Nykyaikainen sodankäynti luottaa paljon satelliittipaikannukseen, sillä risteilyohjusten ja miehittämättömien lentolaitteiden lisäksi jopa lentokoneista pudotettavat pommit suuntaavat kohti maalejaan GPS:n avulla.

Sen vuoksi satelliittipaikannusta koetetaan sotatoimialueilla häiritä, tai kuten tässä tapauksessa, signaalin voimakkuutta tietoisesti nostettiin, jotta sen häirintä olisi hankalampaa ja jotta signaalia voitaisiin ottaa vastaan hankalammissa olosuhteissakin.

Signaalimuutokset havaittiin siis myös täällä Suomessa.

Vaikka nyt kehitetty robotti on hyvin pieni, sen kokoa on tutkijoiden mukaan helppo kasvattaa. Seuraavassa vaiheessa robottiin aiotaan lisätä erilaisia ilmaisimia, joiden avulla sitä on mahdollista käyttää monenlaisiin tarkoituksiin.

Pehmobotille on kaavailtu käyttöä esimerkiksi eloonjääneiden etsinnässä maanjäristysten ja muiden luonnonkatastrofien jäljiltä. Muotoaan muuttava ja olosuhteisiin sopeutuva robotti pystyisi tunkeutumaan raunioihin pienistäkin koloista ja halkeamista.

Uudesta robotista kerrottiin Houstonin yliopiston uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Advanced Materials -tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Houstonin yliopisto

Vaikka laivan numero on yksi, on se Mein Schiff 6 -nimisen laivan uusi, 20 metriä pitempi versio. Numerointi johtuu siitä, että laiva korvaa ensimmäisen "Minun laivani" - kuten saksankielinen nimi kuuluu kaikessa mielikuvituksettomuudessaan.

Laiva laskettiin vesille syyskuussa 2017 ja on jo viides TUI Cruisesille Turussa tehtävä laiva. 

Nyttemmin saksalaisen Meyerin omistuksessa oleva telakka työllistää alueella 1700 henkilöä ja välillisesti (Meyer Turun mukaan) noin 40 000 henkilöä.

Jos – ja kun – laivan koeajot onnistuvat hyvin, se lähtee pian Saksaan ja nimetään virallisesti toukokuun 11. päivänä. Ensiristeilylleen se lähtee pian sen jälkeen.

Vaikka Saaristomeri Turun edustalla on jo kohtalaisen vapaa jäästä, on siellä edelleen sen verran jäätä, että mukaan koeajoa avustamaan lähti monitoimimurtaja Fennica. Sen tehtävänä oli pitää risteilyaluksen ympäristö vapaana jäästä, joka voisi raapia ja tai jopa vaurioittaa enemmän kesäisissä maisemissa risteilemään tarkoitetun laivan pohjaa.

Barrat syötti neuroverkkojen iloksi tuhansia taideteoksia, joissa oli alastomia ihmisiä, ja katsoi mitä tapahtuu.

"Toinen neuroverkoista tuottaa toiselle neuroverkoista omatekemiään alastonmaalauksia ja koettaa huijata toista neuroverkkoa, joka vertaa niitä tietokannassa oleviin oikeisiin kuviin", selittää Barrat CNETissä olevassa artikkelissa.

"Molemmat saavat koko ajan parempia tuloksia ajan myötä, ja mitä pitempään GANia koulutetaan, sitä realistisempia tulokset ovat."

Joskus kuitekin neuroverkot tuottavat tuloksia, joitka saavat ne jäämään ikään kuin jumiin – maalauksia tekevä neuroverkko onnistuu huijaamaan tietokannan avulla eroja oikeiden ja tekoälyn tuottamien välillä etsivää neuroverkkoa siten, että kumpikaan ei pysty enää haastamaan toista.

Barrat julkaisi muutamia tällaisia teoksia Twitter-tilillään:

”Perovskiittiaurinkokennoja ei ole aikaisemmin tutkittu nopealla, matalan kynnyksen valokuvausmenetelmällä", kertoo Tiihonen.

"Menetelmällä havaittiin jo vähäinenkin perovskiitin hajoaminen, minkä vuoksi valokuvaus voi joissain tapauksissa korvata sitä perusteellisemman ja työläämmän röntgenkristallografiamittauksen.”

Röntgenkristallografiamittauksen ajankohta voidaan valita valokuvaustulosten perusteella.

Jos kuvaamalla ei havaita muutoksia kennoissa, niiden röntgenkristallografiamittausta voi lykätä. Valokuvaamalla voi myös saada jopa luotettavamman tuloksen kuin esimerkiksi optisilla mittauslaitteilla.

Menetelmä perustuu värimuutoksiin, joita ikääntyminen usein aiheuttaa kennossa. Esimerkiksi väriainekennoissa, joissa on voimakkaan keltaista jodia sisältävää elektrolyyttiä, ikääntyminen muuttaa elektrolyyttiä läpinäkyvämmäksi.

