa.

To 26.2. :Näkyvyys purkauspaikalla on huono. Purkaus vaikuttaa hiipuvan. Alueellinen vajoama kohti vuorta jatkuu, osoittaen magman pumppautuvan yhä sieltä pois. Tänään suurin järistys M2,5. Yli M3 järistys viimeksi 21.2. ja yli M5 8.1. Lähivuorilla muutamia pieniä satunnaisia järistyksiä.

Ke 25.2. :Näkyvyys purkauspaikalla on huono. Purkaus ennallaan? Vähän ja vain pieniä järistyksiä. Purkauspilvi luoteessa.

Ti 24.2. :Näkyvyys purkauspaikalla huono. Laavan virtaus vaikuttaa vähentyneen huomattavasti. Kalderan vajoama n. 5 cm/vrk (korjattu aiemmasta 2 cm/vrk arviosta jään valumisen vuoksi). Haitallisia purkauskaasumääriä ei ole mitattu asutuilla alueilla sitten helmikuun alkupäivien; Viereisessä kuvassa näkyvät asutuilla alueilla mitatut rikkidioksidipitoisuudet koko purkausajalta. Purkauspilvi länsilounaassa.

Ma 23.2. :

Su 22.2. :

La 21.2. :Purkaus ennallaan. Suurin järistys M3,7. Yksi syvä järistys (16 km).

Pe 20.2. :Purkaus ennallaan. Yksi syvä järistys (19 km).

To 19.2. :

Ke 18.2. :

Ti 17.2. :

Ma 16.2. :

Su 15.2. :

La 14.2. :

Pe 13.2. :

To 12.2. :

Ke 11.2. :

Ti 10.2. :

Ma 9.2. :

Su 8.2. :

La 7.2. :

Pe 6.2. :

To 5.2.:

Ke 4.2:Purkaus ennallaan. Purkauspilvi idässä.

Ti 3.2.:Purkaus ennallaan. Järistysaktiivisuus kohonnut hieman, suurin M4,0. Purkauspilvi idässä.

Ma 2.2.:Purkaus ennallaan. Kalderassa nyt 20-30 järistystä per vrk, suurin M4,1. Viimeisin yli M5 järistys tapahtui 8.1.2015. Intruusiossa alle 10 järistystä, kaikki alle M1. Purkauspilvi Holuhraunilla sekä sieltä itäkaakkoon.

Su 1.2.:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,4. Kaksi pientä M1,2 järistystä Grímsvötnillä Vatnajökull-jäätikön alla.

La 31.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Purkauspilvi eteläkaakossa. Hörnissä mitattiin 2,3 mg/m3 SO2-pitoisuus.

Pe 30.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,1. Lähivuorilla muutamia järistyksiä, Herðubreiðartöglillä alkoi pienten järistysten parvi. Purkauspilvi etelälounaassa. Järistykset alkoivat tänään 167 vrk sitten ja purkaus 152 vrk sitten. Uuden ennusteen mukaan purkaus kestänee vielä 4-15 kk, ja kalderan vajoama 5-16 kk - mikäli aktiivisuuden kehitys jatkuu ennallaan eikä muutu radikaalisti. Ennuste on kuitenkin epävarma; tilanne voi tasaantua pienemmälle purkaustahdille jopa vuosiksi, tai loppua piankin. Kalderapurkaus on yhä mahdollinen.

To 29.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Merkittävä kymmenien järistysten parvi kalderassa; mukana kolme yli M4 järistystä (suurin M4,6). Intruusion varrella yhä tasaiset 10 pientä alle M2 järistystä per vrk. Lähivuorilla muutamia järistyksiä.

Ke 28.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,3. Lähivuorilla muutamia järistyksiä. Purkauspilvi liikkuu kaakosta lounaaseen. Purkauspilven korkeus 1,3 km.

Ti 27.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Ilmeisesti ei yli M4 järistyksiä. Purkauspilvi koillisessa.

Ma 26.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,3.

Su 25.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,6. Lähivuorilla pieniä järistyksiä, mikä on ollut tavallista ajoittain koko Bárðarbungan purkausjakson ajan.

La 24.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,9. Purkauspilvi idässä.

Pe 23.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,7. Muutamia hyvin pieniä järistyksiä havaittu intruusion varrella lähellä Bárðarbungan päävuorta ja myös lähivuorilla. Purkauspilvi koillisessa ja idässä.

To 22.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan, mutta hiipunut viime viikkoina hitaasti. Laavakenttien pinta-alat nyt 84,3 + 0,4 km2. Kalderassa n. 40 järistystä/vrk, niistä suurin tänään M4,7. Viimeinen yli M5 järistys sattui 2 vk sitten. Intruusion varrella 15-25 järistystä päivässä, kaikki alle M2. Purkausalueella on sijoitettu uusia kaasu- ja säätilamittareita.

Ke 21.1. yhteenveto:Purkaus jatkuu, mutta on selkeästi vaimentunut jopa viimeisen muutaman viikon aikana. Purkausaukon laavajärven pinta ei kupli ja pärski yhtä paljon kuin aiemmin, ja järven pinnan taso on laskenut aiempaa matalemmalle. Virtaus laavakentän laavakanavissa vaikuttaa laantuneen merkittävästi. Kalderan vajoama nyt 1,7 - 1,8 km3, syvin kohta on vajonnut 61 m. Kalderan lähellä olevat, pohjasta sulavat painanteet ovat suurentuneet hieman viime viikkoina. Laavakentän tilavuudeksi varmistunut (hieman alle) 1,4 km3. Ajanjaksolla 30.12.-21.1. purkaustahti on ollut hieman alle 100 m3/s. Purkauspilvi lännessä ja pohjoisessa. Julkisten raporttien mukaan rikkidioksidipitoisuusennätys on mitattu tänään purkauspaikalla: n. 42 ja 87 mg/m3.

Ti 20.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,7. Muutamia pieniä järistyksiä lähivuorten lähellä (Tungnafellsjökull, Askja, Herðubreið). Vatnajökullin jäätikön GPS-asemista useita pois käytöstä, korjausoperaatio on käynnissä. Purkauspilvi liikkuu luoteesta pohjoiseen.

Ma 19.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,3. Myrsky haittaa maanjäristysten havainnointia.

Su 18.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Laavakentän laajuus 84,6 km2. Suurin järistys M4,8.

La 17.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Purkauspilvi etelässä. Purkaukseen liittymätön hieman noin 12 järistyksen parvi havaittu Torfajökull-vuorella Landmannalaugarin seudulla; suurin M2,5 (liittynee seudun kuumien lähteiden toimintaan).

Pe 16.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Laavan purkautumistahti on laskenut 50 - 70 kuutiometriin sekunnissa. Järistyksiä sattuu kalderassa noin 50 kpl/vrk (tänään suurin M4,5), intruusion varrella taas noin 10 kpl/vrk (kaikki alle M2). Pieniä järistyksiä sattuu satunnaisesti lähivuorilla (Tungnafellsjokullilla, Herðubreiðilla ja Herðubreiðartöglilla), kuten koko aktiivisuuden ajan on tapahtunut. Kalderan GPS-mittaukset ovat jälleen keskeytyneet. Purkauspilvi etelässä.

To 15.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Laavakenttien laajuus nyt yhteensä 84,3 km2. Suurin järistys M4,6.

Ke 14.1. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Muutamia pieniä järistyksiä Herðubreið- ja Herðubreiðartögl-vuorten tienoilla.

Ti 13.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkaus on laantunut, mutta yhä voimakas. Kalderassa sattuu suurehkoja (yli M4,0) järistyksiä n. 5 kpl/vrk ja hieman pienempiä M3-M4 järistyksiä saman verran, vaikkakin määrä vaihtelee päivittäin. Magmajuonen alueella sattuu 5-10 järistystä/vrk, kaikki ovat pieniä (alle M2). Tungnafellsjokull-jäätikön ja Herdubreid-vuoren seuduilla on myös sattunut järistyksiä viime viikkoina, suurimmat magnitudiltaan M2-M3. Jäätikön vajoama ennallaan, hidastunut hieman. Väestön keskuudessa on havaittu hengityselinsairauksien ja -ongelmien kasvua, mutta vakavilta tapauksilta on vielä vältytty. Rikkidioksidin määrä on yhä paikoin korkea (Jökuldalissa mitattiin viikonlopun aikana 7,8 mg/m3, Höfnissä 3,4 mg/m3 ja Reydarfjordurissa 1,0 mg/m3). Purkauspilvi lounaassa.

Ma 12.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,5.

Su 11.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan.

La 10.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,7. Kentän laajuus 84,1 km2. Purkauspilvi idässä, lännessä ja lounaassa.

Pe 9.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Kalderan vajoama 10-15 cm/vrk. Purkauspilvi pohjoisessa ja koillisessa.

To 8.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Kentän kokonaislaajuus nyt 83,8 km2. Suurin järistys M5,1.

Ke 7.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkauspilvi pohjoisessa.

Ti 6.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkautuneen laavan tilavuudeksi varmistunut 1,15 km3. Laavakentän laajuus on nyt 83,4 km2 (83,0 + 0,4 km2). Järistysaktiivisuus (määrä, kokonaisenergia) on edelleen mittava, mutta selvästi hiipunut viimeisten viikkojen aikana (suurin tänään M4,4). Myös Vatnajökull-jäätikön alueellinen vajoama kohti Bárðarbunga-vuorta jatkuu, vaikkakin myös sen tahti on hidastunut. Bárðarbungan kalderan GPS-asema toimii jälleen. Kalderan pohja vajoaa nyt n. 13 cm/vrk. Purkauspilvi pohjoisessa.

Ma 5.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,9.

Su 4.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,5.

La 3.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,5. Laavakenttien yhteiskoko 83,1 km2.

Pe 2.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,6.

To 1.1. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,6.

Ke 31.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,7. Purkauspilvi koillisessa.

Ti 30.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M5,0. Laavakentän koko varmistunut 82,8 km2:ksi. Laava virtaa yhä suljetussa kanavassa laavakentän itä- ja pohjoisreunoille. Kentän paksuudesta ja tilavuudesta uusia (alustavia) arvioita tutkamittausten perusteella:

  • Kenttä on paksuudeltaan idässä keskimäärin 10 m, keskellä 12 m ja lännessä 14 m.
  • Paksuimmillaan kenttä on purkausaukkojen lähellä, noin 40 m.
  • Tarkin tilavuusarvio on tällä hetkellä 1,1 km3.
  • Kentän pituus on kasvanut 200 metrillä, ensimmäisen kerran sitten syyskuun.

Bárðarbungan kaldera on joulukuun aikana vajonnut noin 25 cm/vrk; vajoama on nyt 59 m. Purkauspilvi pohjoisessa ja idässä.

Ma 29.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,1.

Su 28.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,6. Laavakentän laajuudeksi arvioitu 82,8 km2. Purkaukseen liittymätön suurehko M4,4 järistys Kolbeinseyn saaren pohjoispuolella.

La 27.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,6. Purkaukseen liittymätön järistysparvi 10 km Geysirin alueelta pohjoiseen on hiljentymässä (enää 5 kpl/vrk).

Pe 26.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkaukseen liittymätön järistysparvi 10 km Geysirin alueelta pohjoiseen on kenties hiljentymässä (noin 30 kpl/vrk).

