suomalainen tekniikka

Teknisillä hiilillä tarkoitetaan muun muassa aktiivihiiltä, hiilikuitua ja hiilimustaa. Aktiivihiiltä voidaan käyttää vesien ja kaasujen puhdistamisessa, hiilikuitua erilaisissa keveissä ja lujissa rakenteissa kuten urheiluvälineissä ja hiilimustaa esimerkiksi väriaineena. Teknisten hiilten maailmanmarkkina on noin 40 miljardia euroa ja viime vuosina kasvanut noin 10 prosenttia vuodessa.

Vapo hamuaa osaa tästä rahasta laajentamalla toimintaansa turpeen käyttöön perinteisen polttoainetuotannon ulkopuolella. Yritys tähtää nopealla aikataululla kansainvälisille markkinoille uudella tehtaalla. Suunnitellun investoinnin arvo on noin 50 miljoonaa euroa ja sillä on merkittävä työllisyysvaikutus.

Ensi vaiheessa Vapo tähtää Euroopan markkinoille, joka on noin 20 prosenttia maailmanmarkkinoista.

Tampereen teknillisen yliopiston Audiotutkimusryhmä on tallentanut jokapäiväisiä ääniä tietokantaa varten Tampereella ja Helsingissä. Ääniä kerättiin kaikenlaisissa tavallisissa ympäristöissä, kuten puistoissa, kaduilla, kodeissa, toimistoissa, kaupoissa sekä ravintoloissa.

Mukana on esimerkiksi ohi ajavien autojen ääniä, kävelevien tai puhuvien ihmisten ääniä, lintujen laulua sekä lasten ääniä.

Tietokanta auttaa kehittämään automaattista äänten tunnistusta, mikä puolestaan auttaa tekemään kuulevia laitteita, kuten kännyköitä, itseohjautuvia autoja ja robotteja.

"Kuulevat laitteet ymmärtävät, mitä niiden kuulemat äänet tarkoittavat, ja osaavat esittää siihen perustuvaa tietoa käyttäjälle", selittää tutkijatohtori Annamaria Mesaros TTY:n signaalinkäsittelyn laitokselta.

"Käyttökohteita voi keksiä laajasti, esimerkiksi kuulovammaisten hälytysjärjestelmät kotiympäristössä sekä vaikkapa melulähteiden tai syrjäisten lintupopulaatioiden monitorointi."

Julkaistu tietokanta on suurin arkisten äänten tietokanta, sillä siinä on miltei kymmenen tuntia ääntä. Tietokanta on avoin kaikille tutkijoille, jotka haluavat käyttää sitä työssään.

"Tietokanta tulee olemaan tärkeä tutkimusyhteisölle", jatkaa Mesaros. 

"Näin suurta kokoelmaa ei ole aiemmin ollut saatavilla, sillä aineiston kerääminen ja nimikoiminen vaativat paljon aikaa ja työtä."

"Osa tietokannan äänityksistä on annotoitu eli nimikoitu erityisen tarkasti niin, että yksittäiset äänilähteet sekä niiden tapahtumahetket äänitteistä on tunnistettu Tämän tyyppiset yksityiskohtaiset annotaatiot mahdollistavat tarkkojen automaattisten tunnistusmetodien kehityksen."

Käynnissä kansainvälinen kilpailu

Tietokannan julkaisun myötä TTY tukee datan avointa saatavuutta ja edistää yhteistyötä muiden alalla tutkimusta tekevien instituutioiden kanssa.

Audiotutkimusryhmä järjestää lisäksi kansainvälisen kilpailun, jolla se tukee alan huipputekniikan kehitystä ja uusia innovaatioita. Kilpailuun liittyvä työpaja järjestetään Budapestissä syyskuun alussa. Kilpailu ja työpaja järjestetään yhteistyössä brittiläisten Queen Mary University of Londonin ja University of Surreyn sekä ranskalaisen Institut de Recherche en Communications et Cybernétique de Nantes -instituutin kanssa.

