Suorana labrasta tuo tällä viikolla Tuula Jyskeen ja puubiomassaa

Ma, 12/11/2017 - 10:17 By Jari Mäkinen
Suorana labrasta: Tuula Jyske

Tällä viikolla @suoranalabrasta lähtee metsään – ainakin aiheellisesti, sillä twiittaaja Tuula Jykse (@TJyske) on puumassasta lisarvoa tiristävän InnoTrea-hankkeen vastuututkijana.

Tuula Jyske toimii erikoistutkijana ja tiimiesimiehenä Luonnonvarakeskuksessa.

Hänen pääasiallinen työnsä pyörii tällä haavaa Suomen Akatemian rahoittamassa kärkihankkeessa "Puubiomassan arvoyhdisteet uusiksi tuotteiksi: innovatiiviset menetelmät yhdisteiden käyttöominaisuuksien parantamiseksi".

"Hankkeen nimi on InnoTrea ja sen tavoitteena on lisätä metsätähteiden ja metsäteollisuuden sivuvirtojen ekologisesti ja taloudellisesti kestävää käyttöä bioaktiivisten yhdisteiden raaka-ainelähteenä, kohti korkean jalostusarvon uusia tuotteita", selittää Tuula.

"Projektissa innovoidaan ja testataan erilaisia menetelmiä, joilla voidaan parantaa puubiomassasta saatavien arvoyhdisteiden ominaisuuksia paremmin tuotteisiin ja tuotekehittelyyn sopiviksi. Tutkimuksen hyödyntäminen tapahtuu tiiviissä yhteistyössä Lapin alueen yritysverkoston kanssa."

Koulutukseltaan Tuula on ympäristö- ja puutieteilijä, ja hänen tutkimusaiheitansa ovat laajemmin puubiomassan rakenteelliset ja kemialliset ominaisuudet, niiden muodostuminen osana puiden kasvuprosesseja, ja biomassojen potentiaali erilaisissa lopputuotteissa.

Viime vuodet hän on tutkinut havupuiden, lähinnä kuusen, kuorta, ja sieltä saatavia bioaktiivisia yhdisteitä, uuteaineita. 

Tviiteissä siis mennään varmaankin metsään – ainakin aineen suhteen!

Alla Tuulan viestit tältä viikolta, ja tavalliseen tapaan ne muuttuvat viikon päätyttyä Storify-tarinaksi.

Isot emot ovat tärkeitä

Ti, 02/07/2017 - 12:54 By Jari Mäkinen
Naarasahven.

Iso emo tuottaa todennäköisemmin parempia jälkeläisiä, ainakin kun kyse on suomalaisista petokaloista.

Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteisen Kestävän kalastuksen periaatteet -hankkeen eräs lopputulos on yllättävä: ahvenen, hauen ja kuhan jälkeläisten laatu paranee emokalan koon kasvaessa.

Tehokas kalastus muuttaa kalakannan kokorakennetta ja koko vesiekosysteemin toimintaa. Ihminen voi kuitenkin omilla toimillaan vaikuttaa kalanpoikasten ominaisuuksiin, sillä kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen. 

Ahvenella voimakas kalastus heikensi kudettujen mätijyvien laatua, koska isot emot vähenivät ja naaraat tulivat sukukypsiksi aikaisempaa nuorempina ja pienempinä. 

Tämän lisäksi mätimunat olivat pienempiä naaraiden kokoon nähden kuin ennen kalastusta.
 
"Hälyttävää on myös, että kalastus voi aiheuttaa kalakannoissa myös perinnöllisiä muutoksia, jos vain tietyn tyyppiset kalat pääsevät lisääntymään", kertoo professori Hannu Lehtonen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitokselta.

Hauen kohdalla kalastus lisäsi jäljellä olevien haukien saatavilla olevaa ravintomäärää, ja suuret haukiemot tuottivat aikaisempaa painavampia mätimunia. Isojen emojen määrä kuitenkin väheni kalastuksen myötä hauellakin.

"Voimakas alamitalla säädelty kalastus voi hävittää isot emokalat jo neljässä vuodessa", toteaa Lehtonen.

Haukikannan tiheys, biomassa sekä kokorakenne säilyivät paremmin välimittasäätelyllä, jossa kalastettiin vain 40 - 65 -senttisiä haukia.

