Islannissa on pitkästä aikaa käynnissä tulivuorenpurkaus. Se alkoi 19.3.2021 klo 20.45 paikallista aikaa. Olemme seuranneet tapahtumia Facebook-sivullamme, mutta tässä tiivistelmä tapahtumista.
Tuorein tilannepäivitys 16.4.2021 klo 19.50.
Lisäksi kannattaa katsoa muutaman päivän takainen komea videoraportti paikan päältä sekä lukea purkauksista hieman yleisemmin.
Purkauspaikka on Geldingadalur-laakso Fagradalsfjall-tulivuoren kupeessa, Reykjanesin niemimaalla. Paikka sijaitsee pääkaupunki Reykjavikista 30 km lounaaseen, Keflavikin lentokentältä 20 km kaakkoon, ja turisteille tutusta Blue lagoon -maauimalasta 8 km itään.
Fagradalsfjall on yksi useista pienistä kilpitulivuorista n. 50 km pituisen kohti koillista ulottuvan linjan varrella. Alue tunnetaan Krýsuvík-Trölladyngjan rakosysteeminä, jolla ei ole keskusvuorta. Reykjanesin niemimaalla, etenkin sen eteläosassa, on useita tällaisia rakosysteemejä, jotka näkyvät karttakuvassa 3-7 kilometrin välein olevina harjanteina. Yhdessä ne muodostavat itä-länsisuuntaisen en echelon -muotoisen rakokompleksin, Reykjanesin vulkaanisen alueen. Ne kaikki liittyvät Atlantin keskiselänteen laajenemiseen.
Purkaus on basalttinen rakopurkaus. Se on toistaiseksi pieni ja rauhallinen, eikä ilmaan ole vielä noussut juurikaan kiviainesta, kansankielellä "tuhkaa". Se ei ole siis vaarallinen lentoliikenteelle. Purkauksen kestoa voi vain arvailla, se voi olla mitä tahansa viikoista jopa vuosiin. Tuolla seudulla ei ole tapahtunut purkauksia n. 800 vuoteen.
- Tapahtumat alla kommenteissa aikajärjestyksessä (järjestä tarvittaessa)
- Livevideot:
(1) Alkuperäinen (19.3. avautunut) purkauspaikka:
https://www.youtube.com/watch?v=7-RhgB1INII
(2) Uusi (5.4.2021 avautunut) purkauspaikka:
Islannissa on havaittu suuri määrä maanjäristyksiä sekä meressä saaren edustalla että maan keskiosassa, suuren Askja-tulivuoren läheisyydessä.
Islannissa on meneillään kaksi erillistä maanjäristysparvea. Asiasta kertoo Islannin ilmatieteen laitos.
Pidempään kestänyt järistysparvi on keskittynyt Askja-tulivuoren itäreunalle. Se on yksi Islannin suurimmista tulivuorista ja sijaitsee maan keskiylängöllä, Vatnajökull-jäätikön pohjoispuolella. Vuori purkautui voimalla viimeksi vuonna 1875, jolloin tuhkaa levisi ainakin Puolaan asti. Toinen vastaava purkaus tunnetaan myös jääkauden lopulta.
Askjan viimeisin, erittäin pieni purkaus, sattui 1961. Vuoren järistysaktiivisuus on kuitenkin ollut lievässä nousussa vuosituhannen vaihteesta asti. Vuoren kalderassa olevan järven veden lämpötila on myös kohonnut. Järvi näkyy otsikkokuvassa tummana täplänä keskellä muutoin lumista Itä-Islantia.
Askjan tämänkertainen järistysparvi alkoi torstaina 7.11. Viikonlopun aikana vuorella sattui yli 450 järistystä. Suurimmat maanjäristykset olivat magnitudiltaan 3,4 (lauantai) ja 3,2 (sunnuntai).
Tänään 16.11. järistysparvi jatkuu yhä, joskin hieman laantuneena. Yhteensä maanjäristyksiä on sattunut jo noin 1300.
Toinen, harvinaisen tiheä järistysparvi alkoi tänään lauantaina 16.11. Islannin lounaispuolella meressä.
Järistyskeskus sijaitsee vedenalaisella Reykjanesin harjanteella noin 45 kilometriä pääsaaresta. Suurin, magnitudin 4,5 järistys sattui kello 13.17 paikallista aikaa. Parvessa on ollut lisäksi kymmeniä pienempiä mutta silti tuntuvia järistyksiä.
Satunnaisia pienempiä järistyksiä on sattunut myös Reykjanesin niemellä, jonka länsipäässä sijaitsee Islannin tärkein lentokenttä Keflavik. Tärinän on raporoitu tuntuneen jopa pääkaupunki Reykjavikissa asti.
