app | Tiedetuubi

Toimitus

Ei enää pelkkää Pokemonia känny kädessä! Uudella suomalaisella #hylo-ovelluksella voi saada tietoa vaikka liikenneruuhkasta, jalkapallojoukkueensa tulevasta pelistä tai vinkata hyvän marjapaikan.

MyGeoTrust Paikkatietokeskuksen johtama suomalaisten yliopistotutkijoiden konsortio, joka kehittää paikkatiedon ja mobiilidatan joukkoistamisen tulevaisuutta.

Sen lähtökohta on, että ihmisellä on oikeus kontrolloida, mitä tietoa hänestä kerätään ja miten paljon hän haluaa itse jakaa paikkatietoaan. Tietoa jaetaan yhteiseksi hyödyksi, eikä sitä hyödynnetä esimerkiksi mainosten myymiseen.

#hylo on sen tuorein tuotos: sen avulla kuka tahansa voi jakaa ja saada tietoa lähialueestaan.

Sovelluksen käyttäjät laittavat kartalle geonoteiksi kutsuttuja virtuaalisia ilmoituksia. Geonoteen lisätään tunnisteita sekä paikkoja, esimerkiksi ”#liikennehäiriö @länsi-pasila”, ja valitaan, kuinka kauan geonote on näkyvissä. Geonote voi olla enimmillään näkyvissä yhdeksän kuukautta. Liikenneruuhkasta varoittavan geonoten voi laittaa näkymään vaikka vain päiväksi.

Android-laitteisiin ladattavissa oleva #hylo on ilmainen sovellus, joka hyödyntää tiedontuotossa joukkoistamista eli käyttäjät itse tuottavat palvelun sisällön.

#hylo tarvitsee toimiakseen MyGeoTrust-sovelluksen, jonka avulla pystyy hallinnoimaan oman paikkatietonsa yksityisyyttä. MyGeoTrust on pohja muille MyGeoTrustin sovelluksille. Sen avulla valitaan tai räätälöidään oma yksityisyysprofiili eli määritellään, mitä tietoja haluaa jakaa.

MyGeoTrustilla ja sen sovelluksilla on jo 1 500 käyttäjää, ja päinvastoin kuin monissa muissa paikkatietoon perustuvissa palveluissa, voi suomalaissovelluksissa käyttäjä itse määritellä, mitä tietoa haluaa jakaa itsestään. Yleensä vaihtoehtoja on vain kaksi: joko käyttäjä jakaa palvelun tarjoajalle kaikki tietonsa, tai sitten ei käytä kyseistä palvelua.

MyGeoTrust ja #hylo ovat saatavilla Google Play Storesta.

Lisää MyGeoTrustista voi lukea projektin sivuilta ja lisää #hylosta voi lukea sovelluksen sivuilta. Projektia voi seurata Twitterissä: @mygeotrust, #mygeotrust.

Juttu on Paikkatietokeskuksen tiedote hieman editoituna.
Otsikkokuva: Flickr / Arria Belli

Toimitus

Suomi ja hiihtäminen kuuluvat yhteen. Ilmastonmuutoksen myötä kuitenkin maastohiihto käy yhä vaikeammaksi, joten hiihtoharrastus kaipaa apua. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen uusi verkkotyökalu auttaa arvioimaan maastohiihdon tulevaisuutta Suomessa.

Ympäristökeskuksen hydrologi Noora Veijalainen sanoo sen suoraan: "Suotuisat luonnonolot maastohiihdon harrastamiseen vähenevät tulevina vuosikymmeninä etenkin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa hiihtäminen onnistuu tulevaisuudessakin, tosin sielläkin hiihtokausi lyhenee nykyisestä."

Lumen varastointi ja keinolumi voivat auttaa hieman tilannetta, mutta kun ulkona on keskimääräistä lämpimämpää, ei lumi kestää maastossa kovinkaan kauaa. Teknisiä ratkaisuita luonnollisesti on paljon alkaen jäähallien tapaan jäähdytetyistä laduista päätyen hiihtoputkiin, mutta nämä ovat kalliita ja sopivat vain tiettyihin paikkoihin. Myös hiihtäminen keinoladulla harmaassa maisemassa tai tunnelissa ei tunnu lainkaan samalta kuin sujakointi valkoisessa metsässä.