Parhaan äänten tunnistusmenetelmän palkinnosta kilpailee yli 150 osallistujaa 79 kansainvälisestä yliopistosta ja yrityksestä.

"Jännittävää nähdä, millaisia tunnistusmenetelmiä keräämämme tietokanta on poikinut", Mesaros toteaa.

Artikkeli perustuu Tampereen teknillisen yliopiston tiedotteeseen.

MyGeoTrust Paikkatietokeskuksen johtama suomalaisten yliopistotutkijoiden konsortio, joka kehittää paikkatiedon ja mobiilidatan joukkoistamisen tulevaisuutta.

Sen lähtökohta on, että ihmisellä on oikeus kontrolloida, mitä tietoa hänestä kerätään ja miten paljon hän haluaa itse jakaa paikkatietoaan. Tietoa jaetaan yhteiseksi hyödyksi, eikä sitä hyödynnetä esimerkiksi mainosten myymiseen.

#hylo on sen tuorein tuotos: sen avulla kuka tahansa voi jakaa ja saada tietoa lähialueestaan. 

Sovelluksen käyttäjät laittavat kartalle geonoteiksi kutsuttuja virtuaalisia ilmoituksia. Geonoteen lisätään tunnisteita sekä paikkoja, esimerkiksi ”#liikennehäiriö @länsi-pasila”, ja valitaan, kuinka kauan geonote on näkyvissä. Geonote voi olla enimmillään näkyvissä yhdeksän kuukautta. Liikenneruuhkasta varoittavan geonoten voi laittaa näkymään vaikka vain päiväksi.

Android-laitteisiin ladattavissa oleva #hylo on ilmainen sovellus, joka hyödyntää tiedontuotossa joukkoistamista eli käyttäjät itse tuottavat palvelun sisällön.

#hylo tarvitsee toimiakseen MyGeoTrust-sovelluksen, jonka avulla pystyy hallinnoimaan oman paikkatietonsa yksityisyyttä. MyGeoTrust on pohja muille MyGeoTrustin sovelluksille. Sen avulla valitaan tai räätälöidään oma yksityisyysprofiili eli määritellään, mitä tietoja haluaa jakaa.

MyGeoTrustilla ja sen sovelluksilla on jo 1 500 käyttäjää, ja päinvastoin kuin monissa muissa paikkatietoon perustuvissa palveluissa, voi suomalaissovelluksissa käyttäjä itse määritellä, mitä tietoa haluaa jakaa itsestään. Yleensä vaihtoehtoja on vain kaksi: joko käyttäjä jakaa palvelun tarjoajalle kaikki tietonsa, tai sitten ei käytä kyseistä palvelua.

MyGeoTrust ja #hylo ovat saatavilla Google Play Storesta.

Lisää MyGeoTrustista voi lukea projektin sivuilta ja lisää #hylosta voi lukea sovelluksen sivuilta. Projektia voi seurata Twitterissä: @mygeotrust, #mygeotrust.

Juttu on Paikkatietokeskuksen tiedote hieman editoituna.
Otsikkokuva: Flickr /  Arria Belli

VTT kertoo taannoisessa tiedotteessaan, että suomalaisella urheiluteknologialla ja -analytiikalla on selvää potentiaalia alan kansainvälisillä ja alati kasvavilla markkinoilla. Monille alan yrityksille ammattilaisurheilun asiakkuudet ovat väylä suurempaan liiketoimintaan. 

Suomalaisilla yrityksillä oli heinäkuun alussa oiva tilaisuus esitellä osaamistaan USA:n olympiakomitean ja Espanjan jalkapalloliiga La Liga Lab edustajille, jotka hakivat Suomesta yhteistyökumppaneita VTT:n järjestämässä HILLA Growth Mill -tilaisuudessa.