To 25.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M5,0. Purkaukseen liittymätön järistysparvi lähellä Geysirin aluetta jatkuu (noin 80 kpl/vrk, suurin M3,2).

Ke 24.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,5. Laavakenttien yhteislaajuus 81,0 km2. Purkaukseen liittymätön järistysparvi on meneillään Langjökull-jäätikön eteläpuolella (noin 50 järistystä/vrk, suurin M2,5, syvyys 2-3 km).

Ti 23.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkauspilvi lounaassa.

Ma 22.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurimmat järistykset 2 x M4,3. Purkauspilvi kaakossa.

Su 21.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,5.

La 20.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. 26 tunnin periodi ilman yli M4 järistyksiä. Laavakenttä kasvaa jälleen kohti pohjoista ja koillista. Laavavirta kulkee suurimman osan yli 15 km matkasta jähmettyneen kannen alla. Purkauspilvi kiertelee Holuhraunilla ja siirtyy pohjoiseen.

Pe 19.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,8. Purkauspilvi kaakossa.

To 18.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laavakentän laajuus 79.8 km² (79,4 + 0,4 km²). Kalderan vajoaman syvyys nyt 56 m, tilavuus n. 1,7 km2.

Ke 17.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laavakentän laajuus 79,4 km². Suurin järistys M5,3, tuntui Akureyrissä asti. Purkauspilvi koillisessa.

Ti 16.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laavakenttä laajenee hieman pohjoiseen ja luoteeseen. Alueellinen vajoama kohti päävuorta jatkuu, mutta hidastuu. Purkauspilvi pohjoisessa ja luoteessa. Julkaistu analyysi aktiivisuudesta kertoo tilanteen hitaasta laantumisesta. Tungnafellsjökullilla järistysparvi (n~20), suurin M2,5.

Ma 15.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys kalderassa M5,4. Aktiivisuus palasi totutun kaltaiseksi tämän suuren järistyksen jälkeen.

Su 14.12. yhteenveto: Huono sää estänyt purkauksen suoran havainnoinnin. Aktiivisuus jatkuu lievästi kiihtyneellä tahdilla. Neljä yli M4 järistystä 24 tunnin aikana (tilanne klo 12).

La 13.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan, hienoista aktiivisuuden kiihtymistä havaittu sekä intruusion järistysten osalta että purkauksen intensiteetissä. Suurin järistys M4,8, viikko edellisestä yli M5 järistyksestä. Magmaintruusion varrella ei oole sattunut yli M2 järistyksiä yli kuuteen viikkoon. Purkauspilvi pohjoisessa ja koillisessa.

Pe 12.12. yhteenveto: Huono sää estänyt purkauksen suoran havainnoinnin. Laavakentän pinta-ala nyt 78,6 km². Satelliittikuvassa erottuu selvästi Bardarbungan kalderan painauma sekä etenkin sen kaakkoispuolella olevat vajoamat jäätikössä. Alueellinen painuma kohti Bardarbungaa jatkuu. Purkauspilvi etelässä, myöhemmin idässä ja pohjoisessa.

To 11.12. yhteenveto: Huono sää estänyt purkauksen havainnoinnin. Suurin järistys M4,6. Purkauspilvi etelässä.

Ke 10.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laava on vihdoin alkanut peittämään pientä "kuiville jäänyttä" saareketta laavakentän keskellä. Islannin yli kulkeva myrsky vaikeuttaa järistysten ja purkauksen havainnointia. Suurin järistys M4,4. Purkauspilvi etelässä.

Ti 9.12. yhteenveto: Purkaus on jatkunut tasan 100 päivää (yhteenveto tapahtumista: linkki). Laavan peittämä alue on vielä hyvin pieni verrattuna Islannin suurimpiin laavakenttiin (ks. kartta vieressä). Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,9. Purkauspilvi idässä ja koillisessa.

Ma 8.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkauspilvi etelässä ja idässä, illalla pohjoisessa ja luoteessa.

Su 7.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurimmat järistykset M4,4 ja M4,5.

La 6.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkauspilvi idässä.

Pe 5.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Kolme M4,3 järistystä ja yksi M5,1. Purkauspilvi kaakossa. Korkeista SO2-pitoisuuksista huolimatta viranomaisten tietoon ei ole tullut yhtään vakavaa tervedentilan muutoksta purkauskaasujen vuoksi.

To 4.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Tutkimuslennolla selvisi, että purkautuva magma lienee viileämpää kuin aiemmin mitattu, eikä purkauspaikan yllä ole enää yhtä suurta konvektiota. Kalderan vajoama jatkuu entisellään. Suurin järistys M4,4. Purkauspilvi idässä.

Ke 3.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Purkauspilvi koillisessa. Koko aktiivisuusajan yhteenvetoa:

  • Laavapurkaus: Hyvin suuri ja epätavallisen tasainen laavantuottotahti. Purkaus alkoi 31.8. ja nyt laavakentän ala on n. 76 km2. Tilavuus arvioidaan nyt n. 1,0±0,3 km3:ksi. Purkaustahti on laskenut syyskuun 200 m3:sta marraskuun 100 m3:iin. Suurin purkaus Islannissa sitten Lakin (1783), maailmassa luultavasti top-3:ssa samana aikana. Laavan tyyppi on Bárðarbungan rakosysteemille tyypillinen primitiivinen basaltti 9-20 km syvyydeltä.
  • Kalderan vajoaminen: Jää on vajonnut koko aktiivisuusajan. Aluksi vajoamistahti oli jopa 80 cm/vrk, mutta hidastui ja on nyt n. 25 cm/vrk. Kulhoa muistuttava vajoama myötäilee kalderan muotoa ja on syvimmillään (50 m) sen keskellä.
  • Maankuoren liikkeet: Intruusion edetessä pinta leveni (tilavuus n. 0,5 km3) aina purkauksen alkuun saakka. Samalla maa vajosi Bárðarbungan kohdalla; tämä vajoaminen on hidastunut mutta jatkuu yhä.
  • Maanjäristykset: Aktiivisuus yhä voimakasta. Suurimmillaan se oli syyskuun alkupuoliskolla ja on hidastunut siitä lähtien. Magmaintruusion alueella järistyksiä oli eniten juonen etenemisvaiheessa elokuun loppupuoliskolla ja hiljeni purkauksen alettua. Nyt intruusion varrella havaitaan vain pieniä järistyksiä. Aktiivisuusvaihe on kokonaisuudessaan yksi merkittävimmistä maapallolla ikinä mitatuista.
  • Purkauskaasut: Ensimmäistä kertaa 150 vuoteen purkauskaasuilla on ollut merkittävä vaikutus Islantiin. Rikkidioksidia purkautuu arviolta jopa 1300 kg/s, mutta ensimmäisen purkauskuukauden aikana määrä oli vain 400 kg/s. Mittaus on epätarkkaa ja virherajat ovat suuret. Oletus on, että kaasun määrä vähenee laavan purkautumistahdin mukana, mutta mittaukset eivät vielä tue tätä ideaa. Asuttujen alueiden korkeat SO2-pitoisuudet ovat johtuneet paitsi purkauksesta, myös paikallisesta säätilasta.
  • Tulevaisuus: Jos purkaus jatkuu ennallaan, Bárðarbungan aktiivisuus jatkuu muutamia kuukausia. Tilanne voi kuitenkin muuttua, myös jäätikön alla tapahtuva purkaus on yhä mahdollinen.

Ti 2.12. yhteenveto: Purkaus näkymättömissä säätilan vuoksi. Purkauspilvi koillisessa. Suurin järistys M5,4, lisäksi M4,4.

Ma 1.12. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurimmat järistykset M5,2, M4,4 ja M4,3. Purkauspilvi koillisessa.

Su 30.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laavakenttien laajuus 75,3 km2. Kaksi M4,5 järistystä kalderassa, ja järistystahti on jälleen kiihtymässä.

La 29.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,5, järistykset ovat jälleen hieman hiipuneet (mikä ei kuitenkaan tarkoita toiminnan loppumista). Purkauspilvi idässä.

Pe 28.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan, huolimatta ryöpsähtelevyydestä. Suurin järistys kalderassa M5,1. Purkauspilvi pohjoisessa. Uusia SO2-pitoisuuksia kuvaavia kameroita on otettu testikäyttöön alueella.

To 27.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Kaksi yli M4 järistystä. Purkauspilvi koko Pohjois-Islannin yllä.

Ke 26.11. yhteenveto: Purkaus on muuttunut ryöpsähtelevämmäksi. Laavaa pulppuaa nyt 2-3 min ajan kestävissä ryöpyissä joka 5-10 min välein. Laavakentän laajuus 74 km2. Suurimmat järistykset M4,0, M4,1, M4,8. Kalderan vajoama on nyt 50 m syvä ja tilavuudeltaan 1,4 km3 (ks. viereinen kartta). Vajoaminen on hidastunut n. 130 m3/s:iin. Vajoamaa mittaavan GPS-aseman tietoja ei enää saada, sillä laite on painunut kalderan reunavallien alapuolelle eikä siitä tulevaa signaalia pystytä enää havaitsemaan. Purkauspilvi koillisessa.

Ti 25.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Kalderan vajoamaa mittaava GPS-asema poissa käytöstä. Suurimmat järistykset M4,2 ja M4,4. Purkauspilvi pohjoisessa.

Ma 24.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Se kuitenkin vaihtelee aiempaa enemmän: tahtia lyövät kaksi päällekäistä sykliä, joista toinen on tuntien ja toinen 10-20 sekunnin mittainen. M5,4 järistys kalderassa. Järistykset vaikuttavan syntyvän noin 3 km syvyydellä. Kalderan vajoama jatkaa syvenemistään.Purkauspilvi pohjoisessa ja idässä.

Su 23.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. M5,1 järistys kalderassa; ensimmäinen yli M5 viikkoon. 14 yli M4 järistystä.

La 22.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,4. Pientä järinää havaittu myös Herðurbreiðissa ja Lokin harjanteella. Purkauspilvi lännessä.

Pe 21.11. yhteenveto: Purkaus on suurelta osin ennallaan. Laavan tuotto on hieman vähentynyt syyskuun puolestavälistä ja virtaus vaikuttaa hieman vaihtelevalta. Suurin järistys M4,5. Purkauspilvi pohjoisessa.

To 20.11. yhteenveto:Purkaus ja kalderan vajoama ennallaan. Järistysten määrä intruusion varrella hieman kasvanut. Muutamia M1,5-M2,0 järistyksiä on sattnut etenkin pitkällä jäätikön alla - alueella, joka ei ole ollut seismisesti aktiivinen sitten purkauksen alkamisen. Lisäksi pientä järinää ympäröidillä seuduilla (Herðurbreið, Askja, Tungnafellsjökull, Lokin harjanne). Purkauspilvi pohjoisessa.

Ke 19.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Maanjäristysten määrä on pysynyt samana sekä intruusion alueella että kalderassa. Suurin järistys M4,6. Kalderan vajoama ennallaan. Purkauspilvi pohjoisessa.

Ti 18.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,6. Pientä järinää Herðubreiðin seudulla. Purkauspilvi idässä, koillisesa ja pohjoisessa.

Ma 17.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Pientä järinää Herðubreiðin ja Tungnafellsjökulin seuduilla. Kalderan vajoaman syventyminen on hidastunut hieman, mutta vain keskiosiltaan. Magmasäiliöstä kulkeutuvan sulan kiven määrä on pysynyt ennallaan. Purkauspilvi idässä, koillisesa ja pohjoisessa.

