Ensi yönä jyrisee – eeppinen satelliittilaukaisu Kourousta

VA230

Ariane 5 -kantoraketin laukaisut eivät ole mitenkään harvinaisia, mutta ensiöinen lento on hieman erikoisempi: kyydissä on kaksi Intelsat -yhtiölle kuuluvaa satelliittia. Tuplalaukaisukyky on ollut Arianen valtti, mutta nyt se on sen riippakivi...

Jos kaikki sujuu suunnitelman mukaan, nousee Ariane 5 lentoon Euroopan avaruuslaukaisukeskuksesta Kourousta Ranskan Guianasta tänään illalla klo 00:55 Suomen aikaa (6:55 paikallista aikaa) ja vie 45-minuuttia kaikkiaan kestävällä laukaisullaan kaksi tietoliikennesatelliittia radoilleen kohti geostationaarista kiertorataa.

Mikäli koodinimeä VA232 kantava lento onnistuu hyvin, tulee siitä 73. perättäinen täysin nappiin mennyt Ariane 5:n lento – Ariane 5 on tällä saavutuksellaan jo nyt eräs maailman luotettavimmista kantoraketeista.

Raketin nokassa olevan kuorman assa on 10 735 kg, mikä pitää sisällään kaksi satellititia ja niiden laukaisuun vaadittavien sovittimien ja kiinnikkeiden painot.

Intelsat 36 (vasemmalla) on pienempi, ja sen massa on 3 253 kg. Selvästi suuremman Intelsat 33e:n (oikealla) massa on puolestaan 6 600 kg. Kuvissa satelliitteja tankataan, jolloin henkilökunta joutuu käyttämään suojapukuja.

Satelliitit on asennettu kyytiin päällekkäin. Ylimmäisenä on Intelsat 33e, joka kuuluu yhtiön uusimpaan EpicNG-satelliittien sarjaan. Kyseessä on jo toinen tämän Boeing-yhtiön tekemien satelliittien kappale, ja tämä satelliitti sijoitetaan jotakuinkin Seychellien päälle geostationaariradalla. 

Toinen, nokassa alempi satelliitti, on vanhempaa sukupolvea edustava Intelsat 36. Sen on valmistanut Space Systems Loral -yhtiö, ja se sijoitetaan hieman idemmäs, 68,5° kohdalle itäänpäin nollameridiaanista. Sen työkenttänä tulee olemaan Etelä-Afrikka ja Intian valtameri.

Kyseessä on jo neljäs Ariane 5:n laukaisu tänä vuonna ja suunnitteilla on vielä yksi laukaisu lisää. Sen kyydissä on neljä kappaletta Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän satelliitteja.

Ariane 5:n lentojen suunnittelu on nykyisin hieman hankalampaa kuin aikaisemmin, koska tietoliikennesatelliitit ovat aiempaa massiivisempia. Kun aikaisemmin Ariane 5 kykeni kuljettamaan helposti kaksi satelliittia avaruuteen, on nyt sopivien parivaljakoiden löytäminen hankalaa. Kun toinen satelliitti on suurempi ja painavampi, pitää toisen olla keskimääräistä kevyemmän. 

Tämä on yksi syy siihen, miksi Ariane on menettänyt hieman otettaan SpaceX -yhtiölle ja sen Falcon 9 -kantoraketille. Raketti on edullisempi, joten se pystyy kilpailemaan yhden satelliitin laukaisun kanssa Arianen kimppakyytiä vastaan. Ariane 5 pystyisi luonnollisesti laukaisemaan yksinään paljon nykysatelliitteja massiivisempiakin kuormia, mutta laukaisu maksaa liikaa. 

Tämä on yksi syy siihen, miksi Ariane 5:n seuraajasta, Ariane 6:stä suunnitellaan pienempää ja edullisempaa.

Päivitys 25.8. aamulla: laukaisu onnistui ja sen voi katsoa uudelleen alla olevalla videolla:

Katso Falcon 9 -raketin laukaisua suorana

Katso Falcon 9 -raketin laukaisua suorana

SpaceX -yhtiö aikoo laukaista huomenna sunnuntaina aamulla klo 8.26 Suomen kesäaikaa Falcon 9 -kantoraketin avaruuteen

13.08.2016

Sen kyydissä on japanilainen JCSAT-16 -tietoliikennesatelliitti, jonka raketin on tarkoitus viedä kohti geostationaalista kiertorataa noin 36 000 kilometrin korkeudessa päiväntasaajan yläpuolella.

Raketin ensimmäinen vaihe on uudelleenkäytettävä, ja sen on tarkoitus laskeutua noin 9 minuutin kuluttua laukaisuista Atlantilla olevalle jalkapallokentän kokoiselle lautalle.

Koska kohti geostationaarirataa lentävien rakettien ensimmäiset vaiheet palaavat alas korkeammalta ja suuremmalla nopeudella, on niiden onnistuminen ollut varsin harvinaista. Tähän mennessä vain yksi tällainen lento on onnistunut täysin – vaikkakin lennon päätarkoitus, satelliitin vieminen avaruuteen, on sujunut juuri halutulla tavalla.

Falcon 9 -raketin on siis tarkoitus nousta matkaan huomenna aamulla noin 25 minuuttia yli kahdeksan Suomen aikaa Floridasta, Cape Canaveralin laukaisualustalta. Yllä oleva videosyöte käynnistyy noin tuntia ennen laukaisua ja se seuraa lentoa reaaliajassa.

Näyttävä kooste Falcon 9 -raketin laukaisuista

Näyttävä kooste Falcon 9 -raketin laukaisuista

Pari päivää sitten kerroimme NASAn uudesta jättiraketista ja sen suuren rakettimoottorin kaasusuihkun rakennetta kuvaavasta suurnopeuskamerasta.

Tämä SpaceX -yhtiön juuri julkaisema video jatkaa hieman samalla linjalla, sillä video on hunajaa kaikille rakettien ja rakettilaukaisuiden ystäville.

11.08.2016

Videolla on koosteena hienoa kuvamateriaalia viime joulu-, touko- ja heinäkuussa tehdyiltä Falcon 9 -kantorakettien laukaisuilta. Videot on kuvattu suurnopeuskameroilla ja kaukoputkilla, jotka näyttävät yksityiskohtaisen tarkasti raketin toimintaa niin laukaisun ja lennon kuin myös ensimmäisen vaiheen laskeutumisen aikana.

Erityisen kiinnostavia ovatkin juuri viimeiset: videolla nähdään miten ensimmäinen vaihe palaa ilmakehään ja kuinka se jarruttaa laskeutumistaan yhdeksästä moottoristaan vain keskimmäistä käyttäen – ja kuinka tuolloin sen liekit nuolevat muitakin moottoreita sekä raketin koko alaosaa.