Kummankin parven suurimmat järistykset voidaan tuntea lähialueilla, mutta ne ovat olleet niin pieniä ettei niistä ole vaaraa ympäristölle. Vasta magnitudin 5-6 maanjäristykset alkavat olla riittäviä aiheuttamaan todellisia tuhoja.
Sekä Askja-vuoren lähellä että Reykjanesin harjanteella sattuu normaalistikin lähes päivittäin satunnaisia pieniä järistyksiä, ja muutamien kuukausien tai vuosien välein tiheitä maanjäristysparvia. Ne ovat yleensä tektonisia, eli liittyvät mannerliikuntoihin Atlantin keskiselänteellä sekä sen maanpäällisellä jatkolla.
Nyt rekisteröidyt järistykset lienevät samaa sarjaa, eivätkä toistaiseksi enteile uutta tulivuorenpurkausta Askjalla tai merenpohjassa. Tilanne voi kuitenkin muuttua lähitulevaisuudessa, jos paineistunut magma pääsee nousemaan ylöspäin tektonisen järistysparven pitkittyessä.
Tiedetuubi seuraa tilannetta.
Päivitys 16.11.2019 klo 21.25: Lisätty kappale maanjäristysten tuhovoimasta.
Päivitys 26.11.: Maanjäristykset ovat pysyneet kummallakin alueella jo noin viikon ajan normaalilla tasolla sekä määrältään (Askja 5–10 kpl/vrk, Reykjanesin harjanne 1–5 kpl/vrk) että voimakkuudeltaan (magnitudia 0,5–2).
Lähde: Islannin ilmatieteen laitos
Aloituskuva: Islanti satelliittikuvassa 13.11.2019 (MODIS/TERRA/EOSDIS worldview/NASA)
Tutkijat havaitsivat erään Islannin etelärannikon suurimman tulivuoren tupruttelevan yllättävän suuria määriä erilaisia kaasuja. Käytöksen arvellaan ennakoivan purkausta lähitulevaisuudessa. Alueella liikkuvia kehoitetaan erityiseen varovaisuuteen.
Ryhmä islantilaisia ja brittiläisiä geologeja on perehtynyt Islannin etelärannikolla sijaitsevan Katla-tulivuoren kaasupäästöihin.
"Huomasimme jotain, mikä yllätti meidät täysin. Vuoresta pursuaa koko ajan aivan valtavia määriä hiilidioksidia. Katla pääsee näin maailmanlaajuisesti kolmannelle sijalle niiden tulivuorten joukossa, joiden kaasupäästöjä on mitattu", kertoi Leedsin yliopiston vulkanologi Evgenia Ilyinskaya Islannin yleisradiolle.
Vuori on aiheuttanut tutkijoille päänvaivaa jo jonkin aikaa. Sen aktiivisuus on kasvanut (kirjoitimme aiheesta vuonna 2016 parissakin jutussa), mutta purkausta ei merkeistä huolimatta ole vielä kuulunut.
Vapautuvan hiilidioksidin määrä on noin 20 000 tonnia vuorokaudessa. Sekunnissa sitä siis vapautuu 230 kilogrammaa ja tällä tahdilla vuodessa 7,3 miljoonaa tonnia. Tutkijat havaitsivat myös merkittäviä määriä metaania sekä mädältä kananmunalta haisevaa rikkivetyä. Havainnot tehtiin vuoren yllä kaasujen keräämiseen tarkoitetulla lentokoneella lokakuussa 2016 ja lokakuussa 2017.
Löytö varmistaa viime vuosien uumoilut siitä, että Katla varustautuu merkittävään purkaukseen. Kaasun määrä on niin suuri, etteivät tutkijat usko sen voivan olla peräisin esimerkiksi hydrotermisestä aktiivisuudesta, eikä lähde voi toisaalta olla mikään lähivuorikaan. "Kaasun täytyy olla peräisin juuri vuoren alla hiljalleen sulalla kivellä täyttyvästä magmasäiliöstä", Ilyinskaya kuvailee.
Vuoren alle kerääntyy siis magmaa, johon on sitoutunut merkittäviä määriä erilaisia kaasuja. Nyt ilmoille päässeet määrät ovat tuosta kaasusta kuitenkin vain murto-osa. Loput tuprahtavat ilmaan purkauksen myötä.
