Suomalaiskone ainutlaatuisella lennolla Etelämantereella

OH-WIX Etelämantereella

Suomalainen Jetflite-yhtiö suoritti viime viikolla hieman erikoislaatuisemman asiakaslennon: yhtiön Falcon 7X –liikesuihkukone lensi ensin Kapkaupunkiin, ja sieltä kahdesti edestakaisin Etelämantereelle. 

Lento Kapkaupunkiin kesti 13,5 tuntia, ja edestakaisin Kapkaupungista Antarktikselle noin 12 tuntia. Lennolla oli mukana suomalainen miehistö, kolme lentäjää ja lentomekaanikko; lennon tilannus asiakas oli ulkomainen.

Vaikka Etelämantereelle lennetään nykyisin "tavallisilla" liikennelentokoneilla ja pienemmillä, Falconin kaltaisilla suihkukoneilla, ei lento yli Eteläisen jäämeren ole vielä rutiinia. Se vaatii huolellisen suunnittelun lisäksi lupia ja erikoiskoulutusta, sekä varmasti hyvän sään, koska merialueella Etelämantereen ja Etelä-Afrikan välillä ei ole varalaskupaikkoja. 

Falcon 7X:n kaltainen pitkänmatkankone onkin juuri omiaan tällaiselle lennolle, etenkin kun siinä on kolme moottoria. Ensimmäisen kerran Etelämantereelle lennettiin tämäntyyppisellä koneella vuonna 2012.

Kun kaikki sujuu hyvin ja sää on suotuisa, ei lento Etelä-Afrikasta Kuningatar Maudin niemimaalle ole erityisen vaarallinen tai haastava, ellei laskeutumista ja nousua jääkiitorataa käyttäen oteta huomioon. Olosuhteet esimerkiksi Lapissa helmikuussa voivat sään suhteen olla paljon huonommat kuin Etelämantereella nyt sikäläisen kesän aikaan.

"Aloitimme valmistelut Etelämantereelle suuntautuvia evakuointilentoja – ja muita sellaisia lentoja – varten jo vuosi sitten", kertoo Jetfliten toimitusjohtaja Elina Karjalainen.

"Minkäänlaisia ongelmia ei tällä neitsytmatkalla ilmennyt, pientä sääolosuhteista johtuvaa viivettä lukuun ottamatta. Lento osoitti jälleen kerran Falcon 7X -koneemme erinomaisen suorituskyvyn, ja matka itsessään oli mukana olleelle miehistöllemme ainutlaatuinen kokemus. "

OH-WIX:in lento tekee myös historiaa: kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Suomeen rekisteröity lentokone on ollut Etelämantereella.

Tarkemmin lennon yksityiskohdista voi lukea Lentopostin artikkelista.

Myös ensimmäiset "reittilennot" aloitettiin

Viime vuosina Antarktiksen kesän aikana tehtävien Etelämanner-lentojen määrä on kasvanut huimasti, koska logistiikka on tullut yksinkertaisemmaksi ja kaupalliset lentoyhtiöt ovat saaneet kokemusta sinne lentämisestä. Näin ollen tehtävien tutkimusten ja Etelämantereelle menevien turistien määrä on lisääntynyt voimakkaasti.

Siksi ei ole mitenkään omituista, että eilen aloitettiin myös ensimmäiset reittilennot Etelämantereelle.

Islantilaisen Icelandair-yhtiön tytäryhtiö Loftleider Icelandic Airlines aloitti liikennöinnin Boeing 757 -koneellaan Puntas Arenasista, Chilestä, Union Glacier -aseman kiitoradalle tehtyään 17. marraskuuta ensimmäisen koelennon. Lentoja tosin tehdään vain muutama ja suunnitelmissa on lisätä lentojen määrää ensi kautena.

Union Glacier on amerikkalaisyhtiön ylläpitämä turistikeskus, joka toimii marraskuusta tammikuuhun. Lento sinne Chilestä kestää "vain" neljä ja puoli tuntia, mutta kuten muilla etelämannerlennoilla, pitää lentoa suunnitella hyvin ja huonon sään varalta koneen pitää pystyä palaamaan takaisin koska tahansa. Polttoainetta koneessa on aina enemmän kuin tarvitaan edestakaiseen lentoon.

Aiemmin lentoja on tehty venäläisellä Iljushin IL-76 -rahtikoneella, mutta 50 matkustajalle modifioitu liikennelentokone tekee matkanteosta mukavampaa ja edullisempaa.

