Joukossa turvallisuus tiivistyy – paitsi kirahveilla

Ti, 05/22/2018 - 11:46 By Markus Hotakainen

Yleisen käsityksen mukaan eläinten muodostamien ryhmien koko kasvaa, jos petoeläimet uhkaavat niitä. Suuremmissa laumoissa saaliiksi joutumisen riski on pienempi ja silmäpareja on enemmän tarkkailemassa mahdollisia saalistajia. Kirahvit eivät tästä käsityksestä piittaa.

Bristolin yliopiston tutkijat ovat selvittäneet Zoe Mullerin johdolla, että kirahvilaumojen kokoon ei vaikuta petoeläinten runsaus tai ylipäätään niiden muodostama uhka.

"Se oli yllätys ja osoittaa, kuinka vähän tiedämme kirahvien käyttäytymisen peruspiirteistäkin", Muller kommentoi.

Tutkimuksessa selvitettiin, miten kirahvien ryhmäytymiseen vaikuttivat erilaiset tekijät, kuten petoeläimet, elinympäristö ja yksilöiden käyttäytyminen.

Elinympäristöllä todettiin olevan jonkin verran vaikutusta, mutta keskeinen tekijä lauman koon määräytymisessä on aikuisten naaraiden käyttäytyminen: ne muodostavat pienempiä ryhmiä, kun niillä on vasoja huollettavanaan.

Aiemmin arveltiin, että naaraskirahvit kerääntyvät suuriin laumoihin huolehtiakseen yhteisvastuullisesti jälkikasvustaan. Tuore tutkimus osoittaa, että tilanne on todellisuudessa täsmälleen päinvastainen.

Kirahvi on vastikään määritelty vaarantuneeksi lajiksi, sillä niiden määrä on vähentynyt 40 prosentilla viimeisten kolmen vuosikymmenen kuluessa. Tällä hetkellä kirahveja arvioidaan olevan alle 98 000.

Tilanne voi kuitenkin olla vieläkin huolestuttavampi, sillä jotkut kirahvilajit saattavat olla aiemmin arveltua suuremmassa vaarassa kuolla sukupuuttoon.

"Kirahvien määrä vähenee joka puolella Afrikkaa ja tutkimuksemme kertoo, kuinka väärinymmärretty laji se on. Voimme säilyttää kirahvipopulaatiot tehokkaasti ainoastaan, jos ymmärrämme kunnolla niiden käyttäytymistä ja ekologiaa. Siinä olemme pääsemässä vasta alkuun", Muller arvioi.

Vallitseva harhaluulo on, että kirahveja on "kaikkialla" Afrikassa, vaikka viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että niiden populaatiot ovat hajallaan ja nopeasti hupenemassa.

Mullerin johtama tutkimus keskittyi itäisen Afrikan kirahveihin, mutta jatkossa on tarkoitus selvittää niiden käyttäytymistä myös maanosan muilla alueilla. Tulosten toivotaan antavan viitteitä siitä, miten kirahvien suojelua pitäisi edistää.

Tutkimuksesta kerrottiin Bristolin yliopiston uutissivuilla ja se on julkaistu Journal of Zoology -tiedelehdessä (maksullinen)

Kuva: Zoe Muller, University of Bristol 

Ei aprillipila, vaan termittejä

Pe, 04/01/2016 - 13:14 By Jari Mäkinen

Viime päivinä on netissä kiertänyt jälleen kuva kummallisista Afrikassa olevista renkaista maassa. Kyse ei ole vitsistä, ei myöskään UFOista tai muusta vastaavasta, vaan aivan luonnollisesta asiasta. Tylsää, kun totuus on jälleen tarua ihmeellisempi!

Päivän kuvaEteläisessä Afrikassa, ennen kaikkea Namibiassa, on runsaasti kuvassa näkyviä läikkiä ruohomaassa. Hämmästyttävän pyöreät läikät ovat halkaisijaltaan 2-15 metriä ja niitä on kutsuttu "keijukaisrinkuloiksi", koska niiden synnystä ei ole ollut selvyyttä. Jopa ufoja ja erilaisia yliluonnollisia asioita on esitetty läikkien synnyttäjiksi.

