aurinkoenergia

Solar Impulse lähti taas lentoon – kohteena yllätysetappi

Ma, 05/02/2016 - 16:20 By Jari Mäkinen


Solar Impulse 2, aurinkovoimalla maapallon ympäri yrittävä sähkölentokone on taas ilmassa.


Kone lähti hetki sitten matkaan Kaliforniasta Piilaakson keskellä olevalta Mountain Viewin lentokentältä, legendaariselta Moffet Fieldiltä, ja on menossa nyt André Borschbergin ohjaamana kohti Arizonaa. 

Kyseessä on koneen kymmenes hyppäys eteenpäin matkallaan kohti Abu Dhabia ja yllättävä sellainen: suunnitelman mukaan kone olisi tehnyt Yhdysvaltain halki lentäessään vain yhden pysähdyksen mantereen keskiosissa ennen saapumistaan New Yorkiin. Nyt kuitenkin kohteena on Phoenix Arizonassa.

Lentomatka ei olekaan nyt pitkä, vain hieman yli tuhat kilometriä, ja sen kone taittaa arviolta 16 tunnissa. Kohde ei ole lennon puuhamiehille Borschbergille ja Bernard Piccardille tuntematon, sillä koneen prototyyppiversio Solar Impulse 1 kävi siellä lentäessään Amerikan halki vuonna 2013.

Näillä näkymin kone viipyy vain lyhyen aikaa Arizonassa.

"Tarkoituksemme on näyttää konetta ja kertoa ihmisille cleantechistä matkan varrella", totesi Piccard koneen lähtiessä lentoon ja antoi ymmärtää, että mahdollisia uusiakin yllätyspysähdyksiä voi olla matkalla.

Meneillään olevaa lentoa voi seurata suorana Solar Impulsen nettisivuilla.

Kone lähdössä lentoon Kaliforniassa aiemmin tänään (eli paikallista aikaa juuri ennen aamun sarastusta). Kone nousi ilmaan klo 5.03 paikallista aikaa ja sen odotetaan saapuvan 1157 km pitkän lennon päätteeksi Phoenixiin noin klo 21 paikallista aikaa, eli huomenna aamuyöllä Suomen aikaa.

Solar Impulse 2 laskeutui Kaliforniaan – matkalla oli kovasti mutkia

Su, 04/24/2016 - 12:47 By Jari Mäkinen


Aurinkopaneeleista voimansa saava sähkölentokone Solar Impulse 2 laskeutui kaksi ja puoli vuorokautta kestäneen lentonsa päätteeksi Kaliforniaan tänään sunnuntaina yhdeksän aikaan Suomen aikaa, eli juuri ennen puoltayötä paikallista aikaa. Seuraavaksi koneella on edessään Pohjois-Amerikan ylittäminen.


Kone lähti maailmanympärilentonsa yhdeksännelle etapille viime torstaina Havaijilta, missä se oli joutunut odottelemaan viime keväänä alkaneen matkansa jatkumista yhdeksän kuukauden ajan. Määränpää Kaliforniassa oli San Franciscon lahden eteläosassa, aivan Piilaakson ytimessä oleva Mountain View.

Sähkölentokoneen akut vaurioituivat viime heinäkuun alussa tehdyllä pitkällä lennolla Japanista Havaijille, ja korjausten sekä suotuisten sääolojen odottamisen jälkeen matka pääsi jatkumaan vasta nyt.

Tällä kerralla kaikki sujui erinomaisesti, joskin jo aikaisemmin kone on osoittautunut hyvin luotettavaksi ja toimintavarmaksi, ellei inhimillisestä erehdyksestä johtunutta akkujen ylikuumentumista oteta huomioon.

Viime vuoden maaliskuussa alkaneella matkalla oli myös muita vastoinkäymisiä, sillä hankalat sääolot viivyttivät matkantekoa odotettua enemmän ja Japanissa, Nagoyassa, ollut myrsky vaurioitti myös lievästi konetta. Jo silloin matkan jatkamista jouduttiin viivyttelemään korjausten vuoksi.