Tätä ennen mm. Yhdysvaltain McMurdo-asemalle on lennetty Boeing 757 -koneella Uudesta-Seelannista, sveitsiläinen Privatair-yhtiö on huoltanut norjalaisten Troll -asemaa Boeing 737:n liikelentoversiolla (ks. viime juttumme viime talvelta) ja australialaiset ovat lentäneet omalle asemalleen Airbus A319 -koneilla.

Islantilaisten 757

Suomalaiset ovat myös matkallaan

Suomen FINNARP 2015 -retkikunta on myös päässyt hyvin matkaan. 

Suomalaiset lensivät 20. marraskuuta Etelä-Afrikan Kapkaupunkiin ja ovat jatkamassa näinä päivinä jatkolentoa rahtikoneella Etelämantereelle.

Lennot ovat pari päivää myöhässä, mutta retkikuntalaiset ovat töiden jälkeen kuluttaneet aikaansa tutustuen alueen luontoon safariilla sekä kulttuuriin kiertoajelulla ja kävellen. Sää Kapkaupungissa on miellyttävä, 20-28°C astetta, kerrotaan retkikunnan päiväkirjassa.

Odotusaikana on tarkastettu, että kaikki ennalta lähetetty rahti on saapunut perille ja käyty lentoa koskevat määräykset läpi pakollisessa "lentobriefingissä". Nämä valmistelut ovat edenneet aikataulussa, ja retkikunta on valmis jatkamaan matkaansa kun sää Etelämantreella kääntyy suotuisaksi. 

FINNARP 2015 -retkikunnan työlistalla on tutkimusasema Aboan huoltoon ja tutkimuksen tukemiseen liittyviä tehtäviä, kuten meteorologisten havaintopallojen lähettämistä, mittalaitteiden huoltoa ja tiedon tallentamista sekä vuotuisia mittauksia.

Retkikuntaan osallistuu Ilmatieteen laitoksen vakinaisesta henkilökunnasta Mika Kalakoski (päällikkö), Petri Heinonen (erikoissuunnittelija) sekä palkattua ammattihenkilöstöä Lara Harrison (lääkäri), Esa Vimpari (mekaanikko), Arto Talja (rakentaja), Lauri Hämäläinen (kokki) ja Vesa Marttila (sähkömies)"

Eurooppalainen ensilento

Santos-Dumont ja 14-bis

Päivän kuva

Lokakuun 23. päivänä vuonna 1906 brasilialaissyntyinen Alberto Santos-Dumont (20.7.1873–23.7.1932) teki ensimmäisen moottoroidun lennon ilmaa raskaammalla lentolaitteella Euroopan kamaralla - tai tarkemmin sanottuna tietysti kamaran yläpuolella. 

Lähellä Bagatellen linnaa Pariisin ulkopuolella Santos-Dumont nousi 14-bis-kaksitasollaan parhaimmillaan viiden metrin korkeuteen ja lensi 60 metrin matkan. Kolmisen viikkoa myöhemmin ennätys parani jo 220 metriin, jonka lentämiseen meni aikaa 21 sekuntia. Vauhti ei siis ollut päätä huimaava, ainoastaan vähän yli 10 metriä sekunnissa eli noin 37 kilometriä tunnissa.

Jo aiemmin varakkaan kahvintuottajasuvun vesa Santos-Dumont oli valloittanut ilmatilaa kuumailmapalloilla ja ilmalaivoilla. Vuonna 1901 hän oli voittanut Deutsch de la Meurthe -palkinnon lennettyään Pariisissa Saint-Cloudin puistosta Eiffelin tornille ja takaisin alle puolessa tunnissa. Matkaa kertyi yhteensä 11 kilometriä ja Santos-Dumont taittoi sen 29 minuutissa 30 sekunnissa. Saavutus teki hänestä maailmankuulun.

Viimeinen Santos-Dumontin suunnittelema kone oli Demoiselle, joka oli maailman ensimmäinen sarjavalmisteinen lentokone. Sitä valmistettiin 50 kappaletta ja myytiin 7 500 frangin hintaan. Koneen huippunopeus oli jo yli 100 kilometriä tunnissa.

Alla olevalla videolla pääsee hyvin ammoisen lentämisen tunnelmaan brasiliassa Santos-Dumontin kunniaksi tehtyjen 14-bisin ja Demoisellen kopioiden avulla.