Nyt kuitenkin Hampurin yliopiston tutkija Norbert Jürgens on esittänyt niille ensimmäisen kunnollisen - ja luonnollisen - selityksen tuoreessa Science-lehdessä julkaistussa artikkelissaan The Biological Underpinnings of Namib Desert Fairy Circles.

Jürgensin mukaan Psammotermes allocerus -lajin termiitit vievät mukanaan ruohoa ja muuta lyhytikäistä kasvillisuutta alueilta, jolloin jäljelle jää läikkiä, joihin vesi kerääntyy nopeasti. Läikkien muoto on jotakuinkin pyöreä alun perin, mutta vesi korostaa muotoa. Vesi puolestaan kerää helposti lisää kasvillisuutta, mikä houkuttelee termiittejä.

Läikät säilyvät pitkien kuivuusjaksojen ansiosta vuosikymmeniä maastossa.

Kuva on Wikipediasta.

Miksi seepralla on raidat?

Ma, 02/02/2015 - 13:32 By Markus Hotakainen
Kuva: Brenda Larison/UCLA

Tätä kysymystä on pohdittu pitkään ja hartaasti, mutta nyt tutkijat ovat löytäneet todennäköisen vastauksen. Brenda Larisonin (UCLA, University of California, Los Angeles) johtama ryhmä on päätynyt siihen, että raidoitus liittyy seeprojen elinoloihin ja niiden ruumiinlämmön säätelyyn.

Tutkimustulosten tulkinnassa mennään niin pitkälle, että seepran elinalueen keskilämpötilasta voidaan päätellä raidoituksen määrä ja voimakkuus. Helpointa on tietenkin katsoa, millainen raidoitus seeproilla eri alueilla on, mutta tutkijat ovat löytäneet myös vahvan yhteyden näiden kahden tekijän väliltä.

Itse asiassa yhteyksiä on useampiakin. Tutkimusryhmässä mukana olleen Thomas Smithin (UCLA) mukaan aiemmissa tarkasteluissa on keskitytty etsimään yhtä ainoaa tekijää, joka vaikuttaisi seeprojen raidoitukseen, mutta kyse on paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä.

Seepran raidoitus vaihtelee yksilöstä toiseen samaan tapaan kuin sormenjäljet ihmisillä, mutta lisäksi se kertoo olosuhteista alueilla, joilla eri seepralajit ja niiden alalajit asustavat. Tutkimuksessa tarkasteltiin seeproja Etelä-Afrikassa, Keniassa, Tansaniassa, Ugandassa ja Zimbabwessa.

Larisonin ryhmän tutkimuksessa keskityttiin aroseepraan, joka on seepralajeista yleisin. Sillä on hyvin vaihteleva raidoitus. Joillakin elinalueilla raidat ovat leveitä ja voimakkaita, toisilla seuduilla niitä on vähemmän ja ne ovat kapeampia, ja esimerkiksi jaloissa ei ole raidoitusta välttämättä lainkaan.

Karttaan on merkitty aroseepran eri variaatioiden elinalueet Afrikassa. Vasemmalla on takajalkojen raidoituksen voimakkuus (punainen = leveät raidat, tummansininen = kapeat raidat) ja oikealla raidoituksen yleinen luonne (punainen = voimakas raidoitus, tummansininen = vähäinen raidoitus).

 

Seeprat eriytyivät hevosista yli kaksi miljoonaa vuotta sitten. Tähän saakka raitojen kehittymiselle on tarjottu pääasiassa neljää selitystä: ne hämäävät saalistajia, suojelevat sairauksia kantavien hyönteisten pistoilta ja puremilta, luovat yhteenkuuluvuutta laumoissa tai liittyvät ruumiinlämmön säätelyyn. Nyt näyttää siltä, että viimeinen selitys on se oikea.

