Kolme vuotta kestänyt havaintoprojekti toteutettiin GMRT-teleskoopilla (Giant Metrewave Radio Telescope) ja sen kohteena oli tunnuksella ELAIS-N1 tunnettu avaruuden alue. Vasemmanpuoleiseen kuvaan on ympyröity galakseja, joiden mustat aukot suihkuavat samaan suuntaan.
Suihkujen samansuuntaisuus kertoo myös siitä, että havaittujen galaksien supermassiiviset mustat aukot pyörivät samaan suuntaan. Tällainen tuplasattuma ei voi olla sattumaa, vaan sen taustalla täytyy olla jokin yhteinen tekijä, joka on saanut suuntauksen aikaan.
"Koska kyseiset mustat aukot eivät tiedä toisistaan mitään eivätkä pysty vaihtamaan keskenään informaatiota tai vaikuttamaan suoraan toisiinsa valtavien etäisyyksien päästä, niiden pyörimissuuntien on täytynyt asettua samansuuntaisiksi jo galaksien syntyessä maailmankaikkeuden nuoruudessa", tutkimusta johtanut Andrew Russ Taylor toteaa.
Havainnot viittaavat siihen, että näin suurella avaruuden alueella esiintyvä samansuuntainen pyörimisliike on perua alkuperäisistä tiheysvaihteluista, jotka olivat maailmankaikkeuden suuren mittakaavan rakenteiden lähtökohtana.
Tutkimuksen tulos oli yllätys. Tarkoituksena oli vain tutkia maailmankaikkeuden heikoimpia radiolähteitä. Samankaltaisia suuntausilmiöitä on havaittu aiemminkin, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa. Nyt saatiin ensimmäisen kerran todisteita yli 300 miljoonan valovuoden läpimittaisella alueella esiintyvästä ilmiöstä.
Sen lisäksi, että löytö oli odottamaton, tällaiselle laajamittaiselle yhdensuuntaisuudelle ei toistaiseksi ole kunnollista teoriaa. Mahdollisia ehdokkaita suuntauksen aiheuttajiksi ovat muiden muassa kosmiset magneettikentät, eksoottisiin hiukkasiin liittyvät kentät sekä kosmiset jänteet.
Olipa taustalla mikä tahansa tekijä, sen on täytynyt vaikuttaa paljon galaksijoukkoja laajemmilla alueilla siinä vaiheessa, kun galaksit alkoivat muotoutua.
"Alamme ymmärtää, miten maailmankaikkeuden suuren mittakaavan rakenne on syntynyt: alkuräjähdyksestä lähtien varhaisen maailmankaikkeuden häiriöt kasvoivat nykyisiin mittoihin", kertoo Taylor. "Se auttaa meitä myös selvittämään, millainen on tulevaisuuden maailmankaikkeus."
Tutkimuksesta kerrottiin Royal Astronomical Societyn uutissivuilla ja se on julkaistu Seuran Monthly Notices -tiedelehdessä.
Kuva: Andrew Russ Taylor