Syyskuun 10. päivänä noin 2000 henkilöä kokoontui Euroopan eri kolkissa pohtimaan avaruusasioita. Näin oli myös Suomessa: noin neljäkymmentä innokasta vietti kauniin syyspäivän Ilmatieteen laitoksella keskustelemassa avaruudesta samalla kaavalla kuin ESAn 22 jäsenmaassa samaan aikaan. Tulokset on viimeinkin julkaistu.
Massiivisen tilaisuuden tarkoituksena oli kerätä mielipiteitä ja ideoita, joiden avulla voidaan kehittää ja muokata yhteistä eurooppalaista strategiaa tuleville avaruuteen liittyville toimille.
Kun ESAn nykyinen pääjohtaja Jan Wörner valittiin tehtäväänsä, hän toi selvästi heti halunsa kehittää keskustelua kaikkien avaruustoimien osapuolten välillä ja ottaa mukaan keskusteluun myös suuren yleisön. Kansalaiskeskustelu avaruudesta oli tämän toiveen ensimmäinen konkreettinen askel.
Tämä on olennainen osa Wörnerin ajamaa “Space 4.0” -strategiaa, jonka mukaan avaruustoiminnan tarkoitus on olla kansalaisten apuna ja vaikuttaa myönteisesti tulevien sukupolvien elämään innovaatioiden, tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön avulla.
Niinpä keskustelussa käytettiin jokaisessa maassa pohjana yhteistä pohjaa ja samoja kysymyksiä, joita käsiteltiin koko päivän kestävässä tilaisuudessa.
Siinä missä yksinkertaisten rasti-ruutuun -kysymysten vastaukset olivat selvillä hyvinkin nopeasti tilaisuuden jälkeen, kesti tarkempien analyysien tekeminen kauemmin. Osa kysymyksistä piti sisällään myös ideointia: osallistujia esimerkiksi pyydettiin hahmottelemaan haluamansa avaruuslentoprojekti vuonna 2046 toteutettavaksi, ja tuloksena oli yli 200 erilaista ehdotusta.
Keskustelussa oli viisi kokonaisuutta, joihin osallistujat kävivät käsiksi heti aamulla. Aiheita olivat “Minä ja avaruus”, “Euroopan rooli avaruustutkimuksessa”, “Avaruuden hallinta”, “Mennään avaruuteen!” ja “Valmistellaan Euroopan tulevaisuutta avaruudessa”, joihin kuhunkin oli tehty johdatteleva video ja sen katsomisen jälkeen aiheesta keskusteltiin pienryhmissä. Osana kutakin osaa oli kysymyssarja, joihin vastattiin keskustelun ohessa.
Kysymyksissä kysyttiin myös tyytyväisyyttä päivään ja sen kulkuun. 92 % ilmoitti olleensa tyytyväisiä keskusteluun ja 95 %:n mielestä ESAn tulisi järjestää vastaavanlaisia tilaisuuksia jatkossakin.
Suomessa, missä on totuttu nykyaikaisempiin kyselyihin ja lomakkeissa esitettyä hieman epämuodollisempaan keskustelutapaan, oltiin myös yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä, mutta toteutustapaa kritisoitiin voimakkaasti. Myös keskusteluille toivottiin enemmän aikaa – nyt tehtävien teko vei kohtalaisen suuren osan keskusteluajasta.
Keskustelun tehtävissä kartoitettiin kansalaisten luottamusta avaruusjärjestöihin ja tulokset olivatkin ESAn kannalta mairittelevia. Syynä tosin osaltaan lienee se, että paikalle keskusteluihin tuli kaikkialla avaruudesta ja valmiiksi kiinnostuneita henkilöitä, joiden kuva avaruusjärjestöistä sekä niiden tekemisistä oli valmiiksi varsin positiivinen.
Siten ei ollutkaan yllättävää, että 94 % osallistujista (97 % Suomessa) luottaa Euroopan avaruusjärjestöön ja 84 % (90 % Suomessa) avaruusjärjestöihin yleisesti.
Siinä missä 96 % kaikista vastaajista oli samaa mieltä väitteen “Avaruus on täynnä mahdollisuuksia” kanssa, olivat suomalaiset varautuneempia, sillä vain 66 % vastasi olevansa ajattelevansa samoin. Sen sijaan Suomessa haluttiin avaruustoiminnassa painotettavan tieteellisiä tuloksia ja käytännön hyötyjä muita maita enemmän.
