Bennu-asteroidin pintakivet sinkoutuvat oudosti avaruuteen

Kuva: Sinkoutuneiden kivien ratoja.

OSIRIS-REx -luotain on tutkinut Bennu-asteroidia kohta vuoden ajan. Yksi sen kiehtovimpia löytöjä on pikkukivien irtoaminen asteroidin pinnasta. Tutkijoiden mukaan syy lienee suurissa lämpötilaeroissa yö- ja päiväpuolen välillä.

OSIRIS-REx -luotain saapui vuoden 2018 lopulla asteroidi 101955 Bennun kiertoradalle. Pian sen jälkeen laitteen navigointikamerat havaitsivat, että lähiavaruudessa liikkuu lukuisia outoja kohteita.

Lentoratojen analyysi osoitti, että ne ovat kaikki peräisin Bennusta – palasia useista yksittäisistä paikoista. Irronneet palat olivat halkaisijaltaan tyypillisesti 1–10 -senttisiä. Niiden nopeudet vaihtelivat 5 sentistä jopa kolmeen metriin sekunnissa (10,5 km/t).

Suurienergisin havaittu palasten avaruuteen sinkoutumistapahtuma sattui 6.1.2019 asteroidin eteläisellä pallonpuoliskolla. Arvioiden mukaan tapaus vastasi noin 60 TNT-kilon räjäyttämistä. Tapahtuman seurauksena asteroidia ympäröivästä avaruudesta havaittiin ainakin noin 200 pikkukiveä. Osa putosi tuntien tai päivien jälkeen takaisin, osa pakeni planeettojenväliseen avaruuteen.

"Palasten irti sinkoutuminnen herätti mielenkiintomme. Viime kuukaudet olemme tutkineet tätä mysteeriä. Tämä on oiva mahdollisuus laajentaa näkemystämme siitä miten asteroidit toimivat", kuvailee Dante Lauretta, luotaimen päätutkija.

Tutkijat analysoivat etenkin kolmea merkittävintä tapausta. Niiden "laukaisupaikat" sijaitsevat eri puolilla Bennua, eivätkä vaikuta mitenkään ympäristöstään poikkeavilta. Paikalla ei myöskään näy tuoreita törmäysjälkiä. Kukin tapahtuma kuitenkin sattui myöhään paikallisen iltapäivän aikaan.

Ajankohta antaakin oivan vinkin mahdollisesta syyllisestä: lämpötilaerot yön ja päivän välillä.

Video palasten lentoradoista erään tapahtuman jälkeen.

Bennun vuorokausi – eli aika jona se pyörähtää kerran akselinsa ympäri – kestää 4,3 tuntia. Se on riittävän pitkä aika jotta pinnan lämpötila vaihtelee merkittävästi. Varjon kylmyydestä suoraan päivänpaisteeseen joutuva pinta-aines lämpölaajenee, mikä aiheuttanee kivissä ja lohkareissa suuria sisäisiä jännityksiä. Tutkijoiden mukaan kiviaineksen "laukaisu" avaruuteen saattaakin tapahtua jos jännitys johtaa suuren lohkareen halkeamiseen.

Prosessia saattaa tehostaa myös veden sublimoituminen.

Bennun pinta koostuu osaksi hienojakoisista verkkosilikaateista, joiden rakenteessa on myös vettä. Kun tuo aines kuumenee, vesi saattaa alkaa kiehumaan ja aiheuttaa paineen nousua pienissä rakosissa. Myös tämä prosessi voi johtaa spontaaneihin räjähdyksiin Bennun kivissä.

Kuva: Bennun pintaa. NASA/JPL/OSIRIS-REx
Kuva: Bennun pintaa. Yläoikealla oleva lohkare on n. 15 m korkea.

Tutkijoiden mukaan monet pienemmät "laukaisut" lienevät toissijaisia. Etenkin sellaisten tapausten, jotka sattuvat yöaikaan, uumoillaan johtuvan pinnalle takaisin putoavista heittelekivistä. Törmäykset sinkoavat lisää materiaa ylös.

Tutkijat eivät kuitenkaan voineet sulkea pois tavallisia mutta satunnaisia meteoroiditörmäyksiä. Moisia kappaleita sattuu Bennun kiertoradalle varmasti.

Bennu ei varmastikaan ole ainut asteroidi, jolla tällaista tapahtuu. Yleisyys kuitenkin riippuu siitä, mikä prosessi tarkalleen sinkoaa kiviä ylös.