Etelä-Suomessa hiihtäminen todennäköisesti vähenee

Kuinka hiihtäjät reagoivat harrastusolojen muutokseen? Lopettavatko he harrastuksen kokonaan vai ovatko he valmiita matkustamaan pitkiä matkoja päästäkseen hiihtämään?

Luonnonvarakeskuksen tutkija Marjo Neuvonen päätti ottaa tästä selvää ja haastatteli eri puolilta Suomea 769 hiihtäjää, jotka olivat iältään 15-74 vuotiaita.

”Hiihtäjiä on enemmän pohjoisessa kuin etelässä ja tämä ero nähtävästi entisestään kasvaa tulevaisuudessa, kun osa Etelä-Suomessa asuvista luopuu hiihtoharrastuksesta ilmastonmuutoksen myötä”, ennakoi Neuvonen.

Kysely liittyi uuden verkkotyökalun, Suomen kansallisen ilmastonmuutosportaalin kehittämiseen. Sen avulla muutos voidaan visualisoida helposti ja työkalu pystyy myös osoittamaan muutokselle herkät alueet. Näin tilanteeseen voidaan varautua ja joissain tapauksissa myös tilannetta voidaan parantaa olemalla aktiivisia jo etukäteen.

Suomen kansalliseen ilmastonmuutosportaaliin kehitetty uusi karttatyökalu osoittaa, kuinka lumiolot muuttuvat.

Palvelussa voi valita eri muuttujia, joiden avulla voi tarkastella muutosta oman kunnan alueella. Niiden avulla voi luoda karttoja, joista selviävät muutokselle herkimmät alueet Suomessa.

”Karttatyökalun avulla käyttäjät voivat tarkastella muutoksen vaikutuksia Suomen eri osissa ja keinoja, joilla näihin muutoksiin voidaan sopeutua”, tutkimusta johtanut SYKEn professori Tim Carter kertoo.

Työkalun toivotaan auttavan palveluntarjoajia hiihtomahdollisuuksien suunnittelussa ja kehittämisessä. Sen toivotaan myös lisäävän tietoisuutta ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

Suomen kansallinen ilmastonmuutosportaali on osa Ilmatieteen laitoksen ja Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämää Ilmasto-opas.fi-portaalia, mihin tietoa saadaan myös monilta tutkimuslaitoksilta, muun muassa Luonnonvarakeskuksesta.

Artikkeli Suomen maastohiihdon tulevaisuudesta ilmastonmuutoksen varjossa ja karttasovelluksen kehittämisestä julkaistiin jo viime lokakuussa Journal of Outdoor Recreation and Tourism -lehdessä.

Tämän jutun pohjana on Suomen ympäristökeskuksen tiedote.

Toimitus

Joka kerta, kun peset polyesteripohjaista vaatetta, huuhtoutuu pesuveden mukana noin 1900 pientä kuidunpalasta eteenpäin veden kiertokulussa. Joka ikinen muovipussi, myös maatuva sellainen, tuottaa suuren määrän muovihiukkasia. Ja joka kerta, kun käytät kosmetiikkaa, mihin on varta vasten lisätty muovihitusia, lisäät myös muoviroskan määrää ympäristössämme.

YK:n ympäristöohjelman arvion mukaan valtamerissä kelluu noin 13 000 muovin palaa jokaista neliökilometriä kohden, ja tästä suurin osa on tätä jatkuvasti pienemmiksi pilkkoutuvia muovinpalasia, niin sanottua mikromuovia.

Tämä mikromuovi on siinä mielessä ikävää, että muovi ei käytännössä hajoa ympäristössä kerran sinne jouduttuaan. Jätevedet kuljettavat mikromuovit nopeasti vesistöön, jossa ne hajoavat yhä pienemmiksi, eivätkä jätevedenpuhdistamot pysty suodattamaan niitä tehokkaasti.