Itse asiassa eräs suurimmista poikkeamista muiden ja suomalaistulosten välillä koskee juuri tieteellistä tutkimusta. Siinä missä kaikkien vastausten keskiarvon mukaan 29 % vastaajista asettaa tieteellisen tiedon tuottamisen tärkeimmäksi avaruustoiminnan tavoitteeksi, suomalaisvastauksista peräti 63 % asettaa sen ykköstavoitteeksi.
Suomalaiset myös asettavat kansainvälisen yhteistyön selvästi muita suuremaan arvoon, mikä on loogista pienelle jäsenmaalle.
Selvästi nykyisestä suomalaisesta avaruustoiminnasta poiketen vastauksissa arvostettiin astronauttien ja etenkin oman avaruuslentäjän merkitystä: 84 % vastaajista piti astronauttien merkitystä suurena. 81 % suomalaisvastauksista myös kehotti ESAa tai eurooppalaisia yhtiöitä menemään mukaan avaruusturismiin.
Täydet tulokset niin koko Euroopasta kuin Suomestakin ovat täällä: www.citizensdebate.space
- 84 % on sitä mieltä, että avaruutta tulisi suojella enemmän saasteilta ja haitallisilta ihmisen toiminnoilta;
- 84 %:n mielestä ESAn tulisi avata nykyistä nopeammin avaruusohjelmiaan ja -toimintojaan tahoille, jotka perinteisesti eivät ole olleet mukana avaruusalalla (kuten kansalaisjärjestöille, start-up -yrityksille, yhdistyksille, taiteilijoille, kouluille, yliopistoille ja kansalaisille yleisesti);
- 89 % näkisi mielellään harrastajien tulevan enemmän mukaan avaruusohjelmiin.
- 69 % haluaisi ESAn kehittävän enemmän turvallisuuteen liittyviä hankkeita, kun 16 % vastustaa sitä.
Luonnonvaroihin liittyvät mielipiteet olivat myös voimakkaasti jakautuneita:
- 80 %:n mielestä kansainväliset järjestöt voisivat hyödyntää vapaasti avaruudessa olevia raaka-aineita ja energiaa, kunhan eivät julista omistavansa niitä;
- 39 % antaisi hallituksille luvan hyödyntää avaruuden raaka-aineita, kun 47 % haluaisi kieltää sen;
- 37 % antaisi luvan myös kaupallisille yrityksille, mutta 49 % ei antaisi lupaa;
- 53% taipuisi antamaan luvan julkisten tahojen ja yksityisten yhteisyrityksille, mutta 32 % ei niillekään.
Saaduista vastauksista voi päätellä, että osallistujien mielestä seuraavat linjaukset ovat tärkeitä:
Pitää olla kansainvälinen. Osallistujat näkevät itsensä maailman kansalaisina ja ihmiskunnan edustajina, ja uskovat, että avaruus on koko ihmiskunnan omaisuutta ja sitä tulee käyttää myös yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun (sisältäen ympäristöongelmat).
Ympäristöä pitää suojella, samoin kuin avaruutta. Avaruus täytyy pitää puhtaana, avaruusromua pitää poistaa ja avaruutta tulee suojella, jotta tulevat sukupolvet voivat käyttää sitä hyväkseen.
OIe innovatiivinen! Avaruustutkimus hyödyttää arkista elämäämme ja koko ihmiskunnan tulevaisuutta. Tämän mukaisesti olisi tärkeää ensimmäisessä vaiheessa palata Kuuhun, aivan kuten Wörnerin Kuukylähanke (Moon Village concept) ehdottaa.
Tiedota ja ole interaktiivinen. Vastausten mukaan ESAn tulisi jatkaa vuoropuheluaan kansalaisten ja kaikkien avaruustoimintaan osallistujien kanssa, jakaa tietoa (kuten ESAn Digital Agenda for Space -hanke pyrkii), kehittää tiedotusta ja markkinointia edelleen, jotta kansalaiset saisivat entistä paremmin tietoa avaruuslennoista ja -hankkeista.
Kansalaiskeskustelun tulokset ovat tukena tulevassa ESAn ministerikokouksessa Lucernessa, Sveitsissä, joulukuun 1. ja 2. päivinä.