Lämpötilamuutokset saattavat murentaa kiviä pienemmiksi murskeeksi, mikä helpottaisi satunnaisia meteoroiditörmäyksiä nostamaan pikkukiviä avaruuteen. Moinen prosessi toistuisi aivan kaikilla pienillä asteroideilla.

Jos kyse taas on lähinnä veden aiheuttamasta rakojen paineennoususta, pikkukiviä voi odottaa löytyvän ainoastaan niiden asteroidien ympäriltä, joiden mineraaleissa on merkittävästi vettä mukana.

OSIRIS-REx kartoittaa tällä hetkellä Bennun pintaa. Laitteen lopullinen tarkoitus on kuitenkin tuoda Maahan 60–2000 grammaa Bennun pintamateriaalia. Näytteenoton on määrä tapahtua ensi kesänä. Paluumatka alkaa maaliskuussa 2021 ja näytteiden on tarkoitus olla Maassa syyskuussa 2023.

Hyvällä tuurilla näytteeseen sattuu mukaan myös avaruuteen sinkoutuneita ja takaisin pinnalle pudonneita kiviä. Niiden tunnistaminen voi tosin olla hankalaa.

Bennu kiertää Aurinkoa elliptisellä radalla, joka hipoo sekä Maan että Marsin ratoja. Se on myös yksi niistä harvoista asteroideista, joille on määritetty aivan todellinen törmäysuhka.

Nykytietojen mukaan Bennu saattaa törmätä Maahan ensi vuosisadan loppupuolella (vuosina 2175–2199). Osuessaan Bennu synnyttäisi noin 4,5-kilometrisen kraatterin ja tuhoaisi kaiken kymmenien kilometrien säteeltä. Törmäysenergia vastaisi runsasta 1100 megatonnia TNT:tä.

Törmäysuhka on kuitenkin vain 1/2700, eli alle 0,04 prosenttia. On siis runsaan 99,96 prosentin todennäköisyys ettei se osu Maahan - ainakaan tuolla aikavälillä.

Bennu on nimetty muinaisen Egyptin myyttisen jumallinnun mukaan. Lintu kuvataan usein harmaahaikarana, ja edustaa Aurinkoa, luomista ja uudelleensyntymistä.

Lähteet: Lauretta ja kumpp.: "Episodes of particle ejection from the surface of the active asteroid (101955) Bennu" (Science 2019, maksumuurin takana); Jet Propulsion Laboratoryn tiedote

Bennu sai kiertolaisen – OSIRIS-REx hivuttautui superlähelle asteroidia uudenvuodenaattona

OSIRIS-REx ja Bennu. Kuva: Arizonan yliopisto

Samalla kun New Horizons -luotain lähestyi Ultima Thulea, asettui toinen Nasan avaruusluotain OSIRIS-REx kiertämään Bennu-asteroidia. Kyseessä on pienin taivaankappale, jonka ympärille on saatu kiertolainen.

Heti alkuun tosin täytyy todeta, että Bennun halkaisija on vain noin 492 metriä ja se on niin pieni, että kiertolainen sen ympärillä ei pysy radallaan ilman jatkuvaa pientä ohjaamista. Samaan tapaan kuin Rosetta-luotain kiersi noin seitsemän kilometriä halkaisijaltaan olevaa 67P/Churyumov-Gerasimenko -komeettaa jokunen vuosi sitten, kiertää OSIRIS-REx Bennuaan käytännössä jatkuvassa ohjauksessa; sen kulkua säädellään koko ajan siten, että se kiertää halutulla etäisyydellä tutkimuskohdettaan.

Syynä tähän on se, että näin pienen taivaankappaleen vetovoima on niin heikko, että jo pieni sysäys saisi kappaleen sinkoutumaan kauas avaruuteen sen pinnalta tai sen kiertoradalta. Bennun aiheuttama painovoima on vain noin viidesmiljoonasosa maapallon painovoimasta.

Joka tapauksessa Nasan OSIRIS-REx -luotain sytytti nyt 31. joulukuuta 2018 pienet rakettimoottorinsa kahdeksan sekuntia kestäneeseen polttoon ja muutti näin rataansa siten, että se alkoi kiertämään Bennua. Se pysyy ainakin helmikuun puoliväliin tällä radallaan, jolla se kiertää Bennun kerran noin 62 tunnin aikana.

