Arkijärjen vastaiset kvanttiarvet voisivat tuottaa uudenlaisia transistoreita

Ma, 12/12/2016 - 11:56 By Toimitus

Tampereella kehitetty uudenlainen kvanttifysiikan arpeutumisteoria auttaa selittämään aiempia tuloksia ja osoittaa jälleen kerran sen, että vaikka kvanttimekaniikka tuntuu usein toimivan arkijärjen vastaisesti, se kuitenkin toimii. Ja hyvin.

Tutkijatohtori Perttu Luukko ja professori Esa Räsänen Tampereen teknillisestä yliopistosta tutkivat paikallisten häiriöiden vaikutusta nanomittakaavan puolijohderakenteisiin, ja huomasivat suureksi yllätyksekseen, että häiriöt tuottivatkin säännöllisiä rakenteita kvanttimekaanisiin ominaistiloihin.

Löytöä alettiin pähkäillä yhteistyössä Harvardin yliopiston, Massachusettsin teknillisen yliopiston – kuuluisan MIT:n – ja Tulanen yliopiston tutkijoiden kanssa, ja tulokset julkaistiin marraskuun lopussa Scientific Reports -artikkelisarjan numerossa.

Tarkempi tutkimus paljasti, että kyseessä on uudenlainen esimerkki kvanttiarpeutumisesta eli ilmiöstä, jossa klassisen mekaniikan mukaiset jaksolliset liikeradat jättävät jäljen vastaavan kvanttimekaanisen järjestelmän käyttäytymiselle keskeisiin niin kutsuttuihin ominaistiloihin. Häiriöiden aiheuttamat arvet ovat tavanomaista yleisempiä ja voimakkaampia, mikä raottaa ovea myös sovelluksille.

Erikoista häiriöiden aiheuttamassa arpeutumisessa on, että voimakkaita arpia muodostuu kosolti, vaikka häiriöt olisi ripotettu järjestelmään satunnaisesti.

"Arkijärjellä ajateltuna satunnaisten häiriöiden ei pitäisi tuottaa säännöllisyyttä, vaan sen vastakohtaa, satunnaista puuroa", Perttu Luukko kertoo.

"Kvanttimekaniikan ja klassisen mekaniikan välinen yhteys voi saada järjestelmän kuitenkin suosimaan säännöllisiä, klassisen fysiikan mukaisia muotoja. Tämä on hyvä uutinen sovelluksille, koska säännöllisen radan voi valjastaa käyttöön paljon helpommin kuin satunnaisen puuron, Koska arvet toimivat hiukkasten liikettä ohjaavina kanavina, aiheuttamalla arpeutumista paikalliset häiriöt vaikuttavat kvanttimekaanisten hiukkasten kulkeutumiseen yllättävällä tavalla. Tietokonesimulaatioissa hiukkasta esittävä kvanttimekaaninen aaltopaketti pysyy, arpien avustamana, paremmin radallaan kulkiessaan häiriöitä sisältävän järjestelmän läpi kuin ilman häiriöitä."

"Kvanttimekaniikka on totuttu yhdistämään monenlaisiin arkijärjen nyrjäyttäviin ilmiöihin. Nyt tähän listaan voidaan lisätä se, että hiukkaset saattavat seurata tiettyä rataa paremmin, kun niiden tielle on asetettu satunnaisesti esteitä."

Arpien hiukkasia ohjaava vaikutus saatetaan tulevaisuudessa valjastaa sovelluksiin, joissa nanomittakaavan laitteen sähkönjohtavuutta voimistetaan ja kontrolloidaan luomalla järjestelmään paikallisia häiriöitä. Yhtä lailla ilmiö saattaa jo nyt vaikuttaa paikallisia häiriöitä sisältävien kvanttijärjestelmien käyttäytymiseen, ja siten vastalöydetty teoria saattaa auttaa selittämään jo olemassa olevia tuloksia.

Luukon ja Räsäsen mukaan tie käytännön sovelluksiin on vielä pitkä, mutta se on valtaisasti lyhyempi nyt kuin ennen arpeutumisen teorian paljastamista. Tutkimusta laajennetaan nyt esimerkiksi kvanttipisteisiin, joista arpia hyödyntämällä voidaan suunnitella uuden sukupolven transistoreita.

Juttu on Tampereen yliopiston tiedote hieman editoituna.