"USA:n olympiakomiteaan on juuri perustettu uusi teknologia- ja innovaatio-ohjelma, joka auttaa urheilijoitamme menestymään paremmin uusien teknologisten ratkaisujen avulla. Suomalainen urheiluteknologiaosaaminen on korkeatasoista sekä tutkimuksen että puettavien tuotteiden saralla, ja tämä vierailu on hyvä tilaisuus pitkäaikaisen yhteistyön muodostamiselle", sanoi USA:n olympiakomitean teknologia- ja innovaatiojohtaja Mounir Zok.

Uintitekniikkaan potkua VTT:n älylättäreillä

Olympiavalmennettavat suomalaisuimarit ovat jo kokeilleet VTT:n kehittämiä, uimarin kämmeneen kiinnitettäviä älylättäreitä menestyksellisesti todellisissa harjoitusoloissa. Otsikkokuvassa uimari käyttää älylättäreitä.

Lättäreihin sulautetuista antureista uintitekniikan data siirtyy langattomasti valmentajan älypuhelimeen tai tablettiin. 

Älylättärien mittausten perusteella tehtyä uintitekniikan muutosta on testattu myös kilpailuissa, joissa uimarin ennätys parani 200 metrillä peräti 12 sekuntia. Edelliseen kilpailustarttiin verrattuna uimari pystyi parantamaan aikaansa jopa 18 sekuntia.

"Mittasimme uimaria eteenpäin vievän impulssin tasaisuutta VTT:n anturitekniikalla. Muutimme älylättäreistä saatavan mittauksen perusteella uinnin rytmitystä siten, että impulssista saataisiin mahdollisimman tasainen", kertoo johtava tutkija Ari Auvinen VTT:ltä.

VTT ja Trainesense mittasivat olympialaisiin lähtevien uimarien tekniikoita viimeksi Uimaliiton valmisteluleirillä Jyväskylässä viime viikolla. "Suomen uimaliiton maajoukkue on mukana tuotteen kehityksen arvioinnissa ja mielestämme tuotteeseen liittyy paljon potentiaalia", uskoo uintimaajoukkueen vastuuvalmentaja Jari Varjonen.

Triathlonisti Kaisa Lehtonen on niin ikään hionut tekniikkaansa älylättäreillä valmistautuessaan Havaijin Ironman-kisaan. 

Tamperelainen Trainesense kaupallistaa jo VTT:n älylättäriteknologiaa. Ensimmäiset demolaitteet pyritään saamaan valmentajille tänä kesänä. Alla olevassa videossa kerrotaan tekniikasta enemmän.

Aalto-2 on suoraa jatkoa Aalto-1:lle, sillä sen rakentaminen alkoi vuonna 2012 jatko-opiskelijaprojektina, kun ensimmäiset opiskelijat valmistuivat diplomi-insinööreiksi Aalto-1-projektin parista.

"Projektissa on jatkokehitetty Aalto-1-projektissa kehitettyä tekniikkaa ja tietotaitoa", kertoo projektia vetävä apulaisprofessori Jaan Praks.

"Aalto-1 ja Aalto-2 ovat Aallon uuden avaruustekniikan sukupolven osaamisen taidonnäyte." 

Aalto-2 on osa laajaa kansainvälistä QB50-hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa ensimmäistä kertaa kattava malli Maan ilmakehän ja avaruuden välisen rajakerroksen termosfäärin ominaisuuksista.

QB50 koostuu yhteensä 50 nanosatelliitista, jotka laukaistaan satelliittiryppäänä matalalle kiertoradalle. Kiertoradalla satelliitit levittäytyvät nopeasti laajalle alueelle ja tippuvat alle puolessa vuodessa ilmakehään, jossa ne palavat ilmanvastuksen voimasta.

