Röntgenkuvat otettiin Chandra-avaruusteleskoopilla, joka on tutkinut avaruuden röntgenkohteita jo vuodesta 1999. Vuonna 2013 se suuntasi suurenergisen katseensa kahteen komeettaan.

C/2012 S1 eli ISON ja C/2011 S4 eli PanSTARRS kulkivat tuolloin suhteellisen läheltä Maata, vaikka etäisyyttä olikin ISONin tapauksessa yli 140 miljoonaa ja PanSTARRSin kohdalla reilut 200 miljoonaa kilometriä. Kumpikin komeetta oli tulossa Oortin pilvestä, joka on kaukana Pluton radan takana sijaitseva "komeettavarasto".

Kuviin on yhdistetty näkyvän valon alueella otetut kuvat itse komeetoista sekä taustataivaasta ja Chandran nappaamat otokset röntgenalueella. Optisella alueella ISON on väriltään selvästi vihreä, sillä sen ytimestä suihkusi myrkyllistä syaania. PanSTARRS on puolestaan kellertävä suuren pölymäärän takia.

Röntgenkuvissa komeetat näyttävät hyvin erilaisilta. Syynä on sekä erot aurinkotuulessa että komeettoja ympäröivissä kaasukehissä. ISON-komeetalla oli havaintojen perusteella ympärillään tiheä kaasupilvi, joka erottuu röntgenalueella kaarevana alueena. PanSTARRSin röntgensäteily on utumaisempaa, mikä kertoo – komeetan optisen alueen värin ohella – runsaasta pölyn määrästä.

Komeettojen röntgensäteily syntyy, kun aurinkotuulen "raskaat" alkuaineet kuten hiili- ja happiatomit törmäävät komeetasta irronneisiin atomeihin. Kolarissa atomit vaihtavat elektroneja, ja kun elektronit siirtyvät alemmille energiatasoille, ne lähettävät röntgensäteilyä.

Chandralla tehtyjen röntgenhavaintojen perusteella pystyttiin tekemään arvioita aurinkotuulen raskaampien atomien runsauksista ja ne sopivat hyvin yhteen muilla havaintolaitteilla aiemmin tehtyjen määritysten kanssa. 

Uusista kuvista kerrottiin Chandran uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Astrophysical Journal -tiedelehdessä.

Kuvat: NASA/CXC/University of CT/B. Snios et al [röntgen]; DSS, Damian Peach [näkyvä valo]

P/2016 BA14 löytyi vasta pari kuukautta sitten Havaijilla sijaitsevalla PanSTARRS-teleskoopilla, jonka tehtävänä on nimenomaan etsiä tällaisia kosmisia vaeltajia. Alkuun kohdetta luultiin asteroidiksi, mutta sitten sillä havaittiin himmeä pyrstö: se on siis komeetta.

252P/LINEAR on löytynyt jo aiemmin, huhtikuussa 2000, Maan lähettyville tulevia asteroideja metsästävän LINEAR-projektin (Lincoln Near Earth Asteroid Research) tuloksena. 

Komeettojen radat muistuttavat niin läheisesti toisiaan, että P/2016 BA14, joka on kooltaan noin puolet 230-metrisestä 252P/LINEAR-komeetasta, on saattanut jossain vaiheessa irrota isoveljestään.

"Tiedämme komeettojen olevan varsin hauraita kappaleita, kuten vuonna 1993 löytynyt komeetta Shoemaker-Levy 9 osoitti: se hajosi ohittaessaan Jupiterin. Kenties komeetan 252P vieraillessa edellisen kerran Aurinkokunnan sisäosissa tai kulkiessa Jupiterin ohitse järkäle, jonka nyt tunnemme nimellä BA14, irtosi siitä", arvelee Paul Chodas NASAn NEO-keskuksesta (Center of NEO Studies).

Kaksikko valloittaa kertaheitolla lähimpien tunnettujen komeettaohitusten kakkos- ja nelossijat. Toukokuussa 1983 IRAS-Araki-Alcock ohitti Maan 4,7 miljoonan kilometrin päästä ja heinäkuussa 1770 suomalaistähtitieteilijän mukaan nimetty komeetta Lexell käväisi ainoastaan 2,2 miljoonan kilometrin etäisyydellä. 

252P/LINEAR on lähimpänä Maata 21.3. kello 14.14 ja P/2016 BA14 22.3. kello 16.30 Suomen aikaa. Ohitus tapahtuu meikäläisittäin päiväsaikaan eikä komeettoja voi pienestä etäisyydestä huolimatta nähdä muutenkaan paljain silmin eikä ihan pienellä kaukoputkellakaan. Ammattitähtitieteilijöiden laitteilla niitä sen sijaan seurataan tarkoin. 

"P/2016 BA14 ei ole meille uhka. Päinvastoin se tarjoaa erinomaisen tilaisuuden hankkia lisää tietoa komeetoista", Chodas rauhoittelee.

Lähiohituksesta kerrottiin NASAn uutissivuilla. 