Tutkimuksessa oli mukana kaikkiaan 16 elinaluetta Afrikassa ja tarkastelun kohteena oli lähes 30 ympäristötekijää, joista lämpötila osoittautui seeprojen raidoituksen kannalta vaikutukseltaan kaikkein vahvimmaksi. Lämpimämmillä seuduilla raidoitus on voimakas, kun taas alueilla, joilla erityisesti talvet ovat viileitä, se on vaisumpi. Tutkijat päättelivät, että raidat ja niiden muodostama kuviointi liittyvät keskeisesti seeprojen ruumiinlämmön säätelyyn.

Toisessa tutkimuksessa on saatu viitteitä myös raidoituksen kvantitatiivisesta eli määrällisestä vaikutuksesta seeprojen ruumiinlämpöön. Princetonin yliopiston tutkijoiden Daniel Rubinsteinin ja Damaris Iriondon selvityksen mukaan vahvasti raidoitetun seepran ruumiinlämpö on noin kolme astetta alhaisempi kuin samoilla seuduilla asuvien eläinten – esimerkiksi antilooppien – joilla raidoitusta ei ole. Toki asiaan vaikuttavat myös muut eläinlajien väliset erot.

Tutkimuksesta kerrottiin UCLA:n uutissivuilla ja se on ilmestynyt Royal Societyn Open Science -sivustolla.

 

Lennä kanssamme Kuuhun!

Ti, 11/25/2014 - 15:10 By Jari Mäkinen

Viime viikolla julkistettiin kolme uutta, kiinnostavaa hanketta luotaimen lähettämiseksi Kuuhun. Brittivetoinen Lunar Mission One on jälleen yksi, mutta nyt hieman erilainen yksityinen hanke, Etelä-Korea aikoo liittyä aasialaisten naapuriensa kuumatkaajajoukkoon ja lisäksi Afrikka aikoo nousta kuualuksellaan avaruusvaltojen joukkoon.

Kahdelle näistä yhteistä on se, että niitä toteutetan joukkorahjoituksella ja täysin yksityisin voimin – jopa harrastajien avulla.

Näistä kiinnostavin on omalla tavallaan afrikkalaisten kuuhanke, koska sen tarkoituksena on yhdistää eri Afrikan maita ja näyttää, mihin Afrikka halutessaan kykenee.

Yleensä Afrikkaa ajatellessa tulee mieleen viidakot, raakuudet, taudit ja yksinkertaisissa oloissa asuvat ihmiset, mutta maanosa on paljon muutakin. Se on paitsi maailman toiseksi suurin ja toiseksi väkirikkain manner, niin myös hyvin nuori: puolet kaikista afrikkalaisista on 19-vuotiaita tai nuorempia!

Africa2moon -hankkeen tärkein tarkoitus onkin innostaa nuoria katsomaan kauas ja kiinnittää huomiota siihen, että tieteen sekä tekniikan avulla maanosaa voitaisiin kehittää kohti nykyaikaa – muuallakin kuin Etelä-Afrikassa, mikä on paitsi Afrikan, niin myös kuuhankkeen veturi.

Kuulento voisi osaltaan johdattaa nuoria opiskelemaan ja kehittämään Afrikkaa edelleen.

Innosta, kouluta ja tee tiedettä

Africa2moon -hankkeen ideoija on Etelä-Afrikassa, Kapkaupungin observatoriossa toimistoaan pitävä Peter Martinez, joka on ollut afrikkalaisen avaruustoiminnan moottori jo pitkän aikaa. Hän on ollut olennaisessa osassa myös erilaissa koulutushankkeissa, missä tähtitieteen opetusta on viety eri Afrikan maihin ja avaruutta on käytetty astinlautana muiden tieteiden ja tekniikan opetuksessa.