Samoin perovskiittikennoissa tumman perovskiitin hajoaminen muuttaa kennoa keltaisemmaksi. Kun muutokset mitataan, ikääntymistä voidaan seurata kvantitatiivisesti.

Valokuvaus voi olla hyödyllistä molempien aurinkokennotyyppien teollisessa tuotannossa, koska kuvaamalla havaitaan kennojen ikääntymismuutokset nopeasti ja edullisesti.

Kennojen ikääntyminen pitää ymmärtää paremmin

Väitöstyössä on analysoitu laajasti perovskiitti- ja väriaineherkistettyjen aurinkokennojen ikääntymistestejä, joissa ilmeni vakavia puutteita. Tutkimus sisältää myös keinoja kasvattaa kennojen elinikää hidastamalla elektrolyytin vaalenemista.

”Ikääntymismekanismin ymmärtäminen on erittäin tärkeää. Kennorakennetta ja elektrolyyttiä muokkaamalla olemme pystyneet jopa kymmenkertaistamaan aurinkokennojen eliniän”, painottaa dosentti Kati Miettunen.

Tutkimuksessa vertailtiin jodi- ja kobolttielektrolyyttejä, ja havaittiin ikääntymisen hidastuvan varauksenkuljettajaa vaihtamalla. Jodielektrolyytit eivät olekaan kobolttia kestävämpiä, kuten on uskottu.

”Tutkimme ympäristötekijöiden vaikutusta elektrolyytin vaalenemiseen ja kennojen ikääntymiseen. Epäpuhtauksien, kuten veden, vähentäminen tai UV-valon suodattaminen ovat tärkeitä, mutta niistä saatu hyöty jäi oletettua pienemmäksi”, lisää Tiihonen.

Väriainekennoilla on laajat sovellusmahdollisuudet, sillä niitä voidaan tehdä monista eri materiaaliyhdistelmistä ja useissa väreissä.

Perovskiittikennot taas herättävät innostusta nopean kehityksensä vuoksi: niiden hyötysuhde on vuosikymmenessä jo lähes kymmenkertaistunut hieman yli 20 prosenttiin. 

Kun ja jos laadukkaammilla ikääntymistesteillä voisi vielä pidentää perovskiitti- ja väriainekennojen elinikää olennaisesti, saataisiin niistä hyviä ja edullisia vaihtoehtoja perinteisille aurinkokennoille.

Keksintö voi tuntua turhalta, koska infrapunasäteily on ylipäätään ihmissilmälle näkymätöntä. Pimeänäkölaitteet ovat kuitenkin olleet sotilaallisessa käytössä jo pitkään. Uusi materiaali vie niiden toiminnalta pohjan, sillä sen avulla joukot voivat "naamioitua" myös lämpösäteilyn aallonpituuksilla.

Sotilaskäyttö ei kuitenkaan ole uudenlaisen materiaalin ainoa sovellusalue. Muuttuvista infrapuna-alueen heijastusominaisuuksista on hyötyä myös esimerkiksi avaruusalusten eristeissä, varasto- ja suojatiloissa sekä rakennusten lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä.

Materiaali on rakenteeltaan yksinkertaista, sillä se muodostuu alumiini-, muovi- ja teippikerroksista. Tutkijoiden seuraavana tavoitteena on kehittää prototyypeistä isompia versioita, joita voidaan kokeilla erilaisissa käyttökohteissa.

Uudesta "ihmeaineesta" kerrottiin UCI:n uutissivuilla ja tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä (maksullinen).

Kuva: Steve Zylius/UCI

Lapin yliopistossa on kehitetty henkilöstövoimavarojen tuotantofunktiota sekä johtamisen peliteoriaa, johihin simulaatiossa on yhdistetty käyttäytymistietellistä tutkimusta sekä luonnollisesti tekoälyä. Vahvan tekoälyn kehittäjät tunnistavat varmasti hyvin mukana olevat Markovin päätösprosessin, vahvistetun oppimisen ja Bellmanin hyötyfunktion. 

Vaikka tekoäly voisikin tulla pian mukaan johtamiseen, ei Kestin mukaan henkilöstöjohtajien ei tarvitse pelätä työpaikkojensa puolesta, vaan päinvastoin.

Hänen mukaansa tekoälyn avulla henkilöstöjohtamisen arvostus nousee, koska se auttaa luomaan ylivoimaista kilpailuetua. 

"Siitä tulee henkilöstöjohtajan oikea käsi, joka auttaa monella osa-alueella. Se on digitaalinen avustaja, joka sparraa ja neuvoo jokaista esimiestä henkilökohtaisesti. Se auttaa löytämään hyvät esimiesehdokkaat. Sen avulla luodaan henkilöstöstrategia, joka parhaiten tukee liiketoiminnan kehittämistä. Vaikutukset ovat laajat ja on ilmiselvää, että tuottavuushyödyt ovat merkittäviä."

Tekoälyavusteinen simulaatio tekee erittäin tarkkaa liiketoiminta-analytiikkaa.