Bertrand Piccardin tekemä lento Yhdysvaltain länsirannikolle eteni jotakuinkin samaa vauhtia kuin autolla olisi ajanut. Siksi lentoon kului kaksi ja puoli vuorokautta.

Sääolot olivat tällä kerralla erittäin hyvät ja kone saapui jopa hieman etuajassa San Franciscon luokse, joten Piccard joutui kaartelemaan ja kiertelemään Tyynen valtameren päällä ennen lentoaan legendaarisen kaupungin päälle. Siellä konetta oli odottamassa toinen lentokone, mistä Solar Impulse 2:n lipuminen hitaasti Golden Gate -sillan ja San Franciscon rantaviivan yli kuvattiin.

Itse asiassa koneet tekivät monta kierrosta ja kaarrosta kaupungin luona, jotta kuvamateriaalia saataisiin tarpeeksi. Tähänkin mennessä kuvaaminen ja media-aktiivisuus ovat olleet hyvin huomiota herättäviä maailmanympärilennolla. Muun muassa lennon aikana Piccardin twitter-tilille tuli niin paljon viestejä ja kuvia, että jos hän olisi lähettänyt ne kaikki itse, ei hän olisi ennättänyt lentämään konettaan kuin satunnaisesti.

Kuvauslennot San Franciscon luona näkyivät selvästi mm. Flightradar24 -palvelussa:

Lennon jatkosta ei ole toistaiseksi tarkkaa tietoa muuta kuin se, että edessä on vielä neljä etappia ja lento päättyy suunnitelman mukaan elokuussa Abu Dhabiin. Kone pysähtyy matkallaan ensin tuulitilanteen mukaan valittavassa paikassa Yhdysvaltain keskiosissa ennen kuin se jatkaa New Yorkiin. On myös mahdollista, että lento tehdään yhtä soittoa Kaliforniasta New Yorkiin ilman välilaskua.

Sieltä eteenpäin yli Atlantin suuntaavan lennon määränpää valitaan myös myöhemmin sääolojen mukaan. Pysähdys tapahtuu koko Brittein saarilla, Ranskassa, Espanjassa tai Marokossa.

Sen jälkeen ennen Arabiemiraatteihin saapumista kone kävisi mahdollisesti joko Kreikassa tai Egyptissä.

Aurinkosähkölentokone jatkaa maailmanympärilentoaan tänään

To, 04/21/2016 - 15:44 By Jari Mäkinen
Si2-lentokone koelennollaan Havaijilla


Viime vuonna maailmanympärilentonsa ikävästi kesken jättämään joutunut aurinkosähköllä toimiva Solar Impulse 2 -lentokone on nyt valmis jatkamaan matkaansa. Bertrand Piccard nousee koneella ilmaan klo 19 Suomen aikaa Havailijta ja ohjaa koneen pitkälle Tyynen valtameren ylilennolle kohti Yhdysvaltojen länsirannikkoa.


Yhdeksän kuukautta kestäneiden korjausten jälkeen kone on taas lentokuntoinen. Leikki jouduttiin viime vuona jättämään kesken koneen akkujen ylikuumennettua lennolla Japanista Havaijille, sillä vaikka akut olisi vaihdettu uusiin nopeammin, eivät sääolosuhteet olleet enää suotuisia lennon jatkamiselle. 

Solar Impulse 2 on erinomainen lentokone, mutta se toimii maailmanympärilennollaan koko ajan suorituskykynsä rajoilla. Se ei kykenisi puskemaan kovaa vastatuulta vastaan, vaan ennemminkin päinvastoin: sen reitti ja lentokorkeus pyritään valitsemaan lennon aikana siten, että luonto auttaisi menoa mahdollisimman hyvin.

Lento Japanin Nagoyasta Havaijille kesti viisi yötä ja päivää, ja se oli koko maailmanympärilennon pisin yksittäinen osuus. Nyt edessä oleva lento Amerikan mantereelle Kalaeloan lentoasemalta Honolulusta, Havaijilta, Moffettin tunnetulle lentokentälle Mountain Viewissä, Kaliforniassa, kestää laskelmien mukaan 62 tuntia, eli jotakuinkin kaksi ja puoli vuorokautta.