Kaasuja voi olla vaarallisen suurina pitoisuuksina myös vuorelta alas valuvissa joissa, erityisesti Emstruá luoteessa ja Múlakvísl kaakossa Vikin kylän itäpuolella. Ihmisiä kehoitetaankin noudattamaan erityisen suurta varovaisuutta vuoren lähettyvillä. Fimmvörðuhálsin suosittu retkeilyreitti kulkee aivan Katlan länsipuolelta. Varovaisuus on tarpeen eritoten Katlaa peittävällä Mýrdalsjökull-jäätiköllä, etenkin sen luolissa seikkaillessaan. Sulavesien kovertamiin luoliin järjestetään joskus vaarallisiakin turistiretkiä, vaikka luolat voivat jopa vuoren lepoaikana täyttyä yllättäen vedestä tai myrkyllisistä kaasuista.
Tutkijat painottavat, että Katlaa täytyy nyt seurata entistä tarkemmin. Vielä ei esimerkiksi tiedetä, onko määrä tasaantunut vai kenties yhä kasvussa. Useiden tulivuorten kaasupäästöjen on havaittu kasvavan hieman ennen purkausta. Aikajänne riippuu vuoresta ja sen kulloisestakin käytöksestä.
Huimista lukemista huolimatta kannattaa muistaa, että Katlan tapauksessa kyse on lopulta varsin lyhytaikaisesta episodista. Purkauksen loputtua se palaa todennäköisesti tapojensa mukaan kymmeniä vuosia kestävään hiljaiseloonsa.
Vertailun vuoksi Suomen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat vuonna 2017 noin 56 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia. Niiden voi siis katsoa olevan noin kahdeksankertaiset Katlan nykytahtiin verrattuna. Ihmiskunta tuottaa fossiilisten poltollaan noin 60 - 100 kertaa enemmän hiilidioksidia kuin kaikki maailman tulivuoritoiminta yhteensä.
Otsikkokuvan taustalla näkyvä Katla on eräs Islannin suurimmista tulivuorista. Saaren runsaan tuhatvuotisen asutushistorian aikana se on purkautunut tyypillisesti 20 - 50 vuoden välein ja yleensä varsin räjähtävällä tavalla. Pisin väli oli 190 vuoden paussi 960 - 1150, jota edelsivät tuhoisa Eldgjá-purkaus ja sen jälkimainingeissa tapahtuneet pari pienempää purkausta.
Viimeinen kunnon purkaus tapahtui vuonna 1918. Tuolloin vuorelta valuneet muta- ja tuhkavyöryt toivat alangolle niin paljon kiviainesta, että meren rantaviivaa siirtyi viitisen kilometriä kauemmas. Tuota seurannutta hiljaiseloa ovat häirinneet vain maanjäristykset, ajoittaiset jäätikkötulvat sekä kolme mahdollista erittäin pientä purkausta vuosina 1955, 1999 ja 2011. Yksikään niistä ei kuitenkaan onnistunut edes sulattamaan reittiä vuorta peittävän jäätikön läpi.
Katlan seuraava purkaus tapahtunee piakkoin, ja vuori onkin purkausvälejä tuijottaen jo hieman "myöhässä" (vaikkei luonto tasaisesti toimikaan). Purkaus aiheuttaa etelärannikolla hyvin todennäköisesti sekä tulvia että terveydelle vaarallisia kaasu- ja tuhkapäästöjä. Vielä ei kuitenkaan voida sanoa onko siihen aikaa vain viikkoja vai jopa muutamia vuosia.
Lähde: Islannin yleisradio
Otsikkokuva: Inga Vitola / Flickr
Islannin pohjoisrannikolla on jo viikon ajan tärissyt tuntuvasti. Maanjäristyksiä sattuu jopa tuhansia päivässä. Säätila haittaa tilanteen seuraamista.
Islannin pohjoisrannalla järisee juuri nyt harvinaisen paljon. Alueelta on mitattu noin viikon ajan satoja, ajoittain tuhatkin maanjäristystä vuorokaudessa. Todelliset määrät lienevät kuitenkin useita kertoja suurempia, sillä pienimmät tärinät jäävät havaitsematta.
Suurimmat järistykset ovat tuntuneet yli sadan kilometrin päässä.
Yllä: Järistystahti kiihtyi noin viikko sitten. Alla: Järistysten syvyydet kahden viime vuorokauden aikana.
Järistyskeskus sijaitsee merenpohjassa 10 kilometriä Grimseyn saarelta. Grimsey on maan pohjoisin asuttu osa noin 40 kilometrin päässä Islannin rannikolta. 5-kilometrinen saari on Islannin ainoa maa-alue, jonka poikki napapiiri kulkee.
Tähänastinen järistyshuippu sattui aikaisin maanantaiaamuuna. Tuolloin mitattiin myös parven voimakkain, magnitudin 5,2 maanjäristys. Se havaittiin selvästi Islannin toiseksi suurimmassa kaupungissa Akureyrissä, joka sijaitsee noin sadan kilometrin päässä järistysalueelta.
