Arandan tapaus ei ollutkaan häirintä

Päivitys 14. lokakuuta

Tapauksista tulleiden lisätietojen mukaan kyseessä ei näytäkään olleen häirintä, tai ainakaan Venäjän laivaston toimet eivät olisi olleet kansainvälisten merialueiden sääntöjen vastaisia. Nähtävästi venäläinen korvetti eri pystynyt jostain syystä tekemään suuria ohjausliikkeitä, ja siksi oli ilmoitti asiasta radiolla ja lipulla normaalikäytännön mukaisesti. Se, että alus oli rajoitetusti ohjauskykyinen saattoi liittyä esimerkiksi uuden sukellusveneen koeajoon tai luotaimen hinaamiseen.

Ulkoministeriön tiedotteen mukaan ministeriön, liikenteen turvallisuusviraston Trafin ja Suomen ympäristökeskuksen Syken asiantuntijat tapasivat maanantaina 13. lokakuuta ulkoministeriössä. Keskustelun pohjana oli Syken raportti tapahtumista Itämerellä 2. elokuuta ja 2. syyskuuta. Trafin edustaja totesi, ettei kyseessä ollut yleistä meriturvallisuutta vaarantava tapaus. Trafi on lisäksi selvittänyt asiaa varustamolta, eikä jatkotoimiin ole meriliikenteen turvallisuuden näkökulmasta tarpeen ryhtyä.

Alla olevaa alkuperäistä juttua ei ole muutettu, mutta sitä lukiessa kannattaa pitää mielessä, että ns. häirintä ei ole ollut todennäköisesti tarkoituksellista. On mahdollista, että tapaukset on koettu Arandalla uhkaavampina kuin ne ovat olleet – sota-aluksen ja helikopterin tuleminen laivan lähelle on poikkeuksellista.

Aranda on juuri lähdössä uudelle tutkimusmatkalle ja sen miehistön ohjeistusta on tarkistettu vastaavien tapausten varalta.

-----------

Suomen ympäristökeskus ja Ilmailun uutissivusto Lentoposti kirjoittavat, että Venäjän laivasto on häirinnyt elokuussa ja syyskuussa kahdesti Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalus Arandan työtä ja liikkumista kansainvälisillä vesialueilla.

Tapausten aikaan Aranda oli Ruotsin meteorologisen ja hydrologisen tutkimuslaitoksen (SMHI) tutkimusmatkalla eteläisellä Itämerellä. Kamov Ka-27 -helikopteri ja sen tukialuksena toiminut Venäjän merivoimien Steregushchy-luokan korvetti Boikiy pyrkivät SYKE:n tiedotteen mukaan estämään Arandan pääsyn normaalille näytteenottopisteelle kansainvälisellä merialueella Ruotsille kuuluvan Gotlannin saaren itäpuolella.

Ensimmäisellä kerralla 2.8. venäläinen sotalaiva kehotti kahteen otteeseen radioyhteyksien kautta Arandaa muuttamaan kurssia. Aluksi Aranda toimi pyyntöjen mukaisesti, mutta toisella kerralla ilmoitti pysähtyvänsä tutkimuspisteelle. Tutkimusalus Arandalta tehtiin havainto pinta-ajossa olevasta sukellusveneestä.

Toisella kerralla 2.9. venäläinen helikopteri lähestyi Arandaa muutamaan otteeseen, minkä jälkeen sotalaiva otti myös kurssin suoraan Arandan perää kohden ajaen hyvin läheltä ohi. Aranda piti tilanteesta huolimatta suuntansa ja vauhtinsa. Kuva ohituksesta on alla.

Arandan hoitovarustamon VG-Shippingin jälkimmäisestä 2. syyskuuta tapauksesta julkaisemien kuvien perusteella kyseessä oli moderni Venäjän merivoimien Stereguski-luokan korvetti Boikiy (runkonumero 532).

Kuva: VG-Shipping

Laivojen tunnistaminen kansainvälisillä merialueilla ja lentokoneiden lähellä lentäminen kansainvälisessä ilmatilassa ei ole kiellettyä. Se on jopa normaalia toimintaa, mihin myös suomalaiset ottavat osaa.

Sen sijaan laivojen tai ilma-alusten lähelle tuleminen ei ole suotavaa, etenkin jos kyseessä on tutkimusta tekevä alus. Kyseisissä tapauksissa tieteellinen työ jouduttiin keskeyttämään ja Arandalla olleet SMHI:n tutkijat sekä suomalaisen varustamon miehistö kokivat tilanteen uhkaavana.

Tapahtumien varmistuttua niistä on välittömästi toimitettu tiedot edelleen vastuuviranomaisille ja muille tarvittaville tahoille. SYKE on päättänyt selkeyttää toimintaohjeita vastaavien erityistilanteiden varalle.

Suomenlahden meripuolustusalueen komentajan YLE Uutisille antaman lausunnon mukaan tapaukset saattavat liittyä venäläisten Pietarin telakalta valmistuneiden uusien sukellusveneiden koesukelluksiin.

Lisäksi Gotlannin itäpuolella kulkee Venäjän ja Saksan yhdistävä kaasuputki. Arandan häirintäpäivämäärien välillä Suomessa uutisoitiin myös kolmesta ilmatilaloukkauksesta.