"Aalto-2 kantaa mukanaan Oslon yliopistossa kehitettyä multi-Needle Langmuir Probe (mNLP) hyötykuormaa plasman ominaisuuksien mittaamiseen", Aalto-2-satelliitin projekti- ja laatupäällikkö Tuomas Tikka kertoo

"Tiimimme tärkein tavoite on osoittaa Aalto-yliopistossa suunniteltu ja rakennettu satelliittialustamme toimintakelpoiseksi avaruuden haastavissa olosuhteissa."

Laukaisu loppuvuodesta

Satelliitin monivaiheinen matka Espoon Otaniemestä kiertoradalle alkaa ensi viikolla, kun se toimitetaan Hollannin Delftiin Innovative Solutions in Space puhdastilaan.

Puhdastilassa satelliittiin tehdään vielä viimeiset tarkastukset ja se kiinnitetään Nanoracks-nimiseen laukaisusovittimeen. Sieltä sen matka jatkuu Yhdysvaltojen itärannikolle odottamaan Cygnus-rahtialuksen laukaisua kansainväliselle ISS:n avaruusasemalle. Tämänhetkisen suunnitelmanmukaan alusta kuljettavan Orbital ATK:n Antares-raketin laukaisu tapahtuu loppuvuodesta 2016.

Avaruusasemalla satelliiteja sisältävä sovitin viedään japanilaisen Kibo-modulissa olevan ilmalukon kautta ulos avaruuteen, ja siellä pieni robottikäsivarsi ottaa sovittimen päähänsä. Robottikäsi vie sovittimen turvalliselle etäisyydelle asemasta ja lähettää satelliitit sieltä matkaan.

Tyypillisesti satelliittien irroitus kuvataan aseman ulkopuolella olevalla kameralla ja siten Aalto-2 voidaan nähdä vielä kerran sen jälkeen, kun se asennetaan ensi viikolla laukaisusovittimen sisään.

Satelliitin suunnitteluun ja rakentamiseen on osallistunut kymmeniä opiskelijoita Aalto-yliopiston eri laitoksilta. Integroinnin laukaisusovittimeen Hollannissa suorittavat Aalto-2-satelliitin projekti- ja laatupäällikkö Tuomas Tikka, systeemi-insinööri Nemanja Jovanovic ja systeemisuunnittelija Janne Kuhno. Aalto-2-projektia rahoittavat Tekes ja Aalto-yliopisto.

Uutinen perustuu Aalto-yliopiston tiedotteeseen.

Hankeen nimi on Hevosenlannan kestävä hyödyntäminen ja liiketoimintamahdollisuudet, eli HELY, ja siinä vertaillaan erilaisia hevosenlannan ympäristöllisiä ja taloudellisia käyttömahdollisuuksia, kuten mädätystä ja kaasutusta, peltoon levitystä ja lannanpolttoa.

Tavoilla tuetaan uusiutuvan energian ja kiertotalouden tavoitteita, kuten ravinteiden kierrätystä ja biohajoavien jätteiden mahdollisimman kestävää hyödyntämistä.

Lisäksi tutkimus pyrkii tunnistamaan hevosenlannan hyötykäytön uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Toistaiseksi hyötykäyttövaihtoehtoja on tutkittu vain vähän ja tekniikan kehittymisen myötä hevostilojen ja muiden toimijoiden on hankalaa seurata koko kentän kehittymistä. Prosesseihin, kuten mädätykseen, liittyvät teknologiat ovat viime vuosina kehittyneet radikaalisti, jolloin niiden käyttöönotto esimerkiksi ravikeskuksille, on tullut mahdolliseksi.

Lainsäädännön rajoitteet ja mahdollisuudet kuitenkin mutkistavat tilannetta. 

EU:ssa hevosenlanta on määritetty eläinperäiseksi jätteeksi, jolloin sen poltto vaatii luvan ja suuremman kokoluokan polttolaitoksen. Lisäksi EU-direktiivien kiristyessä esimerkiksi lannan levittäminen peltoon vaikeutuu koko ajan. Tilanne on lisännyt alan toimijoiden mielenkiintoa etsiä muita ratkaisuja ja käyttötapoja. Myös isommat yritykset ovat heränneet sen käyttömahdollisuuksiin.