Tarkoituksena on lähteä matkaan juuri ennen auringonnousua, jolloin laskeutuminen tapahtuisi sopivasti Auringon laskiessa. Näin kone voisi lennollaan käyttää hyväkseen mahdollisimman paljon päivänpaistetta.

Lentoa voi seurata reaaliajassa Solar Impulsen nettisivuilla ja kerromme Tiedetuubissakin lennon tapahtumista ennen sunnuntaina aamulla Suomen aikaa tapahtuvaa laskeutumista.

Konetta lentää nyt Bertrand Piccard, joka on valmistautunut hyvin lentoon etukäteen mm. edellisen, tätäkin pidemmän ja sankarillisemman lennon tehneen André Borschbergin kokemusten perusteella.

Edellinen lento Japanista Havaijille oli noin 8900 km pitkä ja kesti 117 tuntia ja 52 minuuttia. Näin ollen edessä oleva lento on noin puolet siitä.

Tämän jälkeen kone jatkaa sääolojen ja pysähdyspaikoissa tehtävien PR- ja muiden tempausten jälkeen eteenpäin siten, että se pääsee perille matkan alkupaikkaan Abu Dhabiin neljällä loikalla.

Näistä kaksi seuraavaa on varsin lyhyitä lentoja: ensin Yhdysvaltain keskiosiin ja sitten itärannikolle New Yorkiin. Sitten edessä on pitkä Atlantin ylilento Espanjan eteläosiin ja lopuksi pitkä lento sieltä Arabiemiraatteihin.

 

Solar Impulsen reitti ympäri maailman

Kilpaa aurinkoautoilla halki Australian

Ma, 10/19/2015 - 13:06 By Jari Mäkinen
Aurinkoautokisaa

Eilen alkoi Australiassa mielenkiintoinen kilpailu: opiskelijatiimit kisaavat halki mantereen aurinkoautoilla World Solar Challenge -kisassa. Matkaa Darwinista mantereen pohjoisosasta kuuman autiomaan halki Adelaideen kertyy yli 3000 kilometriä.

Kaikkiaan 46 tiimiä 25 maasta on mukana kilpailussa, ja Suomea lähin on ruotsalainen Jönköpingin yliopiston ryhmä.

Ennakkosuosikkina matkaan lähti hollantilaisen Delftin teknillisen yliopiston auto Nuon8, joka on paranneltu versio edellisen, vuonna 2013 pidetyn kilpailun voittaja-autosta. Auton massa on 160 kg ja sen hyttiin  mahtuu vain pienikokoinen kuski (hankala löytää Hollannista), jonka paino voi olla maksimissaan 80 kg. Pituutta autolla on 4,5 metriä, sen leveys in 1,8 metriä ja korkeus vain 1,01 metriä.

Olennaista autossa on luonnollisesti sen yläpinta, missä on 391 aurinkokennoa, sekä muoto, joka on erittäin aerodynaaminen. Hollantilaisryhmä tyytyy sanomaan aerodynamiikasta vain sen, että se on 9% parempi kuin Nuna7-autossa.

Alla auto on menossa kilpailun ensimmäisenä päivänä eilen.

Hollantilaisten pahin kilpailija ovat japanilainen Tokai Challenger ja Michiganin yliopiston miljoona dollaria maksanut Aurum, joka on voittanut jo paikallisia kilpailuita Yhdysvalloissa.

Kilpailu on siinä mielessä omalaatuinen kilpailu, että siinä ajetaan nopeusrajoitusten mukaan. Olennaista onkin se, kuinka autot kestävät pitkän matkan ja miten ne pystyvät pitämään pitämään nopeutensa mahdollisimman suurena – mutta silti rajoitusten mukaisena. 

Alla on vielä kuva autojen testauspäivältä viime viikolta. Lähes kaikki autot ovat samantyyppisiä, hyvin aerodynaamisia litteitä menopelejä, mutta mukaan mahtuu myös poikkeuksiakin: lisää kuvia autoista on täällä.

Autoja huollettavana

Golfkentät aurinkovoimaloiksi!