Huom: Artikkeli on suomennettu ja laajennettu versio ESAn tänään julkaisemasta tiedotteesta. Kirjoittaja toimi keskustelun organisoijana Suomessa koko keskustelun järjestäneen ranskalaisen Mission Publiques -toimiston toimeksiannosta.
Euroopan avaruusjärjestön pääjohtaja Jan Wörner vieraili eilen Suomessa ja puheissa välähti myös hänen ehdottamansa ajatus Kuuhun rakennettavasta kylästä. Suomi tuskin on ensimmäisten joukossa lähtemässä kuuasemaa rakentamaan, mutta se tarjoaisi suomalaisillekin mahdollisuuksia – etenkin kun tässä vaiheessa kyse on pelkästä hahmottelusta.
Wörnerin mukaan – ja aivan oikein – ihmiskunta tarvitsee nyt uutta yhteistä avaruushanketta, kun Kansainvälinen avaruusasema alkaa olla jo vanha ja arkinen. Kuuasema voisi olla juuri tällainen, ja lisäksi se olisi viimeinkin jotain aivan uutta ja kiinnostavaa. Apollo-lentoja muistellaan edelleen, ja Kuun tutkiminen jäi 1970-luvulla pahasti kesken.
Tällä kertaa Kuuhun ei kuitenkaan kannata mennä vain käymään, vaan olemaan. Siksipä Wörner ehdottaa kansainvälistä "Kuukylää", jonka rakentamiseen, ylläpitoon ja käyttämiseen osallistuisivat kaikki halukkaat maat. Joko eri maat rakentaisivat toisiinsa kytkettyjä osia "kylään" tai sitä tehtäisiin yhdessä osa osalta.
Rakentamisessa ihmiset ja robotit toimisivat yhdessä, ja osa rakennustöistä voitaisiin tehdä myös joko autonomisin tai kauko-ohjatuin robotein. Kuukylän tekeminen olisi siten paitsi avaruustutkimuksen edistämistä, niin myös robottitekniikan puskemista eteenpäin.
Kuukylän sijoituspaikaksi Wörner ehdottaa Kuun kääntöpuolta, eli sitä puolikasta, joka ei näy koskaan Maahan. Paikka olisi erinomainen tutkimukselle, koska Maasta tuleva radiosaaste ei häiritsisi tutkimuksia. Lisäksi se, että Maa ei näy taivaalla ja yhteydenpito olisi siten hankalampaa, olisi myös erittäin hyödyllistä tulevia marslentoja harjoitellessa.
Toinen mahdollinen sijoituspaikka olisi Kuun napaseudut, missä voisi olla kraatterien pohjalla vesijäätä. Navoilla on myös huippuja, joihin Aurinko paistaa joko jatkuvasti tai lähes koko ajan; asema saisi näin virtaa jatkuvasti "ikuisen valon" huipuille sijoitetuista aurinkopaneeleista.
Wörner on heittänyt haasteen Kuukylän toteuttamisen ja siellä tehtävän tutkimuksen ideoinnista kaikille asiasta kiinnostuneille. Juuri parhaillaan asiaa pohditaan myös Saksassa, Bremenissä käynnissä olevassa Disrupt Space -avaruusideoijien kokoontumisessa. Sen esityksiä voi katsoa webcastina.
Alla on vielä video, jolla Wörner kertoo enemmän Kuukylästään.
Viimeisen 12 vuoden ajan ranskalaisen Jean-Jacques Dordainin pyöreäsilmälasinen naama on ollut ESAn viralliset kasvot. Hänen aikanaan Euroopan avaruusjärjestö on muuttunut ja kasvanut varsin paljon, sillä paitsi että järjestön jäsenmäärä on kasvanut viidestätoista kahteenkymmeneen, on sen toiminta laajentunut Maan ympäriltä koko aurinkokunnan alueelle – Mars Express, ESAn ensimmäinen planeettaluotain, saapui perille hänen ensimmäisen kautensa alussa ja sitä seurasivat Huygens, Venus Express ja Rosetta. Myös maapallo nousi hänen aikanaan tärkeämmäksi aiheeksi, sillä Envisat sai seurakseen ja seuraajikseen koko joukon uusia, pienempiä satelliitteja.