Su 16.11. yhteenveto:Laavakentän koko nyt 71,9 km2 (71,5 + 0,4 km2). Suurimat järistykset M5,4 ja M4,8.

La 15.11. yhteenveto:Suurimmat järistykset M4,1 ja M4,5. Purkauspilvi luoteessa.

Pe 14.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan, laava virtaa yhä purkausaukosta idän suuntaan. Rikkidioksidin tuotto vaikuttaa olevan tasaista. Suurin järistys M5,4. Bárðarbunga kalderan koko alueen vajoama on ennallaan, vaikka aivan syvimmän kohdan tahti onkin hidastunut hieman. Seudun järistykset yhä voimakkaita mutta yli M5 järistysten väli on pidentynyt. Ympäröivien alueiden GPS-mittaukset osoittavat vaakasuuntaisen liikkeen hidastuneen. Pientä järinää Herðubreiðin seudulla ja Askjan itäpuolella. Purkauspilvi lännessä.
To 13.11. yhteenveto:Purkaus oletettavasti (infraäänien perusteella) ennallaan. Suurimmat järistykset M4,9 ja M4,8. Purkauspilvi lännessä. Purkauksen alusta lähtien sadeveden happamuus (pH) on vaihdellut Islannisa 3,2 ja 7,5 välillä. Happosateita on siis ollut n. 40 % sateista. Vain alle 1 % on ollut erittäin hapanta sadetta (pH < 4). Erittäin happamia näytteitä on saatu säännöllisin väliajoin asemilta Borgir, Reykjahlíð, Írafoss, Hitardalur ja Hjarðarland. Kaiken kaikkiaan näyteasemia on 18 ympäri maata, ja näytteitä on otettu viikottain. Normaalin sadeveden pH on Islannissa n. 5,6. Happosateiden syy on suurimmaksi osaksi Holuhraunin purkaus, mutta muitakin syitä on (mm. meriveden nouseminen ilmaan, geoterminen aktiivisuus, haihtuminen ja kivipöly).

Ke 12.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Purkausaukolla kupliva laavajärvi tyhjenee itään ja etelään n. 3 - 5 km leveällä alueella. Kalderan vajoama ennallaan. Purkauspilvi lännessä.

Ti 11.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. 60 järistystä / vrk, tänään suurin M4,7. Purkauspilvi länsiluoteessa ja pohjoisessa (korkein SO2-pitoisuus 2,5 mg/m3). Kalderan vajoama ennallaan. GPS-aseman huollon vuoksi laitetta täytyi nostaa 1,5 metriä ettei se peity heti uudelleen lumeen. Tiistaina järistysparvi Tungafellsjökullin seudulla, suurin järistys M2,8.

Ma 10.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Järistyksiä 70 kpl/vrk, suurin M5,2. Purkauspilvi lännessä.

Su 9.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Laavakentän koko 69,9 km2 (69,5+0,4 km2). Vuorokaudessa 90 järistystä, suurin M5,2, tuntui pohjoisrannikolla asti. Kalderan GPS-lähettimen yhteysvika korjattu, vajoaman tahti ennallaan. Korkein SO2-pitoisuus tänään lounaassa: 1,4 mg/m3.

La 8.11. yhteenveto:Kalderan keskellä oleva GPS-asema poissa käytöstä, ilmeisesti lumen peittämä. Vajoamisen hidastumisesta saadut tiedot kenties virheellisiä? Etelä-Islannissa SO2-pitoisuus oli hetkellisesti 2,8 mg/m3.

Pe 7.11. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Suurin järistys M5,4. Bárðarbungan kalderan vajoaminen on hidastunutut, mutta magman virtaus on yhä ennallaan. Purkauspilvi lännessä ja lounaassa. Kallion sivuttaisliike kohti Bárðarbungaa vähentynyt hieman.

To 6.11. yhteenveto: Vuorokaudessa 65 järistystä. Uusi kaasuhavainnoista kertova www-sivu avattu. SO2-pitoisuus koholla lounaassa (1,3 mg/m3).

Ke 5.11. yhteenveto:Keskiylängön olosuhteet huonontuneet (syinä säätila, keli, lumi), havaintojen tekeminen vaikeutunut. Purkaus ennallaan. Suurin järistys M4,8. Kalderan vajoama ennallaan, sen tilavuus on 1,1 - 1,2 km2 ja syvyys 44 m. Alueellinen kallion sivuttaisliike kohti Bárðarbungaa vähentynyt hieman. SO2-pitoisuus nousi 8,4 mg/m3:aan Húsavikissä.

Ti 4.11. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Vuorokaudessa 90-100 järistystä, suurin M4,8. Kalderan lähellä olevien ja pohjasulamisesta johtuvien painaumien syvyys kasvanut 5-8 metrillä 11 vrk:ssa. Sulamisteho on muutamia satoja megawatteja ja sulamistahti 2 m3/s. Tarkistuslento erittäin hyvässä ja tyynessä säässä. Purkauspilven kaasut jäävät leijumaan kahdelle korkeudelle (700 m ja 1500 - 2500 m). Purkauspilvi leviää ympäri saarta tuulten laantuessa. SO2-pitoisuudet koholla useassa paikassa: pohjoisessa 1,9 mg/m3, koillinen 4,0 mg/m3, itä 3,9 mg/m3, lounas 2,3 mg/m3). Purkauspaikan läheisyydessä mitattiin 10,8 mg/m3.

Ma 3.11. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennalllaan. Suurimmat järistykset M4,0 - M4,7 (6 kpl). Purkauspilvi lounaassa, SO2-pitoisuudet alueella nousussa (0,3 - 1,1 mg/m3).

Su 2.11. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennalllaan. Suurin järistys M5,4.

La 1.11. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennalllaan. Laavakenttä 66,9 km2. Uusi järistysten kokonaistaulukko on julkaistu. Suurimpia (M5,0 tai yli) järistyksiä on tapahtunut tähän mennessä 61 kpl. Purkauspilvi lännessä ja pohjoisessa.

Perjantain 31.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennalllaan. Vajoaman syvyys 42 m. Kalderan laidalla olevien pienet painaumat syvenevät edelleen, jäätikön pohjalla tapahtuvan sulamisen tehon arvioidaan olevan muutamia satoja megawatteja ja vettä sulaa n. 2 m3 sekunnissa. Määrä ei näy Skjálfandafljót- ja Jökulsá á Fjöllum -jokien virtaamassa. Laavakenttä 65,7 km2. Suurimmat järistykset M5,0 ja M5,3. Tiedemiehet toivovat että myös SO4- eli sulfaattihiukkasten määrää voitaisiin alkaa mittaamaan lähitulevaisuudessa. Purkauspilvi lännessä. Uuden laavakentän nimi on vielä auki, ja nimitystoimikunta ottaa yhä vastaan ehdotuksia.

Torstain 30.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennalllaan. Purkauspilvi lännessä. Torstain suurimat järistykset olivat kumpikin M4,6. (Ei tähän purkaukseen liittyvää tietoa: Reykjanesin niemimaalla Kleifarvatnin järven lähellä sattui järistysparvi, suurin M3,2.)

Keskiviikon 29.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama entisellään. Yli M5,0 järistyksiä on ollut aktiivisuusaikana jo n. 50 kpl. Suurimmat järistykset tänään M4,8 ja 2 x M4,6. Purkauspilvi kiertää tänään Kaakkois-Islannista etelärannikon kautta saaren länsiosiin. Hveragerðissä, Hvaleyrarholtissa ja pääkaupunkiseudulla 1,4 - 1,5 mg/m3 SO2-pitoisuuksia, jotka ovat kuitenkin paljon pienempiä kuin viime päivien lukemat.

Tiistain 28.10. yhteenveto: Valvontalento tehty alueen yllä. Laavakenttien koot nyt 64,6 + 0,4 km2. Suurimmat järistykset tänään M5,1 ja M5,0. Purkauspilvi etelässä. Tiedelehti Nature julkaisi uutisen purkauksesta.

Maanantain 27.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys kalderassa M5,3, intruusion alueella vain pieniä järistyksiä. Kalderan vajoama on nyt 40 m syvä, jatkaa entisellä tahdilla. Bárðarbungan kaakkoispuolen jäätikössä oleva linjamainen vajoama on syventynyt 25 metrillä kuukauden sisällä. On epäselvää onko edellisestä havainnosta kuukausi, vai onko muutos ollut jatkuvaa. Asiasta raportoidaan nyt ensimmäistä kertaa. Vajoaman oletetaan johtuvan kuuman veden liikkeistä jäätikön alla. Vesi voi helposti lämmetä päästyään kalderan rakojen kautta lähemmäs magmasäiliötä tai -intruusiota. Purkauspilvi tänään kaakossa ja idässä. Höfnin ja Skaftafellin alueella mitattu 1,8 mg/m3 SO2-pitoisuuksia, Suðursveitissä ja Mýrumissa 2,2 mg.

Sunnuntain 26.10. yhteenveto: Sunnuntain suurin järistys M5,3. Ensimmäisen kerran purkauksen aikana mitattu erittäin vaarallisia purkauskaasupitoisuuksia: Höfnissä ja Hornafjörðurissa sekä niiden ympäristössä tänään ajoittain 9 - 21 mg/m3 SO2-pitoisuuksia. Kirkjubæjarklaustrissa 1,4 - 3,3 mg.

Lauantain 25.10. yhteenveto: Purkaus ei tänään näkyvissä säätilan vuoksi. Suurin järistys M5,2. Herðubreiðillä 20 järistyksen parvi. Purkauspilvi kiertää päivän aikana pohjoisesta koillisen kautta kaakkoon.

Perjantain 24.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennallaan. Laavakentän ala nyt 63 km2. Suurin järistys M5,0. 48 tunnin aikana 15 yli M4,0 järistystä. Intruusion varrella suurin järistys M1,9. Purkauspilvi pohjoisessa ja koillisessa.

Torstain 23.10. yhteenveto: Laavakentän koko 62,6 + 0,4 km2. Purkauspilvi Pohjois-Islannissa. Torstain suurin järistys M4,8. Herðubreiðillä 10 - 15 järistyksen parvi, suurin M3,0.

Keskiviikon 22.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laavavirta suuntautuu edelleen itään. Suurimmat järistykset M4,8 ja M4,9. Kahden päivän aikana 10 yli M4,0 järistystä. Purkauspilvi siirtyi tänään Pohjois-Islantiin. SO2-pitoisuudet Mývatn-järven seudulla 1 mg, Húsavíkissä 2 mg, Höfnissä 6 mg kuutiometrissä.

Tiistain 21.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan, intruusion varrella n. 20 maanjäristystä/vrk. Kaldera vajoaa entiseen tahtiin maanjäristysten saattelemana (n. 70 kpl/vrk). Suurin järistys tänään M5,3. Purkauspilvi Kaakkois-Islannissa. SO2-pitoisuudet nousivat hälyttäviksi Höfnissä (yöllä 3,0 - 5,4 mg/m3, aamulla 3,4 mg/m3, illalla 6,1 mg/m3) sekä Kirkjubæjarklaustrissa ja Landbrotissa (iltapäivällä 2,6 mg/m3).