Etelä-Afrikalla oli muutama vuosi sitten iso vaihde päällä avaruustoiminnassa, kun Square Kilometre Array -radioteleskoopin sijoituspaikasta kilpailtiin Afrikan ja Australian välillä, ja myös muut avaruushankkeet saivat silloin huomiota valtion korkeimmalta tasolta. Nyt tahti on hiipunut, kuten laajemminkin Etelä-Afrikan yhteiskunnalliselta kehitykseltä, mutta Martinez jaksaa edelleen puskea.

Koska kuuhanke ei rajoitu pelkästään Etelä-Afrikkaan, pyritään se toteutettamaan joukkorajoituksella. Sitä varten hankkeeseen kerätään avustuksia ja tavoitteena on saada kasaan 150 000 Yhdysvaltain dollarin arvosta varoja vuoden 2015 marraskuuhun mennessä.

Luotaimen ensisijaisena tarkoituksena on lähettää kuvia ja videota Kuun kiertoradalta, mutta jo hankkeen toteuttaminen, luotaimen tekeminen, sen lähettäminen sekä ohjaaminen Kuuta kiertämään tulevat olemaan tärkeitä virstanpylväitä. Kuvien avulla voidaan jo tehdä jonkin verran tutkimusta, mutta lisäksi parhaillaan tutkijoilta pyydetään ideoita mahdollisiksi erillisiksi tutkimuslaitteiksi, joita luotaimeen voitaisiin laittaa mukaan.

Laskeutuja Kuun etelänavalle

Brittivetoinen Lunar Mission One on suureellisempi ja niin teknisesti kuin tieteellisestikin kiinnostavampi. Matkakohteena ei ole vain Kuun kiertorata, vaan sen pinta – ja erityisesti Kuun etelänapa, mikä on todella jännittävä alue. Se on vuoristoista seutua, missä vuoren huipuilla Aurinko paistaa lähes koko ajan ja kraatterien syvänteissä on paikkoja, jotka ovat ainaisessa varjossa. Tämä siksi, että kuun akseli kulkee juuri navan kautta ja siksi Aurinko paistaa sinne käytännöllisesti katsottuna vaakasuoraan.

Myös laskeutuja on varsin omalaatuinen. Sen tärkein tehtävä on porata viisi senttimetriä leveän reiän jopa 20 metrin syvyyteen. Mikäli kuuperä on sopivaa, saattaa pora yltää jopa sadan metrin syvyyteen. Sieltä vain noin 10 kg painava poralaitteisto ottaa näytteitä laskeutujastaa olevassa minilaboratoriossa analysoitaviksi.

Tämä on erittäin kiinnostavaa tieteellisesti, koska alueella oletetaan olevan suuria jäävarantoja, mutta reiällä on myös toinen tehtävä: poraamisen jälkeen syvyyteen lasketaan digitaalinen aikakapseli, mihin lennon rahoittajat ja yleisö voivat laittaa haluamiaan muistoja.

Toistaiseksi laskeutujasta ei ole kuin hahmotelmia, mutta tärkeimmät suunnittelua viitoittavat tekijät ovat jo hyvin tiedossa. Paikka on kylmä ja laskeutumistarkkuuden tulee olla hyvä, sillä jos laskeutuja osuu varjoisalle alueelle, se ei saa virtaa lainkaan aurinkopaleeneistaan. Parhaassakin tapauksessa sähkötehoa on käytettävissä vain kilowatin verran. Laukaisuun tarvitaan keskikokoinen kantoraketti ja laskeutujan tekeminen on ollut vaikaa jopa kokeneille avaruusjärjestöille.

Kyseessä on yksityisesti rahoitettu hanke, ja se kerää suorien lahjoitusten lisäksi varoja Kickstarter-joukkorahoitussivuston kautta. Hankkeen ideoija on Iso-Britannian laivaston entinen pääinsinööri David Iron, jonka apuna on koko joukko tutkimuslaitoksia, kuten Lontoon University College ja Open University. Lennon toteuttamista varten on perustettu yhtiö nimeltä Lunar Mission Ltd.