Siinä missä suuret luonnossa olevat muoviriekaleet ja -kappaleet ovat haitallisia ja vaarallisia eläimille, ei mikromuovista sinällään ole toistaiseksi selvää tutkimustietoa. Mutta luonnollisestikaan se ei ole hyvä asia: tämä mikromuovi on levittäytynyt siinä määrin jo joka puolelle planeetallamme, että sitä on jopa lähes jokaisessa suupalassa, jonka syömme.

Ranskassa tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi normaalissa ravintolassa tarjottavassa simpukka-annoksessa on noin 500 mikromuovihitusta. Suomalaispöydissä muovia on erityisesti merikalatuotteissa; Helsingin ympäristökeskuksen tutkimukset osoittavat, että mikromuovia on lähes kaikista Helsingin merialueella kerätyistä pintavesi- ja sedimenttinäytteistä; MARLIN-projektin (Baltic Marine Litter Project) tutkimuksen mukaan puolestaan 75% kaikesta Suomen rannoilta löytyneestä jätteestä on muovia.

Ongelmana on myös se, että vaikka muovi sinällään ei olisi ehdottoman haitallista, se näyttää keräävän itseensä ympäristömyrkkyjä. Muovien myrkkypitoisuudet voivat olla jopa miljoona kertaa suurempia verrattuna niitä ympäröivään veteen.

Mikromuovi ja kosmetiikka

Erityisen ikävää mikromuovi on tuotteissa, mihin sitä varta vasten lisätään. Tällaista on muun muassa kosmetiikka, missä muovimateriaaleja eritoten poishuuhdeltavissa kosmetiikkatuotteissa, kuten kuorintavoiteissa sekä myös hammastahnoissa.

Vaikka kosmetiikka-alalla pyritään yhä useammin korvaamaan mikromuoveja toisilla ainesosilla ja esimerkiksi EU-ympäristömerkki tulee kieltämään mikromuovit saippuoissa ja shampoissa varsin pian, on markkinoilla paljon mikromuoveja sisältäviä tuotteita.

Julkaisimme talvella testin suomalaisen CosmEthicsin mobiilisovelluksesta, joka auttaa kuluttajaa välttämään kosmetiikan haitallisia ja allergisoivia aineita. Nyt sovellus tunnistaa myös mikromuoveja sisältävät tuotteet.

Toimitusjohtaja Katariina Rantasen mukaan yhtiö on lisännyt tietokantaan kaikkiaan 16 erilaista muovia yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen kanssa ja tehnyt niistä valmiin ei-toivottujen aineiden listan, jonka kuluttaja voi halutessaan aktivoida.

Rantasen mukaan yhtiö laajentaa parhaillaan tietokantaa ja yrittää saada lisättyä sinne mahdollisimman monta tuotetta ainesosaluetteloineen.

“Tuotteita lisätään tietokantaan päivittäin noin sata, ja helmikuun lopussa niitä oli siellä jo noin 20 000”, hän kertoo.

Muovien estolistalla olevien 16 muovin joukossa ovat Rantasen mukaan esimerkiksi polypropyleeni ja polyetyleeni, joista jälkimmäistä käytetään hänen mukaansa kuorintavoiteissa edullisuuden ja hyvien kuorintaominaisuuksien takia.

“Kosmetiikkateollisuudella olisi mahdollisuus korvata kuorintavoiteiden mikromuovi luonnon omilla raaka-aineilla, kuten esimerkiksi siemenistä valmistetulla murskeella, mutta sitä ei useinkaan tehdä niiden kalleuden takia”, hän lisää.

Kännysovelluksella mikromuoveja vastaan

Vuonna 2013 perustettu Cosmethics työllistää vakituisesti kolme henkeä ja on Rantasen mukaan tällä hetkellä pitkälti yksityisten ja julkisten sijoittajien varassa. Tulevaisuudessa toiminnasta on tarkoitus saada kannattavaa affiliate-toiminnalla, jolloin kuluttaja voi ostaa applikaation kautta minkä tahansa haluamansa itselleen sopivan kosmetiikkatuotteen.