Vaikka järistystahti on jo selvästi hiipunut maanantaisesta, on tilanteen kehittymistä vaikea ennustaa. Alue on ainutlaatuisen monimutkainen, eikä sen tulivuoritoiminnan kommervenkkejä tunneta kovin hyvin. Merenpohjan rakenteita on vaikea tutkia.
Myös säätilanne haittaa järistysten havainnointia. Islannissa riehuu tällä hetkellä puuskittain myrskyksin yltävä tuuli, joka tärisyttää myös maanpintaa lisäten seismometrien kohinaa. Siksipä suurin osa maanjäristyksistä, etenkin pienimmistä, jää havaitsematta.
Alueella sattuu maanjäristyksiä varsin usein sekä helposti liikkuvien tektonisten sivuttaissiirrosten että tulivuoritoiminnan vuoksi. Nykyisenlainen tuhansien järistysten parvi on kuitenkin erittäin poikkeuksellinen.
Seutu kuuluu monimutkaiseen Tjörnesin halkeamavyöhykkeeseen. Se yhdistää Islannin itäisen vulkaanisen alueen Atlantin keskiselänteeseen.
Alustavan tulkinnan mukaan järistykset johtuvat vähintään kolmen halkeaman (kenties juonen) aukeamisesta. Ne alkavat noin 15 kilometrin syvyydellä eivätkä luultavasti ulotu vielä pinnalle (eli merenpohjalle) asti. Niiden kehitys alkoi jo muutama viikko sitten, mutta kiihtyi huomattavasti noin viikko sitten keskiviikkona (14.2.). Halkeamien tarkat mitat ovat yhä tuntemattomia.
Halkeamista saa oivan käsityksen alla olevalla videolla. Siinä pyöritellään 17.2. mennessä sattuneiden maanjäristysten keskuksia. Ne järjestäytyvät kauniisti tasomaisten halkeamien muotoon. Kuution pinnan punertava polygoni vastaa Grimseyn saarta.
Vielä ei myöskään tiedetä, onko magma nousemassa rakoja pitkin ylöspäin. Jos on, jää nähtäväksi, riittääkö paine työntämään laavaa pinnalle asti. Vaikka tilanne etenisi tulivuorenpurkaukseen asti, ei siitä aiheutuisi juurikaan haittaa alueella liikkuville. Purkauskohdan päällä olisi satoja metrejä vettä.
Tsunamivaaraa alueella ei ole.
Pääasiallinen järistysalue on 20–30 kilometrin pituinen. Suomessa samalla leveysasteella se yltäisi Rovaniemen keskustasta Tapionkylään. Suurimmat järistykset tuntuisivat tuolloin selvästi Kemissä asti.
Suomessa asiasta uutisoi ensimmäisenä Tiedetuubi.
Lähteet: Islannin ilmatieteen laitos, VolcanoCafe
Kuvat: Islannin ilmatieteen laitos / Jarmo Korteniemi
Islantilaisella jäätiköllä marraskuussa havaittu painanne jatkaa kasvamistaan, mutta kasvaa aiempaa hitaammin. Tutkijat epäilevät pahimman uhan olevan kenties jo ohi. Vuori jäätikön alla jatkaa yhä outoa käytöstään.
Islannin korkeimman tulivuoren Öræfajökullin laelta löytynyt jäätikköpainanne on suurentunut entisestään. Tutkijat julkaisivat mittaustulokset alkuviikosta.
Jäätikköpainanteen syvyys on tällä hetkellä 23 metriä ja halkaisija 1200–1500 metriä. Poistuneen jään kokonaismäärä on noin 4,9 miljoonaa kuutiometriä.
Senaatintorille kerättynä tuosta määrästä rakentaisi yli 400 metriä korkean jääpilvenpiirtäjän.
Viimeisten viikkojen aikana painanteen kasvu on hidastunut, ja muotokin on muuttunut aiempaa elliptisemmäksi. Tutkijoiden mukaan tämä tarkoittanee, että sulavesiä kertyi jäätikön alle todennäköisesti jo viikkojen ajan ennen kuopan löytymistä marraskuussa, ja tämä jäänalainen vesivarasto tyhjentyi marras-joulukuun vaihteessa. Hypoteesin mukaan allas olisi nyt tyhjä, ja sulavedet virtaisivat tällä hetkellä suoraan pois vuorelta.
Jäätiköltä virtaa sulavesiä nyt noin 35 000 kuutiometriä vuorokaudessa, eli noin puolet islantilaisten talousveden käyttöön verrattuna (n. 67 000 m3/vrk). Virtauksen huippulukemat kuun vaihteessa olivat neljä kertaa suuremmat (n. 120 000 m3/vrk).