Haukkamainen häivepommittaja

Haukka ja B2

Päivän kuvaMonet ilmailun pioneerit tarkkailivat lintuja ja koettivat oppia niiltä miten siivet tulisi tehdä ja kuinka ilmassa siipien avulla voisi lentää. Siksipä monet ensimmäisistä lentokoneista muistuttivat hieman lintuja ja myös Wright-veljesten laatikkomainen kaksitasokone, missä ei paljoa lintumaista muotoa ole, käytti ohjaamisessaan linnuilta matkittua siiven taivuttamista.

Myös nykyajan lentokoneenrakentajat ovat pitäneet lintuja silmällä ja toisinaan yksinkertaisesti siivekkäitä ystäviämme matkimalla voidaan saada aikaan muoto, mitä supertietokoneella ja mutkikkailla aerodynamiikan laskentamalleilla ei saa aikaan.

Tästä hyvä esimerkki on B2-pommikone, koko nimeltään Northrop B-2 Spirit: tämä häivetekniikkaa käyttävä suuri pommikone näyttää sivuprofiilissa aivan haukalta. Eikä se ole sattumaa.

Kuvassa haukka on ylhäällä ja B2 alhaalla (eivätkä ne ole tietenkään samassa mittakaavassa).

Vielä olisi myös lisää opittavaa. Yksi tällainen asia on muodostelmalento, sillä linnut käyttävät muodostelmassa lentäessään huomattavasti vähemmän energiaa kuin käyttäisivät yksittäin lentäen. Ero saattaa olla jopa kymmenisen prosenttia. Niinpä lentoyhtiöt, lentokoneenrakentajat ja lennonvalvojat miettivät nyt miten esimerkiksi Atlantia yksittäin samoilla seuduilla lentävät matkustajakoneet voisivat tulevaisuudessa lentää muodostelmassa. Aivan siipi siivessä ei matkustajakoneilla ei tulla lentämään, mutta myös vielä noin kilometrin päässä toisistaan V- muodostelmassa lentävät koneet kuluttaisivat huomattavasti vähemmän polttoainetta. 

Yhteistyössä on voimaa myös taivaalla!

 

Tältä näyttää yliäänipamaus superkameralla kuvattuna

Yliäänipamauksen paineaallot

Päivän kuvassa on yliäänipamaus juuri hetkeä ennen sen syntymistä: T-38 harjoitushävittäjä on lähestymässä äänen nopeutta ja sen ympärillä olevan ilman tiheysvaihtelut on kuvattu saksalaisen August Toeplerin keksimää menetelmää käyttävällä erikoiskameralla.

Päivän kuva Tätä schlieren-kameratekniikkaa on käytetty jo 1900-luvun alusta alkaen laboratorioissa ja muun muassa lentokoneita testanneissa tuulitunneleissa, mutta ilmassa oikealla, täysikokoisella lentokoneella sitä onnistuttiin käyttämään ensimmäisen kerran vasta joulukuun 13. päivä vuonna 1993.

Silloin NASAn Langleyn tutkimuskeskuksen tutkija Leonard Weinstein kuvasi yllä olevan kuvan T-38 -hävittäjästä Wallops-saaren luona Yhdysvaltain itärannikolla olevan lentotukikohdan luona. Ensimmäisten testien jälkeen kamera vietiin NASAn Drydenin koelentokeskukseen, missä testataan erilaisia lentokoneita ja siten kuvista on suurta hyötyä koneiden kehittämisessä ja aerodynamiikan tutkimuksessa.

Yliäänipamauksessa, eli äänivallin rikkoontumisessa, lentokone (tai mikä tahansa lentävä esine, kuten luoti tai raketti) lentää nopeammin kuin ääni. Kun kappaleen nopeus on äänen nopeutta suurempi, sen ympärille muodostuu kuvan osoittamalla tavalla kartiomaisia ääniaaltojen tihentymiä, sokkiaaltoja, jotka ovat vastaavanlaisia kuin vedessä etenevän veneen rungosta lähtevät aallot. Kun kone ylittää äänen nopeuden, siirtyvät sokkiaallot kartioksi sen taakse, mutta kone ei pääse niistä eroon: se raahaa aaltorintamaa koko ajan mukanaan, ja kun kone lentää ylitse ja aallot osuvat Maahan, kuuluu pamaus: yliäänipamaus ei siis synny koneen nopeuden ylittäessä äänen nopeuden, vaan siitä kun kone hujahtaa aaltorintamineen havaitsijan ohitse. 

Yliäänennopeudella lentävän koneen luona siis on koko ajan samalla vauhdilla liikkuva yliäänipamaus.