Tarkoituksena on saada laskeutuja Kuuhun vuoteen 2024 mennessä, ja lennon avulla paitsi kiinnitetään suuren yleisön huomiota avaruustutkimukseen, niin myös koitetaan löytää tapoja avaruuslentojen tekemiseen ilman hallitusten rahoitusta. Hankkeen puuhamiehet toivovat saavansa kerättyä 600 000 punnan potin joulukuun 17. päivään mennessä, mistä tätä kirjoitettaessa on kasassa hieman yli puolet. Yhtiö tarjoaa lisäksi laskeutujan muistikapselista henkilökohtaisia digitaalisia “laatikoita” 60 punnan hintaan; lisäksi tilaa saisi ostettua hintaan, mikä riippuu suoraa tilantarpeesta, ja jos haluat lähettää jotain fyysistä, esimerkiksi hiuksesi Kuun pinnalle, niin sekin onnistuu maksamalla.

Kickstarter-rahoitus on tarkoitettu vain hankkeen suunnitteluun. Varsinainen laskeutuja rahoitettaisiin sitten erikseen, esimerkiksi juuri näillä muistolaatikkomyynneillä. Yhtiö laskee toiveikkaasti saavansa kasaan yli kolme miljardia puntaa, mistä rahaa jäisi ylitse jopa muihin, tuleviin vastaavanlaisiin avaruuslentoihin.

Korean kuusuunnitelma

Aasiassa on käynnissä pienimuotoinen avaruuskilpailu, kun Intia, Kiina ja Japani ovat lähetelleet luotaimiaan paitsi Kuuta, niin myös muita taivaankappaleita tutkimaan.

Nyt myös Etelä-Korea haluaa mukaan leikkiin, ja se kertoi alustavasti jo viime kesänäsuunnittelevansa kuulentoa. Hankkeesta saatiin viime viikolla tarkempia tietoja, kun presidentti Park Geun-hye kertoi puheessaan haluavansa kehittää maansa avaruus- ja ilmailualan osaamista.

Kuualus laukaistaisiin matkaan Korea Space Launch Vehicle 2 -kantoraketilla (eli Naro-2), joka on muutoin korealaistekoinen, paitsi että sen ensimmäinen vaihe käyttää runsaasti venäläistä tekniikkaa. Rakettia ei ole vielä olemassa, mutta sen edeltäjä Naro-1 teki tämän vuoden tammikuussa ensimmäisen onnistuneen lentonsa kahden epäonnistuneen laukaisuyrityksen jälkeen.

Kuuta kiertävän luotaimen lisäksi mukana olisi 10-20 kilogrammaa painava kuukulkija, jonka tärkein tehtävä olisi etsiä Kuun pinnalla harvinaisia maametalleja. Kiertolainen tekisi samaa avaruudesta. Se kiertäisi ainakin vuoden ajan Kuuta noin 100 km:n korkeudessa.

Hanke on ollut jo menossa jonkin aikaa, ja Korean avaruustutkimusinstituutti KARI on jo käyttänyt suunnitteluun 10 miljardia Korean wonia, eli noin kahdeksan miljoonaa euroa. Luotaimen saaminen Kuuhun vuoteen 2025 mennessä vaatisi 700 miljardia wonia lisää, siis noin 500 miljoonaa euroa.

Luotaimen ja kulkijan varsinainen suunnittelu alkoi tänä vuonna, ja mukana on 15 korelaista tutkimuslaitosta. Lisäksi Nasa on ilmaissut kiinnostuksensa olla mukana hankkeessa, sillä Yhdysvaltain omat kuuhankkeet on toistaiseksi laitettu jäihin.

Ebola-epidemia aliarvioitu?

Pe, 08/08/2014 - 18:38 By Jari Mäkinen
Ebola-hoitajaa ruiskutetaan. Kuva:EC/ECHO

8. elokuuta tehtyä juttuamme on päivitetty 14. elokuuta.

Maailman terveysjärjestö WHO julisti läntisessä Afrikassa olevan Ebola-epidemian vuoksi kansainvälisen hätätilan elokuun alussa, minkä jälkeen paikalle taudin pahiten vaivaamille alueille on saatu aiempaa enemmän hoitohenkilökuntaa. Samalla tilannetta on päästy tutkimaan paremmin: näyttää siltä, että epidemian laajuutta on aliarvioitu.