Näillä näkymin seuraava Falcon 9:n laukaisu tapahtuu Cape Canaveralista, Floridasta, ensi sunnuntaina 14. elokuuta. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan japanilainen tietoliikennesatelliitti JCSAT 16 nousee matkaan klo 8:26 Suomen aikaa aamulla.

Tällaisia ovat Kiinan uudet avaruuslaitteet: avaruusalus ja kantoraketti

Pitkä marssi 7 hallissa ennen laukaisua

Kiina on aiempaakin enemmän avaruustoiminnan suurvalta, kun se laukaisi eilen viikonloppuna onnistuneesti täysin uudenlaisen kantoraketin ja sen mukana tulevan, myös aivan uuden miehitetyn avaruusaluksen koekappaleen. Laukaisu ja aluksen paluu sujuivat suunnitelman mukaan.

Sekä kantoraketti että uusi avaruusalus ovat erittäin kiinnostavia, joskaan niiden tulo ei ollut enää yllätys. Kummastakin on ollut runsaasti tietoja etukäteen, vaikka kiinalaiset eivät tiedotakaan toimistaan yhtä avoimesti kuin läntiset avaruustoimijat.

Etenkin uuden kantoraketin onnistunut ensilento on erittäin merkittävä, sillä kaikki Pitkä marssi -nimiset (englanniksi Long March ja kiinaksi länsimaalaisittain Chang Zheng) aiemmat raketit ovat käyttäneet typpitetraoksidia ja hydratsiinia, jotka ovat erittäin myrkyllisiä aineita. Uusi kantoraketti käyttää nestehappea ja kerosiinia, joista ei ole haittaa.

Avaruudessa ihmiselle myrkyllisistä ajoaineista ei ole haittaa, mutta raketteja laukaistaessa niiden vaiheita putoaa maan pinnalle, ja näissä rakettivaiheissa on jäljellä hieman polttoainetta. Lisäksi raketin lentovalmistelut ovat monimutkaisempia, kun tankkauksessa tarvitaan raskaita suojavarusteita. 

Pitkä marssi 7 on keskiraskas kantoraketti, jolla Kiina aikoo korvata nykyisin käytössä olevat Pitkä marssi 2 ja -3 -kantoraketit. Raketti perustuu rakenteeltaan Pitkä marssi 2:een ja siitä voidaan vastaisuudessa tehdä mm. ensimmäiseen vaiheeseen kiinnitettyjen apurakettien määrää muuttamalla raskaampi versio (Pitkä marssi 5) ja kevyempi versio (Pitkä marssi 6). Nyt laukaistu ensimmäinen versio kykenee nostamaan matalalle kiertoradalle Maan ympärillä 5,5 tonnia painavan lastin.

Kiinnostavaa kantoraketissa on myös sen Yuanzheng 1A -niminen ylin vaihe, joka pystyy kiinalaisten mukaan toiminaan 48 tunnin ajan ja käynnistämään moottoriaan useita kertoja. Näin raketti voi kuljettaa lastinsa varsin vaikeallekin kiertoradalle, kuten esimerkiksi kohti toisia planeettoja, tai viedä useamman satelliitin eri kiertoradoille.

Pitkä marssi 7 on voimakkain Kiinan tähän mennessä tekemä kantoraketti. Sen laukaisuja varten kiinalaiset ovat myös rakentaneet kokonaan uuden avaruuskeskuksen maan eteläisimpään kolkkaan Tyynen valtameren rannalle Hainanin saarelle Hong Kongin lounaispuolella. Laukaisupaikka on vain 19° päiväntasaajan pohjoispuolella, joten sieltä voidaan laukaista satelliitteja suotuisammin kuin muista Kiinan kolmesta aiemmasta avaruuskeskuksesta. 

Laukaisu tapahtui viime lauantaina klo 20 paikallista aikaa ja Kiinan tietotoimisto Xinhuan välittämien tietojen ja kuvien mukaan kaikki sujui hyvin – paitsi että lähtöä lykättiin puolella tunnilla alun perin ilmoitetusta.

Mukana pieni avaruusalus

Uuden kantoraketin laukaisu tuliterästä avaruuskeskuksesta olisi sinällään ollut jo varsin suuri uutinen, mutta lisäksi rakettia käytettiin nyt Kiinan uuden miehitetyn avaruusaluksen testaamiseen. Kyseessä oli tosin tekeillä olevan kapselin pieni versio: sen korkeus oli vain noin 2,3 metriä, leveys 2,6 metriä ja massa noin 2,6 tonnia. Varsinaisen avaruusaluksen maahanpaluukapseli tullee olemaan varsin todennäköisesti noin kaksi kertaa suurempi.

Kiinan tähän mennessä miehitettyihin avaruuslentoihinsa käyttämä Shenzhou-alus pohjautuu voimakkaasti venäläiseen Sojuz-alukseen, kun taas uusi alus on siitä saatujen kuvien mukaan täysin erilainen. Se muistuttaa läheisesti ammoisia Apollo-aluksia, eli siinä olisi kellomaisen maahanpaluukapselin lisäksi huoltomoduuli, jonka alaosassa on kookas rakettimoottori.

Tilaa aluksessa on kaikkiaan kuudelle hengelle, kun matkakohteena on esimerkiksi avaruusasema Maata kiertävällä radalla. Kiinan tulevan Tiangong-aseman kapasiteetti on juuri tämän kuusi henkilöä. Alus voisi olla avaruudessa kolme viikkoa yksistään tai jopa kaksi vuotta avaruusasemaan telakoituneena.

Kiinnostavan aluksesta tekee se, että se soveltuu myös kuulentoihin ja muihin lähiavaruutta kauemmaksi suuntaaville lennoille. Tällaisia voivat olla esimerkiksi matkat Lagrangen pisteeseen tai lähiasteroideille. Silloin mukaan otettaneen vain neljä avaruuslentäjää ja huoltomoduuli on hieman suurempi: aluksen kokonaismassa laukaistaessa olisi noin 20 tonnia verrattuna avaruusasemalentojen 14 tonniin. Kauemmaksi menevät alukset tehdään myös kestämään hieman vauhdikkaampi paluu takaisin Maahan, eli niiden lämpösuojasysteemin tulee olla tehokkaampi. Vauhti voi olla silloin jopa 11,2 km/s.

Nyt tehdyllä koelennolla pienoismalli lensi avaruudessa maksimissaan 380 km korkeudessa olleella radalla noin 20 tuntia, sillä alus laskeutui sunnuntaina iltapäivällä 15.41 Pekingin aikaa Sisä-Mongolian arolle laskuvarjonsa varassa. Kuten alla oleva kuva kertoo, riepotteli kova tuuli alusta kovasti ja hilasi sitä hyvän matkaa pinnalla laskuvarjon mukana, mutta silti aluksen kerrotaan olleen erinomaisessa kunnossa.