Äkillisen tulvan uhka vuorelta saattaa siis olla laantunut.
Islannin yliopiston geofyysikko Magnús Tumi Guðmundsson sanoo vuorelta huokuvan geotermisen lämmön määrän olevan yhä epätavallisen suuri. "Tämä ei liity purkauksen todennäköisyyteen, vaan kyse on geotermisen systeemin muutoksista. Asiaa täytyy seurata tarkasti, mutta on selvää, että tässä ei enää ole kyse tilanteen kiihtymisestä vaan ennemminkin hidastumisesta", Guðmundsson kertoi Islannin yleisradiolle.
Vuoresta kumpuavan ja jäätikköä sulattavan lämmön arvioidaan olevan teholtaan 100–150 megawattia. (Espooseen kaavaillun suomalaisittain syvän ja jättimäisen geotermisen DeepHeat-lämpövoimalan tehoksi kaavaillaan noin 40 MW.)
Etelä-Islannissa sijaitseva Öræfajökull on käyttäytynyt oudosti jo runsaan vuoden ajan, ja sen epäilläänkin olevan heräämässä monisatavuotisen unen jälkeen. Viime aikoina eritoten maanjäristykset ovat yleistyneet, ja on käynyt ilmeiseksi, että vuoren alla on alkanut hiljalleen liikkua magmaa. Tulivuoren purkautumisesta ei kuitenkaan ole vielä mitään merkkejä.
Tiedetuubi seuraa edelleen tilanteen kehittymistä.
Lähde: Islannin yliopiston geologian instituutti
Otsikkokuva: Guillaume Beviere / Flickr
Islannin Öræfajökull-tulivuoren järistystahti on lähtenyt kasvuun. Asiantuntijoiden mukaan syy on magman liikkeistä vuoren alla.
Islannin korkeimman vuoren uumenista kantautuu kummia. Sieltä on havaittu uudenlainen sarja maanjäristyksiä. Juuri marraskuussa vuoren vaarallisuustaso nostettiin keltaiselle.
Havaitut järistykset ovat hyvin pieniä, magnitudiltaan vain 0-2, mutta niitä on ollut paljon aiempaa tiheämmässä. Järistyksiä on sattunut noin 160 viikossa.
Järistysten pohjalta tehdyt mallinnukset viittaavat pienen magmamäärän injektioon noin 2-6 kilometrin syvyydellä vuoren alla.
Ajantasaisia maanjäristystietoja voi seurata Islannin ilmatieteen laitoksen sivuilta.
Vuoren läheisyydessä on syytä olla varuillaan. Vaarana ei niinkään ole kohta alkava purkaus, vaan äkilliset jäätikkötulvat.
Kartta alueen pelastussuunnitelmasta tulvan ja purkauksenkin varalta (Väestönsuojeluvirasto)
Jo marraskuussa vuorta peittävältä jäätiköltä löydettiin sulamisen aiheuttama painanne ja kuoppa on yhä jatkanut syvenemistään. Syynä on jäätä sulattava Öræfajökullista kumpuava geoterminen lämpö.
Tutkijat seuraavat tarkasti vuorelta mereen johtavien sulavesiuomien vesimääriä ja veden ominaisuuksia. Kvíá-joen virtaama on yhä pysynyt normaalia vuolaampana. Veden sähkönjohtavuus ja hivenaineiden pitoisuudet osoittavat, että lisäys tulee geotermisistä lähteistä vuorelta. Muissa Öræfajökullilta laskevissa pääuomissa (Skaftafellsá, Virkisá sekä Kotá) ei ole havaittu vastaavia muutoksia.
Viranomaiset julkistivat marraskuun lopulla alueen evakuointisuunnitelman. Jos tulva havaitaan, lähetetään alueella oleviin puhelimiin saman tien hätäviesti. Kvíá-joelta on suunnattava itään, muualla taas on pysyteltävä vuoren läheisyydessä, mutta ympäristöä korkeammalla.
Vaara-alueella asuu noin 200 ihmistä, mutta siellä myös käy hyvin paljon vierailijoita. Kesän sesonkiaikaan turisteja voi olla seudulla kerrallaan jopa 2000-3000. Monet ajavat Reykjavikista ihastelemaan vuoren itäpuolella sijaitsevaa kuuluisaa Jökulsárlón-järveä. Luoteispuolelta taas löytyy jäätikkökielekkeiden ympäröimä kaunis Skaftafellin suojelualue.
