Clovis-kulttuuri

"Kolumbus löysi Amerikan", opetetaan yhä kouluissa. Niin hän löysikin - länsieurooppalaisille valloittajille. Mutta ei ihmiskunnalle.

Ensinnäkin, alueella eleli valmiiksi ihmisiä. Tunnemme heidät intiaaneina.

Toiseksi, viikingit olivat käyneet siellä jo lähes 500 vuotta aiemmin. Tästä on sekä arkeologisia että geneettisiä todisteita.

Mitokondrio-DNA:ta vertaillut tutkimus on osoittanut, että ainakin 11 nykyisin elävällä islantilaisella (neljästä eri sukulinjasta) on sama kantaäiti. Hän oli amerikkalainen intiaani ajalta ennen Kolumbusta.

Kun eurooppalaiset löysivät Amerikan

Islantilaisten historiallisissa kertomuksissa eli saagoissa Amerikan löytö kuvataan varsin tarkasti. Ikävä kyllä eri saagojen väliltä löytyy jonkin verran ristiriitoja. Yleiskuva on kuitenkin selkeä.

Ensimmäinen Pohjois-Amerikan nähnyt eurooppalainen lieni norjalainen kauppias Bjarni Herjólfsson.

Bjarnin kerrotaan matkanneen laivallaan Norjasta Islantiin isänsä luo. Perillä hänelle selvisi, että isä oli muuttanut Grönlantiin paremman elämän toivossa. Bjarni lähti oitis perään, mutta eksyi myrskyn vuoksi kurssista. Tämä tapahtui luultavasti joskus vuosien 985 ja 990 välillä.

Pitkän harhailun jälkeen Bjarni miehistöineen näki viimein lännessä maata. Seutu oli kuitenkin täysin toisenlaista kuin millaiseksi Grönlannin rannikko oli kuvailtu. Jäätiköiden sijasta täällä oli metsäisiä maita, vuoria ja matalia kukkuloita. Bjarni käänsi laivansa takaisin koilliseen eikä laskeutunut maihin - uusien alueiden tutkiminen kun ei häntä kiinnostanut. Lopulta hän saapui Grönlantiin ja kertoi näkemästään. Tarinat oudoista läntisistä maista alkoivat kiertää viikinkien keskuudessa.

Leifr Eiríksson oli muutamia vuosia myöhemmin myös matkaamassa Norjasta kohti Grönlantia. Bjarnin lailla hänkin eksyi kurssista, ja saapui oudoille metsäisille rannoille. Hän muisti Bjarnin kertomukset. Käännyttyään kohti Grönlantia hän pelasti matkalta kaksi haaksirikkoutunutta. Nämä lienivätkin ensimmäisiä tiedettyjä eurooppalaisia Pohjois-Amerikassa - tosin tahtomattaan. Leifr toi Grönlantiin näytille mukanaan outojen puiden oksia. Ne toimivat todisteina niistä uusista maista, joista oli tähän mennessä kerrottu vain tarinoita.

Pian, noin vuonna 1000, Leifr osti Bjarnin laivan ja lähti tämän matkakuvauksen ja omien kokemustensa perusteella takaisin kohti länttä. Hän kulki ainakin Baffininsaaren ja Labradorin kautta Vinlandiin. Vietettyään talven siellä hän palasi Grönlantiin, mukanaan lasteittain viinirypäleitä ja puutavaraa. Paluumatkalla hän pelasti lisää haaksirikkoutuneita, ja sai tästä lisänimen "Onnekas". Ilmeisesti useampikin viikinkiretkue oli eksynyt liian pitkälle Grönlantia kohti matkatessaan.

Länsimaisen historiankirjoituksen mukaan Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan vuonna 1492, mutta kuten tunnettua, manner oli asutettu jo kauan ennen genovalaisen merenkulkijan rantautumista uuteen maailmaan – jota hän kaiken lisäksi piti kuolemaansa saakka Intiana.

Viikingit seilasivat Atlantin yli tuhat vuotta sitten ja jo paljon aiemmin, jääkauden loppuvaiheissa, Aasiasta vaelsi väkeä Pohjois-Amerikkaan nykyisen Beringin salmen kohdalla olleen maakannaksen kautta.

Ensimmäisinä amerikkalaisina pidettiin pitkään mammutteja metsästäneitä intiaaneja, jotka levittäytyvät mantereelle noin 13 000 vuotta sitten. Edelleen on kuitenkin epävarmaa, mistä suunnasta nämä Clovis-kulttuurin edustajat mantereelle saapuivat. Nyt heiltä ollaan viemässä ensimmäisten asuttajien manttelia – jos kohta ykkössija on kyseenalaistettu aiemminkin.

Brasiliasta on löytynyt liki 10 000 vuotta Clovis-kulttuurin jäljiltä löytyneitä keihäänkärkiä ja muita teräaseita vanhempia työkaluja. Geokronologi Christelle Lahayen ja arkeologi Eric Boëdan johtama ryhmä on tutkinut Toca da Tira Peiassa sijaitsevaa kalliosuojaa ja löytänyt toistasataa kiviesinettä, jotka ovat todennäköisesti tai ainakin mahdollisesti ihmisen tekemiä.

Ongelman - ja epäilyjä - aiheuttaa se, että paikalta ei ole löytynyt palanutta puuta tai muuta orgaanista ainetta, josta löytöjen ikä voitaisiin määrittää radiohiilimenetelmällä. Nyt arvio on jouduttu tekemään sillä perusteella, kuinka pitkään esineet ovat olleet hautautuneena maahan.

Esineitä on löytynyt useista kerroksista. Lahaye ja Boëda ovat tutkineet muutoksia, joita säteily on aiheuttanut eri kerroksissa esiintyvissä kvartsirakeissa ja saaneet sillä perusteella ajallisen arvion. Ylin kerros on ollut auringonvalossa viimeksi noin 4 000 vuotta sitten ja alin kerros noin 22 000 vuotta sitten.

Menetelmä on kuitenkin epävarma. Lisäksi joidenkin tutkijoiden mukaan työstetyiltä näyttävät kivet voivat olla peräisin jyrkkää kalliorinnettä alas vyöryneistä lohkareista. Osa Lahayen ja Boëdan kollegoista on kuitenkin vankasti sitä mieltä, että Clovis-intiaanit eivät olleet ensimmäisiä amerikkalaisia.