Seuraavan kiinalaisten miehitetyn avaruuslennon odotetaan tapahtuvan myöhemmin tänä vuonna. Tiangong 2 -avaruusaseman runko-osa on tarkoitus laukaista Maata kiertämään syyskuussa ja todennäköisimmin seuraava taikonauttien lento tapahtuu heti sen jälkeen. Tämä Shenzhou 11 -lento, kuten myös sitä seuraavat käyttänevät vielä vanhaa avaruusalusta, sillä uuden aluksen odotetaan tulevan käyttöön vasta vuonna 2020. 

Kuvat: Xinhua

Paha takaisku SpaceX-yhtiölle: takaisin palannut raketti ei ole käyttökelpoinen

Falcon-raketin vaurioitunut ensimmäinen vaihe

SpaceX-yhtiön perustajajohtaja Elon Musk kertoi juuri twitterissä, että viimeksi onnistuneesti takaisin Maan pinnalle palannut Falcon 9 -kantoraketin ensimmäinen vaihe on kärsinyt pahoja vaurioita. Sitä ei nähtävästi voida kunnostaa tarpeeksi edullisesti uutta käyttöä varten.

"Tuorein rakettimme sai maksimivauriot (hyvin) suuresta paluunopeudesta johtuen", twiittasi Musk ja viittasi siihen, että vaihe aloitti paluunsa aiemmin laskeutuneita rakettivaiheita korkeammalta ja suuremmasta nopeudesta.

"Se tulee auttamaan testikappaleena varmistamaan sen, että muut pystytään käyttämään uudelleen".

Rakettivaiheen vauriot olivat selviä jo SpaceX-yhtiön aiemmin julkaisemassa videossa, missä vaihetta tuotiin takaisin halliin Cape Canaveralissa. Se oli kärventynyt pinnaltaan suurilta osin mustaksi ja varsin rajun maahanpaluun aiheuttamia vaurioita oli nähtävissä muutenkin.

Kyseinen vaihe lennätti japanilaisen JCSAT-14 -tietoliikennesatelliitin kohti geostationaarista kiertorataa toukokuun 6. päivänä.

Ennen lentoa yhtiö ja Musk olivat vain lievästi toiveikkaita siitä, että vaihe saataisiin ylipäänsä takaisin. Se laskeutui kuitenkin onnistuneesti vain hieman yli metrin päähän tavoitepaikasta ja saapui meren päällä sitä odottaneen proomun kyydissä Floridan rannikolle viime perjantaina.

Kaksi ensimmäistä onnistuneesti laskeutunutta ensimmäistä vaihetta aloittivat matkansa takaisin alas huomattavasti mukavammasta tilanteesta, matalammalta ja hitaammasta nopeudesta.

Kaikki kolme palannutta rakettivaihetta ovat tällä hetkellä yhtiön hangaarissa Cape Canaveralin avaruuslentokeskuksessa.

Päivitys 25.5.2016:
Musk tarkensi myöhemmin, että rakettivaihe voitaisiin käyttää uudelleen, mutta se ei ole kannattavaa ja vaiheen käyttäminen testikappaleena auttaa parantamaan maahanpaluita vastaisuudessa.

Ongelmana korkeammalta ja nopeammin saapuvilla rakettivaiheilla on iskeytyminen ilmakehään, sillä ne palaavat Maahan lähes kuin avaruussukkula: ilmakehä hidastaa ja lämmittää niitä voimakkaasti kitkakuumennuksellaan, joten niissä pitää olla lämpösuojausta. Sitä ei tosin tarvita niin paljoa kuin "oikeilla" avaruusaluksilla.

Vauriot maahanpaluussa ovatkin suurin epävarmuustekijä rakettivaiheiden uudelleenkäytettävyydessä.

SpaceX:n idea rakettivaiheiden tuomisessa takaisin on nimen omaan niiden käyttö uudelleen, ja nyt saadun ensikokemuksen mukaan geostationaariradalle laukaistujen rakettien vaiheiden kunnostaminen käyttökelpoisiksi voi olla vaikeaa.

Sen sijaan muiden, matalalle kiertoradalle laukaisuja suorittaneiden rakettien ensimmäisten vaiheiden kunnostus voi olla hyvin yksinkertaista. Yhtiö aikoo laukaista ensimmäisen kierrätysrakettinsa vielä tämän vuoden puolella.

Mikäli rakettivaiheita onnistutaan käyttämään useita kertoja uudelleen, voi laukaisuiden hinta pudota jopa kolmannekseen.

Jos uudelleenkäyttö osoittautuu hankalaksi, ei laskeutumisjalkojen, lisävahvistusten, ylimääräisten ohjauslaitteiden ja lisäpolttoaineen vaatimia lisäyksiä voi pitää kannattavana. 

Mahdollisesti lopulta tulos voi olla jossain keskivaiheilla: osa rakettivaiheista voidaan käyttää uudelleen, jolloin kustannukset kokonaisuudessaan putoavat vähän. Tämä jää vielä nähtäväksi.

Seuraavan Falcon 9:n lennon ja sen ensimmäisen vaiheen laskeutumisen on tarkoitus tapahtua ensi viikolla, toukokuun 26. päivänä. Sen jälkeen vuorossa kesäkuussa on kaksi laukaisua lisää, ja heinäkuussa yhtiö aikoo laukaista matkaan ensimmäisen rakettinsa pitkään aikaan Kaliforniasta, Vandenbergin lentotukikohdasta.

Tuo laukaisu on suomalaisittainkin hyvin kiinnostava, koska sen kyydissä on ensimmäinen suomalainen satelliitti, Aalto-1.

Space X onnistui jälleen laskeutumisessa – suurempi saavutus kuin edellinen kerta

Falcon 9:n ensimmäisen vaiheen laskeutuminen lavetille merellä


Tästä alkaa tulla jo rutiinia! SpaceX onnistui jo kolmannen kerran saamaan kantorakettinsa ensimmäisen vaiheen ehjänä takaisin. Kyseessä oli jo toinen kerta meren päällä olevalle lautalle, ja ensimmäinen, kun satelliitti laukaistiin geostationaariradalle.


SpaceX -yhtiön perustaja ja johtaja Elon Musk totesi välittömästi laskeutumisen onnistumisen jälkeen, että "tarvitsemme pian uuden, suuremman rakettien varastohallin", sillä uusien rakettien lisäksi yhtiöllä on jo kolme laskeutumisen jälkeen varastoon otettua Falcon 9 -kantoraketin ensimmäistä vaihetta.

Monen lähes onnistuneen, mutta silti epäonnistuneen yrityksen jälkeen yhtiö onnistui saamaan pystysuorasti lentonsa jälkeen laskeutuvan rakettivaiheen ehjänä alas kiinteälle maalle viime joulukuussa, ja ensimmäisen kerran meren päällä odottaneelle jalkapallokentän kokoiselle lavetille viime kuussa.