Tutkimuksen yhtenä johtopäätöksenä on, että kalastuspaineen säätelyllä voidaan vaikuttaa kalakantojen rakenteeseen.

Lehtosen mukaan pelkkä alamittoihin perustuva säätely ei aina ole se kestävin ratkaisu, vaan kalakannan ominaisuudet on myös huomioitava.

Esimerkiksi nopeakasvuisilla kuhakannoilla 50 cm:n alamitta on perusteltu.

Voimakkaassa kalastuspaineessa välimittakaan ei tuo ratkaisua siihen yleiseen ongelmaan, että pienenä kutevat kalat saavat eniten poikasia ja sukukypsyyskoko tämän takia ennen pitkää alenee johtaen kalakantojen heikentyneeseen tuottavuuteen.

Hankkeessa havaittiin, että vesien tummuminen voi muuttaa lajien välisiä kilpailusuhteita. Tumma vesi vaikeuttaa ahventen siirtymistä kalaravintoon ja haittaa saalistusta.

Tästä syystä kalat jäävät keskimääräistä pienikokoisemmiksi. Kirkkaissa vesissä ahvenet ovat aktiivisempia ja tehokkaampia eläinplanktonin syöjiä kuin särki. Näkyvyydeltään heikoissa vesissä ahven sen sijaan häviää särjelle ravintokilpailussa.

Ilmastonmuutos lämmittää ja tummentaa järvivesiä.

Naaraiden herkkyys heikentyneille olosuhteille tai muille häiriöille ympäristössä voi kertautua edelleen kalakantoihin, sillä suuret naaraat tuottavat eniten ja parhaiten selviytyviä poikasia. Naaraat ovat myös koiraita herkempiä ympäristöpaineille kuten veden samenemiselle, lämpötilan nousulle ja kalastukselle.

Kalastuksen kohdistuessa isoihin ahveniin suurikokoiset pohjaeläimet runsastuivat huomattavasti. 

Pieniä ahvenia poistettaessa pohjaeläinyhteisö pysyi sen sijaan melko vakaana. Eläinplanktonyhteisössä tapahtuneet muutokset olivat enemmän riippuvaisia ahventen käyttäytymisestä ja eläinplanktonyhteisön sisäisestä dynamiikasta kuin ahventen määrästä.

"Kalastuksen aiheuttamat muutokset ravintoketjuissa voivatkin olla odottamattomia", summaa Lehtonen.

Artikkeli on Helsingin yliopiston tiedote.

Turkulaistutkimus perehtyy glyfosaatin haittoihin

Ke, 08/31/2016 - 10:45 By Jarmo Korteniemi
Kuva: Chafer Machinery / Flickr

Uudessa suomalaistutkimuksessa selvitetään urakalla glyfosaatin ympäristövaikutuksia sekä sitä kuinka haittoja voidaan vähentää. Tutkimuksia tehdään koealoilla Turun Ruissalossa.

Glyfosaatti on tehokas ja varmatoiminen rikkakasvien torjunta-aine. Sen vaikutuksia ympäristöön ei kuitenkaan tunneta vielä kunnolla.

Glyfosaattia markkinoidaan yleensä ympäristöystävällisenä myrkkynä sen tehokkaan maaperään sitoutumisen sekä nopean biohajoamisen vuoksi. Aineen puoliintumisajaksi lupaillaan tyypillisesti vain muutamia viikkoja. Käytäntö on kuitenkin osoittautunut, että etenkin kylmillä alueilla ja kasveihin sitoutuessaan hajoaminen on hitaampaa.

Aiemmassa suomalaistutkimuksessa glyfosaatilla käsitellyn alueen maaperästä löydettiin ainetta varsin suuria määriä, pyöreästi vuosittaisesti ruiskutettu glyfosaattiannos.

Nyt meneillään oleva tutkimus jatkaa viljelyalueilla, joista puolta on käsitelty glyfosaatilla kolmen vuoden ajan. Tänä vuonna alalla on kasvatettu ruokakasveja. Tarkoitus on selvittää aineen vaikutusta sekä viljelykasveihin, kasvinsyöjäeläimiin, että maaperän mikrobeihinkin. Myös kulkeutumista vesistöihin kartoitetaan. Kasvihuoneissa taas perehdytään siementen ja taimien käyttäytymiseen, kun ne kasvavat glyfosaatille altistetussa maassa.

