Ällistyttävän luonnollisia kirjontatöitä

Kuvat: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuvat: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)

Päivän kuvaChloe Giordanon ällistyttävän tarkat kirjontatyöt ihastuttavat yksityiskohdillaan. Luonnollisen näköiset ketut, jänikset ja unikeot näyttävät ikään kuin vain nukkuvan kankaalla.

Oxfordissa asuva Giordano on opiskellut kuvittajaksi, mutta kirjonnan hän on opetellut itse. Hän suosii ompelutöissään eläinaiheita ja käyttää mahdollisimman luonnollisia sävyjä. Työ lähtee liikkeelle hahmon tutkimisesta ja paperille suunnittelusta ja sommittelusta. Yhden työn tekemiseen kestää käsin päiviä tai viikkoja.

Kirjonnassa vaatteita ja muita kankaita koristellaan ompelemalla niiden päälle erilaisia kuvioita. Yleensä siinä käytetään värikkäitä lankoja, mutta mukana voi olla myös helmiä ja paljetteja. Taidemuoto on ollut suosittu jo vuosituhansia, ja useat kansallispuvut ovat yhä käsin kirjailtuja. Taitavat kirjontatyöt ovat arvossaan -- vanhoista töistä maksetaan jopa miljoonia, ja uusienkin kankaiden hinta voi nousta tuhansiin euroihin metriltä.

Jutussa näytetyt kuvat ovat kiertäneet ympäri nettiä jo kauan, suureksi osaksi luvatta. Tiedetuubissa ne julkaistaan Chloe Giordano Illustrationsin luvalla. Lisää kuvia löytyy Giordanon www-sivuilta sekä Facebook-, Thumblr- ja Society6-tileiltä.

Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)
Kuva: Chloe Giordano Illustration (c)

Merikotkan ja sääksen taisto

Kuva: Bengt Nyman
Kuva: Bengt Nyman

Päivän kuvaKuvassa merikotka "kisailee" sääksen kanssa. Kyse lienee reviirin tai ruuan puolustamisesta.

Vaikka kummallakin on terävät tarttumakynnet ja suuri nokka, sääksi jäisi lähitaistelussa auttamatta toiseksi. Vaikka se on maamme kolmanneksi suurin päiväpetolintu, se painaa vain kolmanneksen merikotkasta. Valkoisen sääksen etu on erityisen pitkien ja kapeiden siipien tuoma ketteryys.

Merikotka taas on Suomen päiväpetolinnuista kaikkein suurin. Sen siipien kärkiväli on jopa 2,4 metriä. Painoa suurimmille yksilöille kertyy runsaat 5–6 kiloa.

Kuvat on otettu Vaxholmissa, Tukholman saaristossa, mutta vastaavaa tapahtuu varmasti Suomessakin. Sääksiä meillä pesii ympäri maata noin 1000-1500 paria, merikotkia taas 300-700 paria. Merikotkien ydinaluetta ovat rannikot, Kainuu, ja Ylä-Lappi.

Merikotkan ja sääksen väliin kokovertailun hopeamitalistiksi jää maakotka. Se on käytännössä aivan saman kokoinen kuin merikotka, mutta siipiväli jää pienemmäksi, sillä siivet ovat hieman erilaiset. Maakotkia löytyy lähinnä Lapista ja Pohjanmaalta.

Jos kotkat ovat suurempia kuin vain pisteitä taivaalla, tunnistaminen on suoraviivaista. Maakotkan muodot ovat sopusuhtaisemmat kuin merikotkalla. Sen pyrstö on yhtä pitkä kuin siivet leveät. Merikotka taas on yläpainoinen: pyrstö on hyvin lyhyt ja tylppä, kaula pitkä ja nokka hyvin jykevä. Kummankin linnun höyhenpuku vaihtuu useita kertoja ennen aikuistumista. Merikotkan pyrstö ja myöhemmin pää ja kaulakin ovat ovat usein silmiinpistävän vaaleita.

Sekä meri- että maakotka olivat hyvin uhanalaisia muutama vuosikymmen sitten (katso pesimäkartta alla). Nykyään kannat ovat toipuneet, mutta linnut ovat yhä suojeltuja ja tarkan seurannan alla.

Päivitys (ma klo 19.30): Lisätty tieto kuvauspaikasta, sekä sääksien ja merikotkan pesimäkannoista.

Kuvat: Bengt Nyman (via Flickr)