Verrattuna aikaisempiin onnistumisiin oli tällä kerralla raketilla huomattavasti enemmän vauhtia laskeutumismanöveerin alkaessa, koska rahtina ollut JCSAT-14 -satelliitti laukaistiin kohti noin 36 000 kilometrin korkeudessa maapallon ympärillä olevaa geostationaarirataa. Edellisellä kerralla raketti kuljetti Dragon-alusta Kansainväliselle avaruusasemalle, joka kiertää "vain" noin 450 kilometrin korkeudessa. 

Raketti laukaistiin klo 8.21 Suomen aikaa aamulla (klo 1.21 paikallista aikaa yöllä) Cape Canaveralista, Floridasta. Kyseessä oli Falcon 9:n 24. lento ja kaikkiaan viides onnistunut lento viime kesänä tapahtuneen laukaisuonnettomuuden jälkeen. Laskeutumisalus oli odottamassa ensimmäistä vaihetta noin 650 kilometrin päässä rannikolta Atlantilla.

Kyse ei ole vain siitä, että raketin nopeus on ensimmäisen vaiheen toiminnan päättyessä suurempi geostationaariradalle mentäessä, ja siten raketin pitää hidastaa lentoaan hyvin paljon ennen laskeutumista, vaan myös siitä, että laskeutumisen aikana rakettiin kohdistuvat aerodynaamiset voimat ja kuumennus ovat olennaisesti suurempia. 

Tämänpäiväinen onnistuminen oli siksi suuri askel eteenpäin hankkeessa tehdä raketeista suurelta osin uudelleenkäytettäviä. Seuraava suuri etappi on ensimmäisen uudelleenkäytetyn raketin lento – vasta silloin nähdään, tuoko uusiokäyttö sen kustannuksia takaisin.

Laskeutuminen merellä olevalle lavetille tulee olemaan tulevaisuudessa tyypillisin tapa tuoda rakettivaihe takaisin, koska vain pieni osa laukaisuista on sopivia takaisin laukaisupaikalle laskeutumiseen; se, että laskeutuminen tapahtuu lavetille kiinteän maan sijaan ei ole sinänsä merkittävää, paitsi että marginaali laskeutumisen tarkkuudessa on merellä pienempi. Jo nyt laskeutumistarkkuus on ollut varsin hyvä – myös epäonnistuneissa laskeutumisissa.

Myöskään se, että laskeutuminen tapahtui nyt pimeässä, ei ole merkittävää. Navigointisysteemit eivät tarvitse päivänvaloa.

Onnistunut laukaisu oli osaltaan jälleen myös erittäin hyvä uutinen Aalto-1 -satelliittitiimille, koska suomalaissatelliitin laukaisu on vuorossa kenties jo kesäkuussa. Se laukaistaan myös Falcon 9 -kantoraketilla, ja sille mahdollisesti nyt tapahtuvat hankaluudet heijastuvat myös Suomen ensimmäisen satelliitin aikatauluun.

Seuraava Falcon 9:n laukaisu on suunnitteilla toukokuun 26. päiväksi, jolloin rahtina on Thaicom 8 -tietoliikennesatelliitti. Kaikkiaan tälle vuodelle on suunnitteilla 18 laukaisua, joista neljä on jo nyt tehty. Aalto-1:n avaruuteen vievä lento laukaistaan Kaliforniasta, Vandenbergistä, missä yhtiöllä on toinen laukaisualusta.

Se onnistui! Falcon 9 teki historiaa laskeutumalla lavetille merellä.


Tänään illalla tapahtunut Falcon 9 -kantoraketin laukaisu jää historiaan: useampaan kertaan yritetty raketin ensimmäisen vaiheen laskeutuminen merellä olevan lavetin päälle onnistui viimeinkin ja uudelleenkäytettävien kantorakettien aika on koittamassa. Huikea onnistuminen tapahtui juuri sen jälkeen kun eurooppalaiset olivat kertoneet uuden Ariane 6:n pystyvän laukaisemaan satelliitteja Falcon 9 -rakettia edullisemmin – kun uudelleenkäytettävyyttä ei oteta huomioon.


Space X -yhtiön Falcon 9 -kantoraketin yhdeksän moottori hörähtivät henkiin tänään klo 22:43 Suomen aikaa Cape Canaveralin laukaisualustalla 40 juuri silloin, kun Kansainvälinen avaruusasema lensi Floridan keskiosien ylitse.

Raketin hyötykuormana oli asemalle nouseva Dragon-rahtialus, jonka mukana oli myös paljon huomiota saanut "puhallettava" uusi koemoduuli. Lisäksi aluksen mukana oli 20 hiirtä ja kaikkiaan noin 3100 kiloa rahtia. 

Kyseessä oli Space X -yhtiön ensimmäinen rahtilento sitten viime kesänä tapahtuneen Falcon 9 -raketin onnettomuuden, jolloin vastaavanlainen Dragon-alus rahtia pullollaan tuhoutui kantoraketin rakennusvian vuoksi. Samalla Falcon 9 -kantorakettien laukaisulista meni uusiksi, kun onnettomuuden syyn etsintä, analysointi ja korjaaminen saivat aikaan lähes puoli vuotta kestäneen tauon laukaisuissa. Tästä kärsi myös Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-1, jonka laukaisu lykkääntyi joulukuusta näillä näkymin kesäkuulle.

Dragon asettui nyt onnistuneesti Maan kiertoradalle noin 10 minuuttia laukaisun jälkeen ja avasi siellä aurinkopaneelinsa. Sen on tarkoitus saapua asemalle sunnuntaina klo 13 Suomen aikaa. Silloin Euroopan avaruusjärjestön astronautti Tim Peake ja NASAn astronautti Jeff Williams nappaavat Dragonista kiinni aseman Canadarm-robottikäsivarrella ja liittävät sen avulla rahtialuksen kiinni avaruusasemaan.

Siinä missä viimekesäisen onnettomuuden jälkeen aseman rahtilennot olivat harvassa, on nyt kyseessä jo kolmas rahtialus kolmen viikon sisällä, sillä juuri tätä ennen venäläinen Progress ja amerikkalainen Cygnus ovat lentäneet asemalle. Lisäksi tuorein miehistö saapui juuri asemalle, joten ISS:n liikenne on ollut harvinaiset vilkasta viime aikoina.

Muihin aluksiin verrattuna Dragon on kuitenkin erityisessä asemassa siinä mielessä, että sen sisälle voitiin laittaa rahtia aivan viime hetkellä ennen laukaisua. Lisäksi se on ainoa alus, jonka mukana rahtia voidaan tuoda takaisin alas Maahan. Asemalla on odottamassa jo varsin paljon mm. biologisia näytteitä kuljetusta maanpäällisiin laboratorioihin. 

Suurin tällä kerralla mukana oleva laite on Bigelow Aerospace -yhtiön valmistama kokeellinen avaruusasemaan liitettävä moduuli, joka "puhalletaan" avaruudessa vasta täyteen kokoonsa. Sen ulkopinta on erittäin kestävää, mutta joustavaa materiaalia, joka paisuu täyteen mittaansa vasta kun moduulin sisälle pumpataan normaali avaruusasemalla käytettävä ilmanpaine.