Vuoren ja sen kalderan ääriviivat merkitty mustalla, lasku-uomat sinisellä.
Öræfajökullin tilannetta seurataan yhä tarkasti, ja vuoren monitorointia on lisätty huomattavasti. Alueelle on asennettu normaalia enemmän mm. seismometrejä, GPS-mittareita, kameroita ja sulavesien mittareita.
Purkausta ei odoteta tapahtuvan aivan lähitulevaisuudessa. Pitkään uinuneen vuoren toimintatavoista ei kuitenkaan voida olla täysin varmoja. Mahdollisen purkauksen suuruusluokka ja purkaustahti on vielä täysi mysteeri.
Tuoreista järistyksistä ja muutoksista vuorella kertoi väestönsuojelusta vastaava toimikunta torstai-iltana.
Lisätietoja: Icelandic Volcanoes
Lauantaina tehty mittauslento antoi tärkeitä lisävihjeitä Islannin tuoreimmasta tulivuoriuhkasta. Tutkijat ovat nyt varsin varmoja, ettei purkausta ole vielä käynnissä. Tilanne on kuitenkin yhä vaarallinen ja vaatii seurantaa.
Tutkijat ovat nyt saaneet paremman käsityksen Öræfajökull-tulivuoren yllä havaituista muutoksista. Vuoren lakea peittävässä jäätikössä havaittiin perjantaina yllättävä laaja painanne, joka viittaa tuliperäiseen toimintaan jään alla. Islannin yliopiston tulivuoritutkijat lensivät alueella lauantain aikana.
Mittausten mukaan painanteen halkaisija on tällä hetkellä noin 800 metriä ja syvyys keskellä 21–25 metriä. Uusia halkeamia on syntynyt etenkin rakenteen pohjois- ja itäosiin. Mittaukset tehtiin koneeseen asennettua tutkaa käyttäen.
Alueelta on siis sulanut jäätä vähintään miljoona tai kenties muutamia miljoonia kuutiometrejä. Minimissäänkin sulavesiä on siis kertynyt ainakin 30 000 suuren säiliöautollisen verran (á 34 000 litraa) tai kolmanneksen enemmän kuin kaikki suomalaiset käyttävät vettä päivittäin (n. 140 litraa/asukas/vrk).
Poliisit päivystivät ainakin perjantain ja lauantain välisen yön maastossa vuoren kupeessa, pitäen silmällä vuorelta mereen johtavaa Kvía-jokea. Kvían virtaaman on huomattu lisääntyneen huomattavasti sulavesien vuoksi, ja viranomaiset epäilivät tilanteen pahentuvan pian entisestään. Saaren ympäri kulkeva ja paljon käytetty rantatie ylittää Kvían kriittisessä paikassa.
Professori Magnús Tumi Guðmundsson Islannin yliopistolta kuvailee tilannetta Islannin yleisradiolle: "Vesi näyttää syöksyvän suoraan [jää]painanteesta alaspäin. Tämä viittaa siihen, ettei kyse ole mistään varsinaisesta purkauksesta vaan hyvin nopeasta ja voimakkaasta lämpenemisestä. Paljon tässä on jäätä sulanut lyhyessä ajassa. Paikkaa täytyy pitää tarkasti silmällä."
Guðmundssonin mukaan painanne ei vielä ole riittävän suuri, jotta sulavedet voisivat alkaa kerääntymään sinne. Tilanne voi kuitenkin muuttua, mikäli sulaminen jatkuu pitkään nykyisellään tai jopa kiihtyy. Jos vuoren huipulle jossain vaiheessa todella syntyy sulavesijärvi, on vain ajan kysymys, milloin sen jäiset reunat antavat periksi ja tapahtuu mahdollisesti hyvinkin tuhoisa jäätikkötulva.
Viranomaiset ovat valmiita lähettämään alueen kaikkiin puhelimiin automatisoituja sms-viestejä, jos tilanne sitä vaatii. Alueella liikkuvia on myös kehoitettu tarkkailemaan ympäristöä normaalia tarkemmin tulvien varalta. Vaikka jäätikkötulvia sattuukin aika ajoin hieman lännempänä, eivät mahdollisella vaaravyöhykkeellä asuvat ole aiemmin juuri joutuneet varautumaan niihin kotonaan.
Tutkijat kävivät lennolla tarkastamassa myös vuosina 2014-2015 näyttävästi purkautuneen Bárðarbunga-vuoren tilanteen. Siellä ei havaittu merkittäviä muutoksia. Tarkoitus on lentää paluumatkalla vielä outoa hiljaiseloa vuosia viettäneen Katla-vuoren huipun jäätikkönkin yli ja tehdä sielläkin mittauksia.