Maanantaisten lukujen mukaan 1975 ihmistä on saanut tartunnan vuoden alusta laskien ja heistä 1069 on kuollut. Todennäköisesti kuitenkin nämä viralliset luvut ovat kuitenkin puutteellisia, koska monia tautitapauksia ei ole kirjattu.

Vaikka tilanne on vakava, kannattaa samalla muistaa, että Ebola ei leviä pisaratartuntana tai ole muutenkaan helposti tarttuva, vaan sen saaminen vaatii käytännössä aina sairaan ihmisen ruumiinnesteille altistumista.

Yleistäen voisi siis sanoa, että vaikka olisit samassa huoneessa Ebola-potilaan kanssa, et saa tautia ellet suutele häntä. Siksi taudin leviäminen laajamittaiseksi pandemiaksi ns. läntiseen, kehittyneeseen maailmaan on erittäin epätodennäköistä.

Tarkalleen ottaen kyse on "kansainvälistä huolta aiheuttavasta yleisen terveyden hätätilanteesta" (Public Health Emergency of International Concern), jonka avulla kansallisten viranomaisten ja WHOn itsensä on helpompi antaa matkustusohjelta ja ilmoittaa painokkaasti, että vakavan tilanteen taltuttaminen vaatii lisää voimavaroja. Epidemia leviää parhaillaan nopeammin kuin sitä voidaan hallita Guineassa, Liberiassa, Sierra Leonessa ja Nigeriassa.

WHOn pääjohtajan Margaret Chanin mukaan WHO:lla, kuten valtioilla, joita tilanne koskettaa, ei ole tarpeeksi resursseja taisteluun tautia vastaan. Etenkin WHOlla on käsissään parhaillaan kolme suurta humanitaarista kriisiä (Syyria, Etelä-Sudan ja Keski-Afrikan tasavalta), minkä lisäksi se tarkkailee Ebolan lisäksi mahdollisesti vieläkin vaarallisempia - ja yhä edelleen ajankohtaisia, vaikkakin vähemmän huomiota saavia - H7N9-influenssa- ja Lähi-idän hengitysoireyhtymätapauksia vastaan.

2000-luvun alusta alkaen muhinut, mutta parhaillaan uinuva lintuinfluenssa on edelleen eräs mahdollisesti vaarallisimmista terveysuhista. Sairaus on vaatinut koko maailmassa yli 200 kuolonuhria sitten vuoden 2005. Vuoden 2003 SARS-epidemian kaltaisen, koronaviruksen aiheuttamaan MERSiin ei ole vielä rokotetta tai lääkettä, ja siihen on sairauteen ei ole. Kesäkuun 2014 alun tilanteen mukaan sairastuneita on lähes 700 ja kuolleita 282.

Näihin verrattuna nyt käynnissä oleva, historian pahin Ebola-epidemia on ollut toistaiseksi kuitenkin tappavampi: se on tartuttanut yli 1700 ihmistä ja lähes 950 on kuollut. Se leviämistä edesauttaa paikallisen väestön taikausko ja epäluulo suojavarusteisiin pukeutuneita ulkomaalaisia kohtaan. Potilaita ja ruumiita mm. "vapautetaan" hoitolaitoksista, minkä lisäksi paikallisten tapojen mukaista ruumiiden pesemistä koko perheen voimin jatketaan edelleen.

WHOn lisäksi useat muut kansainväliset järjestöt ovat työssä läntisessä Afrikassa. Mukana on myös Punainen Risti, joka perustaa ebola-eristysklinikan Sierra Leonen itäiseen maakuntaan Kenemaan ensi viikolla. Se toimii asiassa yhdessä WHO:n ja Sierra Leonen terveysviranomaisten kanssa. Eristysklinikalla on työntekijöitä myös Suomesta sekä Norjasta, Espanjasta ja Isosta-Britanniasta. Espanjan Punainen Risti toimittaa klinikalle hoitotarvikkeet.