Kamov Ka-27 -helikopteri. Kuva: WIkipedia

Ukrainan tilanne säteilee avaruuteen

Samaan aikaan kun Ukrainan tapahtumat ovat kiristäneet Venäjän ja länsimaiden välejä ennätykselliselle tasolle, valmistellaan Euroopan avaruuslaukaisukeskuksessa Kouroussa ensimmäisen ESAn ja EU:n yhteisen tiedustelusatelliitin lähettämistä. Kiinnostavasti tämä Sentinel-1A tullaan laukaisemaan venäläisellä Sojuz -kantoraketilla.

Sojuz-rakettien tuominen Etelä-Amerikassa sijaitsevaan Ranskan merentakaiseen maakuntaan oli pitkällisen poliittisen väännön tulos ja ensimmäinen Sojuz laukaistiin Kourousta lokakuussa 2011. Kyydissä sillä oli silloin eurooppalaisen Galileo -satelliittipaikannusjärjestelmän kaksi satelliittia. Sen jälkeen Sojuzeilla on laukaistu Kourousta muiden muassa myös kaksi muuta puolustusmielessä kiinnostavaa satellititia, kaksi ranskalaista Pleiades 1 -vakoilusatelliittia.

Ja nyt vuorossa on siis Sentinel-1, uuden sukupolven tutkasatelliitti, jota hienotunteisesti kutsutaan kaukokartoitussatelliitiksi. Sitä se toki onkin: kyseessä on ensimmäinen Euroopan avaruusjärjestön ja Euroopan unionin yhteisen Copernicus -ohjelman satelliitti, jonka tehtävänä on tarkkailla avaruudesta hyvin tarkasti merijäätä ja jäätiköitä, merien pinnalla olevia saasteita, maansiirtymiä, metsätuhoja, maankäyttöä ja avustaa yksityiskohtaisilla maanpinnasta ottamilla tutkakuvillaan esimerkiksi pelastustöitä luonnononnettomuuksien jälkeen.

Tarkalleen ottaen kyseessä on satelliittikaksikko, sillä nyt laukaistavan Sentinel 1A:n seuraksi avaruuteen laukaistaan ensi vuonna toinen samanlainen satelliitti, Sentinel 1B.

Mutta samaan tapaan sotilaat ja puolustusviranomaiset voivat käyttää kuvia omiin tarkoituksiinsa. Copernicus -ohjelma tunnettiinkin aluksi nimellä GMES, Global Monitoring for Environment and Security, eli aikomus on tarkkailla Maan pintaa ja sen tapahtumia sekä ilmiöitä maailmanlaajuisesti paitsi tutkijoiden tarpeiksi, niin myös turvallisuusmielessä. Kun aikaisemmin ESA piti tiukasti näppinsä irti militaarishenkisistä hankkeista, on Copernicus ensimmäinen tapaus, missä myös sotilaiden intressit on otettu huomioon. EU:lle kyse on myös askeleesta kohti yhteistä avaruustiedustelua, ja siinä se käyttää apunaan ESAa – mistä EU haluaisi kehittää oman avaruusjärjestönsä (mutta ESA ei ole halukas niin suoraan yhteyteen).

Virallisesti Sentinel-1:n tarkoitus on tarkkailla ennen kaikkea Eurooppaa ja Kanadaa sekä tärkeimpiä laivareittejä. Se pystyy kartoittamaan kuitenkin koko maapallon pinnan kolmessa vuorokaudessa ja sen kuvat ovat käytössä noin tunnin kuluttua sen jälkeen kun satelliitti on kulkenut tietyn maapallon pinnan paikan päältä. Kahden satelliitin voimin mistä tahansa maapalloa saadaan tarkkoja kuvia noin vuorokauden kuluessa siitä kun tarve ilmenee.

Juuri tällaisilla satelliiteilla esimerkiksi Ukrainaa havaitaan näinä päivinä erittäin tarkasti. Niin Yhdysvalloilla, Venäjällä, Kiinalla kuin Euroopan mailla on satelliitteja, jotka pystyvät kuvaamaan joukkojen liikkeitä ja käytämiä varusteita senttimetrien tarkkuudella öin ja päivin. Sentinelin kaltaisille tutkasatelliiteille eivät pilvetkään ole esteenä. Verrattuna nyt jo avaruudessa oleviin parhaimpiin satelliitteihin on eurooppalaiset Sentinelit todennäköisesti pikkutekijöitä.

Yhdysvalloilla on käytössään myös huippusalainen koekone X-37, minisukkula, joka pystyy muuttamaan helposti rataansa avaruudessa. Se on virallisesti nyt kolmannella koelennollaan ja on viettänyt avaruudessa jo yli 400 vuorokautta. Huhujen mukaan sen rahtiruumassa on kokeiluluontoisia vaikoiluvälineitä, joilla se pystyy kuvaamaan tarkasti paitsi kohteita kiertoradalla, niin myös alhaalla Maan pinnalla.

Tuorein netistä nyt löytyvä ratatieto on helmikuun puolivälistä, mutta omituisesti silminnäkijähavaintoja ei ole enää saatavilla samaan tapaan kuin aiemmin: kenties tämän sotilassatelliittikoodilla USA-240 olevan minisukkulan liikkeistä ei haluta juuri nyt kertoa tämän enempää ja ainakin hakukoneista uudet tiedot on pystytty häivyttämään.

On todennäköistä, että kiertoradalla on parhaillaan käymässä ennen näkemätön kuhina, koska milloinkaan sitten kylmän sodan päättymisen jälkeen avaruuden suurvallat eivät ole olleet näin tiukasti toisiaan vastaan, eikä koskaan aikaisemmin ole ollut avaruudessa yhtä tehokasta tiedusteluarsenaalia. Varsinaisia aseita siellä ei kuitenkaan liene.