La, 08/01/2015 - 15:02 By Jari Mäkinen
Golfkenttä aurinkovoimalana (kuvitus)

Päivän kuvaVaikka Golf on edelleen erittäin suosittua Japanissa, on se viime aikoina menettänyt suosiotaan. Vuodesta 2008 alkaen mittari näyttää noin 3% miinusta japanilaisten golfiin uhraamassa rahamäärässä, ja tämä näkyy myös siinä, että yhä enemmän kasvubuumin aikaan rakennettuja golfkenttiä on vajaakäytössä tai jopa tyhjillään.

Maata ei kuitenkaan kannata pitää tuottamattomana, joten kentille on keksitty uutta käyttöä: niistä voidaan tehdä aurinkovoimaloita!

Ensimmäinen tällainen muodonmuutos on meneillään Kioton luota, missä Kyocera-yhtiö on rakentamassa 23-megawatin aurinkovoimalaa, minkä odotetaan tuottavan 26 312 megawattituntia vuodessa syksystä 2017 alkaen. Toinen työmaa on Kagoshiman luona, minne ollaan rakentamassa 92 MW:n aurinkovoimalaa golfkentälle, joka on ollut jo 30 vuoden ajan tyhjillään.

Kyoceran mukaan etenkin Yhdysvalloissa hanketta seurataan kiinnostuneena, koska siellä on satoja hylättyjä golfkenttiä ja niille pohditaan uutta käyttöä.

Kuva: Kyocera (kuvituskuva golfkentästä töiden päätyttyä syyskuussa 2017)

Golfkentät aurinkovoimaloiksi!

La, 08/01/2015 - 15:01 By Jari Mäkinen

Päivän kuvaVaikka Golf on edelleen erittäin suosittua Japanissa, on se viime aikoina menettänyt suosiotaan. Vuodesta 2008 alkaen mittari näyttää noin 3% miinusta japanilaisten golfiin uhraamassa rahamäärässä, ja tämä näkyy myös siinä, että yhä enemmän kasvubuumin aikaan rakennettuja golfkenttiä on vajaakäytössä tai jopa tyhjillään.

Maata ei kuitenkaan kannata pitää tuottamattomana, joten kentille on keksitty uutta käyttöä: niistä voidaan tehdä aurinkovoimaloita!

Ensimmäinen tällainen muodonmuutos on meneillään Kioton luota, missä Kyocera-yhtiö on rakentamassa 23-megawatin aurinkovoimalaa, minkä odotetaan tuottavan 26 312 megawattituntia vuodessa syksystä 2017 alkaen. Toinen työmaa on Kagoshiman luona, minne ollaan rakentamassa 92 MW:n aurinkovoimalaa golfkentälle, joka on ollut jo 30 vuoden ajan tyhjillään.

Kyoceran mukaan etenkin Yhdysvalloissa hanketta seurataan kiinnostuneena, koska siellä on satoja hylättyjä golfkenttiä ja niille pohditaan uutta käyttöä.

Solar Impulse nousi uskaliaalle lennolleen

La, 05/30/2015 - 17:19 By Jari Mäkinen

Aurinkosähköllä ympäri maailman lentävä Solar Impulse 2 -lentokone lähti matkaan lauantaina illalla klo 21:40 Suomen aikaan Nankingistä kohti Havaijia oltuaan kuukauden päivät jumissa Kiinassa. Kone ja koko sen takana oleva tiimi on odotellut sopivaa säätä tälle pitkälle etapille Tyynen valtameren ylitse. Koneen lentoa voi seurata täällä: www.solarimpulse.com. Otsikkokuvassa kone on kuvattuja juuri ennen lentoonlähtöä.

Lento on oikeasti vaarallinen ja haastava, sillä lentoon kuluu kuusi vuorokautta ja jokaisen yön jälkeen koneen akut ovat varsin tyhjät ja lennon jatkaminen vaatii auringonpaistetta heti aamusta. Myös tuulen tulee olla suotuisa, joten lento on käytännössä mahdollinen vain sopivalla säällä – ja siksi lentotiimi ja etenkin lentäjä André Borschberg haluavat olosuhteiden olevat paitsi suotuisat, niin myös todennäköisesti hyvinä pysyvät. Olosuhteet paranivat yllättäen eilen perjantaina, jolloin lentovalmistelut käynnistettiin välittömästi.