Sitten esittelynsä on sovellukseen lisätty uusia ns. estolistoja, joiden avulla käyttäjät voivat muokata sovellusta omien toiveidensa mukaiseksi. Esimerkiksi yhtiö on juuri saanut Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesilta tiedot kaikista hajusteallergeeneista ja jo aikaisemmin sovellukseen on lisätty estolistat väriaineissa ja säilöntäaineissa käytettäville herkistäjille. Myös vegaaneille tarkoitettu lista eläinperäisten aineiden välttämiseksi.

Rantasen mukaan sovelluksella on myös jo oletusasetuksissa esto parabeeneille, formaldehydille ja ftalaateille, koska niillä on pitoisuutta koskevia raja-arvoja.

Marja Saarikko on kirjoittanut Cosmetics-osan.

Toimitus

Teknistyneessä yhteiskunnassamme on ollut tähän saakka yksi sivuunputoajaryhmä: vauvat. Itkuhälyttimet sun muut sellaiset ovat olleet ennemminkin vanhemmille, mutta nyt vauveleillekin saadaan oma älylelu. Tutti.

Netin erilaisia vempainsivustoja selatessa silmiin tarttui tämä Blue Maestro -yhtiön kehittämä, bluetooth-yhteyden avulla kännykkään (Android ja iOS) kytkeytyvä Pacif-i -tutti (englanniksi tuttin on 'pacifier'), joka tarkkailee lapsen lämpötilaa ja sijaintia. Se muistuttaa mahdollisista lääkkeistä, tarkkailee vauvan sijaintia ja hälyttää jos vauva tutteineen möngertää liian kauas. Ja siltä varalta että vauva heittää tutin suustaan, on tutissa ilmaisin joka kertoo jos se poistetaan suusta.

Siinä on myös summeri, jonka voi aktivoida kännykästä. Jos siis tuttu joutuu hukkaan, niin näin sen voi löytää nopeasti.

Tutti on luonnollisesti vesitiivis, mutta lisäksi se on valmistettaessa jo tiivistetty siten, ettei sen sisällä olevaa akkua voi vaihtaa. Virtaa siitä kuitenkin riittää valmistajan mukaan jopa puoleksitoista vuodeksi, jos lämpötilanmittausta ja yhteydenpitoa kännyyn ei tee kovin taajaan.

Vitsiltä kuulostava laite vaikuttaa itse asiassa varsin pätevältä – jopa niin, että sellaista haluaisi imeä itse.

Sääli vain, että ennakkotilauksessa 40 dollaria maksavaa laitetta ei ole tulossa heti miten tänne Eurooppaan, vaan sen toimitukset aloitetaan ensin Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Netin kautta sellaisen saanee tilattua myös tänne.

Toimitus

Muistatteko vielä marraskuun puolivälissä olleen Slush -tapahtuman?

Tässä kerrassaan mainiossa ja Suomessa harvinaislaatuisen positiivishenkisessä (ja siksi aiheestakin kehutussa) monipäiväisessä nörttien ja start-up -väen kokoontumisajossa pidettiin myös erittäin tiukka pitching-kilpailu, johon haki kaikkiaan 1500 toinen toistaan loistavampaa start-up -yritystä.

Jatkoon niistä pääsi vain sata ja finaaleihin neljä parasta, joiden liikeideat olivat kerrassaan mainioita.

Peräti kaksi näistä neljästä Pitching-finalistista oli suomalaisia: matkapuhelinsovelluksen kehittänyt Cosmethics ja jätteettömän kuljetuspakkauksen valmistaja RePack.

Toisen tapahtumapäivän iltana käydyssä tiivistunnelmaisessa finaalissa katsomot lavan ympärillä olivat aivan täynnä, kun neljä yritystä saivat vielä kerran mahdollisuuden esitellä oman ideansa tuomaristolle.

Voittajaksi tiukassa kilpailussa valittiin lopulta unkarilainen Enbritely, joka haluaa eliminoida valheelliset robottiklikkaukset sähköisestä markkinoinnista. Kolmas finalisti oli amerikkalainen Codementor. Palkinnoksi kilpailun voitosta Enbritelylle myönnettiin peräti puolen miljoonan euron arvoinen sijoitus.