Hieman soikean radan lähin kohta on 1,4 kilometrin ja kaukaisin kohta noin kahden kilometrin päässä Bennun keskipisteestä.

101955 Bennu, eli 1999 RQ36, on hiilipitoinen Apollo-ryhmään kuuluva pikkuplaneetta, jonka LINEAR-taivaankartoitushanke löysi syyskuussa 1999. Nimensä asteroidi sai egyptiläisen mytologian Bennu-linnulta, joka esiintyi tarinoissa yleensä Auringon, luomisen ja uudelleensyntymän yhteydessä. Virallisesti nimi on lyhenne sanoista "Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, Security, Regolith Explorer".

OSIRIS-REx on tutkinut jo jonkin aikaa kauempaa Bennua ja joulukuun 16. päivänä se teki jo lähiohituksen, jonka aikana se tuli vain noin seitsemän kilometrin etäisyydelle asteroidin pinnasta.

Tähän mennessä kuvista on voitu nähdä millainen Bennun pinta yleisesti ottaen on: se on epätasaista ja pienten kivien peittämää. Pinnalla on vain yksi suurempi yksityiskohta, etelänavan tuntumassa oleva noin 50-metrinen kivenmurikka.

OSIRIS-REx

OSIRIS-REx laukaistiin matkaan syyskuussa 2016 ja sen tarkoituksena on paitsi tutkia ja kuvata Bennua, niin myös tuoda siitä näyte Maahan.

Tarkoituksena on pinnan kartoittamisen ja Bennun massajakautuman määrittämisen jälkeen lähestyä pintaa siten, että luotaimen näytteenottotorvi voisi ottaa näytteen kesällä 2020.

Suunnitelman mukaan luotain lähtee sen jälkeen kohti Maata ja saapuu tänne näyte laskeutumiskapselin sisälle hermeettisesti pakattuna syyskuussa 2023.

Bennu on pienin koskaan läheltä tutkittu Aurinkokunnan pienkappale. Kuva näyttää kuinka suuria ovat suhteellisesti aiemmat tutkitut kohteet.

Nasa ilmoitti: Lucy ja Psyyke lähetetään avaruuteen

Nasa julkisti juuri uudet kaksi avaruuslentoansa: pitkällisen harkinnan jälkeen kohteikseen avaruusjärjestö ottaa kuusi ns. troijalaista asteroidia sekä massiivisen, metallipitoisen pikkuplaneetan 16 Psyche. Luotaimet laukaistaan näillä näkymin vuonna 2021 ja 2023.

Kyseessä on Nasan ns. Dicovery-ohjelman tuoreimmista luotaimista. Tämä ohjelma juontaa juurensa vuoteen 1992, jolloin Nasa otti motokseen “nopeammin, paremmin ja edullisemmin”. Motto ei oikein toiminut suuremmissa luotaimissa, mutta nämä pienemmät  erikoisluotaimet ovat onnistuneet hyvin.

Luotaimia on tehty tähän mennessä kaikkiaan 12 ja niillä on tutkittu monenlaisia Aurinkokunnan kohteita Kuusta asteroidien ja komeettojen kautta Marsiin.

Määritelmän mukaan Discovery-sarjan lentojen hinta tulee olla alle 450 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria laukaisu mukaan luettuna. Alkuperäisen määritelmän mukaan niiden tuli toimia ainakin kolmen vuoden ajan, joskin monet ovat ylittäneet tämän määräajan ja nyt valitut lennot kestävät päälle vuosikymmenen.

Juuri hetki sitten julkistetut kaksi lentoa on valittu 28 erilaisen ehdotuksen joukosta ja valintaa on tehty kolmen vuoden ajan. Syyskuussa 2015 Nasa julkisti viisi kandidaattia, joita on sen jälkeen viilattu paremmiksi ja nyt näistä tehtiin lopullinen valinta.

Yhden sijaan Nasa valitsi kaksi varsin samankaltaista, mutta samalla toisiaan täydentävää lentoa.

Psyche on luotain, jonka tehtävänä on tutkia tarkasti asteroidia, joka on antanut lennolle nimensä. 16Psyche on halkaisijaltaan noin 210 km oleva pikkuplaneetta, joka koostuu lähes kokonaan metalleista. Arvioiden mukaan sen metallipitoisuus on 90 %. 

Sen tutkiminen auttaa ymmärtämään paitsi planeettojen syntyä, koska se on todennäköisesti samankaltainen kuin kiviplaneettojen ytimet, ja lisäksi sen avulla voidaan saada oppia siitä, miten asteroidien metalleja voitaisiin saada hyötykäyttöön.