Bigelow on testannut jo avaruudessakin vastaavia täyteen kokoonsa vasta avaruudessa laajenevia moduuleita, mutta nyt kyseessä on ensimmäinen täysikokoinen, astronauttien käyttöön tarkoitettu laite. Tosin tässä vaiheessa luukku moduuliin avataan vain muutaman kerran ja sen suorituskykyä sekä kestämistä testataan avaruusasemalla siten, että sen on pääosin hermeettisesti eristettynä asemasta. 

Tulevaisuudessa tekniikkaa voidaan käyttää suurienkin moduulien tekemiseen siten, että laukaisun aikaan laitteen koko on paljon pienempi kuin sen lopullinen koko on avaruudessa.

Näillä näkymin moduuli paineistetaan toukokuussa tai kesäkuun alussa ja sen kestämistä tarkkaillaan kahden vuoden ajan. Mikäli testi sujuu hyvin, otetaan se mahdollisesti vakituisempaankin käyttöön, vaikka tässä vaiheessa kyse on vain kokeesta.

Toistaiseksi olennaisinta tässä laukaisussa oli kuitenkin se, että Falcon 9 -kantoraketin ensimmäinen vaihe onnistui laskeutumaan Atlantilla noin 300 kilometrin päässä odottaneen jalkapallonkentän kokoisen lavetin päälle. Laskeutuminen tapahtui noin kahdeksan minuuttia ja 35 sekuntia laukaisun jälkeen.

Kyseessä oli siis ensimmäinen kerta, kun laskeutuminen onnistui merellä olevan lavetin päälle. Tätä ennen kaikki yritykset lavetille ovat epäonnistuneet erilaisista syistä johtuen, mutta onnistuminen on ollut kerta toisensa jälkeen yhä lähempänä. Edellisellä Falcon 9:n lennolla lentoprofiili tosin oli laskeutumisen kannalta hyvin epäsuotuisa, joten vaikka silloinkin laskeutumista yritettiin, ei sen onnistumisen varaan laskettu juuri lainkaan – päinvastoin kuin nyt.

Tätä ennen ensimmäisen vaiheen laskeutuminen on onnistunut vain kerran kiinteän maaperän päälle viime joulukuussa.

Myös raketin seuraavilla kolmella suunnitellulla lennolla – mukaan luettuna Aalto-1:n laukaisu – yritetään laskeutumista lavetille.

Laskeutumisen ja rakettivaiheen uudelleenkäytettävyyden ansiosta Falcon 9:n sanotaan pystyvän leikkaamaan jo valmiiksi edullisimpia hintojaan noin kolmannekseen. Tämä on kova tavoite muille, etenkin kehitteillä olevalle eurooppalaiselle Ariane 6 -kantoraketille (jonka uutta laukaisualustaa tehdään jo Kouroussa, Ranskan Guyanassa Ariane 5:n laukaisukeskuksessa). Sen kerrottiin juuri nyt perjantaina pääsevän Falcon 9:n hintatason alle, mutta hinta ei ottanut huomioon uudelleenkäytettävyyttä.

Eurooppalaisilla on siis tämäniltaisen onnistumisen jälkeen vielä lisää kurottavaa, tosin Falcon 9:n kierrätetyn, uuteen lentoon huolletun ensimmäisen vaiheen toimiminen jää vielä nähtäväksi.

Space X -yhtiöllä on kuitenkin juuri nyt yksi syy lisää juhlimiseen – ja sen perustajalla ja toimitusjohtajalla Elon Muskilla on lyhyen ajan sisään toinen suuri menestys, sillä hänen Tesla -sähköautoyhtiönsä sai vastikään roppakaupalla tilauksia uudelle, kenties mullistavalle edulliselle Model 3 -autolleen.

Samalla Musk näytti pitkää nenää kaikille skeptikoille, jotka ensimmäisistä epäonnistumisista alkaen kehottivat häntä jättämään laskeutumisyritykset sikseen, koska "ne eivät kuitenkaan onnistuisi".


Uusiseelantilainen rakettilabra tunkee avaruusbisnekseen: satelliittilaukaisun voi tilata nyt netissä

Electron-raketti

Raketti on Uuden-Seelannin kansallisvärin mukaan musta ja sen alaosassa komeilee valkoinen saniaisen lehti. Kiwikansan tarkoituksena on alkaa laukaisemaan pikkusatelliitteja uudenlaisella raketillaan avaruuteen jo ensi kesänä.

Uutta Electron-rakettia tekevä Rocket Lab -yhtiö ilmoitti viime viikolla saaneensa päätökseen rakettinsa päämoottorin testit.

Kyseessä on tuorein tulokas juuri nyt erittäin kiihkeässä vaiheessa olevalle piensatelliittien liiketoiminta-alueelle, sillä siinä missä aikanaan satelliitit ovat olleet suuria ja kalliita, ja niitä on laukaistu avaruuteen suurilla ja hintavilla kantoraketeilla pääosin suuryritysten ja hallitusten alla olevien avaruusjärjestöjen toimesta, ovat nyt pienet yhtiöt tekemässä kustannustehokkaita ja näppäriä piensatelliitteja, joiden laukaisuun riittävät pienemmät ja edullisemmat raketit.

Koska hinta ei ole enää yhtä määräävä tekijä kuin aikanaan, voidaan myös käyttää uutta ja samalla hieman riskialtista tekniikkaa, joka tosin muuttuu käytön myötä nopeasti luotettavaksi ja koetelluksi tekniikaksi.

Maailmalla on useita pieniä satelliitteja tekeviä yhtiöitä ja suunnitelmat ovat vielä suurempia.

Mukana näissä uusissa, kunnianhimoisissa avaruussovellusten tekemisissä on onneksi myös suomalaisia: Iceye aikoo laukaista oman mm. jääseurantaa ja kaukokartoitusta tekevän piensatelliittiparvensa avaruuteen lähivuosina.

Rocket Labin ensimmäinen asiakas on kuitenkin San Franciscossa majaansa pitävä Spire, joka aikoo laukaista kahden seuraavan vuoden aikana Electronilla avaruuteen yli 100 pikkusatelliittia, joiden tehtävänä on kerätä tarkkaa säätietoa GPS-signaalin okkultaatiotekniikan avulla ja toimittaa laivojen seurantatietoja. Yhtiö aikoo tehdä rahaa näitä tietoja välittämällä ja käyttämällä. 

Spire laukaisi ensimmäiset neljä satelliittiaan jo viime syyskuussa intialaisella kantoraketilla, mutta turvautuu jatkossa Electroniin. Kunhan raketin ensimmäiset koelennot on tehty kesällä ja syksyllä, ovat ensimmäiset Spiren satelliitit laukaisuvuorossa ensimmäisinä loppuvuodesta. Niitä Rocket Lab aikoo laukaista koko ensi vuoden ajan avaruuteen.