Suurin osa Slush 2014:n esityksistä on nyt kaikkien katsottavissa Slushin YouTube -sivustolla.

Vuonna 2015 Slush järjestetään 11.–12. marraskuuta.

Kosmetiikan ainesosat selville

Cosmethics on tuonut markkinoille älypuhelimeen ladattavan sovelluksen, jonka avulla kuluttajat saavat kätevästi tietoa kosmetiikan ja monen muunkin tuotteen sisältämistä haitta- tai allergisoivista aineista helposti ja nopeasti.

Kännykän sovelluksella voi vaikka kaupassa kosmetiikkahyllyjen välissä skannata nopeasti tuotteen viivakoodin, jolloin kännykän näytölle avautuu tuotteen ainesosaluettelo.

Testasimme palvelua käytännössä.

Se, että palvelu on uusi, näkyy siinä, että tietokanta on vielä varsin rajallinen. Varsin usein sovellus ei tunne tuotetta.

Testissä tietokannasta löytyi esimerkiksi Freemanin vartalokuorinnan ainesosat, mutta Qliniquen Even Better –meikkivoiteesta tietoa ei löytynyt. Samoin useita miestentuotteita ei tietokannasta löytynyt, mutta onneksi useimmat suomalaisten käyttämät tuotteet (niin miesten kuin naistenkin) ovat jo mukana; koska sovellus on suomalaisten kehittämä, ovat suomalaiset ja suomalaisten suosimat tuotteet vahvasti edustettuina tietokannassa. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että ulkomaisten kauppojen sekä esimerkiksi lentoasemien valikoimista ei tuotteita ole vielä kattavasti.

Rantasen mukaan kuitenkin tietokantaa laajennetaan koko ajan. Kaksi kuukautta ennen Slushia tietokannassa oli hänen mukaansa 2000 tuotteen ainesosaluettelot. Pitching-kilpailun aikana tuotteita oli kertynyt tietokantaan jo 17 000.

Kuluttajat on itse valjastettu mukaan laajentamaan tietokantaa, sillä sovellus ei koskaan vastaa tuotehakuun sanomalla ‘ei löydy’, vaan sovellus pyytää kuluttajaa ottamaan tuotteesta kaksi kuvaa ja lähettämään ne Cosmethics-yritykselle. Toinen kuva on itse tuotteesta, toinen aineosaluettelosta.

‘Tutkimme puolestasi, ovatko tuotteet turvallisia’, sovellus toteaa ja tarjoaa osallistumista ilmaisten kuukauden tuotteiden arvontaa täkynä tietojen antamiselle.

Onneksi siis varsin suuri määrä tuotteita on jo tietokannassa. Kun tuote löytyy, kertoo sovellus tuotteen koostumuksen lisäksi vaihtoehtoisen tai vähemmän haitallisia aineita sisältävät tuotteet. Esimerkiksi Freemanin vartalokuorinnalle korvaavaksi tuotteeksi se suosittelee S-ryhmän Rainbow-merkkistä vartalokuorintaa.

Kokonaisuudessaan sovellus osoittautui testissä varsin helppokäyttöiseksi, joskin tavalliselle kuluttajalle ainesosaluettelo tai aineen molekyylikaava ei kerro juuri mitään.

Yrityksen toimitusjohtaja Katariina Rantanen kertoi Slushin lavalla, että kuluttajat alkavat yleensä pohtia kosmetiikan sisältämien aineiden haittoja silloin kun perheenlisäys tulee heille ajankohtaiseksi.

Cosmethics-sovellusta voi myös räätälöidä luomalla omia listoja ainesosista, joita haluaa välttää. Sovellus myös tarjoaa erilaisia valmiita listoja, joissa on esimerkiksi muovin johdannaisia tai eläinperäiset tuotteet.

“Sovellus sopii siis myös vegaaneille tai kasvissyöjille, jotka haluavat välttää joitakin tiettyjä ainesosia”, totesi Rantanen.

Toistaiseksi sovellus toimii iOS- ja Android-laitteissa, mutta ei esimerkiksi Windowsilla varustetuissa laitteissa.