Psyche-luotain aiotaan laukaista avaruuteen lokakuussa 2023 ja se päässee perille vuonna 2030. Matkallaan se tekee Maan ohilennon vuonna 2024 ja Marsin vuonna 2025

Toinen valittu lento on nimeltään Lucy. Se lähtee puolestaan tutkimaan niin sanottuja troijalaisia asteroideja, Jupiterin radalla planeetan edellä ja sen jälkeen olevia pikkuplaneettoja. 

Lucy voidaan tehdä suhteellisen halvalla, koska sen havaintolaitteina käytetään Pluto-luotain New Horizonsin ja Bunnu-asteroidia kohti lentävän OSIRIS-REX -luotaimen varalaitteita. 

Lucyn kohteiksi on alustavasti suunniteltu mm. asteroideja 3548 Eurybates, 21900 Orus, 11351 Leucus ja 617 Patroclus sekä sitä kiertäviä Menoetiusia ja 52246 Donaldjohansonia.

Luotain on tarkoitus lähettää matkaan lokakuussa 2021 ja sen lento kestänee vuoteen 2033 saakka.

Kolme muuta loppukisassa ollutta luotaintiimiä joutuvat nyt nielemään tappion karvaan kalkin. Näitä olivat pieniä asteroideja tutkimaan suunniteltu infrapunateleskooppi NEOCam (Near Earth Object Camera) sekä kaksi Venukseen suunnattua lentoa: DAVINCI olisi laskeutunut Venuksen paksun kaasukehän läpi ja tutkinut sitä ainakin 63 minuutin ajan, ja VERITAS olisi kartoittanut tutkallaan Venusta aikaisempaa paljon paremmin ja tarkemmin.

Video: OSIRIS-RExin lento selitettynä ällistyttävän yksinkertaisesti

Video: OSIRIS-RExin lento selitettynä ällistyttävän yksinkertaisesti

Jos kaikki käy suunnitelman mukaan, lähtee pieni OSIRIS-REx -niminen luotain nyt yöllä Suoman aikaa avaruusmatkalle Floridasta, Cape Canaveralista. Matka on eräs jännimmistä luotainlennoista pitkiin aikoihin, sillä tarkoituksena on käydä hakemassa pieni palaneen asteroidista laboratorioissa tutkittavaksi. 

08.09.2016

Yllä oleva video kertoo (englanniksi) mistä lennossa oikein on kyse: miksi kannattaa lentää kahden vuoden ajan kohti asteroidia, napata siitä matkaan näyte ja tulla sitten takaisin Maahan?

Jos haluat lukea lisää lennosta, niin se onnistuu täällä: Bennulle ja takaisin.

Bennulle ja takaisin – Alamaailman jumala lähtee avaruusmatkalle epäkeskolla raketilla

OSIRIS-REx piirroksessa

Asteroidiluotain on jo ennättänyt selättämään yhden yllättävän vastoinkäymisen, sillä se selvisi naarmutta viime viikolla viereisellä laukaisualustalla tapahtuneesta Falcon 9:n räjähdyksestä. Mutta edessä on vielä monta haastetta – ja vielä enemmän mahdollisuuksia. Jännä tutkimusmatka on alkamassa!

OSIRIS-REx on tarkoitus laukaista menopaluumatkalleen nyt ensi yönä klo 2.05 Suomen aikaa Floridasta, Yhdysvalloista, Cape Canaveralin avaruuskeskuksen laukaisualustalta 41 Atlas 5 -kantoraketilla.

Tämä AV-067 -koodilla tunnettu lento on siinä mielessä erikoinen, että raketin keskusrunkoon kiinnitettynä on vain yksi apuraketti: luotain on varsin pieni, eikä tarvitse sitä enempää lisäpotkua. Yhdellä apuraketilla varustettu Atlas näyttää hupaisan epäsymmetriseltä, mutta onneksi visuaalinen olemus ei määrää lento-ominaisuuksia.

Seitsentuntinen lähtölaskenta käynnistyi nyt torstain illansuussa ja hyvän sään todennäköisyys on 80 %. Vain pienet ukkoskuurot voivat tulla häiritsemään lentoonlähtöä. Mutta tällä kerralla aikataulu on onneksi löysä, sillä laukaisuikkuna kestää  kahden tunnin ajan, ja jos tänään rakettia ei saada matkaan, voidaan sitä yrittää uudelleen lokakuun 12. päivään saakka.