Uusiseelantilainen Electron on juuri sopiva kantoraketti piensatelliiteille, sillä se pystyy laukaisemaan 150 kilogrammaa olevan kuorman 500 kilometriä korkealla olevalle radalle. Kuormassa voi olla joko yksi suuri piensatelliitti tai pieni joukko pienempiä sekä kevyempiä satelliitteja – kenties jopa kymmeniä cubesat-luokkaan kuuluvia nanosatelliitteja.

Myös teknisesti Electron on uudenlainen, sillä sen runko on kevyt hiilikuiturakenteinen ja se käyttää täysin puhtaalta pöydältä suunniteltua rakettimoottoria. Moottori on nimetty uusiseelantilaissyntyisen, Britanniassa kuuluisuuteen nousseen fyysikko Ernest Rutherfordin mukaan.

Moottori käyttää kerosiinia ja nestemäistä happea, ja tuottaa noin 22 kilonewtonin työntövoiman.

Electronin ensimmäisessä vaiheessa moottoreita on yhdeksän kappaletta ja ylemmissä vaiheissa käytetään moottorin tyhjiössä toimimaan muokattuja versioita; olennaisin ero on suuttimen muoto ja koko.

Kyseessä on ensimmäinen pääosin 3D-tulostamalla tehty moottori ja se käyttää sähköisiä turbopumppuja.

Tilaa laukaisu online!

Rakettinsa Rocket Lab aikoo laukaista Uuden Seelannin pohjoisosaan tekemästään laukaisukeskuksesta, mutta periaatteessa laukaisuita on mahdollista tehdä muualtakin. Raketti on hyvin yksinkertainen ja sen laukaisuvalmistelut on tehty varsin suoraviivaisiksi. Esimerkiksi satelliitit laitetaan kyytiin paljon nykyistä kätevämmin ja ilman turhia muodollisuuksia.

Mielenkiintoista yhtiössä on myös se, että sen kautta laukaisun voi ostaa kätevästi vaikka netistä: yhden yksikön cubesatin laukaisu maksaa pyöreät 50 000 Yhdysvaltain dollaria (noin 44 000 euroa) ja kolmen yksikön cubesatin laukaisu 180 000 dollaria (160 000 euroa). Seuraavat vapaat paikat ovat saatavissa tosin vasta loppuvuodesta 2018.

Alla yhtiön esittelyvideo.

Baikonur – Kuvia Venäjän legendaarisesta avaruuskeskuksesta

Baikonurin nimikyltti


Kazakstanissa sijaitseva Baikonurin kosmodromi on maailman ensimmäinen kantorakettien laukaisupaikka. Sieltä lähetettiin matkaan Sputnik ja Gagarin – ja monta tuhatta muuta avaruuslentoa. Paikka on omalaatuinen sekoitus huipputekniikkaa ja avaruuslentojen historiaa, maailmanpolitiikan kuohuja ja karua luonnonkauneutta.


Vaikka jännitteet Venäjän ja ns. läntisen maailman välillä ovat viime aikoina kiristyneet, laukaistaan Baikonurista ja maan toisesta suuresta avaruuskeskuksesta, Suomen rajan tuntumassa olevasta Plesetskistä jatkuvasti myös läntisten maiden satelliitteja. Ja niin eurooppalaiset, yhdysvaltalaiset, kanadalaiset kuin japanilaisetkin avaruuslentäjät nousevat avaruusasemalle Baikonurista.

Paikka on nykyisin varsin kansainvälinen, vaikka sinne meneminen on hieman tavallista matkantekoa hankalampaa; Baikonurin kaupunki ja sen vieressä oleva kosmodromi ovat Kazakstanin alueella ja vuokralla Venäjälle, mutta matka sinne tapahtuu yleensä Kazakstanin puolella olevan lentokentän kautta.

lentoasema

Vielä jokin aika sitten, kun Baikonur sijaitsi Kazakstanin sijaan Neuvostoliitossa, ei ulkomaalaisilla ollut juuri suuren itänaapurimme salaiseen rakettilaukaisukaupunkiin asiaa. Nyt tiedossa on vain viisumibyrokratiaa, peräkkäisiä raja- ja tullitarkastuksia. Ja luonnollisesti kaikesta täytyy maksaa. 

Mutta reittikoneet vievät Moskovasta Baikonuriin pari kertaa viikossa, ja ennen kiinnostavimpia laukaisuita paikalle järjestetään myös erikoislentoja.

Baikonurin Kraini-lentoasemaa lähestyessä alla on kuivaa autiomaata, jonka karu ja kuiva maisema kertoo omaa kieltään siitä, kuinka paahtava helle ja jäätävä pakkanen vaihtelevat alueella vuodenaikojen juoksussa. Säärintamat jyräävät aavan maan ylitse normaalisti vauhdilla, jolloin sumupilvet tai raju lumimyrsky saattavat yllättää hetkessä. Kesän kirouksia ovat myös hiekkamyrskyt, jotka saavat silmät punoittamaan ja tunkevat hiekanmuruja suuhunkin. 

Yleensä matkalaiset tulevat paikalle ryhmissä ja ryhmät kuskataan lentoasemalta busseilla Baikonurin kaupunkiin. Siellä kumisee historia ja tyhjät tilat, sillä aikanaan satoja tuhansia asukkaita majoittaneessa kaupungissa on nykyisin "vain" noin 50 000 asukasta. He ovat käytännössä kaikki venäläisiä, jotka ovat työssä tai komennuksella kosmodromissa.

Kosmodromi puolestaan on noin 30 kilometrin päässä kaupungista. Se, että kumpaakin kutsutaan Baikonuriksi, aiheuttaa luonnollisesti pientä sekavuutta – etenkin muualta katsottaessa.

Kosmodromin pinta-ala on noin 7400 neliökilometriä, mutta raja aseman ja ympärillä levittäytyvän aron välillä on häilyvä. Piikkilanka-aitaa ei kauempaa näe.

Parhaimmillaan alueella oli kaikkiaan 80 erilaista käytössä ollutta laukaisualustaa, joita pystyy edelleen poimimaan katseellaan lentokoneesta. Suurin osa niistä oli mannertenvälisiä ohjuksia varten ja nyt ne on pääosin poistettu käytöstä. Kookkaimmat laukaisualustat ovat ammoisia N-1 -kuuraketteja ja Buran-sukkulaa varten rakennetut, mutta aktiivisimmat nykyisin ovat Proton- ja Sojuz-kantorakettien alustat.

Niiden lisäksi alueella on useita mannertenvälisten ohjusten kokeellisia ja ainakin aikaisemmin aktiivisia laukaisualustoja sekä siiloja.