Maanantain 20.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennallaan. Suurin järistys M5,0. Purkauspilvi Itä-ja Kaakkois-Islannissa.

Sunnuntain 19.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Laavakentän koko on nyt 60,7 km2 (60,3 + 0,4 km2). Purkauspaikalla tänään huono näkyvyys matalien pilvien vuoksi. Sunnuntain suurin järistys kalderassa M5,2. Purkauspilvi siirtyy päivän aikana Pohjois- ja Itä-Islantiin.

Lauantain 18.10. yhteenveto: Lauantain suurin järistys kalderassa M5,4. Tungnafellsjökull-vuoren eilinen aktiivisuus on hiljentynyt. SO2-pitoisuudet Hveragerðissä ja Hellisheiðissä nousivat hetkellisesti 0,5 - 1,5 mg/m2 tasolle. Näkyvyys purkauspaikalla tänään huono näkyvyys matalien pilvien ja räntäsateen vuoksi.

Perjantain 17.10. yhteenveto: Laavakentän yhteispinta-ala on nyt 59,1 km2 (58,7 + 0,4 km2. Tungnafellsjökull-vuorella aivan Bárðarbungan länsipuolella sattui tänään tiheä järistysparvi. Purkauspilvi edelleen Länsi-Islannissa. Liikkumiskieltoalueesta ja mahdollisesti vaarallisesta alueesta julkaistiin tänään yksityiskohtainen riskiselvitys (ks. kartta).
Torstain 16.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Kalderan vajoama ennallaan. Suurin järistys M5,0. Purkauspilvi edelleen Länsi-Islannissa. Maan lounaisosissa mitattiin tänään ja eilen toistuvia 1,0 - 2,0 mg/m3 SO2-pitoisuuksia, jatkuvammin 0,1 - 0,5 mg/m3. Aamuyöllä Reykjavikissa mitattiin 3,4 mg/m3 "ennätys".
Keskiviikon 15.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Intruusion varrella noin 30 järistystä / vrk. Bárðarbungan järistystahti on kasvanut viimeisen vuorokauden aikana (130 kpl/vrk), eikä eilen oletettu säätilan paraneminen riitä selittämään asiaa. Suurin purkaus M5,4 tuntui yli 100 km päässä Akureyrissä asti. Holuhraunin alueella kuultiin keskiviikon suuren maanjäristyksen aikoihin toistuvia tömiseviä tai jymiseviä ääniä, joiden alkuperästä ei ole selvyyttä. Voi olla, että ne olivat peräisin järistyksestä, ehkä lähivuorilla tapahtuneista kivivyöryistä (joista ei kuitenkaan löytynyt merkkejä) tai alueen yllä lentäneistä lentokoneista. Kalderan vajoama on 30 - 40 cm/vrk, keskittyen kalderan koillisosiin. Vajoaman tilavuus on n. 0,75 km3. Purkauspilvi kiertelee päivän aikana koko läntisen Islannin yllä.

Tiistain 14.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Intruusion varrella sattuu yksinomaan pieniä järistyksiä, mutta havaintojen määrä on palannut n. 50 kpl/vrk tasolle. Lokakuun alkupuolella havaittu järistystahdin vaimeneminen johtunee säätilasta - tuulet kun haittaavat pienten järistysten havaitsemista. Kalderan järistystahti ennallaan, tänään suurimmat viisi järistystä M4,5 - M4,8. Purkauspilvi tänään Keski-Islannissa, alueen länsilaidalta on mitattu noin 1 mg/m3 SO2-pitoisuuksia.

Maanantain 13.10. yhteenveto:Purkaus ennallaan. Kalderan GPS-asema korjattu. Kalderan vajoamistahti ennallaan. Kalderassa sattui tänään neljä M4,4 - M4,8 järistystä. Purkauspilvi Pohjois-Islannissa.

Sunnuntain 12.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Suurin järistys M5,2. Purkauspilvi Etelä- ja Lounais-Islannissa.

Lauantain 11.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Intruusion pohjoisosissa edelleen n. 20 järistystä vuorokaudessa. Kalderan vajoama ennallaan, mutta mittaukset ovat keskeytyneet GPS-aseman sähköongelmien vuoksi. Kalderassa sattuu n. 80 järistystä / vrk. Suurin järistys lauantaina M5,0. Purkauspilvi laajalla alueella Etelä-Islannissa. Purkauksen loppuu ehkä vasta ensi vuoden maaliskuussa, ennustaa arvostettu vulkanologi Haraldur Sigurðsson blogissaan.

Perjantain 10.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennallaan. Laavakenttien pinta-alat nyt 55,45 km2 ja 0,37 km2. Purkauspaikalla ja muualla intruusion varrella hyvin vähän järistyksiä. Kalderassa suurimmat järistykset tänään 2 x M4,8, M4,7 ja M4,5. Purkauspilvi Etelä-Islannissa. SO2-pitoisuudet nousivat tänään lounaassa suuriksi: Þjórsárdalurissa mitattiin 2,6 mg/m3, Reykjavíkin Nordlingaholtissa 1,0 mg/m3. Tänään tehtiin uusi tarkistuslento, jolla mitattiin paitsi laavakentän koko, myös Dyngjujökull-jäätikölle elo-syyskuun vaihteessa syntyneet painaumat.
Torstain 9.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama ennallaan. Päivän suurin järistys kalderassa M5,0. Purkauspilvi yhä Lounais- ja Etelä-Islannissa. Kaasupilvi värjäsi Reykjavikin varhaisaamun syvänpunaiseksi.

Keskiviikon 8.10. yhteenveto: Purkaus ja järistystahti ovat ennallaan. Intruusion varrella vain muutamia pieniä järistyksiä. Laavakentän pinta-ala määritettiin eilen tarkasti: 53 km2. Päivän suurin järistys kalderassa M5,2. Purkauspilvi Länsi- ja Lounais-Islannissa. Uusi tilasto maanjäristysten yhteismäärästä (koko aktiivisuusajalta, 16.9. - 8.10.) kertoo, että varmistettuja järistyksiä on sattunut jo 8900 kpl. Niistä 160 kpl oli suurempia kuin M4,0 ja 45 kpl yli M5,0:n. Islannin valtio on maksanut purkauksen valvomisesta jo reippaasti yli 656 000 euroa.

Tiistain 7.10. yhteenveto: Purkaus ennallaan. Intruusion varrella edelleen vain vähän järistyksiä. Kalderan suurimmat järistykset M5,5 ja M5,0. Laavakentän koko nyt 52,3 km3, toinen pieni laavakenttä syyskuun alusta 0,4 km2. Purkauspilvi toista päivää lännessä.

Maanantain 6.10. yhteenveto: Purkaus jatkuu ennallaan. Laava virtaa tällä hetkellä itään ja koilliseen, Jökulsá á Fjöllum -joen uomaan. Kalderan pohja vajoaa edelleen n. 40 cm/vrk. Suurin järistys kalderassa tänään M5,1. Intruusion alueella vain vähän järistyksiä. Purkauspilvi tänään lännessä, mm. pääkaupunki Reykjavikin ympäristössä. Siellä on mitattu n. 0,5 - 1,0 mg/m3 -pitoisuuksia.

Sunnuntain 5.10. yhteenveto: Purkaus jatkuu ennallaan. Intruusion varrella sattuu nyt päivässä vain 20 järistystä, jotka ovat pääsääntöisesti alle M2,0. Kalderassa sattui aamun aikana harvinaisen tiheä M3 - M4 järistysparvi. Suurin järistys M5,0. Purkauspilvi liikkuu Pohjois- ja Länsi-Islannissa. (Bárðarbungaan liittymätön havainto: pohjoisen järistysparvi jatkuu, tosin voimakkaasti laantuneena.)

Lauantain 4.10. yhteenveto: Purkaus on ennallaan, vaikkakin näkyvyys purkausalueella on tänään varsin heikko. Kalderan järistykset ennallaan (50 kpl/vrk), suurin M4,8. Vaikka lähes viikkoon ei ole sattunut > M5 järistyksiä, > M4 sattuu nyt hieman aiempaa enemmän. Vajoama jatkaa entistä tahtia. Tuulet puhaltavat purkauspilveä koilliseen, pohjoiseen ja luoteeseen. (Bárðarbungaan liittymätön havainto: Uusi, hieman torstaista heikompi järistysparvi sattui lauantain aikana Tjörnesin rakovyöhykkeellä Pohjois-Islannin rannikolla.)

Perjantain 3.10. yhteenveto: Kalderan järistysmäärä on ennallaan (50 - 100 järistystä per vrk), mutta suurimpien järistysten magnitudi on ollut viikon hieman matalampi. Tänään suurin M5,0. Intruusion varrella sattuu enää vain hyvin vähän järistyksiä, jotka kaikki ovat pieniä, alle M1,5. Lähivuorilla tapahtuu edelleen hyvin satunnaisia pieniä (< M2,0) järistyksiä. Arvioiden mukaan päivässä vapautuu 35 000 tonnia SO2:a. Tuulet ovat tänään pitäneet purkauspilven ensin pohjoisessa, sitten idässä. Suuria yli 2 mg/m3 SO2-pitoisuuksia mitattu Djúpavogurissa, Breiðdalsvíkissa ja Fárskrúðsfirðissa. Uuden laavakentän nimeksi on ehdotettu "Nornahraun" eli "noidan laava[kenttää]".

Torstain 2.10. yhteenveto: Purkaus on ilmeisesti ennallaan. Intruusion maanjäristykset ovat vaimentuneet ja vähentyneet huomattavasti aiemmasta. Kalderassa toiminta (vajoama ja järistykset) ennallaan; suurimmat järistykset tänään 2 x M4,8. Tuuli kevenee ja puhaltaa eteläkaakosta. Ilmansaasteet kulkevat pohjoiseen ja pitkälle länteen, illalla siirtyvät itään. (Bárðarbungaan liittymätön havainto: Uusi tiheä järistysparvi Öxarfjörðurissa / Axarfjörðurissa Pohjois-Islannissa. Tjörnesin rakovyöhykkeellä on sattunut muutamia kymmeniä, ehkä satoja järistyksiä, suurin on ollut M3,3. Parvi laantui torstain aikana.)

Keskiviikon 1.10. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoaminen jatkuvat ennallaan. Järistysten määrä intruusion varrella on hiipunut (alle 50 kpl/vrk). Pienten järistysten määrän väheneminen voi kuitenkin olla näennäistä ja johtua kovasta tuulesta. Kalderassa sattuu edelleen ~50 järistystä per päivä, tänään suurimmat M4,6 ja M4,8. Koko 1,5 kk aktiivisuuden aikana maanjäristysten kokonaismäärä on 8500-24000. Näistä 39 kappaletta on ollut magnitudiltaan 5,0 - 5,8. Purkauspilvi haitannut etenkin Mývatn-järven seutua tiistai-illasta lähtien. Alueella erittäin suuret SO2-pitoisuudet koko päivän, max. 5,8 mg/m3. Tuuli pitää pilven pohjoisessa. Viranomaiset antavat tarkkoja yhteenvetoraportteja tästä eteenpäin vain kolmesti viikossa.