Tutkimus tehdään Luonnonvarakeskuksen (LUKE), Turun yliopiston sekä Suomen Ympäristökeskuksen (SYKE) yhteistyönä. Otsikkokuva ei ole Ruissalosta eikä liity tähän tutkimukseen, vaikka siinä glyfosaattia pellolle levitetäänkin.

Glyfosaatti löydettiin jo 1950-luvulla. Eräs kuuluisimmista sitä sisältävistä myrkyistä on vuodesta 1974 markkinoilla ollut Roundup. Julkisessa keskustelussa niiden välille vedetäänkin usein yhtäläisyysmerkki, vaikka Roundupissa on muitakin aineita, jotka voivat olla itse glyfosaattia vaarallisempia. Myös Roundupia valmistavan Monsanton huono maine haittaa glyfosaatin hyväksyntää. Lisäepäilyksiä tuovat myös aineelle vastustuskykyiset kasvit, olivat ne sitten seurausta geenimanipuloinnista tai luontaisen resistanssin kehittymisestä.

Toistaiseksi glyfosaattia ei ole pystytty osoittamaan ihmiselle yksiselitteisen haitalliseksi. Tutkimukset sen vaarallisuudesta sikiönkehitykselle ovat kyseenalaisia eikä aineen karsinogeenisuuskaan vaikuta nostavan normaalielämän syöpäriskiä merkittävästi. Toisaalta tutkimuksia on väitetty vahvasti puutteellisiksikin, ja huonoja tuloksia vähätteleviksi. Glyfosaatin myrkyllisyys muille eläimille on todettu hyvin vaihtelevaksi ja vahvasti lajista ja lajiryhmästä riippuvaiseksi.

Rikkakasveille on olemassa monia muitakin torjuntakeinoja: paitsi vaihtoehtoisia kemikaaleja, myös biologinen, mekaaninen ja fysikaalinen torjunta. Täydellistä ratkaisua ei kuitenkaan ole, ja jokaisella keinolla on omat ongelmansa. Monet vaihtoehtoisista kemikaaleista ovat todetusti ja varmasti ihmiselle ja ympäristölle myrkyllisiä.

Suomalaistutkijoiden mukaan kaikkein paras tulos saavutetaan, kun erilaiset torjuntakeinot yhdistetään monipuoliseen viljelykiertoon.

Viljelykierrossa yhdellä alueella viljeltävä kasvilaji vaihdetaan vuosittain. Menetelmällä vähennetään niin kasvitautien, rikkakasvien kuin tuholaistenkin pesiytymistä alueelle. "Väärät eliöt" pysyvät kurissa, kun maaperä muuttuu ja loisten isäntäkasvia ei olekaan perättäisinä vuosina saatavilla.

Suomen maatalouden käyttämistä kasvinsuojeluaineista glyfosaattia on noin puolet. Aineen käyttöä suositellaan vain ammattilaisille, eikä sitä tule käyttää lähellä vesistöjä.

Artikkeli perustuu suurelta osin Luonnonvarakeskuksen tiedotteeseen.

Päivitys klo 19: Lisätty julkisessa keskustelussa esitettyä kritiikkiä glyfosaatin käytöstä.

Otsikkokuva: Chafer Machinery / Flickr

Ilmianna kalasaaliisi viranomaisille!

Ma, 06/27/2016 - 16:17 By Toimitus

Luonnonvarakeskus lähestyy meitä pyytämämällä tietoja kala- ja rapuhavainnoista uudistetussa verkkopalvelussa. Tavoitteena on saada tietoa kaikista Suomessa esiintyvistä kalalajeista. Ilmoitetut havainnot esitetään palvelun karttanäkymässä.

Kalahavainnot voi ilmoittaa kaikille avoimessa kalahavainnot.fi-verkkopalvelussa. Havainnosta toivotaan myös valokuvaa, jotta laji voidaan varmistaa. Kaikki varmistetut havainnot lisätään karttanäkymään, jolloin kuka tahansa voi katsella kalojen esiintymisalueita. Lisäksi palvelussa on tietoa Suomessa havaituista kalalajeista.

Palvelussa kerätään tietoa kaikista Suomen vesistöissä esiintyvistä kala- ja rapulajeista. Erityisesti havaintoja kaivataan uhanalaisista kaloista ja puutteellisesti tunnetuista lajeista, kuten piikkikampelasta, nokkakalasta ja isosimpusta sekä vieraslajeista, kuten täpläravusta, hopearuutanasta, mustatäplätokosta ja piikkimonnista.