Laukaisualustojen lisäksi paikalla on suuri määrä erilaisia työtiloja ja halleja, joissa kantoraketteja, satelliitteja ja miehitettyjä avaruusaluksia valmistellaan lennoilleen. Kookkain halleista on kuurakettia varten rakennettu suuri kolossi, jonka katto romahti huollon puutteessa vuonna 2002 surmaten parikymmentä ihmistä. Valitettavasti hallissa oli varastoituna Neuvostoliiton ainoa avaruuskelpoinen sukkula Buran, joka tuhoutui myös onnettomuudessa lentokyvyttömäksi.

2000-luvun alussa Sojuz-alusten laukaisupaikkoja ja niihin liittyviä halleja remontoitiin, koska lisääntynyt kansainvälinen yhteistyö toi paitsi runsaasti ulkomaisia vierailijoita, niin myös rahaa. Myös laukaisupaikan välittömässä läheisyydessä olevat asuintilat sekä Baikonurin kaupungin hotellit laitettiin uuteen uskoon.

Nykyisellään Baikonur jakaantuukin selvästi uuteen ja remontoituun, sekä vanhaan ja rapistuvaan. Tosin nyt yli vuosikymmen sitten innokkaasti korjatut rakennukset ja tilat alkavat olla jo myös paikoitellen surullisessa kunnossa.

Kuvat: Baikonurissa ja kosmodromissa on raketteja (oikeita ja pienoismalleja), ohjuksia ja lentokoneita muistomerkkeinä lähes joka paikassa.

 

Avaruuskilpailun punainen tukikohta

Alun perin Tjuratamiksi kutsutun paikan kirjoitettu historia alkaa vuodesta 1901, jolloin kaupungin vieressä virtaavasta Syr Daria -joesta pumpattiin vettä höyryvetureille, jotka vetivät junia Tashkentiin vievällä rautatiellä. Alueelta myös louhittiin kuparia ja 1930-luvulla paikalla oli kulakkien (eli kommunistien vainoaminen porvareiden ja varakkaiden maanviljelijöiden) vankityöleiri.

Kun vuonna 1955 Tjuratam valittiin avaruuskeskukseksi, oli siellä vain kolmisenkymmentä rakennusta ja muutama kymmentä asukasta. 

Paikka oli täydellinen Neuvostomaan ensimmäisen mannertenvälisen ohjuksen R-7:n koelaukaisupaikaksi. Sen kantomatka oli huimat 10 000 kilometriä, joten alhaalta Kazakstanista laukaistaessa riitti tilaa tarpeeksi Siperiaan saakka. Silloinen tekniikka vaati tutkaverkoston koko lentomatkan alueelle, koska tutkat seurasivat ohjuksen kulkua ja ohjasivat lentoa radiolinkin avulla.

Lisäksi laukaisualueen tuli olla myös tarpeeksi syvällä Neuvostomaan sydämessä, jotta amerikkalaisvakoojat eivät löytäisi helposti paikalle. Näistä syistä aikaisemmin rakettilaukaisuissa käytetty Kapustin Jarin laukaisukeskus Volgajoen varrella ei enää kelvannut, vaan piti löytää jotain muuta.

Kazakstanin laajalla arolla sijaitseva Baikonur oli siis täydellinen paikka, eikä keskuksen perustamispäätöstä peruttu, vaikka rakettien tutkaohjaus kävi pian vanhanaikaiseksi, kun raketin sisään asennettaviin gyroskooppeihin perustuvat inertiaohjausjärjestelmät korvasivat ulkoisten tutka-asemien verkot. Baikonurin ensimmäinen kivi iskettiin paikalleen kesällä 1955.

Joki

Salaisuus leimasi paikan toimintaa alusta alkaen. Baikonurissa työssä olleet eivät puhuneet sen sijainnista edes läheisilleen mitään, vaan viittasivat siihen vain erilaisilla hämäysnimillä. Jos lähistöllä oli liikkeellä ulkomaisia matkailijoita, tiedotettiin heistä etukäteen ja kaikki radioliikenne ja toiminta pysäytettiin.

Kun pääsuunnittelija matkasi Moskovasta paikalle, kerrottiin Skorpioni 4:n olevan liikkeellä. Lentokoneet tekivät hämäyskierroksia ilmassa suunnatessaan kohti Baikonuria.

Kun suurten kantorakettien laukaisut alkoivat keväällä 1957, pystyttiin Baikonurin likimääräinen paikka päättelemään myös lännessä ja sen tarkka sijainti ja olemus paljastuivat kesällä 1957. Silloin Pakistanista ilmaan noussut amerikkalaisten U-2 -vakoilukone löysi Baikonurin yksinkertaisesti rautatiekiskoja seuraten.

Sitä mukaa kun rakettien laukaisut lisääntyivät, kasvoi myös Baikonurin asukasmäärä. Sotilaiden komennukset muuttuivat pitemmiksi ja pian he toivat perheensä mukanaan. Laukaisukeskuksen asuinkaupunki sai oman virallisen nimenkin, Leninsk, ja kun Neuvostoliiton kuuohjelma paisutti toimintaa edelleen 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa, nousi alueella enemmän tai vähemmän pysyvästi asuvien määrä 50 000:een.

Seurannut Buran-sukkulan ja sen Energia-kantoraketin (jonka laukaisualusta-alueelta on alla oleva kuva) kehittäminen laajensi edelleen kaupunkia, minkä seurauksena väkimäärä oli jo 75000 vuonna 1990. 

Koska etäisyyttä kaupungin ja laukaisualustojen välillä on muutamia kymmeniä kilometrejä, näkyvät ja kuuluvat laukaisut hyvin Leninskin asunnoissakin. Raketin nousua taivaalle voi seurata parvekkeelta ja koko kaupungin asukkaat hurrasivat, kun raketit kipusivat taivaalle. 

Tosin aina laukaisut eivät ole onnistuneet näin hyvin. Heti avaruusajan alkuaikoina tapahtui kaksi suurta onnettomuutta, joissa laukaistavat raketit räjähtivät ja surmasivat suuren määrän ihmisiä. Koska kummatkin tapahtuivat lokakuun 24. päivänä, vuosina 1960 ja 1963, ei tuona päivänä sen koommin ole laukaisuja tehty. Yhä edelleen 24.10. on kielletty päivä.

Kun Neuvostoliitto hajosi, muutettiin kaupunginkin nimi Baikonuriksi. Koska laukaisupaikka sijaitsi itsenäistyneen Kazakstanin alueella, käynnistettiin saman tien myös neuvottelut sen omistuksesta ja käyttämisestä. Nykyisen sopimuksen mukaan Venäjä on vuokrannut alueen käyttöönsä vuoteen 2050 saakka ja maksaa vuokraa alueesta 115 miljoonaa dollaria vuodessa, mikä on suuri summa sinällään, mutta verrattuna Baikonurissa olevaan infrastruktuurin hintaan ja kätevään avaruuteen pääsyyn se on hintansa väärti.

Plesetsk, Venäjän ainoa toinen suuri laukaisukeskus, sijaitsee liian pohjoisessa, jotta sieltä voitaisiin laukaista satelliitteja lähellä päiväntasaajaa oleville kiertoradoille.