Kosmetiikan jälkeen hiusvärit ja muut?

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon kampaamotuotteiden turvallisuudesta. Esimerkiksi hiusvärit sisältävät usein herkistäviä ainesosia, jotka voivat aiheuttaa kuluttajille vakavankin terveysriskin.

Kosmetiikka, saippua, deodorantti ja kaikki voivat nekin sisältää superherkistäjiä ja jopa erittäin haitallisia aineita, kuten triklosaania, joka on potentiaalinen hormonihäiritsijä, jonka on todettu tutkimuksissa häiritsevän kalojen normaalia käyttäytymistä.

Voisiko Cosmethicsin sovellus siis auttaa kuluttajia välttämään myös muiden tuotteiden kuin kosmetiikan sisältämiä ei-toivottuja aineita? Rantasen mukaan yritys ei ole sulkenut pois mitään tuoteryhmiä, vaan uusia aluevaltauksia voivat olla esimerkiksi elintarvikkeet ja vaatteet.

Kierrätyspakkaus verkkokaupoille

Toinen suomalaisfinalisti oli jätteettömän kuljetuspakkauksen kehittänyt Repack.

Heidän pakkausratkaisunsa on idealtaan hyvin yksinkertainen: asioidessaan verkkokaupassa asiakas valitsee toimitusvaihtoehdoksi Repackin noin viiden euron lisähintaan. Saatuaan tilaamansa tuotteen, asiakas taittelee pakkauksen ja palauttaa sen mihin tahansa postilaatikkoon Euroopan alueella.

Verkkokaupan vastaanottaessa palautuneen pakkauksen, asiakas palkitaan noin kymmenen euron lahjakortilla, joka kelpaa kaikissa Repackia käyttävissä verkkokaupoissa.

Yrityksen mukaan sen käyttämä postipalautusjärjestelmä vähentää hiilidioksidipäästöjä jopa 75 prosenttia verrattuna kertakäyttöisen pakkauksen kierrättämiseen ja uudelleenvalmistamiseen.

Repackin toimitusjohtaja Jonne Hellgren kertoi kilpailun olleen erittäin kova. Semifinaaleihin valittiin 20 yritystä, joista monet olivat hänen mukaansa erittäin vahvoja.

Tapahtuman jälkeen yritys on hänen mukaansa saanut useita yhteydenottoja muun muassa sijoittajilta ja potentiaalisilta yhteistyökumppaneilta, kuten verkkokaupoilta.

"Tavoitteena on seuraavaksi hankkia asiakkaiksi kansainvälisiä brändejä ja etsiä uusia pakkaussegmenttejä", selitti Hellgren.

"Esimerkiksi vaatteiden ja tuotteiden rinnalle on nyt tulossa uutena elektroniikkatuotteiden pakkaaminen, jota testataan parhaillaan Samsungin ja Postin kanssa."

Marja Saarikko kirjoitti alkuperäisen jutun. Jari Mäkinen on myös testannut sovellusta sekä toimittanut tekstiä.

Vuosi sitten avaruuteen laukaistu ESAn Gaia-teleskoopi on laite, joka kartoittaa taivasta huiman tarkasti. Tarkoituksena on muun muassa koota Linnunradasta ainutlaatuinen kolmiulotteinen kartta, mutta lisäksi Gaia havaitsee paljon muuta, kuten muita tähtiä kiertäviä planeettoja , ruskeita kääpiöitä, oman galaksimme ulkopuolella olevia kohteita sekä lähellä, aurinkokunnassa olevia pienkappaleita.

Gaian työtä ja sen havaintomaailmaa voi seurata kätevästi älypuhelimille tehdyllä sovelluksella. Barcelonan yliopiston tekemä sovellusohjelma näyttää paitsi kauniita kuvia ja interaktiivisia diagrammeja, niin myös kertoo Gaiasta, sen matkasta havaintopaikalleen ja siitä miten sen tekee työtään.

Sovellus kertoo myös ajantasaista tietoa siitä mitä Gaia on tekemässä ja kuinka paljon tietoa se on kerännyt. Myös kaikki uudet löydöt tulevat näkyviin puhelimeesi.