Tiistain 30.9. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama jatkavat entisellään. Laavakentän kokonaislaajuus on nyt 48,2 km2 (47,8 ja 0,4 km2), uusi laajennus suuntautuu koilliseen vanhan kentän itäreunalla. Intruusion järinä edelleen vähemmän kuin aiemmin (kenties johtuu kovasta tuulesta), kalderassa tahti ennallaan. Suurin järistys kalderassa M4,8. Muutamia hyvin pieniä järistyksiä lähivuorilla. Purkauspilvi pohjoisessa.

Maanantain 29.9. yhteenveto: Purkaus ja kalderan vajoama entisellään. Järistystiheys tasangolla intruusion varrella entistä pienempi (<50 kpl/vrk, voi johtua kovasta tuulesta, haittaa seismometrien havaintoja). Laavakentän koko 46 km2, uusi alue muodostumasa itäreunan jatkoksi joen uomaan. Suurin järistys kalderassa M5,5; järistystahti entisellään. Purkauspilvi pohjoisessa ja koillisessa, tuulet varsin kovia.

Sunnuntain 28.9. yhteenveto: Ei merkittäviä muutokisia. Järistystahti Holuhraunilla ja Dyngjujökullin alla kenties laskussa. Kalderan alueella 50 - 100 järistystä, näistä suurin M5,2. Laavakentän koko 44,2 km2 (26.9.). Tuulet työntävät purkauspilveä itään, illalla pohjoiseen.

Lauantain 27.9. yhteenveto: Tilanne toistaiseksi ennallaan. Erittäin huono näkyvyys jatkuu purkauspaikalla. Rikkidioksidipilvi liikkuu länteen saaren keski-, pohjois-, ja jopa länsiosien ylle. Suurin järistys tänään M5,2.

Perjantain 26.9. yhteenveto: Kaikki aktiivisuus ennallaan, järistystahti intruusion varrella hiipunut hieman. Suurin järistys M5,2. Laava on katkaissut nyt yhden tien suoraan pohjoiseen purkauspaikalta, ja uhkaa nyt toista. Purkauspaikalla huono näkyvyys päivän aikana. Purkauspilvi itärannikolla.

Torstain 25.9. yhteenveto: Kaikki aktiivisuus ennallaan. Suurimmat järistykset M5,2 ja M5,0. Virtaava laava uhkaa nyt katkaista erään Keski-Islannin läpi menevistä teistä. Purkauspilvi itärannikolla.

Keskiviikon 24.9. yhteenveto: Järistykset, purkaus ja kalderan vajoama jatkuvat entisellään. Suurin maanjäristys tänään M5,2. Kalderan vajoama 27 - 28 m. Eilen julkistetun kartan mukaan laavakentän laajuus nyt 40 - 41 km2. Purkauspilvi suuntautuu tänään pohjoiseen purkauspaikalta. Hälyttävän korkeita SO2-arvoja mitattiin Myvátn-järvellä (2,0 mg/m3) ja Reyðarfjörðurissa (2,6 mg/m3).

Tiistain 23.9. yhteenveto: Aktiivisuuspaikat, -tahti ja -suuruusluokat entisellään. Suurin järistys M5,2. Laava on leventänyt laavakenttää runsaasti itään ja pohjoiseen 3 - 5 kilometrin päässä purkausaukosta. Kalderan vajoama 0,6 km3. Purkauspilvi idässä ja koillisessa, illasta kaakossa.

Maanantain 22.9. yhteenveto: Aktiivisuus ennallaan. Suurin järistys M4,8, poikkeuksellisesti kalderan kaakkoisosissa (muutoin pohjoisreuna yhä aktiivisempi). Laavakentän paksuus mitattu 12 paikassa: etenkin pohjoisreunalla reunat 8 m, keskiosat paksumpia; purkausaukkojen läheisyydessä 18 - 22 m, jopa 30 m. Keskimääräinen paksuus 14 m. Laavakentän pinta-ala 37 km2, tilavuus 0,5 ± 0,1 km3. Laavan purkaustahti 230 - 350 m3/s. Purkauspilvi koillisessa.

Sunnuntain 21.9. yhteenveto: Laavan purkautumistahti ennallaan, sula kivi virtaa nyt suurin piirtein kentän keskiosissa. Kentän pinta-ala 37 km2. Bárðarbungan kalderan vajoaminen jatkuu entistä tahtia (n. 50 cm/vrk). Kalderassa sattunut viimeisen 24 tunnin aikana jälleen n. 20 suurta yli M3,0 järistystä. Suurin M5,5 sattui juuri ennen puoltapäivää. Purkauspaikalta etelään sattuu yhä pääosin pieniä järistyksiä. SO2-päästöistä valtaosa (n. 90 %) tulee suoraan purkausaukosta, loput laavakentältä. Purkauspaikan läheltä löytynyt kuolleita lintuja. Purkauspilven vaikutuksia havaittu ympäri Islantia, tänään se suuntautuu lähinnä pohjoiseen purkauspaikalta. Viranomaiset ovat täydentäneet ilmansaasteiden mittausverkkoa ympäri Islantia.

Lauantain 20.9. yhteenveto: Purkaus jatkunee ennallaan. Kalderan vajoaminen jatkuu ennallaan. Tarkistuslennolla pystyttiin tänään arvioimaan laavakentän laajentuma itäänpäin: sen laajuus lienee ~8 km2. Intruusiossa olevan magman määrä on kenties kasvanut hieman. Järistystahti ennallaan (100 - 200 kpl/vrk), noin puolet intruusion pohjoisosissa ja puolet kalderassa. Kalderan pohjoislaidalla on jatkunut voimakkaiden järistysten parvi, suurimmat M5,0 ja M5,1. Askja-, Herðubreið-, Herðubreiðartögl- ja Tungnafellsjökull-tulivuorten alueella muutamia heikkoja alle M2,0 järistyksiä. SO2-pilvi liikkuu tänään Itä-Islannissa.

Perjantain 19.9. yhteenveto: Magma on peräisin yli 10 km syvyydeltä. Kalderan vajoaminen jatkuu ennallaan. SO2-pilvi liikkuu pohjoiseen ja koilliseen purkauspaikalta. Järistystahti ennallaan intruusion alueella, tahti 100 - 200 kpl/vrk. Kalderan pohjoispuolella muutamia M3,2 - M4,7 järistyksiä, muutoin jonkin verran aiempaa hiljaisempaa. Herdubreidin ja Herdubreidartoglin alueella järistykset kenties loppumassa?

Torstain 18.9. yhteenveto: Järistystahti ennallaan. Noin 50 järistystä intruusion pohjoisosissa, kaikki alle M2,0. Saman verran järistyksiä kalderan pohjoisreunalla, suurin M5,3. Muutama kymmenen järistystä Herðubreiðin ja Herðubreiðartöglin alueella pohjoisessa, kaikki alle M2,0. Purkautuneiden kaasumäärien arviot viimeisen viikon ajalta: 250 - 700 kg/s hiilidioksidia (CO2), 200 - 600 kg/s sikkihappoa (SO2), 2 - 6 kg/s vetykloridia (HCl), 3 - 8 kg/s vetyfluoridia (HF), alle 1 kg/s häkää (CO). Määrät ovat luultavasti alakanttiin todellisesta, ja tulevat tarkentumaan lähiaikoina.

Keskiviikon 17.9. yhteenveto: Päivän aikana järistystahti on pysynyt ennallaan (100 - 200 kpl/vrk). Kalderassa yksi M5,2 ja muutamia yli M4 järistyksiä. Purkaus jatkuu entisellään (kuten sunnuntaina), samoin kalderan vajoaminen (n. 50 cm/vrk). Vajoaman kokonaissyvyys 24,5 m. Kalderan vajoama on alustavan (ja epätarkan) arvion mukaan tilavuudeltaan sama kuin Holuhraunille purkautuvan määrän tilavuus. GPS-mittaukset kertovat kallion oudoista liikkeistä viime päivien aikana, kenties magmakanavat ovat muuttumassa. Ilmeisesti ei purkausta jäätikön alla, vesinäytteiden sähkönjohtavuudessa ei normaalista poikkeavia arvoja. Tuulen odotetaan puhaltavan purkauspilven pohjoiseen ja länteen ke-to aikana.

Tiistain 16.9. yhteenveto: Päivän aikana kalderassa sattui neljä suurta järistystä, kaksi M4,8, M5,2 sekä M5,4. Muutoin järistykset ennallaan, hieman yli 100 kpl/vrk. GPS-mittauksissa kallion liikkeissä epäselvyyksiä. Purkaus jatkuu kuten sunnuntaina, samoin kalderan vajoaminen (50 cm/vrk). Purkauspilvi liikkunut koilliseen.

Maanantain 15.9. yhteenveto: Purkaus jatkuu kuten sunnuntaina, samoin kalderan vajoaminen (50 cm/vrk). Huono sää vaikeuttanut tutkimuksia. Järistystahti ennallaan, 100 - 200 kpl/vrk, suurin osa intruusion pohjoispäässä. Edellispäivistä poiketen muutamia keskittyi myös vanhan purkauspaikan läheisyyteen. Muutamia järistyksiä kalderassa, suurin M5,4 aamulla. Heikkoja järistysparvia Herðubreiðin, Herðubreiðartöglin ja Drekin alueella. Purkauspilvi tänään purkauspaikalta katsottuna koillisessa.

Sunnuntain 14.9. yhteenveto: Purkaus ennallaan, mutta laavan virtaustahti kentällä hidastunut edellisistä päivistä. Laavaa leviää nyt enemmän virran sivuille (itä-kaakkoon ja länsi-luoteeseen) kuin kulkeutuu aivan päätyyn. Suurin levennys itään 300 m leveä ja 2 km pitkä. Kalderan vajoaminen jatkuu, tahti 50 cm/vrk, painauma nyt -23 metrissä. Järistystahti sama tai hieman harvempi kuin edellisinä päivinä, 100 - 200 kpl/vrk, suurin osa sijoittuu purkauspaikalta etelään aina 6 km jäätikön alle. Järistysten magnitudi alueella laskenut hieman. Kalderassa yksi M5,0 järistys, lisäksi useita pienempiä. Dreki-vuorella (itään Askjalta) sattui pieni sarja mikrojäristyksiä. Purkauspilvi nousee 4 km korkeuteen mutta laskeutuu lähelle pintaa kauempana. Suuria ilmansaastepitoisuuksia Mývatnin alueella (pohjoiseen purkauspaikalta), korkein piikki 1,25 mg SO2/m3 ilmaa. Kelduhverfi, Tjörnes, Húsavík, Aðaldalur ja Reykjahverfi myös SO2-pilven vaikutusalueella.

Lauantain 13.9. yhteenveto: Purkaus vaimenemassa hieman. Purkausraon ympärille on muodostunut jo pitkään laavakartioita, ja nyt enää suurin, "Baugur", on aktiivinen. Ajoittain myös yksi pohjoisempi kartio. Muiden pohjalta räiskyy yhä laavaa, mutta roiskeet eivät enää yllä kartion laitojen yli. Laavakentän pinta-ala nyt 24,5 km2 ja purkautuneen laavan määrä 200 milj. m3 eli 0,2 km3. Järistyksiä hieman yli 100 kpl/vrk, suurin osa intruusion pohjoispäässä, muutamia lähivuorilla. Kalderassa M4,9 järistys aamulla, samalla pinta romahti 25 cm. Kaldera vajoaa noin 50 cm/vrk. SO2-pitoisuudet korkeita Itä-Islannissa, Egilsstaðirin ja Reyðarfjörðurin tienoillla. Aamulla Reyðarfjörðurissa mitattiin hetkellisesti ~4 mg SO2 / m3 ilmaa. Purkautuvan SO2:n määrä on arviolta 750 kg/s.