Kaikki havainnot ovat arvokkaita, ja ne auttavat selkiyttämään kuvaa lajien levinneisyydestä ja runsaudesta sekä niiden mahdollisista muutoksista. Luken verkkopalvelusta saatavia tietoja käytetään tulevissa uhanalaisuusarvioinneissa, EU:n luontodirektiiviraportoinnissa, luontoselvityksissä, merialuesuunnittelussa sekä alueellisten hoito- ja suojelusuunnitelmien laatimisessa.

Palvelua uudistetaan yhä, ja sen ulkoasua ja käytettävyyttä parannetaan. Jatkossa palvelu on käytettävissä myös mobiililaitteilla.

Kun siis saat kalan, etenkin hieman erikoisemman, niin ilmoita siitä kalahavainnot.fi -palveluun!

Juttu on käytännössä sellaisenaan julkaistu Luonnonvarakeskuksen tiedote. Kuva: Wikipedia / SeppVei

Yllättävä tieto: Suomen metsät ovat luultua nuorempia

Pe, 11/27/2015 - 12:40 By Toimitus

Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen metsät ovat selvästi nuorempia kuin on yleisesti arvioitu. Virhearvion syynä on puiden alkuvaiheen kasvuun kuluneen ajan kuvaaminen vanhojen aineistojen pohjalta. 

Vanhassa tutkimusaineistossa puiden alkuvaiheen kehitykseen kulunut aika eli ikälisäys on yliarvioitu.

“Käytössä oleva ikälisäys perustuu Yrjö Ilvessalon 1920–1940-lukujen tutkimuksiin, ja niiden pohjalta tehty ikälisäystaulukko pohjautuu suurelta osin luontaisesti uudistettuihin harsintarakenteisiin metsiin”, kertoo tutkija Jouni Siipilehto tutkimuksen tehneestä Luonnonvarakeskuksesta.

​Tutkimuksen perusteella kehitetty uusi talousmetsien ikälisäysmalli pohjautuu 1970─80-luvuilla perustettuihin kokeisiin. Niiden puusto on syntynyt luontaisen uudistamisen ja metsänviljelyn avulla.

GrafiikkaMetsikön todellisen iän arviossa nyt käytettävä ikälisäys ja uusi talousmetsien ikälisäys riippuu ns. lämpösummasta, joka puolestaan riippuu maantieteellisestä sijainnista. Oikealla olevassa näiden eroa osoittavassa kuvaajassa lämpösumma 1350 °Cvrk vastaa Hangon ja 750 °Cvrk Sodankylän leveyspiirejä; pohjoisessa metsät ovat siis "enemmän nuorempia" kuin on oletettu.

“Uuden mallin ennustama ikälisäys on vanhaa ikälisäystä pienempi koko Suomessa siten, että Etelä-Suomessa ero on vain vuodesta muutamaan vuoteen, mutta Lapin metsät ovat jopa yli kymmenen vuotta nuorempia”.

Uuden mallin kehittämisen taustalla on talousmetsien taimikoiden kasvun nopeutuminen viimeisten vuosikymmenien aikana muun muassa metsänuudistamisen menetelmien kehittymisen myötä.

Kuva: Puiden ikä määritetään rinnankorkeudelta (1,3 m) ontolla puuporalla kairatusta vuosilustonäytteestä (siis vuosirenkaista), johon lisätään rinnankorkeuden saavuttamiseen kuluva aika eli ikälisäys. Ikälisäys on siis arvio puiden alkuvaiheen kasvuun kuluneesta ajasta.

Uusi ikälisäysmalli soveltuu hoidettuihin talousmetsiin

Suurin osa suomalaisista metsistä on hoidettuja talousmetsiä, joissa uusi ikälisäysmalli tulisi ottaa yleisesti käyttöön.

“Talousmetsien ikälisäysmallin ulkopuolelle tulee rajata eri-ikäisrakenteiset metsät ja vanhat luonnontilaiset metsät esimerkiksi kansallispuistoissa, joissa metsän uudistuminen valtapuuston alle on edelleen hidasta”, kertoo Siipilehto.