Aikanaan äänivallin ylittäminen oli suuri tekninen ongelma, koska lentokoneen aerodynaamiset ominaisuudet muuttuvat olennaisesti äänen nopeuden tienoilla, eli nopeuden noustessa subsoonisesta ylisooniseksi.

Ensimmäisenä äänivallin ylitti Chuck Yeager 14. lokakuuta 1947, kun hän lensi 1127 km/h X-1-koekoneella. Kun raketteja ei oteta huomioon, on ilmakehässä lentäneen siivellisen lentolaitteen nopeusennätys nyt Mach 9,6, siis noin 11200 km/h. Ennätyksen teki koekone X-43A marraskuussa 2004.

Normaalisti äänen nopeus on meren pinnan tasolla 21°C:n lämpötilassa 1238 km/h, mutta ohuemmassa ja kylmemmässä ilmassa se on pienempi. Siis mitä korkeammalle mennään, sitä "helpompaa" äänen nopeuden ylittäminen on, koska ääni kulkee hitaammin.

Alla on videokooste yliäänipamauksista YouTubesta:

Merenalainen hävittäjäkoneiden hautausmaa

Sotakone merten syvyyksissä

Päivän kuvaTyynen valtameren keskellä olevilla Marshall-saarilla on sukeltajien hyvin tuntema ainutlaatuinen paikka: merenalainen toisen maailmansodan aikaisten lentokoneiden hautausmaa, Airplane Graveyard.

Kwajaleinin atollin luona, noin 40 metrin syvyydessä on yli 150 lentokonetta, jotka saarilta sodan jälkeen lähteneet amerikkalaisjoukot dumppasivat merten syvyyksiin, koska he eivät kyenneet viemään kaikkea kalustoaan mukanaan ja koska sille ei sellaisenaan ollut enää käyttöä sodan päätyttyä. Siellä meren hiekkapohjassa makaakin nyt varsin ainutlaatuinen kokoelma historiallisia sotakoneita.

Suurin osa koneista tököttää pohjassa nokka edellä, koska raskas moottori on vetänyt koneita nokka edellä alaspäin, mutta toisinaan koneet näyttävät "lentäneen" vedessä jonkin aikaa ja laskeutuneen mahalleen pohjaan.

Paikka on siis suosittu sukellusharrastajien kohde, joskin pääsy saarille on kallista. Ennen 1960-lukua paikalle pääsy oli lisäksi erittäin vaikeaa. Kuvia koneista on silti näkynyt vuosikymmenten ajan sukelluslehdissä, ja näistä kuvista parhaat on ottanut Brandi Mueller. Tässä päivän kuvana yksi ja alla toinen hänen otoksistaan; enemmänkin niitä voi katsella mm. hänen nettisivuillaan.

Dassault Falcon 5X - maailman paras liikesuihkukone esiteltiin

Ranskalainen lentokoneenvalmistaja Dassault esitteli tänään tuoreimman tulokkaan Falcon-liikesuihkukoneiden perheeseen. Kyseessä on uuden X-sarjan pienin malli, jossa on kaksi suihkumoottoria ja tilaa maksimissaan 16 matkustajalle. 

Muista liikesuihkuista Falcon 5X eroaa ennen kaikkea nykyaikaisuudellaan. Samoin kuin kymmenen vuotta sitten tuotantoon tullut Falcon 7X ja sen vasta kuutisen kuukautta sitten esitelty versio Falcon 8X, ohjataan konetta täysin tietokoneavusteisesti joystikin välityksellä ja ohjaamo on ns. lasiohjaamo – perinteisiä mittareita on siellä enää muutama varmuuden varalta, kun lentotiedot näytetään kuudella suurella kuvaruudulla.

Koneessa on myös koneen itsensä sekä moottorien toimintaa ja tilaa jatkuvasti tarkkaileva systeemi, joka vähentää ja helpottaa huoltamista.

Falcon 5X:n suunnittelu aloitettiin 7X:n tekemisen jälkeen vuonna 2006, mutta se lähes pysäytettiin vuosien ajaksi kun taloustaantuma heikensi liikesuihkujen kysyntää. Vuosien varrella kone erkaantui alkuperäisestä suunnitelmasta – siitä piti tulla “vain” 7X.:n pienempi versio – ja kun sen suunnitelma lopulta esiteltiin lokakuussa 2013, oli 5X muuttunut lähes kokonaan uudenlaiseksi koneeksi.