Perjantain 12.9. yhteenveto: Laavapurkaus jatkuu ennallaan. Laavavirran pää kääntynyt hieman itään yön aikana ja kaventunut, voi piakkoin padota joen. Järistystahti kenties hieman laskenut. Matalataajuinen tärinä jatkunut mutta vaimeampaa kuin aiemmin. Ilmanlaatu Itä-Islannissa huononee lähiaikoina. SO2-pitoisuudet noussevat suurimmiksi Héraðissa perjantain aikana. Kohonneita arvoja odotettavissa myös seuraaville alueille: Fljótsdalur, Jökuldalur, Vopnafjörður, kenties myös muualla. Aiemmin annetut varoitukset ulkona liikkumisesta ja raskaasta ulkotyöstä voimassa. Purkauspaikalla myrkkykaasujen pitoisuudet ovat suurempia ja paikoin hengenvaarallisia. Bárðarbungan yli tehty tarkistuslento, ei merkittäviä muutoksia alueella. Kalderaan sijoitettiin myös mittausasemia, joilla saadaan reaaliaikaista tietoa pinnan liikkeistä. Maanjäristystahti kalderassa on pysynyt ennallaan, suurin purkaus M4,7.

Torstain 11.9. yhteenveto: Purkaustahti Holuhraunilla on ennallaan ja laavan tulo jatkuu tasaisena. Laavamäärää on arvioitu uudelleen 0,15 km3:ksi, ja se peittää 20 km2 alueen. Laavavirran päämassa jatkaa jokiuomaa pitkin, mutta laavakenttä levenee hieman pohjoisessa. Alueella tuntuu yhä matalataajuinen jatkuva tärinä, joka kertoo magman nousevan maan alta. Intruusion pohjoisosissa järisee yhä, mutta tahti on hiipunut hieman entisestä. Purkauspilvestä tulevan rikkidioksidin määrän odotetaan lähiaikoina nousevan Itä-Islannissa (alueet: Fljótsdalur, Hérað, Jökuldalur ja Vopnafjörður, kenties muuallakin). Bárðarbungan kaldera jatkaa vajoamista vajoaa, ja siellä on jälleen sattunut voimakkaita järistyksiä, suurimmat olivat M5,4 aamuyöllä ja M5,2 illalla. Pohjoisessa Askjan ja Herðubreiðartöglin seudulla järinä on vähentynyt lähes normaaliin. Ilmaliikenteen varoituskoodi on laskettu Askjan osalta vihreälle.

Keskiviikon 10.9. yhteenveto: Purkaus jatkuu ennallaan. Laava virtaa nyt joenuomaa pitkin. Magmaintruusion varrella on järissyt edellispäivien tahtiin, ja alueella on tuntunut matalataajuista tärinää kuten ennenkin. Pohjoisessa Askjan ja Herðubreiðartöglin tienoilla sekä järistystahti että -voimakkuus on hiipunut päivän aikana. Bárðarbungan kalderassa on jälleen ollut kaksi suurta järistystä (M5,5 ja M4,9). Reyðarfjordurissa 100 km päässä purkauksesta mitattiin päivän aikana myrkyllisen suuria rikkidioksidimääriä: tyypillinen arvo oli 1,5 mg SO2 / m3 ilmaa, mutta hetkittäin pitoisuus nousi 2,6 mg:aan. Etenkin hengityselinongelmista kärsiviä kehoitetaan sulkemaan ikkunat ja ovet ja välttämään ulkona liikkumista.

Tiistain 9.9. yhteenveto: Dyngjujökull-jäätikön reuna-alueelta on löytynyt kolmas jäätikönalaisen purkauksen aiheuttama painauma. Maanjäristyksiä tapahtuu tahdilla 100 - 300 per päivä. Keskittymiä sattuu Bárðarbungan kalderassa (tänään suurin M5,2), Dyngjujökull-jäätikön ja Holuhraunin rajakohdassa, sekä Herðubreiðartögl-vuorella pohjoisessa. Sekä rakopurkaus että matalataajuinen magman liikkeistä kertova tärinä jatkuvat ennallaan. Purkauksessa vapautuvan rikin katku kantautuu Norjan rannikolle asti, ja kohonneet pitoisuudet näkyvät piikkinä myös Suomen mittauksissa. Itä-Islannissa on satanut hienoa ruskehtavaa pölyä. Viranomaiset valmistautuvat nyt myös purkaukseen Bárðarbungan kalderasta, vaikka se onkin yhä varsin epätodennäköistä.

Maanantain 8.9. yhteenveto: Purkaus on suurin Islannissa tapahtunut sitten 1800-luvun lopun. Pinnalle on tullut nyt pyöreästi 0,5 kuutiokilometriä laavaa ja merkittäviä määriä erilaisia kaasuja. Vanha purkauspaikka jatkaa entisellään. Sen laava peittää noin 19 km2 alueen, jonka pää on kosketuksissa Jökulsá á Fjöllum -joen kanssa. Kontaktissa ei ole vielä tapahtunut räjähdyksiä. Laavan pulppuaminen uudesta purkauspaikasta on lakannut, vaikka sieltä tuleekin yhä kaasuja ulos. Purkautuva laava on Islannille tyypillistä thoeliittista basalttia, jossa on mukana runsaasti rautaa, piidioksidia ja magnesiumia. Maanjäristykset ovat hieman harventuneet eilisestä. Suurin (M5,0) tapahtui jälleen Bárðarbungan kalderalla, jonka painuminen alaspäin on jatkunut. Matalataajuinen laavan noususta kertova tärinä jatkuu alueella. Mittausten mukaan magmaintruusion leventyminen on lähes loppunut. SO2-pitoisuuksien mittauspaikkoja on lisätty etenkin asutuilla seuduilla. Kaasu voi aiheuttaa ongelmia hengitystieongelmista kärsiville. Purkauspaikalla oleskelijoille on määrätty turvavarusteita ja he ovat ajoittain joutuneet poistumaan paikalta.

Sunnuntain 7.9. yhteenveto: Käynnissä kaksi purkausta. Vanhasta purkausraosta purkautuva laava etenee noin kilometrin päivässä ja peittää nyt noin 17 km2 alueen. Se on nyt saavuttanut Jökulsá á Fjöllum -joen 11 km purkausraosta koilliseen, mutta räjähdyksiä ei ole tapahtunut. Purkauksen tahti on sama kuin edellispäivinä, noin 100 - 200 m3/s. Uusi rakopurkaus etelämpänä on huomattavasti pienempi. Purkauksesta (sekä laavan ja joen kohtaamispaikasta) nousee valkoinen purkauspilvi noin 3 - 4 km korkeuteen ja on suuntautunut pohjois-koilliseen. Maanjäristysaktiivisuus on jo muutaman päivän ollut samalla tasolla, parisataa järistystä päivässä. Bárðarbungan kalderasta on jälleen havaittu sekä M4,6 että M5,4 järistykset. Tällä hetkellä intruusioon virtaa suurin piirtein saman verran magmaa kuin purkauspaikoista pulppuaa ulos.

Lauantain 6.9. yhteenveto: Kaksi Holuhraunin rakopurkausta jatkuvat ennallaan. Laava peittää 15 km2 alueen ja ulottuu lähes Jökulsá á Fjöllum -joelle, 10 km päähän purkauspaikasta. Järistysaktiivisuus on hidastunut, noin 200 per vuorokausi. Paikkoina ovat edelleen Bárðarbungan kaldera, Holuhraunin purkausraot, Dyngjujökull sekä Herðubreiðartögl-vuori pohjoisessa. Kalderasta mitattiin kolme kohtalaista järistystä (M4,3, M4,4 ja M5,0). Magman virtaus maan alla on edelleen tuottanut matalataajuista tärinää, mutta heikompaa kuin edellisinä päivinä. Bárðarbungan kalderaa peittävän jään pinnasta tehtiin perjantaina historiallisia lasermittauksia. Sen keskikohta on laskenut jopa 15 metrillä, tilavuus on muuttunut 0,25 km3:llä. Syynä on kalderan pohjan vajoaminen magmasäiliön muutosten vuoksi. Myös kaksi muuta vajoamaa havaittiin Dyngujökull-jäätiköllä intruusion varrelta: 10 ja 6 km jäätikön reunasta. Ne ovat kasvaneet viime päivinä, reunaa lähempi on 35 metriä syvä. Syinä ovat pienet jäätikön alla tapahtuneet purkaukset.

Perjantain 5.9. yhteenveto: Vanhan purkauspaikan laava peittää 14.8 km2 alueen. Kaksi uutta rakopurkausta aukeni aamulla noin kello 7 paikallista aikaa. Niiden laavasuihkut ovat pienempiä kuin vanhemmassa purkauksessa. Purkausaukoista nousee höyryä ja muita kaasuja (mm. merkittäviä SO2-määriä), ja leviävät lähinnä kaakon suuntaan. Aika ajoin alueella on havaittu matalataajuista tärinää, joka johtuu yleensä magman nopeista liikkeistä ja purkauksista. Tänään on tapahtunut 270 maanjäristystä, suurin osa intruusion pohjoispäässä, mutta edellisten päivien tapaan myös Dyngjujökull-jäätikön alla sekä pohjoisessa Herðubreiðartögl-vuorella. Bárðarbungan kalderan suurimmat järistykset ovat olleet M4,4 ja M5,3. Intruusion aiheuttama halkeama kalliossa ei vaikuta enää merkittävästi leventyvän. Dyngjujökull-jäätiköltä löydetty vajoama vaikuttaa syventyneen. Jökulsá á Fjöllum -joen veden sähkönjohtavuus on noussut hieman, mikä voi kertoa mukana olevasta vulkaanisesta materiasta.

Torstain 4.9. yhteenveto: Magmaintruusio on edelleen kasvanut, mutta hitaammin kuin edellispäivinä. Intruusioon virtaa enemmän magmaa kuin pääsee purkautumaan pinnalle. Purkaus jatkuu entisellään. Laava peittää nyt 10,8 km2 alueen ja virtaa edelleen koilliseen. Jäätikön alla ei vielä näytä olevan purkausta. Purkauspilvi on tänään pysytellyt lähinnä paikallaan, nousten enimmillään 6 km korkeuteen ja ajautuen hieman etelään. SO2-pitoisuudet ovat korkeat, mutta eivät nouse kauempana terveydelle vaarallisiin pitoisuuksiin. Matalataajuista tärinää on havaittu kuten eilenkin, mutta pienempänä kuin eilen. Järistyksiä tapahtuu nyt muutama sata vuorokaudessa, pääosin purkauspaikalla ja siitä etelään jäätikön alle. Bárðarbungan kalderassa on tapahtunut neljä keskisuurta, yli M4,0 järistystä. Suurin oli M4,8.

