patsas

Nyt pykätään patsasta avaruuskissalle (video)

Poliitikoille, tutkijoille ja taiteilijoille on pystytetty paljon erilaisia patsaita, mutta onko missään vielä pystiä avaruuskissalle? Pariisiin ollaan suunnittelemalla joukkorahoituksella sellaista.

Kun avaruusaika koitti 1960-luvun alussa, lähetettiin ennen ihmisiä koe-eläimiä käymään avaruudessa.

Kuuluisin näistä on Neuvostoliiton Laika, pieni sekarotuinen koira, joka valitettavasti kuoli kapselinsa sisälle, koska maahanpaluutekniikkaa ei vielä tuolloin osattu kunnolla – mutta silti haluttiin tietää miten olosuhteet kiertoradalla vaikuttavat eläimeen.

Yhdysvalloista otsikoihin pääsi "Kapteeni Ham", ensimmäisenä Mecrury-aluksella avaruuden puolelle matkannut simpanssi. Samoin maailman ensimmäinen rakettikyytiä saanut eläin oli amerikkalainen: rhesusapina Albert kensi 63 kilometrin korkeuteen Saksasta tuodulla V-2 -raketilla vuonna 1948.

Harva kuitenkaan muistaa Felicetteä, ranskalaiskissaa, joka teki avaruusmatkansa 18. lokakuuta 1963.

Maata kiertämään ei tämä mustavalkoinen kissa ei päässyt, vaan nousi "ainoastaan" 10 minuuttia ja 32 sekuntia kestäneelle lennolleen 157 kilometrin korkeuteen.

Pikaisen ylös-alaslentonsa aikana se pääsi nauttimaan noin viiden minuutin ajan painottomasta tilasta – ja joutui kokemaan laukaisun aikaan noin 9,5 g:n kiihtyvyyden. Veronique-niminen raketti kuljetti kissaa parhaimmillaan kuuden Machin nopeudella.

Lento tehtiin tuolloisessa Ranskan siirtomaassa Algeriassa olleelta Hammaguirin rakettikoeasemalta ja kulkupelinä oli silloin Ranskan järein raketti, Veronique, joka pystyi nostamaan 60 kilogrammaisen lastin ballistiselle lennolle avaruuteen.

Kyse oli luonnollisesti paitsi tutkimukseen käytetystä raketista, niin myös mannertenvälisestä ohjuksesta. Niiden kehittämisessä Ranska tuli heti kolmantena Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain perässä.

Felicette ja Veronique

Kissarakkaat ranskalaiset ovat hymistelleet Felicetten tarinalle kaikkien vuosikymmenien ajan, mutta brittiläinen mainosmies Matthew Serge Guy päätti laittaa pystyyn joukkorahoituskampanjan, jonka avulla Pariisiin pystytetään patsas avaruuskissalle. Kampanja on tuottanut 43 323 euroa, ja kun muut tuotot on laskettu mukaan, on koossa jo 49 000 euroa.

Patsaskin on jo tulossa: sen tekee eläinhahmoihin erikoistunut kuvanveistäjä Gill Parker. Noin puolitoista metriä korkeasta teoksesta on toistaiseksi vain hahmotelmia, jotka kertovat, että tulossa on pronssista tehty näköispatsas, missä lienee raketin päälle kipuava kissa.

Nyt hanke etsii paikkaa Pariisista patsaalle. Haussa on mieluiten turvallinen, yksityisellä alueella oleva, mutta yleisölle avoin paikka.

Yllä oleva video selittää hieman hankkeen taustaa ja kertoo myös Felicetten tarinan.

Mitä Pääsiäissaarten Moai-patsas tekee meren pohjassa?

Ke, 11/18/2015 - 06:43 Jari Mäkinen
Moai-patsas meren pohjassa

Päivän kuvaPäivän kuvassa sukeltajat tutkivat Tyynen valtameren pohjassa lähellä Pääsiäissaarta olevaa Moai -patsasta.

Noin 95% kaikista 887 tunnetusta moaista tehtiin kivettyneestä vulkaanisesta tuhkasta Rano Rarakun kraatterilla, jossa on edelleen 394 moaita esillä. Muutamia patsaita on pudonnut joko niitä siirrettäessä tai sysätty myöhemmin saarelta mereen, ja kuvassa on yksi pohjassa makaavista patsaista.

Polynesialaiset asuttivat Pääsiäissaaren todennäköisesti joskus noin 1000 jälkeen ajanlaskun alun ja toivat sinne mukanaan maanviljelyä, metsästystä ja kalastusta, sekä koko muun pysyvän asutuksen osana olleen kulttuurin.

Heidän yhteiskuntajärjestelmänsä oli hyvin päällikkövaltainen; päälliköt olivat olevinaan puolijumalia, jotka olivat julmaten jälkeläisiä ja heidän määräyksestään ympäri saaria rakennettiin valtavia moai-patsaita. Ne lepäsivät suurokokoisten alustojen, ahujen, päällä. Kenties patsaiden tarkoitus oli pelottaa mahdollisia valtaajia.

Toisen teorian mukaan Hotu Matu -niminen päällikkö lähti aikojen alussa etsimään uutta kotia päätyen Pääsiäissaarelle. Hänen kuoltuaan saari jaettiin hänen poikiensa ja edelleen pojanpoikiensa keskenb, ja saaren asukkaat uskoivat, että patsaat saivat päälliköiden manan, elämänvoiman, joka olisi hyväksi koko saarelle. Se toisi mukanaan sateita ja viljavaa satoa.

Itse asiassa kävi juuri päin vastoin. Pääsiäissaaren asukkaat hakkasivat saaren puut varsin nopeasti ja 1600-luvun puoliväliin mennessä metsät olivat käytännössä hävinneet. Eroosio pääsi valloilleen, viljely kävi yhä vaikeammaksi ja lopulta väestö kärsi nälästä.

He alkoivat syödä lopulta toisiaan, yhteiskuntajärjestelmä romahti, sotilaat ottivat vallan ja saaren eri puolilla olleet klaanit alkoivat sotia keskenään. Uusia patsaita ei enää pystytetty ja jo pystytettyjä ei hoidettu, joten ne alkoivat vähitellen rapautua.

Eurooppalaiset löysivät saaren 1722, mutta kosketus uuden kulttuurin kanssa ei tuonut mukanaan onnea: monet pääsiäissaarelaiset vietiin orjiksi tai kuolivat eurooppalaisten tauteihin. Saaresta tuli osa Chileä vuonna 1888, mutta sen asukkaat saivat kansalaisoikeudet vasta vuonna 1966.

Tyypillisen moai-patsaan massa on 10 tonnia, mutta suurin löydetty patsas on jopa 270 tonnia painava.