Unohda 3D, tässä tulee 2D – uuden elektroniikan läpimurto Suomesta

Pe, 02/19/2016 - 12:29 By Jari Mäkinen
Kerrostettua grafeenia


Aalto-yliopiston tutkijat ovat onnistuneet valmistamaan ominaisuuksiltaan erittäin lupaavan sähköä johtavan 2D-komponentin yhdistämällä grafeenin gallium-seleenin heteroliitoksella. Jutun pihvi on siinä, että keksinnön ansiosta voidaan nyt valmistaaa äärimmäisen ohutta ja taipuisaa elektroniikkaa.


Grafeeni vain yhden atomikerroksen paksuinen matto hiiliatomeita. Se on tällä hetkellä maailman kestävin tunnettu aine, ja sitä tutkitaan hyvin intensiivisesti joka puolella maailmaa, koska se on samalla erittäin valoa läpäisevää ja johtaa hyvin lämpöä ja sähköä. Se on eräs parhaista ehdokkaista tulevaisuuden, mullistavan elektroniikan materiaaleiksi.

Itse asiassa grafeenista on povattu elektroniikan mullistajaa siitä lähtien, kun se keksittiin vuonna 2004 ja etenkin sen jälkeen, kun Andre Geim ja Konstantin Novoselov saivat 2010 fysiikan Nobelin sillä tekemistään läpimurtokokeista.

Ongelmana grafeenissa on kuitenkin niin sanottu energia-aukko. Litteästi asettuneiden hiiliatomien elektronit ovat asettuneet siten, että grafeeni käyttäytyy kuin sähkönjohde. Puolijohteiden tulisi nimensä mukaisesti johtaa sähkövirtaa hallitusti, puolittain, joten grafeenin käyttö elektroniikassa puolijohdemateriaalina on ollut vaikeaa.  

Nyt kuitenkin Aalto-yliopiston tutkijat ovat onnistuneet lyöttämään grafeenin yhteen gallium-seleenin kanssa. Gallium-metallin ja muun muassa aurinkopaneeleissa valoherkkyytensä vuoksi käytetyn seleenin yhdiste on metallinen puolijohde, ja lisäksi myös vain yhden atomikerroksen paksuinen (eli 2D-materiaali), joten yhdessä grafeenin kanssa ne muodostavat hyvin ohuen ja kestävän puolijohdemateriaalin.

Erilaisia grafeeniliitoksia on yritetty ja tehty aiemminkin, mutta espoolaisten keksintö on erittäin kiinnostava ja lajissaan ensimmäinen.

"Tämä on ensimmäinen kerta, kun gallium-seleeniä käytetään grafeenin kanssa puolijohdemateriaalien heteroliitoksissa", toteaa tutkimusryhmän johtaja Juha Riikonen Aalto-yliopiston tiedotteessa.

Kahdesta eri materiaalista koostuvat rakenteet ovat tärkeä osa puolijohdeteollisuutta, ja näitä liitoksia kutsutaan heteroliitoksiksi. Näitä käytetään muun muassa lasereissa ja transistoreissa.

"Perinteisiin, piitä sisältäviin komponentteihin verrattuna meidän komponenttimme on kuitenkin äärimmäisen ohut, vain kymmenestuhannesosa hiuksen halkaisijasta", sanoo tutkija Wonjae Kim.

Kaavakiirros liitoksesta

Laboratoriosta teollisuuteen

Aikaisemmissa tutkimuksissa grafeeniin yhdistetyt 2D-rakenteet on pitänyt valmistaa manuaalisesti, kerros kerrokselta, mikä on tehnyt prosessista hitaan, haastavan ja vaikeasti skaalattavan.

Uusi komponenttirakenne mahdollistaa sen, että materiaalia voidaan valmistaa teollisesti työlään käsityöpuurtamisen sijaan.

"Tavoitteemme on tuoda huippuluokan komponentit tutkimuslaboratoriosta teollisuuteen. Uuden, yksinkertaisemman valmistustavan lisäksi komponentti on myös ominaisuuksiltaan erinomainen", kertoo Kim. 

"Esimerkiksi sen elektroniikan kannalta olennainen on-off-suhde on jopa 10³, mikä osoittaa sekä materiaaliyhdistelmän että rakenteen toimivuuden."

On-off -suhde liittyy grafeenin energia-aukkoon: mitä parempi suhde on, sitä paremmin aine toimii puolijohteena.

Läpinäkyvyys ja äärimäisen ohuuden tuoma taipuisuus avaavat myös elektroniikan kehittämiseen aivan uusia mahdollisuuksia. Mikäli tällaisia ohutkalvoja voitaisiin tuottaa massoittain, voitaisiin niitä käyttää muun muassa vaatteissa, paperien ja muiden materiaalien pinnoittamisessa, silmälaseissa, ikkunoissa ja muissa paikoissa, missä materiaalin päälle haluttaisiin liittää elektroniikkaa. 