Keskiviikon 3.9. yhteenveto: Purkautunut laava peittää hieman yli 7 km2. Muutaman kilometrin korkeudelle yltävä purkauspilvi liikkuu koilliseen. Pilvi on yhä valkoinen, SO2-pitoisuudet ovat kasvussa, eikä siitä ole havaittu juurikaan tuhkaa. Maanjäristykset tapahtuvat edeltäviä päiviä harvemmin. Järistysten painopiste on yhä intruusion pohjoisosassa, mutta siirtynyt hieman etelämmäs Dyngjujökullin ja Holuhraunin rajalle. Samalta alueelta havaittiin noin kilometrin levyinen ja pitkälle jäätikön alle yltävä repeämälaakso eli graben. Vaikka purkaus ei näytä hiipumisen merkkejä, muutokset voivat olla merkkejä purkauspaikan tulevasta vaihtumisesta. Bárðarbungan kalderalla tapahtui aamuyöllä M5.5 järistys, minkä jälkeen järistykset intruusion varrella hetkellisesti lisääntyivät.

Tiistain 2.9. yhteenveto: Maanjäristysten tahti on lähes puolittunut maanantaisesta, mutta järistysten voimakkuudet ovat pysyneet samoina. Samalla myös magmaintruusion aiheuttama kallion sivuttaisliike on pienentynyt. Tämä on merkki siitä, että intruusioon virtaa magmaa yhtä paljon kuin sitä purkautuu pinnalle. Purkaustahti on laskenut hieman eilisestä. Purkausaukko on yhä noin 1,5 km mittainen, ja se sijaitsee 4,5 km pohjoiseen jäätiköstä. Laava peittää noin 5-6 km2 alueen. Purkauspilvi on väriltään valkoinen ja koostuu suureksi osaksi vesihöyrystä. Rikkidioksidin määrä on kasvanut eilisestä. Pilvi yltää noin 4,5 kilometrin korkeuteen ja 60 km etäisyydelle koilliseen. Hiekkamyrsky purkausalueella on lisännyt pilveen jonkin verran pölyä ja värjännyt sitä ruskehtavaksi. Bárðarbungan kalderassa tapahtui päivällä kaksi isohkoa järistystä (M4,3 ja M4,7).

Maanantain 1.9. yhteenveto: Päivällä tehtiin valvontalento purkausaukon yllä. Se on 1,5 km pitkä, ja laavaa pursuaa ulos sen puolessavälissä olevalta 600 - 800 metrin alueelta. Laavasuihkut yltävät muutaman kymmenen metrin korkeudelle. Raon eteläpäähän on muodostunut pieni yksittäinen kraatteri joskus aiemmin purkauksen aikana. Laavaa on virrannut 3,5 km päähän purkausraosta, suurimmillaan 1,6 km leveydeltä. Se peittää noin 4 km2 alan, ja arvioiden mukaan laavaa on purkautunut pinnalle yhteensä 20 - 30 milj. m3. Laavavirta kapenee loppua kohden. Laava ei vielä kosketa läheisiä aktiivisia jokiuomia. Purkaustahti on laskenut noin 100 kuutioon sekunnissa. Purkauspaikalta nousi aluksi kaasua ja höyryä muutaman sadan metrin korkeudelle. Pilvet hälvenivät jo noin 1,2 km päässä. Myöhemmin sieltä alkoi nousemaan noin 2 - 4,5 km korkeuteen valkoinen, alhaalta sinertävä pilvi. Se yltää noin 60 km päähän koilliseen. Järistystahti on pysynyt ennallaan, ehkä hieman pienentynyt. Suurin osa järistyksistä tapahtuu yhä magmaintruusion alueella jäätikön pohjoispuolella. Kaksi suurehkoa järistystä sattui Bardarbungan kalderalla aamupäivällä (M5,0 ja M5,3). Pohjoisessa, Herðubreiðartögl-vuorella sattui lähes 150 järistystä. Ne voivat johtua olla täysin paikallisia. Aiemmin löydetty vajoama jäätikössä ei ole muuttunut.

Sunnuntain 31.8. yhteenveto: Uusi rakopurkaus alkoi hieman perjantaista pidemmältä alueelta. Aluksi pinnalle pulppuavan laavan määräksi arvioitiin noin 1000 m3/s, myöhemmin purkaustahdiksi varmistui 300 - 500 m3/s. Purkautuneen laavan määrä on 15 - 25 miljoonaa kuutiota. Purkauksen alkaessa maanjäristysten määrä pieneni hieman. Bárðarbungan kalderan alueella tapahtui kolme kohtalaisen voimakasta järistystä. Ensimmäinen, voimakkuudeltaan M4,5 ollut järistys oli 02:35 paikallista aikaa, toinen, samalla alueella klo 06:18 tapahtunut järistys oli voimakkuudeltaan M4,2, ja järistyksistä kolmas oli peräti M5,4 ja se tapahtui kalderan kaakkoislaidalla klo 07:03. Pienimmät järistykset ovat tänään jääneet havaitsematta huonon säätilanteen vuoksi. Eniten järistyksiä sattuu edelleen edelleen intruusion pohjoisosissa. Askjan alueella on edelleen hyvin vaimeaa järinää. Lisäksi Herðubreiðartöglin vuorella Askjan koillispuolella on havaittu useita järistyksiä.

Perjantain 29.8. yhteenveto: Noin 600 metrin pituinen rakopurkaus alkoi torstain ja perjantain välisenä yönä puoliltaöin paikallista aikaa (03 Suomen aikaa) jäätikön pohjoispuolella Holuhraun alueella. Purkausrako sijaitsi noin 5 kilometriä Dyngjujokull-jäätiköltä pohjoiseen, jotakuinkin 15 kilometriä Askja-vuoresta etelään. Kameroiden ja seismisten mittausten mukaan purkaus oli voimakkaimmillaan klo 00:40 – 01:40 paikallista aikaa, ja se päättyi noin klo 4:00. Purkauksesta nousi ilmaan lähinnä vesihöyryä. Aamulla Bárðarbungan lentoliikenteelle aiheuttama riskiluokitus nostestettiin korkeimpaan varotilaan, punaiseksi, mutta se laskettiin takaisin oranssiksi, kun tuhkapilvestä ei ollut merkkejä. Lisäksi mahdollisen pilven oletettiin jäävän hyvin lähelle pintaa. Askja-vuoren riskiluokitus puolestaan nostettiin astetta ylöspäin, keltaiseksi.

Torstain 28.8. yhteenveto: Purkaus on mahdolliesti meneillään jäätikön alla Bárðarbungan kaakkoispuolella. Torstaiaamuna tehtiin uusi lento, jossa tämä löytö vahvistettiin. Sulavedet ovat virranneet etelään Grimsvötn-kalderassa olevaan järveen, jonka pinta on noussut 5 - 10 metrillä, mikä vastaa painaumista poistunutta vesimäärää. Vatnajökull-jäätiköltä virtaavissa joissa ei ole havaittu juurikaan virtausmäärien kasvua. Järistystahti on hieman alle sata tunnissa. Jäätikön on havaittu halkeilleen voimakkaasti Bárðarbungan eteläpuolella. Aamuyöllä sattui kaksi (tai kolme?) noin M4 järistystä Bárðarbungan kalderalla. Aamulla sattunut M5.0 tuntui noin 100 kilometrin päässä Akureyrissä. Magmaintruusio on saavuttanut Askjan rakoiluvyöhykkeen.

Islannin Kriisikoordinointikeskus on otettu käyttöön Skógarhlíðissa Reykjavikissa. Siviilisuojeluviraston johtaja Víðir Reyn­is­son kertoi televisiohaastattelussa keskiviikkoiltana, että lisätietoja saadaan tutkijoiden perehdyttyä löytöihin paremmin. Reynisson ei halunnut vielä keskiviikkona arvioida onko purkaus todella alkanut vai ei. "Tilanne on vaikea ja monimutkainen. Ja niin olivat myös lento-olosuhteemme. Nyt löydettyjä muodostumia ei kuitenkaan ollut vielä lauantaina, se on varmaa." Ilmeisesti edellinen tarkastuslento tehtiin juuri lauantaina.

Keskiviikon 27.8. yhteenveto: Järistystahti intruusion kärjessä on kiihtynyt eilisestä. Aamuyöllä Bárðarbungan kalderalla tapahtui jälleen kaksi suurta järistystä, magnitudiltaan 5,3 ja 5,2. Myös pohjoisessa, Askjan kalderan itäreunalla, sattui iso M4,5 järistys. Askjan tapahtumasta voi lukea englanniksi Islannin yleisradion uutisesta. Magmaintruusion kärki yltää nyt 12 kilometriä pohjoiseen jäätikön reunasta.

Jäätiköltä Bárðarbunga-vuorelta kaakkoon (64,58°N, 17,36°W) löydettiin suuri vajoama, joka on syntynyt parin viime päivän aikana. Syy on joko purkaus tai hydroterminen aktiivisuus. Toistaiseksi suurin haitta on tulvauhka. Satoja metrejä paksu jäätikkö on vajonnut, kun sen pohjaa on sulanut. Kyse on joko vastikään tapahtuneesta tai yhä meneillään olevasta purkauksesta, tai ehkä poikkeuksellisen runsaasta magman kuumentamasta vesimassasta. Vajoama ei ole muuttunut keskiviikon ja torstain välillä. Vajoaman leveys on noin kilometrin, pituus viisi kilometriä, ja se koostuu kolmen samankokoisen maljamaisen painanteen ketjusta. Keskimmäinen ja selvin painauma on noin 10-15 metrin syvyinen. Vajoamaketju sijaitsee vuoresta kurottuvan magmaintruusion alkupäästä hieman etelään. On poikkeuksellista, että tältä alueelta ei ole havaittu maanjäristyksiä juuri ollenkaan. Vajoamalinja havaittiin rannikkovartioston TF-SIF -koneella tehdyllä tarkistuslennolla. Havainnosta tiedotti ensimmäisenä Islannin yleisradio 00.34 Suomen aikaa. Epävirallisten tietojen mukaan myös Bárðarbungan kalderasta, Dyngjujökull-jäätiköltä (vuorelta koilliseen), ja/tai jäätikön pohjoispuolelta läheltä magmaintruusion kärkeä olisi löydetty muitakin halkeamia. Nämä huhut ovat kuitenkin vahvistamattomia, ja voivat osoittautua perättömiksi.

Tiistain 26.8. yhteenveto: Tiheään sattuvat järistykset jatkuvat. Mukana on ollut tänään erikoisuuksia. Runsaan viikon mittaisen tapahtumakejun suurin (M5,7) sattui Bárðarbungan kalderan eteläreunalla aamuyöstä. Voimakas M4,6 järistys tapahtui tiheän järistysparven keskellä intruusion kärjessä, ja tuntui pohjoisrannikolla Akureyrissa asti. Yksi M3,3 järistys taas tapahtui epätavallisen syvällä, noin 30 kilometrissä. Intruusio on edennyt kenties hieman hitaammin kuin edellisinä päivinä.

Maanantain 25.8. yhteenveto: Järistysten magnitudi on pienentynyt päivän aikana sunnuntaita edeltävälle tasolle. Suurin osa järistyksistä tapahtuu Bárðarbungan koillispuolella magmaintruusion kärjessä. Jäätikönalaisia järistyksiä on tuskin yhtään, edes päävuorella.