Kansainvälinen avaruusasema saatiin hänen aikanaan valmiiksi, ESA sai kuusi uutta astronauttia ja kaikki eurooppalaiset ATV-rahtialukset lensivät hänen "johdollaan". Hän myös solmi sopimukset ATV:n tekniikkaan perustuvan eurooppalaisen huoltomoduulin käyttämisestä NASAn Orion-aluksessa.
Kenties merkittävin Dordainin kauden saavutus on ollut ESAn ja Euroopan unionin sekä Euroopan komission välinen yhteistyö, joka tiivistyy Galileo- ja Sentinel-satelliitteihin. Niistä tuorein, Sentinel-2A, saatiin taivaalle juuri ennen toisen kauden loppumista kesäkuun lopussa.
Vaikka taloustilanne on vaikeutunut viime vuosina huomattavasti, saa Dordainin seuraajaksi valittu Saksan ilmailu- ja avaruustutkimuskeskus DLR:n johtajana toiminut Johann-Dietrich Wörner johdettavakseen varsin laaja-alaisen ja menestyksekkään avaruusjärjestön.
Kummatkin pääjohtajat olivat lehdistön haastateltavana yhdessä kesäkuun puolivälissä pidetyssä Pariisin ilmailunäyttelyssä. Siellä Wörner totesi olevansa "siinä erinomaisessa asemassa, että saa hoitaakseen Jean-Jacques Dordainin työn siemenet."
Hän kertoi kaikkien ESAn toimintojen, hankkeiden ja ohjelmien jatkuvan normaalisti yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.
Wörner totesi, että eräs hänen tärkeimmistä asioistaan on kuitenkin valmistella ESAn tulevaisuutta ja kiinnittää huomiota siellä oleviin haasteisiin. Hän kutsui tulevaisuutta nimellä Avaruus 4.0 (Space 4.0), mihin siirtyminen on jo alkanut. Tämä uusi vaihe tarkoittaa sitä, että avaruustoimista on tullut arkista toimintaa ja siitä on tullut olennainen osa yhteiskuntiamme. Avaruuden kaupallinen hyödyntäminen eri tavoin määrittelee uudelleen avaruusalalla olevan teollisuuden roolin siten, että yhtiöiden osuus ja toimintatavat laajenevat ja tulevat jokapäiväisemmiksi. Myös yhteistyö ESAn ja Euroopan komission välillä on merkki avaruustoiminnan muuttumisesta tavallisemmaksi.
Tilaisuudessa Wörner lupasi myös avata ESAn toimia ja ottaa käyttöön julkiset "jammaussessiot", joissa heitellään vapaasti ajatuksia ja ideoita samaan tapaan kuin ennen konsertteja orkesterit rentoutuvat jammailemalla vapaasti. Myös yleisö otetaan mukaan näihin "sessioihin", joilla määritellään eurooppalaisen avaruustoiminnan tulevaisuutta; sessioiden tarkempi olemus jää vielä nähtäväksi.
18. joulukuuta 2014 kokoontunut ESAn neuvosto nimitti yksimielisesti Jan Wörnerin tehtäväänsä neljäksi vuodeksi nyt heinäkuun alusta alkaen. Tätä ennen hän ennätti olla DLR:n johtajana maaliskuusta 2007 kesäkuuhun 2015. Hän on kotoisin Kasselista, Saksasta, ja on naimisissa. Perheessä on kolme lasta.
Wörner on edeltäjäänsä verrattuna aktiivisempi netissä, sillä hän on pitänyt jo vuodesta 2010 alkaen blogia DLR:n nettisivuilla ja aikoo jatkaa bloggaamista myös ESA-aikanaan; uuden bloginsa ensimmäisessä kirjoituksessa hän kertoo ensimmäisestä päivästään ESAn pääjohtajana.
Virallisesti kausi vaihtui heinäkuun ensimmäisenä päivänä, jolloin Jan Wörner otti toimen hoitaakseen ESAn pääkonttorissa, Pariisissa. Samalla järjestön pisimpään pääjohtajana toiminut Dordain jäi eläkkeelle, joskin hänet nimitettiin lähes saman tien Ranskan avaruustutkimuskeskus CNESin johtajan neuvonantajaksi.
Otsikkokuvassa Jean-Jacques Dordain (vasemmalla) ja Johann-Dietrich Wörner (oikealla). Kuva: ASDS-media