Luotain irtoaa raketista 55 minuutin kuluttua laukaisusta, ja silloin sen matka varsinaisesti alkaa. Kantoraketin voimakas ylin vaihe syttyy ja sinkoaa luotaimen planeettainväliselle lentoradalle, jolla se saapuu asteroidi 101955 Bennun luokse vuonna 2018. 

Lähes kahden vuoden ajan kestävän tutkimisen jälkeen heinäkuussa 2020 luotain laskeutuu lähemmäksi Bennua ja yrittää saada pienellä käsivarrella napattua ainakin 60 grammaa massaltaan olevan näytteen pieneen säiliöön. 

Nappaaminen tapahtuu puhaltamalla typpikaasua pinnalle, jolloin (ainakin toivottavasti) ainetta sinkoaa säiliöön. Mikäli näytteenotto ei onnistu ensikerralla, on typpeä riittävästi kolmeen yritykseen. Näytesäiliössä on tilaa jopa kahdelle kilolle asteroidiainetta.

Otsikkokuvassa on hahmotelma siitä, miltä näytettä ottava luotain voisi näyttää. Aurinkopaneelien omituinen V-kulma ei ole sattumaa, sillä näytteen ottamisen aikaan paneelit käännetään yläviistoon, jotta ne eivät haittaisi toimenpidettä.

Näytteenottokäsivarren päässä on varmuuden varalta myös kärpäspaperin kaltaiset tarralevyt, jotka nappaavat varmasti pienen määrän pinta-ainetta. 

Näytteet laitetaan robottikäsivarrella kapseliin, joka tuo ne Maahan. Suunnitelman mukaan luotain lähtee paluumatkalle Bennun luota maaliskuussa 2021 ja saapuu maapallolle syyskuussa 2023. Hermeettisesti suojattu kapseli putoaa silloin Utahin autiomaahan ja viedään Johnsonin avaruuskeskukseen erittäin hyvin suojattuun laboratorioon, joka perustettiin aikanaan kuunäytteiden tutkimista varten.

Bennu tutkakuvissa
Tutkakuvia Bennusta vuodelta 1999.

Bennu on pikkuasteroidi

Luotaimen kohteena oleva asteroidi 101955 Bennu on halkaisijaltaan noin 500 metriä kappale, joka kiertää Auringon radallaan 1,2 vuodessa. 

Se tulee joka kuudes vuosi lähelle maapalloa ja on mahdollista, että joskus tulevaisuudessa Bennu voisi jopa törmätä Maahan. Todennäköisyys on vain 0,017 %, mutta se on olemassa – ja se osaltaan tekee Bennusta niin kiinnostavan. Tässä on oikeasti yksi sellainen asteroidi, joka uhkaa meitä törmäyksellään!

Bennun pinnalla on myös nähtävästi suhteellisen tuoretta hiilipitoista ainetta, jonka tutkiminen on erittäin kiinnostavaa elämän synnyn selvittämisen kannalta. Kuten komeetoissa, voi myös asteroidien pinnalla muodostua hiilestä orgaanisia molekyylejä, jotka ovat elämän peruspalikoita.

OSIRIS-REx testattavana.

Luotain on vanhaa perua

Kuten yleensä avaruuslennoilla, on lennon nimellä kaksi merkitystä. Ensinnäkin nimi OSIRIS-REx tulee sanoista “Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, Security, Regolith Explorer”, mutta se myös on viittaus ammoiseen egyptiläismytologian Osiris-jumalaan.

Tarinan mukaan Osiris hallitsi kuoleman valtakuntaa, teki maan hedelmälliseksi ja mahdollisti kuolemanjälkeisen elämän. Se oli eräs egyptiläisten tärkeimmistä jumalista, ja hän myös opetti ihmisille sivistystä ja maanviljelystaidot. 

Teknisesti luotain on kierrätyskamaa, sillä se perustuu lähes suoraan kahteen Mars-luotaimeen (Mars Reconnaissance Orbiter ja MAVEN) sekä juuri Jupiteria kiertämään saapuneeseen Junoon. Nämä kaikki ovat Lockheed-Martin -yhtiön valmistamia luotaimia, kuten  OSIRIS-RExkin.