Sunnuntain 24.8. yhteenveto: Tarkemmat tutkimukset ovat osoittaneet, ettei purkausta ole tapahtunut. Eilinen Ilmatieteen laitoksen tulkinta oli väärä, mutta perusteltu ja oikeutettu. Maanjäristysten tiheys ja magnitudi on kasvanut: vajaat 1500 maanjäristystä havaittu alueella. Suurin osa on tapahtunut magmaintruusion kärjessä, 5-12 kilometrin syvyydellä. Sulan kiven täyttämä rako ulottuu nyt 4 kilometriä jäätikön reunan pohjoispuolelle; intruusion kärki ohitti reunan iltapäivällä Suomen aikaa. Bárðarbungan vuorella hiljaista, lukuunottamatta kahta varsin suurta järistystä. (M5.3 kalderan pohjoislaidalla ja M5.1 etelälaidalla). Niiden syynä ovat luultavasti kallion romahdukset magmasäiliön tyhjentyessä. Hälytystaso lasketaan takaisin oranssille. Keski-Islannissa on yhä liikkumiskieltoalue.

Netissä kiertävät "uutiset" ennennäkemättömän voimakkaasta purkauksesta perustuvat huhuihin ja väärinkäsityksiin. Tulivuoren laella olevan web-kameran kuvissa näkyvät "tuhkapilvet" olivat alueelle hyvin tyypillisen hiekkamyrskyn aikaansaamia. Islannin keskiosassa sijaitsee Euroopan suurin aavikko.

Viron geologian tutkimuskeskuksen seismologin Heidi Soosalun haastattelu YLEllä julkaistiin noin tunti sitten. Hänen(kään) mukaansa purkauksesta ei näillä näkymin koidu suurta vaaraa.

Geofyysikko Magnús Tumi Guðmundsson, eräs Islannin johtavista tulivuoritutkijoista, kertoi Islannin television haastattelussa ettei usko purkauksen alkaneen. Hänen mukaansa sulavesimäärien pitäisi olla paljon suurempia, tai ainakin jäähän olisi täytynyt muodostua edes jonkinlainen painauma. "Magma ei varmaankaan ole vielä saavuttanut maanpintaa", hän povaa, mutta kuitenkin tunnustaa että sen olevan periaatteessa mahdollista.

"Intruusio pitenee ja levenee. Se tarkoittaa, että magma liikkuu yhä. Ainoastaan aika näyttää tuleeko purkausta vai ei. Krafla-tulivuoren purkauksissa, jotka ovat olleet samankaltaisia, on yleensä monia intruusioita alussa, mutta purkaukset ovatkin sitten olleet paljon pienimuotoisempia. Emme tiedä tapahtuuko sama täällä, mutta meidän täytyy varautua. Alueelta on saatu turistit pois, joten on hyvä että aktiivisuus ei ole ollut tämän nopeatempoisempaa. Ja tietysti toivomme, että tästä ei edes tule purkausta, sillä se tarkoittaisi väistämättä myös tuhoja."

Lauantain 23.8. yhteenveto: Purkauksen oletettiin alkaneen noin kahdelta iltapäivällä (klo 17 Suomen aikaa). Harmonisten järistysten perusteella käynnissä olisi pieni rakopurkaus Dyngjujökull-jäätikön alla. Se alkoi noin M4,5 järistyksellä. Kohdalla ei ole varsinaista tulivuorta, vaan 150-400 metriä paksu jäätikkö Bárðarbunga- ja Kverkfjöll-vuorten välissä. Pinnalta ei ole havaittu purkauksen merkkejä: jäätikön pinta ei ole painunut, eikä sulaveden määrän ole lisääntynyt. Myös päätulivuorelta on mitattu tänään suuri 4.6 magnitudin järistys (kello 21.30 Suomen aikaa). Järistykset ovat nyt keskittyneet kahteen paikkaan: Bárðarbunga-vuoren 10-kilometrisen kalderan pohjoisreunalle sekä Dyngjujökull-jäätikön pohjoispäähän. Alueen yllä (matalalla) lentäminen on kielletty, hälytystaso on punaisella.

Edeltävien päivien 15.-22.8. yhteenveto: Islantilaisen Bárðarbunga-vuoren aktiivisuus on kasvanut. Tulivuori on yksi Islannin suurimpia ja sijaitsee Vatnajökull-jäätikön alla. Maanalainen magmakieleke lähtee etenemään kohti koillista maanjäristysten saattelemana. Maanjäristyksiä tapahtuu myös muualla päävuoren ympäristössä.

Lähteinä jutussa on käytetty lähinnä Islannin ilmatieteen laitoksen, Islannin yliopiston, sekä muiden viranomaisten tiedotteita. Lisätietoja on löytynyt myös sikäläisestä mediasta (Islannin yleisradio, Visir, Morgunbladid, News of Iceland, Reykjavik Grapevine, Iceland review, IceNews). Myös keskustelut muiden tulivuoritutkijoiden kanssa ovat tuoneet sisältöä juttuun.

Jarmo Korteniemi on planeettageologi Oulun yliopistolta. Hänen erityisalaansa ovat maankaltaisten planeettojen tuliperäinen toiminta, sekä vulkanismin vuorovaikutus veden ja jään kanssa sekä Maassa että Marsissa.

Tagit
islanti
tulivuori
vulkanismi
purkaus
Bárðarbunga
Vatnajökull
jäätikkö
Heidi Soosalu
Magnús Tumi Guðmundsson
Haraldur Sigurðsson
rikkidioksidi

Surtsey – 50 vuotta myöhemmin

To, 11/21/2013 - 18:21 By Jarmo Korteniemi
Kuvakaappaus televisiosta Japanissa

Japanin edustalle syntyi pieni saari viime keskiviikkona. Saaren synnyttänyt vedenalainen purkaus sattui noin 1000 kilometriä Tokiosta etelään Nishima-Shima -tulivuoren kupeessa.

Kyseessä ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen tapaus: vastaava tapahtuma sattui Islannissa lähes päivälleen 50 vuotta sitten. 15.11.1963 maan etelärannikon edustalle syntyi saari, joka nimettiin Surtseyksi.

Surtsey tarkoittaa "Surturin saarta". Islannin kansalliseepoksen Eddan mukaan Surtur on mustanpuhuva tulijättiläinen, joka sytyttää maailman palamaan maailmanlopun taistelun eli Ragnarökin aikana. Lopuksi hän vaipuu meren aaltoihin. Tämä kuvaa hyvin myös Surtseyn kehitystä.

Purkaus kesti neljä vuotta, joiden aikana saari ehti kasvaa 2,7 neliökilometrin kokoiseksi. Se on suurin tunnettu saari, jonka koko elinkaari on nähty alusta lähtien.

Surtsey julistettiin saman tien suojelluksi - hyvästä syystä. Sen kehitystä on tutkittu tarkkaan koko saaren olemassaolon ajan. Ensin tärkeimpiä olivat ennennäkemättömän suuren vedenalaisen purkauksen vaiheet ja yksityiskohdat. Sittemmin tutkimus on kääntynyt saaren asuttamiseen. Sinne päätyneet eläimet ja kasvit on dokumentoitu hyvin tarkkaan, vuodesta toiseen.

Taloksi asetuttiin nopeasti

Ensimmäiset saaren tulokkaat saapuivat paikalle jo vuonna 1964. Tuuli lennätti mukanaan hyönteisiä sekä Islannista että kauempaa Euroopasta. Rantavesiinkin alkoi juurtua meren tuomaa leväkasvustoa.

Pysyvä elämä sai jalansijaa saaren ollessa puolentoista vuoden ikäinen. Ensimmäiset kasvit aloittivat kasvunsa Surtseyllä 1965. Ensin löydettiin merisinappeihin kuuluva laji (Cakile arctica), seuraavina vuosina rantavenhää (Leymus arenarius), halikkaa (Mertensia maritima) sekä suola-arhoa (Honkenya peploides). Vuoteen 1975 mennessä kymmenkunta lajia oli ottanut saaren vakituiseksi asuinpaikakseen. Toiset kymmenen on kokeillut onneaan, mutta hävinnyt taistelun karua maaperää vastaan.

Tuliperäinen aines on hyvin ravinteikasta, mutta pioneerikasveille vaikeata hyödynnettävää. Tuulen ja veden eroosion täytyy ensin jauhaa kiven mineraaleja pienemmiksi. Yhä senkin jälkeen ongelmana on juurtuminen hiekkaan. Voimakas merituuli ja toistuvat sateet liikuttavat hiekkaista kasvupohjaa jatkuvasti.

Kasvien lajikirjo lähti uuteen kasvuun merilintujen erittäin toimeliaan lannoituksen myötä. Ensimmäiset riskilät (Cepphus grylle) ja myrskylinnut (Fulmarus glacialis) pesivät Surtseyllä vuonna 1970. Tämän jälkeen sitä on asuttanut parikymmentä muuta lintulajia, lokit etunenässä. Vuosittainen pesien määrä liikkuu nykyisin noin tuhannessa. Samalla kasvilajien määrä on noussut useisiin kymmeniin.

Luonnonvaraisten eläinten lisäksi Surtseyn maaperälle saavat nousta ainoastaan tiedemiehet. Heidänkin täytyy varmistaa tarkoilla turvatoimilla, ettei saarelle päädy uusia lajeja heidän vaatteissaan. Kerran jätteiden mukana saarella on itänyt tomaatteja, toisella kerralla perunoita. Kumpikin laji tunnistettiin ja tuhottiin varsin nopeasti.

Yllä: Surtseyn purkaus vuonna 1963 lentokoneesta kuvattuna.

Kutistuva saari

Surtsey on vuosien saatossa pienentynyt lähes puoleen. Sekä tuuli että meren aallokko syövät rantoja ahkerasti. Aallokon korkeus voi alueella yltää jopa 20 metriin.

Vulkaanisesta tuhkasta koostuvat alavat alueet huuhtoutuivat mereen nopeasti. Aivan aluksi saari pieneni jopa 3-20 hehtaarin vuosivauhdilla. Nykyisin tahti on hidastunut alle 1 hehtaariin vuodessa, kun jäljellä on lähinnä laavavirtojen peittämiä rantoja. Suurin osa saaresta on hävinnyt aallokkoon jo runsaan 100 vuoden kuluttua.

Tutkijoiden mukaan Surtsey ei kuitenkaan häviä lähitulevaisuudessa kokonaan. Muokkaavat voimat kun eivät saa syötyä tulivuoren tiiviistä laavasta muodostunutta keskiosaa kovinkaan nopeasti.

Saarta odottaa siis sama kohtalo, jonka saariryhmän pienemmät jäsenet ovat jo kokeneet. Ne ovat jyrkkäreunaisia ja tasakattoisia, eivätkä kelpaa enää hylkeiden lepopaikoiksi. Jyrkänteillä riittää kuitenkin tilaa pesiville linnuille. Tasainen yläosa taas sopii kasvualustaksi ravinteikkaasta ja alituisesta merituulesta pitäville kasveille.

Jääkö Japanin saaritulokkaasta mitään jäljelle, sen näyttää aika. Purkaus ei luultavasti ole yhtä voimallinen ja pitkä kuin Surtseyn synnyttänyt purkaus. Japanin nuorin saari voi vaipua Tyynenmeren aaltoihin jo muutamassa vuodessa.

Surtseyn elämää ja säätä voi seurata web-kameran kautta täältä: en.vedur.is/weather/observations/webcams/surtsey

Lisää Surtseystä voi lukea Surtsey Research Societyn nettisivuilta.

Tagit
islanti
Japani
surtsey
nishima-shima
tulivuori
vuosipäivä
purkaus
vulkanismi
saari
Tilaa aihepiirin purkaus RSS-syöte