Sen aerodynamiikka on parempi kuin 7X:ssä, ohjaamo käytännössä kokonaan uusi ja sen matkustamo on sitä leveämpi sekä tilavampi. Sen ohjauslaitteistot ovat uudenlaiset ja sen moottoreiksi tulee aivan uudet SNECMA-yhtiön Silvercrest-moottorit. Niiden polttoaineenkulutus on 15% pienempi kuin muilla vastaavilla moottoreilla.

Koneen toimintasäde on 9630 kilometriä ja se pystyy lentämään laskeutuessaan jotakuinkin samalla hitaalla nopeudella kuin potkuriturbiinikoneet. Näin sen kiitoratatarve on myös pieni ja se voi operoida hyvinkin lyhyiltä kiitoradoilta.

Koneen hintalapussa on noin 40 miljoonaa euroa, joten aivan tavallinen lentomatkustaja ei sitä hanki. Kuten yleensä liikelentokoneiden kohdalla, ovat asiakkaat raharikkaita ja valtaapitäviä, mutta koneita käytetään myös erityyppisiin erikoislentoihin, joihin isommat liikennekoneet ovat liian kookkaita tai hankalia. 

Etenkin Dassaultin liikesuihkuissa käytettävä tekniikka tulee vähitellen käyttöön myös suuremmissa siviilikoneissa, samaan tapaan kuin Falconit hyötyvät Rafale-havittäjien teknisistä ratkaisuista. Esimerkiksi koneiden ohjaamisessa käytettävät tietokonesysteemit perustuvat hävittäjissä käytettyihin.

Tänään Bordeaux’n luona Mérignacissa Dassaultin tehtailla esitelty Falcon 5X tekee ensilentonsa suunnitelman mukaan kesän lopulla ja ensimmäiset asiakkaat saavat koneensa jälkeen vuonna 2017. Koelento-ohjelma saataneen valmiiksi nopeamminkin, mutta täysin uusien moottorien lentokelpuutuksen saamiseen menee näillä näkymin hieman odotettua enemmän aikaa; ne ovat jo nyt myöhässä aikataulustaan.

Esittelytilaisuudessa puhunut yhtiön toimitusjohtaja Eric Trappier totesi, että koneella on jo “huomattava” määrä tilauksia ennen kaikkea Aasiasta ja Lähi-idästä, ja siitä on tulossa luokkansa suosituin kone.

Mistään valtavasta tuotannosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä tänä vuonna Dassault on toimittamassa 65 Falcon-konetta. Tämä on yhden koneen verran vähemmän kuin viime vuonna. Silti yhtiön tuotoista 73% tulee liikesuihkuista, vaikka voisi olettaa, että Rafale-hävittäjistä tulisi hyvin voittoa. 

Kaikkiaan Dassault on toimittanut Mérignacin tehtailtaan vuodesta 1949 alkaen yli 8000 lentokonetta, niin sotilas- kuin siviilikonettakin, ja niistä 2300 on liikesuihkukone Falconeita.

Kirjoittajan yksityiskohtaisempi artikkeli koneesta ilmestyy myöhemmin kesällä Tekniikan Maailmassa.

Alla on lyhyt video koneesta ja sen esittelystä:

Falcon 5X, teknisiä tietoja:

Miehistö:    3
Matkustajia: 16
Pituus: 25,2 metriä
Siipien kärkiväli: 25,9 m
Korkeus: 7,5 m
Suurin lentoonlähtömassa: 31570 kg
Moottorit: 2 × Snecma Silvercrest

Suurin nopeus: Mach 0,90
Toimintasäde: 9630 km (8 matkustajaa ja kolmehenkinen miehistö)
Suurin normaali lentokorkeus: 15545 m

A350 on valmis liikenteeseen

Viisi A350-koelentokonetta juhlisti lentokelpoisuustodistusta muodostelmalennolla. Kuva: Airbus / S. Ramadier

Eurooppalaisen lentokoneenvalmistaja Airbusin uusin tuote, laajarunkoinen, Finnairinkin reiteille ensi vuonna tuleva pitkänmatkankone A350 sai tiistaina lentokelpoisuustodistuksen Euroopan ilmailuturvallisuustoimisto Easalta (European Aviation Safety Agency). Yhdysvaltain ilmailuviranomaisen FAA:n hyväksyntä koneelle tulee pian tämän jälkeen.