Talousmetsien ikälisäykset on julkaistu taulukkoina ja regressiomallina Metsätieteen aikakauskirjassa 2/2015.

Artikkeli perustuu Luonnovarakeskuksen lähettämään tiedotteeseen.
Otsikkokuva: Flickr/Janne (CC)

Venäläiset karhu-urokset vyöryvät Suomeen

To, 07/09/2015 - 13:33 By Toimitus

Päivän kuvaKyseessä ovat karhut, tarkalleen ottaen nuoret venäläiset vaellusikäiset uroskarhut. 

Tuoreen tutkimuksen mukaan Venäjältä muuttavat karhut ovat vaikuttaneet Suomen karhusaaliiseen, koska karhuja tulee Suomeen Venäjältä.

Luonnonvarakeskus kertoo tiedotteessaan Proceedings of Royal Society of Londonissa julkaistusta tutkimuksesta, missä verrattiin Suomen ja Ruotsin karhusaalista.

Yksivuotiaita uros- ja naaraskarhuja on Ruotsin karhusaaliissa suurin piirtein yhtä paljon, mutta Suomessa yksivuotiaita uroksia on saaliissa selvästi enemmän (63 prosenttia). Ero kasvaa edelleen, kun verrataan saaliiksi jääneitä kaksivuotiaita karhuja. Ruotsissa kaksivuotiaita uroksia oli saaliissa hieman alle puolet, mutta Suomessa peräti yli 70 prosenttia. Ero selittyy Venäjältä Suomeen muuttavilla karhuilla. Kaksivuotiaana uroskarhujen vaellustaipumus on jo kehittynyt voimakkaaksi. Kolme- ja nelivuotiaiden uroskarhujen saalismäärissä erot maiden välillä eivät enää ole yhtä suuret.

Läntisellä poronhoitoalueella nuoria uroksia (1–4 v.) oli peräti 82 prosenttia saaliista. Tämä johtuu siitä, että alueella liikkuvat sekä lännestä että idästä tulleet urokset. Itäisellä poronhoitoalueella nuoria uroksia jäi saaliiksi selvästi vähemmän.

"Tulokset osoittavat, että viime vuosina Venäjältä on muuttanut Suomeen huomattava määrä karhuja", kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta. 

"Venäjältä tulleet karhut ovat myös lisänneet nopeasti karhukannan geneettistä monimuotoisuutta erityisesti poronhoitoalueen eteläpuolella."

Venäjällä elää yli 80 prosenttia koko maapallon kaikista ruskeakarhuista. Venäjän Karjalan karhukannan kooksi on arvioitu noin 3 000 karhua. Ne elävät alueella, joka on noin kolmannes Suomen pinta-alasta. Suomessa on noin 1 500 karhua.

Evidence of rapid change in genetic structure and diversity during range expansion in a recovering large terrestrial carnivore -tutkimus perustuu metsästäjiltä saaduista saalisnäytteistä tehtyihin DNA-analyyseihin. DNA-analyyseille on tarvetta erityisesti pohjoisessa, jossa saalistilastot osoittavat kannan olevan urospainotteinen. Analyyseista on apua myös karhukannan arvioinnissa. Karhukanta-arvion perustana ovat pentuehavainnot, mutta pohjoisessa suurpetoyhdyshenkilöverkosto on harva.

Kuva: Ilpo Kojola / Luonnonvarakeskus

Enemmän irti koivusta!

Pe, 03/13/2015 - 11:16 By Toimitus
Kuva: Flickr / Sami_Köykkä (CC)

Luonnonvarakeskuksen tutkija Petri Kilpeläinen kehitti väitöstyössään ympäristöystävällisen menetelmän ksylaanin uuttamiseksi koivun sahanpurusta. Ympäristöystävällisyys perustuu siihen, että liuotus tehdään kuuman veden avulla.

Kehitystyö on merkittävä muun muassa biojalostamoille, joissa tarvitaan tehokkaita ja ympäristöystävällisiä menetelmiä teollisuuden käyttämien yhdisteiden erottamiseen biomassoista. Yksi tällainen teollisuuden tarvitsema yhdiste on koivun ksylaani.

"Ksylaani on hemiselluloosayhdiste, ja hemiselluloosaa on ehdotettu käytettäväksi esimerkiksi elintarvikkeiden pakkauksissa, joissa tarvitaan happea läpäisemättömiä kalvoja ja pintoja", Kilpeläinen sanoo.