Tiedetuubi jatkaa tilanteen seuraamista.
Korjaus 18.11. klo 22.00: Pilkkuvirhe korjattu tilavuuslaskuissa. Toimittajan laskemassa arviossa oletetaan, että painanne on symmetrinen ja että jäätä on sulanut painanteen pohjaa myötäilevän pyörähdysellipsoidin kalotin verran.
Päivitys 18.11. klo 23.30: Lisätty tieto automaattiviesteistä.
Lähteet: Islannin yleisradion artikkelit 18.11. klo 15.22, klo 18.39 ja klo 21.21 (Islannin aikaa)
Otsikkokuva: Flightradar
Islannin suurimman tulivuoren jääpeitteeseen on juuri muodostunut laaja painauma. Lähes 300 vuotta uinunut jättiläinen voi olla jälleen aktivoitumassa.
Islannin korkeimman tulivuoren laelle on yllättäen ilmestynyt halkaisijaltaan noin kilometrinen painauma. Asiasta kertoi Islannin väestönsuojeluvirasto myöhään perjantai-iltana. Vuoren tila on julistettu epävarmaksi.
Enintään viikon aikana syntynyt painauma sijaitsee keskellä Öræfajökull-vuoren jään peittämää kalderaa.
Piirre löydettiin aluksi 17.11. otetusta satelliittikuvasta (alla) ja sen olemassaolo käytiin varmistamassa tarkistuslennolla. Rannikkovartioston on tarkoitus lennättää tutkijoita vuorelle lauantaiaamuna. Heidän on määrä ottaa näytteitä paikan päällä ja perehtyä tilanteeseen näin tarkemmin.
Vuori sijaitsee aivan Islannin etelärannikolla. Se on yksi monista tulivuorista suuren Vatnajökull-jäätikön alla. Vain muutamia vuosia sitten jäätikön pohjoislaidan tuntumassa sattui suurin laavapurkaus yli 200 vuoteen.
Öræfajökullin yllättävä painauma kertoo kalderan kohonneesta geotermisestä lämmöstä, joka on ilmeisesti sulattanut vuoren päällä lepäävää jäätikköä merkittävästi. Vuoren juurelta mereen johtavassa sulavesiuomassa havaittiin kohonneita rikkipitoisuuksia jo aiemmin tällä viikolla.
Öræfajökullin alueella on myös viimeisen vuoden aikana alkanut tapahtua yhä enemmän maanjäristyksiä. Tahti on kiihtynyt erityisesti elokuusta lähtien.
Vaikka kauan uinuneen vuoren aktiivisuus onkin siis selvästi kohonnut, eivät tutkijat usko uuden purkauksen olevan heti nurkan takana. Toisaalta Öræfajökull saattaa myös käyttäytyä odottamattomasti.
Varotoimena vuoren hälytystaso nostettiin keltaiselle, ja sen toimintaa seurataan tarkasti. Väestönsuojeluvirasto julisti vuoren tilan "epävarmaksi", ja mahdollisti näin viranomaisten normaalia tehokkaamman yhteistyön.
Öræfajökull on paitsi Islannin korkein (2110 m) tulivuori, myös tilavuudeltaan niistä suurin. Sen purkaukset ovat myös usein räjähtäviä, johtuen magman laadusta. Vuori syöksee pinnalle usein epätavallisen jähmeää (piirikasta) laavatyyppiä, joka vangitsee sisäänsä painetta kasvattavia kaasuja. Yleensä Islannin tulivuoret tuottavat paljon juoksevampaa basalttista laavaa, jossa kaasut voivat liikkua vapaammin.
Öræfajökull on purkautunut vain kahdesti Islannin asuttamisen jälkeen. Purkaus vuonna 1362 oli räjähtävin, mitä koko saarella on tapahtunut historiallisena aikana. Vuoren lähiseutu tuhoutui täysin ja nimettiin nimettiin Öræfiksi, joka tarkoitti alunperin "ei-ole-satamaa" mutta tarkoittaa nykyisin myös "joutomaata". Seutu pystyttiin asuttamaan uudelleen vasta 40 vuoden kuluttua purkauksesta. Toisen kerran vuori purkautui vuosina 1727–28, synnyttäen samoilla seuduilla tuhoisia sulavesitulvia.
Päivitys 18.11.2017: Tutkijoiden tekemän mittauslennon alustavista tuloksista on nyt lisätietoa!
Tiedetuubi seuraa tilanteen kehittymistä.