 

Tulokset julkaistiin äskettäin Advanced Materials -tiedejulkaisussa.

Tässä jutussa on pohjana käytetty Aalto-yliopiston tiedotetta.

Otaniemessä juhlittiin puolijohdetutkimusta

Ma, 11/03/2014 - 15:51 By Anonyymi (ei varmistettu)

Syyskuussa Espoon Otaniemessä oli aihetta juhlaan: VTT juhlisti puolijohdetutkimuksensa 50-vuotista taivalta seminaarin merkeissä ja esitteli tutkimuksesta syntyneitä huippuinnovaatioita ja uusia yrityksiä.

Suomesta on tullut, ellei tuotannon määrässä, niin ainakin tutkimuksen laadussa puolijohdeteknologian kärkimaa, ja se on pitkälti VTT:n puolijohdelaboratorion sekä Teknillisen korkeakoulun elektronifysiikan laboratorion ansiota. Seminaarissa muistutettiin, että laboratorioiden tekemästä tutkimuksesta on saanut alkunsa useita yrityksiä, joista monet ovat alansa markkinajohtajia. Esimerkiksi menestyneitä anturi- ja sensorivalmistajia ovat Murata, Vaisala ja Okmetic. Suomalaisia säteilynilmaisimien kehittäjiä ovat muun muassa Planmeca, Detection Technology, Oxford Instruments ja VTT-lähtöinen startup-yritys Advacam.

”Näiden lisäksi maailmalla on valtava määrä muita yrityksiä, jotka käyttävät puolijohteita omissa sovelluksissaan, kuten Nokia, Polar ja Suunto”, kertoo liiketoiminnan operatiivinen johtaja Arto Maaninen VTT:ltä.

Irtisanomiset vaarantavat tutkimuksen

Syykuussa koettu ilo vaihtui kuitenkin lokakuussa järkytykseen, kun tieto VTT:n yt-neuvottelujen tuloksesta tuli: 335 henkeä saa lähteä. Tämä on noin 12% laitoksen noin 2800-päisestä kokonaishenkilökunnasta.

Henkilöstön vähentämiseen johtivat julkisen tutkimusrahoituksen aleneminen ja yritysten t&k-investointien lasku. Tämän seurauksena toiminnot Turussa, Lappeenrannassa, Kajaanissa ja Raahessa lakkaavat.

Vaikka irtisanomisia voidaan hoitaa osin eläkkeelle siirtymisillä ja määräaikaisuuksien päättämisillä, on toimintojen karsimisella vaikutuksia tutkimukseen.

Puolijohteiden alalla tilanne ei liene niin huono kuin joillain toisilla aloilla, sillä VTT on linjannut painopistealueikseen mikroteknologioiden ja elektroniikan lisäksi bio- ja kemianprosessit, energian, sovelletun materiaalitekniikan, rakennetun ympäristön sekä näitä tukevan liiketoimintatutkimuksen.

Taivaalla oli kuitenkin jo syyskuussa juhlien aikaan pilviä.

”Suomella olisi hyvä mahdollisuus olla puolijohteiden kehityksen kärjessä, koska meillä on tehokasta yhteistyötä tutkimuslaitosten ja yritysten välillä sekä vaadittava infrastruktuuri: puhdastilat tarjoava Micronova, kylmälaboratorio ja nanomikroskopian keskus”, totesi Maaninen tuolloin.

Puolijohteisiin perustuvia tuotteita on hänen mukaansa joka puolella ympärillämme, esimerkiksi terveydenhuollossa ja ajoneuvoissa liikeantureina, mutta ennen kaikkea teknologia on mukana vahvasti tietoyhteiskuntamme kehityksessä.

”Markkina on erittäin merkittävä, sillä viime vuonna maailmanmarkkinat ylittivät ensimmäistä kertaa 300 miljardia Yhdysvaltain dollaria”.

”Juuri nyt kannattaisi investoida eikä leikata”, jatkoi Maaninen. ”Luodun tutkimusinfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen on kansallisestikin erittäin merkittävää”.

Anna Rissanen esittelee hyperspektrikameran toimintaa.