Sovellus katsoo lisäksi menneeseen: se kertoo Hipparcos-satelliitista, Gaian edeltäjästä, joka keräsi havaintoja 120 000 tähdestä ja muusta taivaalla olevasta kohteesta. Näistä on koottu suuri, tähtitieteilijöiden aktiivisesti käyttämä taivaan kartasto. Gaian havainnoista tullaan tekemään uusi, moninkertaisesti parempi ja laajempi kartasto, jonka ensimmäinen osa on tarkoitus julkistaa kesällä 2016.

Gaia havaitsee arvion mukaan viisi vuotta kestämään suunnitellun havaintorupeamansa aikana noin miljardia kohdetta – tämä vastaa noin petatavua tietoa (miljoona gigatavua). Tiedot käy läpi Gaian eri maissa ja eri tutkimuslaitoksissa oleva tietojenkäsittely ja -analyysiyhteistö, johon kuuluu myös Helsingin yliopiston tähtitieteilijäryhmä. Suomalaisten vastuualueena ovat havainnoista löytyvät aurinkokunnan pienkappaleet, eli uudet asteroidit ja komeetat.

Toistaiseksi ilmainen Gaia-app on saatavissa vain iOS- ja Android-käyttöjärjestelmille. Lähiaikoina sovellukseen ollaan vielä lisäämässä materiaalia. Sovelluksen tekemisen rahoittivat yhdessä Espanjan tieteellistekninen säätiö sekä Espanjan talous- ja kilpailukykyministeriö. Niinpä englannin lisäksi sovelluksen kielet ovat espanja ja katalaani.

Gaia-app on ladattavissa iTunesista ja Google Playsta.

Jäätä ja hajavaloa

Gaia laukaistiin avaruuteen tasan vuosi sitten, 19. joulukuuta 2013, ja se aloitti tieteellisen työnsä 25. heinäkuuta, eli hieman myöhemmin kuin oli tarkoitus. Syynä viivästymiseen oli satelliitin sisällä ollut vesihöyry; normaalisti kaikissa avaruuslaitteissa on sisällä ilmaa, joka laukaisun aikana ja avaruudessa pihisee siitä ulos tätä varten tehtyjä tiehyeitä pitkin. Tähtitieteellisissä havaintolaitteissa, joissa on herkkää optiikkaa, tähän on kiinnitetty erityistä huomiota, koska ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy jääksi muun muassa peileihin. Siksi Gaiankin peileissä on sähkövastukset, joilla niitä voidaan lämmittää ja siten jäästä voidaan päästä vähitellen eroon.

Gaiassa vesihöyryä oli jostain syystä enemmän kuin oletettiin, joten vesihöyryn härmistyminen jääksi peilien päälle oli ongelma. Tämä saatiin hallintaan ajan myötä ja erityisillä kikoilla, joilla satelliitin sisälle jäänyttä ylimääräistä ilmaa puolipakotettiin ulos avaruuteen.

Lisäksi Gaialla oli – ja on edelleen – toinen ongelma: sen optiikkaan pääsee ylimääräistä valoa. Valoa ei tule paljon, ja sen määrä vaihtelee Gaian asennosta ja Auringon suunnasta riippuen.

Hajavalo ei haittaa havaintojen määrää, mutta vaikuttaa sen tekemien havaintojen laatuun. Kirkkaiden kohteiden tutkimista hajavalo ei haittaa paljoakaan, mutta himmeämpien tähtien kohdalla ero on merkittävä. Eniten tästä kärsivät spektrometriset havainnot, joiden avulla määritetään tähtien liikkumisnopeutta. Mikäli Gaia pystyy jatkamaan havaintojaan suunniteltua pitempään, saadaan silloin enemmän havaintoja erilaisissa hajavalotilanteissa, ja siten tulokset ovat parempia.

Joka tapauksessa Gaian mittaukset ovat nytkin paljon aiempia parempia, joten vaikka Gaia-lentoon osallistuvat tähtitieteilijät ovat hieman pettyneitä, saavat he käsiinsä päivittäin ainutlaatuista havaintomateriaalia.