8172 kilometriä pitkä lento on ensimmäinen kahdesta Tyynen valtameren ylitse koneen vievistä lennoista, ja vaikeampi niistä, koska varalaskupaikkoja aavan ulapan päällä ei ole paljoa. Toisella meren yli kurottavalla etapilla, Havaijilta Phoenixiin, on varalaskupaikkoja Pohjois-Amerikassa vaikka kuinka. Tämän toisen, järjestyksessään koko lennon jo kahdeksannen etapin ja medianhuomiota todennäköisesti hyvin paljon keräävän lennon tekee Bertrand Piccard.

Kerroimme lennosta ja maailmanympärilennon etenemisestä jo edellisen lentoonlähtöyrityksen aikaan 25. toukokuuta julkaistussa jutussamme

Vaarallisin osuus edessä: sähkölentokone lähtee ylittämään Tyyntä valtamerta

Ma, 05/25/2015 - 10:42 By Jari Mäkinen
Päivitys 25.5. klo 18:05. Lentoa on lykätty toistaiseksi sääennusteen muututtua epäsuotuisaksi.

Aurinkovoimalla ympäri maailman lentävä Solar Impulse -lentokone on ollut jo lähes kuukauden maassa, odottamassa Kiinan Nankingissä sopivia olosuhteita matkan kenties vaarallisimmalle lennolle: kuusi vuorokautta kestävälle yksinlennolle Kiinasta Havaijille.

Solar Impulse on erittäin kevyt (vain katumaasturin luokkaa), suurikokoinen (siipien kärkiväli on pitempi kuin Boeing 747 Jumbo-Jetillä) ja periaatteessa alitehoinen, yksipaikkainen lentokone, joten lennosta tulee haastava. 

Lennon aikana kone käyttää ainoastaan akuissaan olevaa ja aurinkokennojen tuottamaa sähkövirtaa. Jos kaikki sujuu hyvin, ei koneella ole mitään ongelmia, sillä sen akkujen kapasiteetti, moottorien teho ja aurinkopaneelien sähköntuotto on laskettu enemmän kuin tarkasti; teknisesti kone pystyy lentämään vaikka viikkokausia, kunhan se saa päivisin auringonvaloa.

Sen sijaan yllättävä pilvisyys voi vaarantaa lennon onnistumisen.  Suurempi ongelma on kuitenkin tuuli. Kone lentää luonnostaan hitaasti, joten myötätuulessakin 8172 kilometriä pitkä lento kestää vähintään viisi vuorokautta.

Siksi suurin ongelma on lentäjä. Maailmanympärilennolla pilotteina ovat Bertrand Piccard ja André Borschberg, jotka ovat vuorotelleet kuudella aikaisemmalla etapilla. Nyt puikkoihin astuu Borschberg, jotta Piccard, lentäjistä kuuluisampi, pääsee lentämään puolestaan koneen Havaijilta Yhdysvaltain mannermaalle.

Kumpikin on harjoitellut pitkää yksinlentoa varten huolellisesti ja simuloinut lentoa jo ennalta. He ovat opetelleet itsesuggestion avulla ottamaan pieniä torkkuja silloin tällöin, jotta pitkiä, yhtäjaksoisia nukkuma-aikoja ei tarvita. Koneessa on yksinkertainen autopilotti, mutta sitä ei voi jättää lentämään liikennelentokoneen tapaan pitkäksi aikaa itsekseen ilmanvalvontaa. Niinpä lentoprofiili on suunniteltu sellaiseksi, että pilotti pysyy koko ajan aktiivisena. 

Öisin kone lentää korkeammalla, missä lentäminen vaatii vähemmän energiaa. Päivällä kone laskeutuu alemmaksi ja koettaa maksimoida lentoajan päivänpaisteessa alueilla, missä ei ole edes ohutta yläpilveä. Aamuisin kone tarvitsee mahdollisimman nopeasti virtaa aurinkopaneeleista, sillä pimeässä ja kylmässä lentäminen syö akkujen varaustasoa nopeasti.