Tarkalleen ottaen kyseessä on Rolls-Roycen Trent XWB -moottoreilla varustettu mall A350-900. Todistuksen samisen jälkeen kone voi astua liikente eseen ja sillä saa kuljettaa matkustajia. A350:n ensimmäinen tilaaja Qatar Airways saa ensimmäisen koneensa vielä ennen vuoden loppua ja se aloittanee liikenteen sillä myös vielä tämän vuoden puolella.

Finnair oli konetyypin ensimmäinen tilaaja, tosin se halusi ottaa koneensa vastaan vasta sen jälkeen, kun mahdolliset lastentaudit on saatu karsittua koneesta. Ensimmäiset sinivalkoiset A350:t saadaan liikenteeseen vuoden 2015 puolivälin jälkeen. Melkein kaikkien uusien liikennekoneiden ensimmäisten versioiden kanssa on enemmän tai vähemmän suuria luotettavuusongelmia. Viimeksi tämän osoitti Boeingin 787 Dreamliner, joka oli jopa kuukausia poissa käytöstä akkujen tulipalovaaran vuoksi. Myös Airbusin edellinen kokonaan uutta konetyyppiä, jättijumbo A380:aa jouduttiin muokkaamaan vielä ensimmäisten toimitusten jälkeen.

Airbus onkin tehnyt nyt kaikkensa, jotta A350 on saatu valmiiksi luvatussa aikataulussa ja sen käyttöönotto sujuisi hyvin. Viidestä koelentokoneesta koostunut testilaivasto lensi yhteensä yli 2600 tuntia ja niille tehtiin kaikki tarvittavat testit voimakkaista sivutuulista ylipainolla tehtyyn keskeytettyyn lentoonlähtöön, jolloin koneen jarrulevyt hohtavat punaisina kuumuudesta. Koneilla on lennetty kylmässä ja kuunmassa, korkealla ja kosteassa. Niitä on räiskitty salamoilla ja koneen täydellistä kappaletta vaivataan parhaillaan erityisessä koeasemassa, missä se joutuu kokemaan koko ajan simuloituja lentoonlähtöjä ja laskeutumisia. Näin katsotaan milloin koneen paikat repeävät ja varmistetaan, ettei näin tapahdu ennenaikaisesti.

Niin runko kuin koneen systeemitkin vietiin testeissä paljon ylitse normaalissa käytössä olevien rajojen.

Lentoturvallisuuteen suoraan liittyvien asioiden lisäksi matkustamon mukavuus ja sen viihdelaitteiden toimivuus on testattu monilla pitkillä lennoilla, joilla kyytiin oli otettu täysi lastillinen airbusilaisia ja heidän tuttaviaan.

Airbusin toimitusjohtaja Fabrice Brégierin mukaan koelento-ohjelma saatiin tehtyä paitsi luvatussa ajassa, niin myös täydellisempänä ja edullisemmin kuin koskaan liikennelentokoneelle on tehty.

A350-koneen eri versioille on tällä 750 tilausta 39 lentoyhtiöltä ympäri maailman. Finnair on tilannut 11 konetta ja tehnyt varauksen kahdeksasta lisäkoneesta.

Tiedetuubi on kertonut A350:sta useammassa artikkelissa. Muun muassa Taipuvat siivet” kertoo koelento-ohjelmaan kuuluneista rakenteellisista testeistä ja Airbus A350 raapii pyrstöään koelento-ohjelmaan kuuluneista erikoisista lentoonlähdöistä. Kesäkuun 15. päivä vuonna 2013 tapahtuneesta ensilennosta oli myös oma juttunsa: Se lentää!

Otsikkokuvassa viisi A350-koelentokonetta juhlisti lentokelpoisuustodistusta muodostelmalennolla eteläisen Ranskan taivaalla viime maanantaina. Kuva: Airbus / S. Ramadier.

Alla on näyttävästä muodostelmalennosta tehty video:

J-07 / Pukki tulee 111-vuotiaalla lentokoneella

Tänään tulee kuluneeksi 111 vuotta siitä, kun Orville ja Wilbur Wright tekivät ensimmäisen hallitun lennon moottorivoimalla toimivalla lentokoneella. Tänään, 17. joulukuuta, vuonna 1903 veljesten lentokone (nimeltään Flyer, eli Lentäjä) teki ensimmäisen, vain 12 sekuntia kestäneen 37 metriä pitkän lennon, sekä toisen lennon, jonka pituus oli jo 260 metriä ja lentotiimaa kertyi 59 sekuntia lisää. Lennot tehtiin hiekkadyynillä Kitty Hawkin luona Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa.