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että hevosenlantaa voisi käyttää hyödyksi myös pienemmän kokoluokan laitoksissa. Hevosenlantaa muodostuu Suomessa vuositasolla noin 660 000–700 000 tonnia. Erityisesti hevostallit ja ravikeskukset haluaisivat käyttää lantaa omana energianlähteenä, sillä tallit sijaitsevat yhä enenevissä määrin kauempana maaseudusta, jolloin lannasta voi tulla taloudellinen taakka.

"Uskon, että se on taloudellista joissakin kokoluokissa", pohtii tutkijatohtori Jouni Havukainen. 

"Tämä on hyvää aikaa tutkia asiaa, sillä investoinneilla on nyt realistisemmat mahdollisuudet kustannusten laskun takia," 

Tutkimus tehdään Päijät-Hämeen alueen lantamäärien perusteella, mutta tutkijoiden mukaan hankkeen tulokset ovat sovellettavissa ja hyödynnettävissä koko Suomen alueella. Päijät-Hämeessä tutkimuksen kumppanina on Jokimaan ravikeskus ja alueen hevosmäärät. Alue on hyvä tutkimuskohde, koska alueella on myös muita hevoskeskittymiä, esimerkiksi Orimattilassa. Tutkimus kestää kaksi vuotta ja sitä rahoittaa ELY-keskus.

Juttu perustuu Lappeenrannan teknillisen yliopiston lähettämään tiedotteeseen.

Jokakesäinen sinileväesiintymien tarkkailu on taas alkanut uimavesien lämmettyä. Myrkkyjä esiintyy noin joka toisessa sinileväesiintymässä, eikä silmämääräisellä tarkastelulla pysty arvioimaan, onko vedessä oleva sinilevä myrkyllistä vai ei.

Apuun tulee nyt kuitenkin yksinkertainen ja luontoystävällinen apu: biohajoava sinilevätesti.

"Vedessä saattaa olla vielä sinileväesiintymän kadottuakin myrkkyjä jonkun aikaa", sanoo tutkija Markus Vehniäinen Turun yliopistosta. 

"Testillä voidaan nopeasti varmistaa, että vettä voi näiltä osin turvallisesti käyttää." 

Massavalmistukseen soveltuva, pankkikortin kokoinen sinilevätesti sopii sekä kuluttaja- että viranomaiskäyttöön. Kertakäyttöinen ja paperipohjainen pikatesti tunnistaa vedestä yleisimpien sinilevämyrkkyjen, kuten mikrokystiinin ja nodulariinin, esiintymisen.

"Sinilevätesti tarvitsee toimiakseen vain muutaman pisaran vettä ja ilmoittaa tuloksen viidentoista minuutin kuluttua", selittää erikoistutkija Liisa Hakola VTT:ltä.

"Jos näyttöön ilmestyy kaksi punaista viivaa, vedessä on sinilevämyrkkyä. Yksi viiva merkitsee myrkytöntä vesinäytettä."

VTT:n ja Turun yliopiston yhteishankkeessa on haluttu vastata kuluttajien tarpeeseen saada ajankohtaista tietoa oman vesistönsä tilasta edullisesti, nopeasti ja helposti.

Automatisoituun testialustaan siirrettynä nyt kehitetty määritys soveltuisi suoraan myös erityistä mittausherkkyyttä vaativiin sovelluksiin, kuten juomavesien testaamiseen maailmanlaajuisesti.

Sinilevätesti on kehitetty osana Tekesin rahoittamaa Tutkimusideoista uutta tietoa ja liiketoimintaa projektia. Testi on todettu toimivaksi myös luonnonvesinäytteillä ja sille etsitään parhaillaan kaupallistavaa yritystä, jotta testi saataisiin kuluttajien saataville.