Mahdollinen turbulenssi, pilvialueet ja tuulivyöhykkeet tekevät lentämisestä muutenkin aktiivista, ja saattavat johtaa lentosuunnitelman muuttamiseen lennon aikana. Ne kaikki voivat tehdä myös nokkaunien ottamisesta hankalaa.

Koneen ohjaamo on myös hyvin askeettinen: sillä on kylmä ja sitä ei ole paineistettu, joten pilotilla on päällään erikoispuku.

Lennolla on siis monia riskitekijöitä, minkä vuoksi koneella lähdetään matkaan vasta kun olosuhteet ovat sopivat. Nähtävästi tänään illalla näin on, ja suunnitelman mukaan Borschberg lähtee lentoon klo 22 Suomen aikaa. Koneen akut ovat lähtiessä täyteen ladattuina ja hän lipuu ensimmäisen yön aikana Kiinan mantereelta jo meren päälle. 

Jos kaikki sujuu hyvin, hän laskeutuu Havaijille lauantaina – mutta sään ennustaminen viiden päivän päähän on lievästi epävarmaa, joten lennosta tulee _oikeasti_ kiinnostava.

Alla on Tiedetuubin ennen maailmanympärilentoa Solar Impulsesta tekemä video:

Ydinpata tuulimyllykattilaa soimaa

Otsikkokuva
Ingressi
Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen:
Uhkapeli ilmastolla
Body D8

 

Uhkapeli ilmastolla on kirja, joka kaikkien pitäisi lukea. Etenkin niiden, jotka ovat huolissaan ilmastosta. Ja niiden, jotka vastustavat ydinvoimaa.

Kirja kysyy: kumpi on pahempi asia, käynnissä oleva ilmastonmuutos vai ydinvoiman suurelta osin mielikuviin perustuva vaarallisuus? (Kyllä, niillä on selkeä yhteys.) Kirjan vastaus on kirkas, mutta välillä vähän liiankin kiillotettu.

Kyse on tietopainotteisesta pamfletista - helppolukuisesta, 84-sivuisesta väittämästä. Siinä pyöritään neljän teesin ympärillä: Ilmastonmuutosta täytyy hidastaa keinolla millä tahansa. Samaan aikaan ihmiskunta tarvitsee yhä enemmän energiaa, tavalla tai toisella. Ratkaisuksi tarjottujen uusiutuvien energianmuotojen ympäristöystävällisyyttä, puhtautta ja käyttöpotentiaalia liioitellaan. Ja ydinvoiman puhtautta ja potentiaalia toisaalta mustamaalataan.

Lähes kaikki teesit perustellaan varsin hyvin.

Ydinvoiman vastustaminen on typerää, jos sitä tehdään ymmärtämättömien mielikuvien eikä tosiasioiden valossa. Se on erityisen paheksuttavaa, jos ydinvoimaa tarvitaan nykytilanteessa kipeämmin kuin koskaan. Kirja arvostelee asiaperustein ja avoimesti tästä montaa tahoa, mutta etenkin ympäristöjärjestöjä ja Vihreää liikettä.

Ydinvoimalat eivät tuhoa maapalloa tai poksahtele miten sattuu, ja säteilyn haittavaikutuksetkin ovat useimmiten pahempia ihmisten mielissä kuin reaalimaailmassa.

Lukemisen myötä energiapolitiikkaan raottuu rumia asioita paljastava ovi. Uusiutuvaa energiaa myydään ja ydinvoimaa mollataan mielikuvin, kehäpäätelmin ja tutkimuksin, joiden tulos on päätetty jo etukäteen. Samalla kun ympäristöjärjestöt tekevät hienoja energialinjauksia vuodelle 2050, ne jyvittävät keskivertoaafrikkalaiselle vain viideskymmenesosan pohjoisamerikkalaisen tai sadasosan suomalaisen käyttöön tulevasta energiamäärästä. Samoissa laskelmissa suuri osa energiasta on lähtöisin biomassan polttamisesta, joka ei lopulta ole paljoakaan (jos ollenkaan) parempi kuin fossiiliset polttoaineet.