Ksylaanista valmistetaan myös ksylitolia eli koivusokeria. Sitä käytetään hampaiden reikiintymistä estävänä makeutusaineena.

Uuttomenetelmä perustuu korkeaan veden lämpötilaan

Kun veden lämpötila kohoaa, sen liuotusominaisuudet muuttuvat, ja puusta saadaan irrotettua enemmän yhdisteitä. Paineistetun kuumavesiuuton aikana puusta irtoaa myös orgaanisia happoja muun muassa etikkahappoa.

"Tämä johtaa puuta hajottavien reaktioiden nopeutumiseen ja sen ansiosta puusta saadaan irrotettua enemmän ksylaania", Kilpeläinen kertoo.

Paineistettu kuuma vesi tunkeutuu puuainekseen ja pilkkoo sekä liuottaa hemiselluloosan, joka kerätään talteen uuton aikana. Vesiliukoista hemiselluloosaa voidaan muokata pelkässä vedessä, eikä sen käsittelyyn tarvita orgaanisia liuottimia tai happoja ja emäksiä.

Åbo akademiin puu- ja paperikemian laboratorioon tehdyssä väitöstyössä ksylaanin uuttaminen onnistui laboratorio-olosuhteiden lisäksi isommassa pilottikokeessa. Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan hyödyntää, kun menetelmää laajennetaan teollisuuden tarpeisiin.

Enemmän hyötyä sahanpurusta

Sahanpurusta on aikaisemmin valmistettu sellua, mutta nykyään se on vähäistä. Yleensä puru poltetaan sahoilla pääasiassa energian lähteenä.

"Sahanpurusta saatavaa hemiselluloosaa kannattaisi hyödyntää teollisuudessa", jatkaa Kilpeläinen. 

"Näin siitä saataisiin suurempi hyöty kuin energiakäytössä. Hemiselluloosan polttoarvo ei ole kovin hyvä, joten tämänkin vuoksi olisi tarpeen, että hemiselluloosa voitaisiin uuttaa pois sahanpurusta".

Juttu on käytännössä suoraan kopioituna Luonnnonvarakeskuksen tiedote.
Otsikkokuva: Flickr / Sami Köykkä (CC-lisenssillä)

Vähemmän vehnää – piukat pulla-ajat tulossa?

Ma, 01/12/2015 - 13:22 By Toimitus

Luonnonvarakeskus lähestyy meitä huolestuttavalla uutisella: maailman vehnäsato vähenee tulevaisuudessa kuusi prosenttia jokaista maapallon keskilämpötilan kohonnutta astetta kohti.

Jos ilmaston lämpenemiseen ei sopeuduta ajoissa, yhden asteen nousu pienentää vehnäsatoja 42 miljoonaa tonnia. Tämä vastaa neljännestä maailman nykyisestä vehnän kaupasta.  Seurauksena venhän hinta nousee ja saattaa saada aikaan pulaa maailmanlaajuisesti. Suomalaisten pullansyöntiin tämä tuskin vaikuttaa, mutta koska maailmanlaajuisesti vehnällä on tärkeä asema ravitsemisessa, on satonäkymien heikentyminen huono uutinen.

Syynä tähänkin on ilmaston muuttuminen. Mikäli sopeutustoimiin ei ryhdytä, maailman kokonaisvehnäntuotannon odotetaan vähenevän keskimäärin kuusi prosenttia jokaista nousevaa lämpöastetta kohti. Maailmanlaajuisesti ilmaston lämpeneminen yhdellä asteella johtaa 42 miljoonan tonnin vehnäsadon vähennykseen. 

Tulos selviää kansainvälisen tutkimuskonsortion tekemästä tutkimuksesta, jossa Luonnonvarakeskus on vahvasti mukana. Tulokset julkaistiin tieteellisessä Nature Climate Change -lehdessä joulukuussa.

Menetyksiä ympäri maailman

Viljasatojen ennustetaan vähenevän suurimmassa osassa maailmaa lämpötilan nousun vuoksi. Suhteutettuna 701 miljoonan tonnin vehnäntuotantoon (2012) tämä tarkoittaa 42 miljoonan tonnin vähennystä jokaista kohonnutta lämpöastetta kohti. 