Se mallintaa todellisuutta, etenkin kun simulaatioon laitetaan organisaation omat tiedot. Tekoäly neuvoo johtamiskäytännöt, joilla saadaan paras tulos sekä taloudessa että työelämän laadussa.

Hyödyt arvioidaan tulevaisuuteen 12 kuukauden liukuvalla laskennalla. Tekoäly arvioi siis henkilöstökehittämistä investointina. 

Simulaatio tuottaa erilaisia tulevaisuuskuvia, jotka mallintavat organisaation haasteita, ongelmia ja mahdollisuuksia. Johtamiskäyttäytyminen vaikuttaa tuloksiin erilaisissa tilanteissa. Näin simulaatio pystyy ennustamaan tulevaa ja opastaa esimiestä toimimaan viisaasti.

Tekoälyavusteisella opetuspelillä voi harjoitella turvallisesti työyhteisön johtamista ja oppia lyhyessä ajassa kokemukset, joiden saaminen kestää yleensä vuosia.

"Näen peliteorian ja tekoälyn kehittämisen henkilöstöjohtamisessa erittäin lupaavana. Haluamme olla tällä haastavalla erikoistumisalueella maailman parhaita", henkilöstötuottavuuden tutkimusta jo yli kymmenen vuotta tehnyt Kesti toteaa. 

*

Jutun pohjana on Lapin yliopiston tiedote. Otsikkokuvassa on Banksyn newyorkilaiseen seinään piirtämä robotti.
 

Jorge Roccan johtama tutkimus ei sinänsä liity fuusiovoimalan kehittämiseen, vaikka laserpulssien kuumentamat nanolangat muuttuivatkin silmänräpäyksessä plasmaksi, kuumaksi sähköä johtavaksi aineeksi, jollaista tulevien voimaloiden – ja tähtien – polttoaine on.

Mikrotason fuusion avulla voidaan kuitenkin tuottaa tehokkaasti neutroneja, joilla on käyttöä erilaisissa kuvantamismenetelmissä sekä erilaisten materiaalien rakenteen ja ominaisuuksien tutkimuksessa.

Kokeen avulla saadaan myös tietoa hyvin voimakkaan laservalon ja aineen vuorovaikutuksesta. Sillä saattaa olla sovelluksia jopa fuusiovoimalatekniikassa, sillä plasman kuumentamiseen voidaan käyttää suurteholasereita.

Tutkimuksesta kerrottiin Coloradon valtionyliopiston uutissivuilla ja se on ilmestynyt Nature Communications -tiedejulkaisussa.

Kuvat: Advanced Beam Laboratory

Autonomisille autoille on tapahtunut aikaisemminkin onnettomuuksia, ja yleensä sellaisen tapahduttua päivitellään sitä, että tällaiset robottiautot ovat vaarallisia.

Ne eivät ole kuitenkaan lähellekään niin vaarallisia kuin ovat autojen ohjaimissa olevat ihmiset. WHO:n tilastojen mukaan maailmassa kuolee tieliikenteessä vuosittain 1,25 miljoonaa ihmistä.

Otetaan luku uudelleen: ihmiskuljettajat tappavat vuodessa 1,25 miljoonaa ihmistä.

Tämän lisäksi miljoonat ihmiset loukkaantuvat. Ei ole mikään ihme, että monissa maissa 3 % kansantulosta tuhraantuu auto-onnettomuuksiin.

Tilastojen mukaan liikenne on suurin yksittäinen 15-29 -vuotiaiden tappaja maailmassa.

Rikkaissa länsimaissa, kuten Suomessa ja etenkin turvallisuustilastoa johtavassa Ruotsissa, on tilanne paljon parempi kuin turvallisuuskulttuuriltaankin kehittymättömissä maissa. Vaikka vain 54 % autoista on tulotasoltaan matalissa tai keskiluokassa olevissa maissa, tapahtuu niissä 90 % kuolemiin johtavista auto-onnettomuuksista.

Suomessa kuoli vuonna 2016 maantieliikenteessä Liikenneviraston tietojen mukaan 192 henkilöä ja loukkaantui 3 232 henkilöä. Kaikkiaan onnettomuuksia tapahtui 2 473, kun mukaan lasketaan vain poliisin tietoon tulleet henkilövahinko-onnettomuudet.

Lähes kaikki onnettomuudet ovat johtuneet kuljettajista – siis inhimillisistä virheistä. Huono sää ei ole juuri koskaan pätevä selitys onnettomuudelle, sillä kuljettajan pitäisi sopeuttaa ajotapansa sään mukaiseksi.

Autonomiset autotkaan eivät ole täydellisiä, eikä niitä toistaiseksi voi käyttää kaikissa olosuhteissa.

Silti ne ovat jo nykyisellään turvallisempia kuin ihmiset, ja kunhan ne tästä vielä paranevat, on hyvinkin mahdollista, että tulevaisuudessa ihmiset eivät saa ajaa autoja kuin erikoisluvalla.