Luotaimen massa laukaisun aikaan on 1530 kg, mistä noin puolet on polttoainetta, jota tarvitaan radan säätämiseen ja ohjaamiseen. Laatikkomainen runko on noin kolme metriä kanttiinsa ja aurinkopaneelit avattuna luotaimen leveys on 6,2 metriä. 

Rungon yhdellä seinällä on suuri lautasantenni yhteydenpitoa varten ja “alapuolella” koko joukko erilaisia tutkimuslaiteita.

OCAMS on näkyvän valon alueella toimiva kameralaitteisto. PolyCam on puolestaan 20-senttisellä peilillä varustettu kaukoputki, joka voi ottaa lähikuvia pinnasta.

OVIRS on näkyvän valon ja infrapunaisen alueella toimiva spektrometri, joka pystyy löytämään Bennun pinnalla olevia mineraaleja ja muita kiinnostavia aineita, kuten esimerkiksi vettä tai mahdollisia orgaanisia aineita. OTES on myös infrapuna-alueella toimiva laite, jota tosin kartoittaa asteroidin pinnan lämpötilaa.

Kanadalaistekoinen laserkorkeusmittari OLA tekee asteroidin pinnasta kolmiulotteisen kartan jaREXIS on röntgenspektrometri, joka pystyy havaitsemaan Auringosta tulevan röntgensäteilyn tuottamaa fluoresenssia asteroidin pinnalla olevasta kiviaineesta.

Näytteen pinnalta ottava robottikäsivarsi on puolestaan nimeltään TAGSAM ja se laittaa näytteet pieneen maahanpaluukapseliin, joka on käytännössä samanlainen kuin vuonna 2006 näytteitä komeetasta tuoneessa Stardust-luotaimessa.

Stardust-luotaimen maahanpaluukapseli

Haluatko lähettää taideteoksesi avaruuteen? Nyt se onnistuu.

OSIRIS-REx-luotain Bennu-asteroidilla

NASA on käynnistänyt kampanjan, jossa kuka tahansa voi lähettää OSIRIS-REx-luotaimen mukana tekemänsä piirustuksen, maalauksen, valokuvan, runon, laulun tai lyhyen videon Bennu-asteroidille.

#WeTheExplorers-kampanjassa toivotaan yleisöltä teoksia, jotka kuvaavat, miten itse kunkin elämässä tulee esiin tutkimusmatkailun luonne ja henki. Lähetetyt taideteokset talletetaan muistisirulle, jonka rinnalla matkaan lähtee toiselle sirulle tallennetut yli 442 000 nimeä. Ne kerättiin vuonna 2014 osana “Messages to Bennu” eli ”Viesti Bennulle” -kampanjaa.

Koko nimeltään Origins, Spectral Interpretation, Resource Identification, Security-Regolith Explorer on määrä laukaista matkaan kuluvan vuoden syyskuussa, jolloin se saapuisi määränpäähänsä vuonna 2018 ja toisi ottamansa noin 60 gramman näytteen takaisin Maahan vuonna 2023.

Bennu on noin puolen kilometrin kokoinen, hieman pitkulainen asteroidi. Se on niin sanottu lähiasteroidi (NEA eli Near-Earth Asteroid): Bennu kiertää radalla, jonka keskietäisyys Auringosta on 1,13 kertaa Maan keskietäisyyttä suurempi. Asteroidin rata on kuitenkin soikea, joten lähimmillään se tulee noin 15 miljoonaa kilometriä Maan radan sisäpuolelle. Bennun kiertoaika on 437 vuorokautta.

Nimensä Bennu on saanut egyptiläisen mytologian jumalhahmolta. Bennu-lintu liitettiin Aurinkoon, luomiseen ja uudestisyntymiseen. Se on ollut mahdollisesti esikuvana antiikin Kreikan Feeniks-tarulle. 

"Avaruustutkimus on luonteeltaan luovaa toimintaa", toteaa Dante Lauretta, OSIRIS-REx-projektin päätutkija. "Kutsumme koko maailman osallistumaan tähän huimaan seikkailuun lähettämällä taideteoksensa OSIRIS-REx-luotaimen mukana avaruuteen, missä se säilyy vuosituhansien ajan."

Oman teoksensa voi lähettää twitterin tai instagrammin kautta. Aikaa on 20. maaliskuuta saakka. Tarkemmat ohjeet löytyvät tästä linkistä.

Lisätietoja OSIRIS-Rex-luotaimesta ja sen tulevasta lennosta löytyy NASAn sivuilta.

Kuva: NASA