Alun perin polkupyörämekaanikkoina toimineet veljekset innostuivat ilmailusta ja tekivät vuosina 1900–1902 monia kokeita erilaisilla liidokeilla, leijoilla ja purjekoneilla. He jopa rakensivat oman, pienen tuulitunnelin, missä he testasivat erilaisia siipiprofiileita. He myös rakensivat Flyer-lentokoneen moottorin, koska eivät löytäneet valmiina tarpeeksi kevyttä ja tehokasta polttomoottoria.

Wrightit tekivät ensilennon jälkeen lähes sata esittelylentoa ja kehittivät konettaan eteenpäin, kunnes koneen kolmas versio, kesäkuussa 1905 valmistunut Flyer III, oli lopulta kunnollinen, täysin hallitusti käyttäytynyt lentokone. Sillä pystyi lentämään jo tuntikaupalla, nousemaan yli sadan metrin korkeuteen ja lentämään yli sadan kilometrin päähän.

Kuvassa joulupukin lentopelinä ei kuitenkaan ole Wright-veljesten kaksitaso, vaikka se näyttää kovasti sellaiselta. Lentämisen alkuaikoina Flyer-tyyliset kaksitasoiset työntöpotkurilla varustetut koneet, joiden korkeusvakaaja oli edessä ja sivuvakaaja takana, olivat suosittuja, ja kuvassa on todennäköisesti vuonna 1911 valmistunut Glenn Curtissin suunnittelema malli D (niin sanottu "Curtiss Pusher", eli "Curtissin työntyri"). Se oli maailman ensimmäinen sarjatuotantoinen lentokone ja se tuli kuuluisaksi myös toisesta saavutuksesta: sillä noustiin ja laskeuduttiin ensimmäisen kerran laivan kannelta. Sotilailaskäytön lisäksi kone siis sopi erinomaisesti joulupukille, jonka menopeli vaati hyvin lyhyttä lasku- ja nousukiitoa!

Päivän kuva 11.11.2013: Pilvetön päivä?

Loppusyksystä on usein – tai ainakin toisinaan – kirkkaankuulaita pikkupakkaspäiviä, jolloin vahvansininen taivas on periaatteessa täysin pilvetön. Silti yläilmoissa voi risteillä pilvijuovia, jotka pahimmillaan peittävät suuren osan taivaasta. Mitä ihmettä? Ilmatieteen laitoksen Kuukausikatsauksissa selviteltiin 1950-luvulla uutta ilmiötä: "Äskettäin on sanomalehdissä ollut uutisia, joissa kerrottiin nähdyn lentokoneiden synnyttämiä pilvikuvioita. Tällainen ilmiö esiintyy tavallisimmin ilmakehässä useiden kilometrien korkeudella. Koska suihkukoneiden lentokorkeus on huomattavasti suurempi kuin potkurikoneiden ja koska tulevaisuudessa siirryttänee yhä enemmän suihkukoneiden käyttöön, on odotettavissa, että nykyään vielä harvinainen lentokoneiden synnyttämä pilvijuovailmiö tulee verrattain tavalliseksi."

Kyseessä on härmistymisilmiö, joka nykyisin on hyvin yleinen ja helposti havaittavissa. Ilman sisältämä vesihöyry alkaa lämpötilan laskiessa – tai vesihöyryn määrän kasvaessa – tiivistyä vesipisaroiksi, kun ilmassa on ”kosteutta imeviä hiukkasia, jotka toimivat tiivistyskeskuksina”, kuten fysikaalista ilmiötä 1950-luvun raportissa selostettiin. Jos lämpötila on nollan alapuolella, vesihöyry ei tiivisty pisaroiksi vaan härmistyy suoraan jääksi, pieniksi jääkiteiksi, joista yläpilvet koostuvat. Kuukausikatsauksen selonteon mukaan "lentokoneilla Englannissa suoritetuissa kokeissa on todettu, että pilvijuovat syntyvät helpoimmin 8–10 000 metrin korkeudella –48 à –49 asteen lämpötilassa". Ilma on tuolla korkeudella hyvin kuivaa, joten vähäinenkin vesihöyryn lisäys saa aikaan härmistymistä. Pelkkä vesihöyry ei kuitenkaan vielä riitä härmistymiseen, vaan siihenkin vaaditaan "tiivistyskeskuksia", kiinteitä hiukkasia. Tiivistymisjuovat kertovat ilmakehän yläosien olosuhteista. Jos vana katoaa nopeasti, ilma on hyvin kuivaa, mutta jos vana säilyy pitkään, ilmakehän yläosissa on kosteutta, mikä voi ennustaa muutoksia säätilassa. Luvassa lienee siis sadetta…

Tulevaisuuden Blackbird

SR-72

Kun kyse on sotilastekniikasta, ei raha ole ongelma: siviilihankkeena hypersoonisen lentokoneen tekeminen olisi käytännössä mahdottomuus, mutta Yhdysvaltain puolustusministeriön tilauksesta Lockheed-Martin -yhtiö on tehnyt suunnitelman sellaisesta.