Suomen ympäristökeskuksen julkaisema valtakunnallinen levätiedote kertoo yleiskuvan vesiemme tilasta ja Järviwiki vesistöjen tasolla sinilevien esiintymisestä. Tätä tarkempaa tietoa veden laadusta ei aiemmin ole ollut saatavilla. 

Vielä jokin aika sitten ajateltiin, että kotirobotit ovat todellisuutta vasta sitten, kun nykynuoret ovat ehtineet eläkeikään.

Mutta nyt Tampereen teknillisen yliopiston signaalikäsittelyn laitoksen Associate Professor Joni Kämäräinen heittää ilmaan jo rohkeamman arvion: "Robotit tulevat koteihimme jo 10–15 vuodessa, jopa nopeammin".

Eikä kyse ole vain tyhmistä imuriroboteista, vaan älykkäistä robottikavereista. Nyt suunnitteilla oleviin lemmikkien kaltaisiin palvelrobotteihin verrattuna takavuosien koirarobotit ovat hyvin alkeellisia. Nehän osasivat oikeastaan vain pyörittää silmiään, istua ja näyttää söpöiltä.

"Robottikaverit ovat vähän hassuja mutta älykkäitä, vähän samaan tapaan kuin Harry Potterin Dobby-kotitonttu", selittää Kämäräinen.

"Niillä on samat aistit kuin meillä: ne tuntevat, näkevät ja kuulevat, ja niille voidaan kehittää myös hajuaisti. 

Aluksi ne katselevat mitä teemme, ja sitten ne alkavat täyttää tiskikonetta ja imuroida. Ne huolehtivat asioista ja katsovat lasten perään. Kun tulemme kotiin töistä, kaikki paikat ovat kunnossa."

Paras asia on oppimiskyky

Tulevaisuuden tietokoneita ei ohjelmoida, vaan ne koulutetaan. Samaan tapaan tekoälyn avulla robotteihin ohjelmoidaan oppimiskyky. Elleivät ne heti osaa tehdä jotain, ne voivat opetella sen kokeilemalla – vastaavasti kuin pikkulapsi opettelee juomaan mukista.

"Robotit osaavat myös kommunikoida keskenään. Ne kysyvät toisiltaan neuvoja robottien oman, rinnakkaisen internetin kautta. Ja mikä parasta: kun yksi robotti on oppinut vaikkapa keittämään kahvia, se voi kertoa asiasta muille. Pian sen jälkeen kahvi porisee kaikissa robotin ja kahvinkeittimen omistavissa kodeissa maailmalla."

Päivän kuvana on tänään Mantsinen, Ranskasta normandialaisen Granvillen kaupungin kalastussatamasta löytynyt suomalaistuttavuus.

Kyseessä on yksi monista tuntemattomaksi julkisuudessa jääneistä, luotettavista ja työnsä hyvin hoitavista suomalaisista vientituotteista. Mantsinen 60 on kaivinkoneen rungosta muokattu materiaalinkäsittelykone, jonka tehtävänä satamassa on yksinkertaisesti nostaa rahtia laivasta rannalle ja päinvastoin. 

Mantsinen 60 ei ole enää tuotannossa. Tämän 20-vuotiaan laitteen nostopuomit ovat 9 ja 8,5 metriä pitkiä, ja laite pystyy kurottamaan 17 metrin päähän.

Jos kaipaat tällaista, ota yhteys Pohjois-Karjalaan Ylämyllyn kuntaan, mistä Mantsinen Group Ltd Oy, 52-vuotias yritys jaksaa edelleen viedä suomalaista perusteknologiaa maailmalle.

Alla on Mantsinen 120 M HybriLift, markkinoiden suurin pyöräalustainen materiaalikäsittelykone. Video on Mantsisen esittelyvideo.