"Tämä vähennys tarkoittaa siis neljännestä maailmanlaajuisesta vehnän kaupasta, joka ylsi 147 miljoonaan tonniin vuonna 2013", kertoo Luonnonvarakeskuksen professori Reimund Rötter. "Lisäksi vehnäsadot tulevat todennäköisesti vähenemään enemmän kuin aiemmin on ajateltu, ja vähennyksiä on odotettavissa arvioitua aiemmin, jopa pienen lämpötilannousun jälkeen". 

"Kun tehdään päätöksiä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisesta, on siis ensisijaisen tärkeää ymmärtää, miten eri ilmastotekijät vaikuttavat yhtäältä toisiinsa ja toisaalta ruoantuotantoon". 

Vaihtelu heikentää viljan tarjonnan tasapainoa

Tutkijat testasivat 30 erilaista vehnän satomallia ja vertasivat niitä kenttäkokeisiin, joissa kasvukauden keskilämpötila vaihteli 15–26 °C välillä. Lämpötilan vaikutus sadon vähenemiseen vaihteli laajasti kenttäkokeiden olosuhteiden mukaan. Lisäksi vuosittainen vaihtelu kasvoi joillakin paikoilla; satovähennys oli suurempi lämpiminä vuosina ja pienempi viileämpinä vuosina. 

"Lisääntynyt satovaihtelu on taloudellisesti kriittinen tekijä, sillä se voi heikentää alueellista ja maailmanlaajuista vehnän tarjonnan tasapainoa sekä ruokaturvaa, mikä puolestaan vahvistaa markkinoiden hintavaihtelua, kuten viime vuosina on nähty", jatkaa Reimund Rötter.

Tuoreessa raportissaan Kansainvälinen ilmastopaneeli (IPCC) tuo esiin, että maailman keskilämpötila voi nousta jopa 5 °C tämän vuosisadan loppuun mennessä.

"Ajoissa aloitettu ja riittävä sopeutuminen, kuten paremmin lämpöä sietävien vehnän lajikkeiden viljely voi vähentää huomattavasti ilmastonmuutoksen aiheuttamia riskejä". 

Ainutlaatuinen ja alueellisesti laaja tutkimus

Reimund Rötterin lisäksi Luonnonvarakeskuksen agroekosysteemimallintajat Fulu Tao ja Taru Palosuo osallistuivat yhteistutkimukseen Columbian yliopiston, NASAn ja Floridan yliopiston koordinoiman AgMip-projektin (The Agricultural Model Intercomparison and Improvement Project) kautta. 

Suomalaisten lisäksi maailmanlaajuiseen tutkimukseen osallistui tutkijoita Saksasta, Ranskasta, Tanskasta, Hollannista, Espanjasta, Yhdistyneistä Kuningaskunnista, Kolumbiasta, Meksikosta, Intiasta, Kiinasta, Australiasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. 

Ainutlaatuisessa tutkimusjärjestelyssä tutkijat vertasivat vehnän kasvua simuloivien mallien tuloksia kokeellisiin tuloksiin, joissa oli mukana niin keinolämmityskokeita kuin kenttäkokeita useilla kasvupaikoilla. Tutkimuksen tulokset esitellään artikkelissa “Rising temperatures reduce global wheat production”, S. Asseng et al., Nature Climate Change, julkaistu verkossa 22. joulukuuta 2014.

Paraikaa on meneillään myös samaan tutkimukseen liittyvä, mutta yksityiskohtaisempi Euroopan laajuinen tutkimus vehnän ja muiden viljojen sopeutumismahdollisuuksista. Työtä vetää MACSUR-tietokeskittymä (Modelling European agriculture with climate change for food security).

Artikkelin DOI: 10.1038/NCLIMATE2470.

Juttu perustuu lähes suoraan Luonnovarakeskuksen lähettämään tiedotteeseen.

Otsikkokuva: flickr / Olli Sulopuisto (suora linkki kuvaan www.flickr.com/photos/ollisulopuisto/2168561794)


Jos ihmettelette Luonnonvarakeskusta (eli Lukea), niin se on 1.1.2015 toimintansa aloittanut maa- ja metsätalousministeriön alainen tutkimuslaitos, joka muodostettiin yhdistämällä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT, Metsäntutkimuslaitos Metla, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken tilastotuotanto. Luke on VTT:n jälkeen Suomen toiseksi suurin tutkimuslaitos.