Hyperspektrikamera yksi jalokivistä

Yksi VTT:llä kehitteillä oleva puolijohdetutkimuksen helmi on kevyt ja erittäin tarkka hyperspektrikamera, jolla selviää niin ihosyöpä kuin seteliväärennöskin (ylempi kahdesta yllä olevasta kuvasta).

Teknologian mahdollisuudet ovat huimat: aina kun suuresta laitteesta saadaan kehittyä pieni ja kannettava, sen kaupallinen potentiaali on valtava.

Kamera on miniatyrisoitu spektrometri, joka perustuu mikromekaaniseen rakenteeseen. Hyperspektriteknologiassa kohteesta otetaan kuvaa kymmenillä valon aallonpituuksilla, kun normaali kamera kykenee kolmeen aallonpituuteen.

VTT:n ryhmänjohtajan Anna Rissasen mukaan kuvasta nähdään spektrisormenjäljet, joiden perusteella aineita ja kohteita voidaan analysoida ja tunnistaa.

Esimerkiksi ihosta voidaan sen avulla tunnistaa terveet ja pahanlaatuiset ihoalueet toisistaan ja päätellä hoidettavan ihokasvaimen sijainti ja laajuus. Tästä on käynnissä pilottivaiheen tutkimushanke, jossa ovat mukana VTT:n lisäksi Jyväskylän yliopisto, Päijät-Hämeen keskussairaala ja HYKSin Iho- ja allergiasairaala.

Kameralla on mahdollisuuksia myös esimerkiksi silmänpohjankuvauksiin ja ympäristömittauksiin.

”Nyt pystymme kehittämään kameroita eri aallonpituusalueisiin, näkyvästä valosta aina termiseen infrapunaan asti, sekä muokkaamaan niitä erilaisiin sovelluksiin”, Rissanen kertoo.

Toinen lupaava sovellus on samaan teknologiaan perustuva pienikokoinen laite, jolla voi mitata vaikka kosteutta tai lääkeainepitoisuuksia reaaliaikaisesti prosessiolosuhteissa. Tämän kaupallistamista varten on perustettu yhtiö Spectral Engines (alempi yllä olevista kuvista).

(Valtion) teknillinen tutkimuslaitos

VTT:n historia alkoi 16. tammikuuta 1942 Valtion teknillisenä tutkimuskeskuksena, kun presidentti Risto Ryti antoi uudelle organisaatiolle tehtäväksi "harjoittaa teknillistä tutkimustoimintaa tieteellisessä ja yleishyödyllisessä tarkoituksessa".

VTT:n oli lisäksi testattava viranomaisten ja yksityisten henkilöiden sekä yritysten tai yhteisöjen pyynnöstä materiaaleja ja rakenteita. Laitoksella oli myös oikeus tehdä maksullisia toimeksiantotutkimuksia.

Kun 1960-luvulla VTT oli Suomen suurin tutkimuslaitos, on nykyisin sanan ”valtio” nimestään pudottanut ja yhtiöitetty Teknologian tutkimuskeskus VTT Pohjois-Euroopan suurin soveltavaa tutkimusta tekevä organisaatio. Sen asiakkaita ovat kotimaiset ja kansainväliset yritykset sekä julkinen sektori.

Nyt syyskuussa juhlittu mikroelektroniikka tuli mukaan 50 vuotta sitten, kun VTT:n puolijohdelaboratorio ja Teknillisen korkeakoulun elektronifysiikan laboratorio aloittivat toimintansa. VTT:n ja TKK:n yhteistyö on ollutkin kautta koko historian hyvin tiivistä ja VTT sijaisee myös lähellä TKK:n seuraajan Aalto-yliopiston kampusta – tai oikeastaan sen keskellä.

Keksintöilmoituksia VTT on tehnyt lähes 300 ja ohjelmistoilmoituksia noin 20. Patenttisalkussa sillä on 1300 patenttia ja patenttihakemusta.

Kun toimintoja ollaan nyt supistamassa, ottaa VTT patenttisalkkunsa käyttöön ja tarjoaa irtisanottaville työntekijöilleen muun muassa mahdollisuutta yrittäjyyteen patenttiensa hyödyntämisen kautta.

VTT:n vaiheikkaasta historiasta on lukemisen arvoinen kirja, Karl-Erik Michelsenin kirjoittama historiikki ”Valtio Teknologia Tutkimus”. Lisää kirjasta julkaisijan sivuilta: www.finlandiakirja.fi/fi/karl-erik-michelsen-valtio-teknologia-tutkimus…

Jari Mäkinen on kirjoittanut jutun viimeisen, VTT:n historiaa käsittelevän kappaleen.