Kuva: NASA/JPL-Caltech 

Iltataivaalla yhä ylemmäs nouseva komeetta PanSTARRS on jo melko helppo nähdä paljain silmin. Kiikari on hyvä apuväline kohteen löytämisessä, mutta kun komeetan paikka taivaalla on selvillä, erottuu se myös ilman optisia apuvälineitä. Mitä pimeämmällä paikalla taivaalle tähyää, sitä paremmin PanSTARRS näkyy.

Varsinainen spektaakkeli komeetta ei ole, mutta suurin osa komeetoista on paljon himmeämpiä. Useimmat niistä erottuvat vain suurilla kaukoputkilla ja niilläkin ainoastaan utuisina tuhruina. PanSTARRS näkyy kuitenkin paljain silmin ja tavallisella kiikarilla sillä erottuu selvä pyrstökin.

PanSTARRS oli lähimpänä Aurinkoa 10. maaliskuuta, joten sen kirkkaus on hiljalleen hiipumassa. Komeetta näkyy kuitenkin ilta illalta korkeammalla läntisellä taivaalla, joten himmenemisestä huolimatta se tulee paremmin näkyviin. Kovin pitkään komeetta ei kuitenkaan paljain silmin erotu, joten näinä päivinä - kun sääennusteet lupaavat selkeää säätäkin - kannattaa katsastaa läntinen horisontti tunti, puolitoista auringonlaskun jälkeen.

Löytyihän se – PanSTARRS on bongattu! Illalla 13.3. taivas oli pakkasen kiristyessä selkeä, joten kiikari ja kamera oli jokseenkin pakko raahata länteen viettävän läheisen peltoaukean laitaan. Samalta paikalta olen aiemmin väijynyt sekä matalalla matavaa Merkuriusta että muita iltataivaalla näkyviä taivaankappaleita.

Yritys ei ollut ensimmäinen.Taivas oli jo kaksi päivää aiemmin eli käytännössä ensimmäisenä iltana, kun komeetta oli ylipäätään mahdollista havaita, lupaavan kirkas, mutta… juuri lännen suunnalla oli hieman horisontin yläpuolelle kohoavia pilvenriekaleita.

Ja se riitti. Komeetta oli tuolloin vain asteen verran kaukaisen metsänrajan yläpuolella, kun taivas pimeni riittävästi utumaisen kohteen näkymisen kannalta. Pilvien taaksehan se jäi. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta.

Ilmiön taustalla on niin sanottu McNaughtin prinsiippi. Se on saanut nimensä skotlantilais-australialaiselta tähtitieteilijältä Robert McNaughtilta, joka on löytänyt kymmeniä komeettoja. Tunnetuin hänen nimeään kantavista pyrstötähdistä on alkuvuodesta 2007 upean näytelmän järjestänyt ”Suuri komeetta”.

Kirkkaimmillaan se näkyi – tietenkin – eteläisellä pallonpuoliskolla, missä se näkyi keskellä kirkasta päivää. Komeetan kirkkaus oli parhaimmillaan -5,5 eli se päihitti jopa Venuksen ja pyrstöllä oli pisimmillään mittaa 35 astetta.

Vuodenvaihteessa 2006–07 komeetta McNaught näkyi muutamana päivänä myös Suomen taivaalla. Se oli PanSTARRSin tavoin näkyvissä auringonlaskun jälkeen iltataivaalla, lännen suunnassa. Tai olisi ollut, ellei – ainakin omalla havaintopaikallani Nuuksiossa – ainoana muutoin selkeänä iltana olisi ollut juuri lännen suunnalla kapoista pilvensuikaletta, jonka taakse ”vuosisadan komeetta” jäi. Siitä nimitys yleiselle periaatteelle.

Myönnettäköön, että ”McNaughtin prinsiippi” on ihan omaa keksintöäni. Se ei kuitenkaan vähennä ilmiön todellisuutta eikä etenkään sen raivostuttavuutta. Onko maailmankaikkeudessa jokin toistaiseksi tuntematon luonnonlaki, jonka mukaan pilviset säät keskittyvät erityisesti ajankohtiin, jolloin taivaalla tapahtuu jotain kiinnostavaa?

Vai olisiko kyse sittenkin minusta ja omasta henkilökohtaisesta huonosta tuuristani? Ehkä jotain on pääteltävissä siitä, että vetäessäni Ursan auringonpimennysprojektia kesällä 1990 osa muista tähtiharrastajista oli aikeissa järjestää keräyksen, jonka turvin minut olisi lähetetty pois Suomesta…

Komeetta PanSTARRS (C/2011 L4) Luis Argerichin kuvaamana Argentiinassa, San Antonio de Arecossa Buenos Airesin luona. Nopeasti liikkuva ja vielä paljain silminkin näkyvä komeetta on tästä viikonlopusta alkaen paremmin havaittavissa myös pohjoisella pallonpuolella, matalalla läntisellä taivaalla heti auringonlaskun jälkeen. Maaliskuun 12. päivänä se on hyvin lähellä Kuuta, jolloin näky lienee hyvin kaunis.

Komeetta PanSTARRS oli lähimpänä Maata maaliskuun 5. päivänä ja on radallaan lähimmillään Aurinkoa 10. maaliskuuta.

Kuva on otettu Canon EOS 6D -kameralla ja 200-millisellä objektiivilla. Valotus on 6 sekuntia (ISO 6400, ƒ/4)