Lähteet: Islannin ilmatieteen laitos, Islannin väestönsuojeluvirasto, Islannin yleisradio
Otsikkokuva: Theo Crazzolara; Satelliittikuva: Islannin yliopisto
Ihmisen kehitys ei suinkaan ole loppunut, vaan evoluution lait pätevät yhä edelleen ja ne muovaavat meitä. Jos aikaisemmin kehitys on on kulkenyt kohti älykkäämpiä ihmisiä, on suunta nyt toinen – jos on uskominen islantilaistutkijoita.
Tarkalleen ottaen Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian PNAS-julkaisussa ilmestynyt tutkimusartikkeli sanoo, että olemme menettämässä halun opiskella, eli kyse ei suoranaisesti ole älykkyydestä.
Äly ja opiskelu kun eivät ole ihan sama asia, vaikkakin niillä on toki yhteyttä – älykkäät henkilöt yleensä opiskelevat enemmän.
Reykjavikissa olevan geenitutkimusyhtiö deCODEn tekemässä tutkimuksessa osoitetaan, että vuonna 1910 syntyneet ovat olleet taipuvaisia hankkimaan korkeakoulutusta enemmän kuin vuonna 1975 syntyneet, eikä kyse ole vain asenteista koulutusta kohtaan.
Tutkijoilla oli käytettävissään yli sadan tuhannen islantilaisen geeninäytteet. He huomasivat, että älykkyyteen liittyvien 74 geenin muutokset johtavat siihen, että koulussa todennäköisimmin viihtyvien ihmisten määrä on laskussa.
Älygeenit muuttuvat harvinaisemmiksi, voisi yleistää.
Tämä on siinä mielessä loogista, että korkeakoulutetut ihmiset tekevät vähemmän lapsia ja saavat ne vanhempina, ja siten heidän geeniperintönsä vaikuttaa koko ajan vähemmän kansakunnan yleiseen geenikantaan. Vähän koulutettujen tapauksessa tilanne on juuri päinvastainen.
Tutkimus toteaa, että tämä näkyy jo käytännössä – ainakin siis Islannissa.
"Sukupolvea kohden älykkyysgeenien väheneminen on hyvin pientä, mutta sillä on merkitystä pitemmällä aikavälillä", kirjoitetaan artikkelissa.
Otsikkokuvassa oleva henkilö ei liity asiaan. Kuva: flickr / Tiffany Terry
Tällä viikolla Islannissa Katla-tulivuoren luona on tapahtunut useita kohtalaisen voimakkaita maanjäristyksiä, jotka kertovat maan alla tapahtuvan jotain. Välittömän purkauksen todennäköisyys on pieni, mutta kasvanut sen verran, että tulivuoren vaarallisuusluokitus on nostettu astetta korkeammaksi – keltaiseksi.
Suora syy tähän oli eilen aamulla ollut voimakas maanjäristys, joka voi olla merkki aktiivisuuden äkillisestä alkamisesta myös pinnan päällä. Otsikkokuvassa on vuoren ympäristössä viime päivinä tapahtuneita maanjäristyksiä.
Lisäksi viime päivinä läheisessä Múlakvísl-joessa on havaittu lisääntynyttä virtausta ja kohonneita rikkivedyn määriä, jotka voivat olla merkki purkauksesta. Tulivuori sijaitsee jäätikön alla ja aktiivisuus sulattaa vettä, joka virtaa muun muassa Múlakvísl-jokeen.
Ennen kaikkea ilmaliikennettä varten tehdyssä asteikossa on neljä tasoa: vihreä, keltainen, oranssi ja punainen. Näistä keltainen tarkoittaa sitä, että tulivuori "osoittaa selvästi kohonnutta aktiivisuutta".
Katla ei ole purkautunut sitten 1900-luvun alun ja sen olisi normaalisyklinsä mukaan ollut jo purkautunut uudelleen aikoja sitten. Purkaus voi siten tapahtua koska tahansa, tai sitten vasta vuosikymmenien päästä.
Islannissa kuitenkin varaudutaan jo siihen, että Katla purkautuu voimakkaasti. Pahimmillaan se tarkoittaa suurta pöly-, kaasu- ja vesihöyrypilveä taivaalla sekä suuria tulvia, jotka syntyvät kuuman magman sulattamasta jäästä. Todennäköisimmin purkaus pysyisi jään alla – tulivuori sijaitsee jäätikön alla – mutta se ei ole luonnollisestikaan varmaa.
Alla on linkkejä aikaisempiin artikkeleihimme Katlasta ja muista tulivuorista.
(Huom. Jutussa kerrottiin alkuperäisesti tason nostamisen olleen ensimmäinen kerta sitten vuoden 2010, mutta näin tehtiin viimeksi vuonna 2014. Kyseinen lause on nyt poistettu.)
Tiedetuubi © 2012-2024