Siksipä Venäjä on rakentamassa uutta avaruuskeskusta Svobodnin ja  Shimanovskin alueelle Amuriin, maan aivan itäiseen kolkkaan. Keskuksen nimi Космодром Восточный, Vostotšnyin kosmodromi tarkoittaakin "itäistä avaruussatamaa". 

Ensimmäisen laukaisun sieltä piti tapahtua viimeisimmän suunnitelman mukaan viime vuoden puolella, mutta keskuksen rakentaminen on myöhässä mitä moninaisimmista syistä. Venäjän nykyinen taloustilanne vaikuttaa asiaa, kuten myös rakennustyömaalla oleva korruptio.

Nähtävästi Vostotšnyin tekeminen ei ole yhtä korkealla Venäjän valtionhallinnon prioriteettilistalla kuin aikanaan oli Sotshin olympiakylän rakentaminen...

Gagarin on joka puolella...

Mökki, missä Gagarin nukkui ennen historiallista lentoaan varamiehenä olleen German Titovin kanssa, on nyt museo. Korolev nukkui toisessa mökissä.

Mökin sisällä näyttää tältä.

Nyt avaruuslentäjät nukkuvat pari viikkoa ennen lähtöään tällaisessa "kosmonauttihotellissa".

Sojuz-aluksen laukaisu avaruuteen näyttää tältä.

Hyvällä säällä raketin nousua voi seurata lähes siihen saakka, kun se on avaruudessa.

Buran-sukkulan mallikappale makaa yksinäisenä.

Buran laukaistiin ainoalle avaruuslennolleen Energia-kantoraketilla tältä alustalta. 

Surullisen näköinen torni Energian laukaisualustalla.

Kaikki ei ole Baikonurissa historiaa: sen rakettien, avaruusalusten ja satelliittien laukaisuvalmisteluhallit ovat aivan ajanmukaisia.

Alla on vielä tunnelmakuvia Baikonurista ja sen ympäristöstä:

Kuvat: Jari Mäkinen

Sinne meni: Falcon 9 laukaisi viimein satelliittinsa taivaalle

Falcon 9 lähtee matkaan


Space X -yhtiön viides yritys laukaista Falcon 9 -kantoraketti matkaan SES9 -tietoliikennesatelliitti nokassaan onnistui viime yönä Suomen aikaa. Tämä on erittäin hyvä uutinen myös Otaniemessä Aalto-1 -satelliittia lähtökuntoon valmisteleville teekkareille.


Falcon 9:n moottorit räjähtivät käyntiin viime yönä klo 1.35 Suomen aikaa ja kantoraketti nousi komeasti matkaan. Otsikkokuva näyttää komean kaaren Floridan iltataivaalla, kun raketti kipusi kohti kiertorataa.

Se vei rahtinaan olleen tietoliikennesatelliitin tarkalleen oikealle radalleen.

Viimeinkin!

Avaruusrakettien laukaisuissa viivytykset ovat tavallisia ja hyvinkin pienet seikat saattavat olla syynä lentojen lykkäämiseen.

Viimeiset puolitoista viikkoa ovat tästä hyvä esimerkki, sillä Falcon 9 on kököttänyt Floridassa laukaisualustallaan jo sen aikaa ja sitä on koetettu lähettää matkaan jo neljä kertaa aikaisemmin yhdeksän päivän kuluessa.

Olennaisin syy viivytyksiin oli yhtiön käyttämä uusi tekniikka, jolla raketin polttoaine ja nestemäinen happi jäähdytetään tavallista viileämmäksi, jolloin niiden tiheydet ovat suurempia ja periaatteessa niitä saadaan tankattua enemmän raketin tankkeihin. Edellisellä laukaisulla syynä olivat liian kovat tuulet yläilmakehässä ja sitä edellisellä raketti olisi voinut lähteä lentoon, mutta sen lentoradan alla olevalle varoalueelle oli eksynyt laiva – sen poistumista odottaessa nestehapen lämpötila nousi jälleen liikaa.

Kylmemmät ajoaineet ja siten suurempi määrä niitä raketissa antavat lisäpotkua laukaisuun ja tekevät ensimmäisen vaiheen tuomisesta takaisin alas uudelleenkäytettäväksi helpompaa. Tosin jo ennalta tiedettiin, että tällä kerralla raketin lentorata on sellainen, että laskeutuminen oli hyvin hankalaa. Toimintansa päättäessään rakettivaihe lensi aiempia lentoja korkeammalla ja nopeammin, jolloin sen mahdollisuuden päästä normaalisti alas olivat pienet.

Yhtiön mukaan ensimmäinen vaihe osui sitä merellä 650 kilometrin päässä odottaneeseen, jalkapallokentän kokoiseen lavettiin, mutta liian suurella nopeudella. 

Syy laskeutumisen kannalta tavallista hankalampaan lentoon oli sen, että Falcon 9 toimitti tietoliikennesatelliittinsa normaalia korkeammalle, mistä siirtyminen kohti noin 36 000 kilometrin korkeudessa päiväntasaajan päällä olevaa geostationaarirataa käy nopeammin.

Normaalisti raketit vievät tietoliikennesatelliitit avaruuteen olennaisesti matalammalle kiertoradalle tai siirtoradalle kohti korkealla olevaa geostationaarirataa ja satelliittioperaattorit ohjaavat satelliittinsa sitten sen omilla pienillä rakettimoottoreilla oikealle paikalleen päiväntasaajan päälle. Kun yleensä tähän kuluu 93 vuorokautta – SES:n teknologiajohtaja Martin Halliwellin mukaan – pääsee SES 9 nyt asemapaikalleen 45 vuorokaudessa.

Seuraava Falcon 9:n lento on suunnitteilla tämän kuun loppuun. Raketin on tarkoitus vielä maaliskuun 29. päivänä seuraava Dragon-rahtialus avaruusasemalle. Kyseessä on ensimmäinen Dragonin lento sitten viime kesänä tapahtuneen onnettomuuden, joka pysäytti kaikki Falcon 9:n laukaisut liki puoleksi vuodeksi.

Eräs viivytyksestä kärsineistä satelliiteista oli Suomen ensimmäinen satelliitti Aalto-1, jonka oli tarkoitus nousta avaruuteen jo viime vuoden lopussa. Nyt se päässee matkaan touko-kesäkuussa, riippuen siitä kuinka hyvin ja aikataulussa seuraavat Falcon 9:n lennot sujuvat.

Suomalaissatelliitin kannalta lohdullista on kuitenkin se, että sen laukaisu on seuraava Kaliforniasta tehtävä Falcon 9:n lento; muut laukaisut tapahtuvat Floridasta, Cape Canaveralista.

Kuva: Falcon 9 nousee lentoon Cape Canaveralin laukaisualustalta 40 viime yönä. Kyseessä oli raketin 22. laukaisu. (Space X)