Yhtiöllä on kokemusta vastaavanlaisen lentokoneen tekemisestä, sillä kylmän sodan huimin vakoilukone SR-71 Blackbird oli Lockheedin tuotantoa. Mustanpuhuva, hyvin virtaviivainen lentolaite pystyi lentämään Atlantin yli vajaassa kahdessa tunnissa ja sen yli kolminkertainen äänennopeus on edelleen ennätys, kun kyse on matkalentonopeudesta.

Blackbirdin hengessä uusi, nyt marraskuun alussa julkistettu konesuunnitelma on saanut koodinimen SR-72 ja se pystyy lentämään kaksi kertaa edeltäjäänsä nopeammin. Se pystyy siis lentämään tunnissa Yhdysvalloista Eurooppaan ja se voidaan lähettää hetkessä ottamaan kuvia mistä päin tahansa maapallolla.

Satelliittien aikakaudella on vakoilukoneille edelleen oma paikkansa, sillä vakoilusatelliitin sompaaminen sopivalle radalle kuvan ottamista varten vie mahdollisesti päiviä ja matalammalta saa joka tapauksessa tarkempia kuvia. Satelliittien kuvaustekniikkaa käyttämällä SR-72 pystyy uskomattoman tarkkaan ja joustavaan tiedusteluun. Ja koska kameroiden sijaan se pystyy kuljettamaan myös aseita, on lentolaite myös hyvin vaarallinen; nopeutensa ansiosta se pystyy saapumaan kaukaakin paikalle pian, eivätkä tutkat pysy välttämättä se perässä. Kone on muodoltaan sellainen, että tutka ei näe sitä helposti, mutta nopeus tekee siitä vielä vaikeamman havaita.

Lockheed-Martin toteaakin kylmästi mainostekstissään, että "vastustajalla ei ole yksinkertaisesti aikaa suojautua tai piiloutua", kun SR7-72 tulee paikalle.

Teknisesti SR-72:n suurin ongelma on siviilipuolenkin hyvin suurella nopeudella lentävien liikennelentokonehankkeiden tapaan moottorit. Moottorien tulee toimia matalista lentonopeuksista yliääninopeuteen ja edelleen hypersoonisiin nopeuksiin saakka, mikä ei ole helppoa, koska aerodynamiikan lait ovat niin erilaisia eri nopeusalueilla.

Lockheed-Martinin salainen suunnittelutoimisto Skunk Works on kehitellyt yhdessä rakettimoottorivalmistaja Aerojet Rocketdynen kanssa tapaa, millä perinteinen hävittäjäkoneen suihkumoottori voitaisiin yhdistää patoputkimoottoriin; patoputkimoottorissa suuren nopeuden ansiosta moottoriin pakkautuu ilman ahtimiakin aivan tarpeeksi (jopa liikaa) ilmaa, jolloin se pystyy toimimaan sellaisenaan suihkumoottorina, kun ilmansyöttötiehyeet, polttokammio ja suutin sen jälkeen on muotoiltu sopivasti. Kiihdytykseen ja hitaammin lentämiseen kuitenkin tarvitaan edelleen suihkumoottoria. Tavoitteena on yhdistää ne samaan pakettiin tai ainakin tehdä niille esimerkiksi yhteiset ilmanotto- ja pakoaukot.

Kun tässä onnistutaan, tulee tekniikka varmasti myös siviilipuolen lentokoneiden käyttöön, mutta sitä saadaan vielä odottaa: SR-72 on tällä haavaa vielä hanke, mistä kyllä voidaan jo tehdä komeita kuvia ja kirjoittaa ylisanoja, mutta nykysuunnitelman mukaan se lentää vasta vuonna 2030. F-22 -hävittäjäkoneen kokoinen koekone voisi lentää jo vuonna 2023 ja se – kuten lopullinen lentokonekin – olisi automaattinen, mutta tarvittaessa ihminenkin voisi istua ohjaimiin.