Lääkärit ilman rajoja -järjestö on puolestaan lähettänyt jo 40 tonnia tarvikkeita sekä 300 lääräriä ja hoitajaa Guineaan, Sierra Leoneen ja Liberiaan.

Lääke Ebolaan?

Vaikka mitään täsmähoitoa ei Ebolaan olekaan, on viime aikoina kehitetty erilaisia tapoja parantaa sairastuneiden selviämismahdollisuuksia. Ajoissa todettu sairaus ja nopeasti aloitettu hoito parantaa mahdollisuuksia selviytyä olennaisesti.

Se, miten tappava Ebola on, riippuu virustyypistä. Keskimäärin kuolleisuus on 64%, mutta Ebola-Sudan -viruksen tapauksessa ennuste on hieman parempi kuin Ebola-Zaire -viruksella.

Kesällä 2014 yhdysvaltalainen MAPP Biopharmaceutical Inc. sai valmiiksi alustavan lääkkeen tauten. Tätä ZMapp-nimellä tunnettua lääkettä annettiin mm. kahdelle elokuussa Yhdysvaltoihin tuodulle, Ebolaan sairastuneelle lääkärille, ja heidän tilansa koheni tämän ansiosta olennaisesti. WHO on esittänyt toiveen saada kokeellistakin lääkettä nopeasti ja edullisesti saataville Afrikkaan.

Yleensä lääkkeen käyttö ihmisillä vaatii pitkän testauksen, mutta koska kyseessä on hyvin suurella todennäköisyydellä kuolemaan johtava tauti, on eettisten pohdintojen jälkeen lääkettä annettu jakaa myös Afrikassa ihmisille. Varastot ovat kuitenkin pienet.

Myös kanadalan kansallinen mikrobiologialaboratorio on kehittänyt kokeellisen lääkkeen Ebolaan. Tätä VSV-EBOV -nimistä seerumia on lähetetty myös Afrikkaan, ja sitä annettiin myös alkuviikosta kuolleelle espanjalaiselle lähetyssaarnaajalle. 75-vuotias potilas oli kuitenkin jo niin sairauden heikentämä, että hän kuoli lääkityksestä huolimatta.

Avustustyöntekijöitä Afrikassa. Kuva: ©EC/ECHO/Jean-Louis Mosser

Tiedotusta, ei matkustusrajoituksia

Vaikka siis tauti tarttuu SARSia, MERSiä ja lintuinfluenssaa paljon huonommin, ei Ebolaa sairastavien tulisi matkustaa minnekään, ellei kyseessä ole matka hoitoon. Silloin tosin potilas tulee suojata asianmukaisesti. Ebola-potilaiden kanssa ei myöskään tulisi olla suorassa kosketuksessa.

Laajamittaisiin rajoituksiin matkustamisessa ei toistaiseksi ole syytä, vaikkakin osa lentoyhtiöistä (mm. British Airways ja Emirates) on jo perunut lentojaan taudin pahiten koskettamiin maihin. Suurin osa ihmisistä on tekemisissä toisiensa kanssa tavoilla, joilla leviäminen on erittäin epätodennäköistä. Siksi liikennerajoitukset saisivat aikaan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kaikkein ikävin Ebolaan liittyvä uhkakuva on hyvin kotoinen: Tampereen vatsatautiepidemiassa kyse oli uimaveteen päässeestä ihmisperäisestä noroviruksesta, ja mikäli Ebolaa sairastavan ihmisen eritteitä pääsisi samaan esimerkiksi uimaveteen, saattaisi suuri määrä ihmisiä saada kerralla tartunnan. Mutta kuten arvata saattaa, ei tämäkään ole kovin todennäköistä - ainakaan Suomessa.

Siis yhä edelleen: ei paniikkia, vaan taudin tuntemista. Niin Suomessa kuin läntisessä Afrikassakin.