Uutisissa lähinnä hehkutetaan uusiutuvia, vaikkeivät todisteet niiden puolella olisikaan. Ja vaikka kirja puolusteleekin ylioptimistisuutta toimittajien kiireellä, niin syynä on vain ja ainoastaan media.

Kirja ottaa kantaa yleiseen energiapolitiikkaan ja sen perusteisiin. Se ei ole puolustuspuhe juuri Loviisan, Olkiluodon tai Pyhäjoen ydinvoimaloille.

Korhonen ja Partanen painottavat useasti, etteivät ole uusiutuvaa energiaa vastaan. Silti jää kuva, että ovat. Vaikka ydinvoiman ei väitetä olevan kuin osaratkaisu, se tuntuu silti pääratkaisulta. Uusiutuva energia ja energiansäästö ovat toki ihan kivoja pikku apulaisia (sellaisia mukavan lutuisia ja hassuja sidekickejä), mutta mitään ei saada aikaan jos ydinvoimaa ei saada lisää.

Opuksessa on myös tiedollisia puutteita, ja ne ikävä kyllä nakertavat pahasti tärkeää sanomaa. Sen jälkeen kun ydinvoiman vastustajia on kritisoitu mielikuviin vetoavista argumenteista, puolueellisesta uutisoinnista, tilastojen vääristelystä ja kyllä-tulevaisuus-ne-ongelmat-hoitaa -mentaliteetista, kirja lähtee yllättäen laveammalle tielle: ydinvoima hypetetään maasta taivaaseen lähes samanlaisin perustein. Mihin katosi objektiivisuus? Aivan kuin kyse olisi vain kukkotappelusta. Meillä on iskevämmät anekdootit kuin teillä. Lällällää.

Kirjoitustyyli on populistinen ja monia lähteistämättömiä väitteitä on vaikea tarkistaa. Lukija jää kerrottujen asioiden kanssa lopulta paljolti uskon varaan. "Maailman energiantuotantoa on viimeksi kyetty mainittavammin puhdistamaan 1980-luvulla." Kuinka, mitä tällä tarkoitetaan? "[Saksalaisen] kokeilun johtopäätöksenä voi jo nyt pitää sitä, että aurinkosähkön voimakkaasti tuettu rakentaminen ei ole kovin hyvä idea Pohjois-Euroopassa" jää leijumaan ilmaan täysin perustelemattomana mielikuvana, jollaisista kirjoittajat moittivat ympäristöjärjestöjä. Kaavioiden suhteellisten ja absoluuttisten skaalojen käyttö (esim. s. 9 ja 19) herättävät kysymään, että kerrotaankohan tässä nyt sitten asioita avoimesti vai tarkoituksellisen puolueellisesti? Eikä sivun 15 kuvio aukea annetuilla tiedoilla ammattilaisellekaan (kyllä, tarkistin). Näiden pikkupuutteiden korjaaminen toisi kirjaan paljon lisää.

Samalla kun harhat uusiutuvien energianlähteiden paremmuudesta ammutaan alas loogisesti argumentoiden ja tutkimuksiin viitaten, ydinvoiman puolesta tehdään suuria väitteitä sen enemmän perustelematta. Useat kohdat, kuten "tilastoista käy selväksi, mikä teknologia on tehnyt raskaan työn", eivät vaatisi lisäkseen kuin kuvan, taulukon tai lähteen ollakseen vakuuttavia. Mainitaan, että uusiutuvat voimalat "vanhenevat ja ne on ennen pitkää korvattava uusilla". Ydinvoimalatkaan eivät liene ikuisia, joten tässä tarvittaisiin hieman vertailua. Kirjoittajat sortuvat samanlaiseen kerta toisensa jälkeen.

Ydinjätteiden osalta kerrotaan, että ongelma kyllä ratkaistaan tulevaisuudessa ja nyt vielä kannattamattomat nelostyypin ydinvoimalat poistavat ongelman lähes kokonaan. Kun oli kyse aurinko- tai tuulivoimasta, silloin uskoa tulevaisuuden tuomiin muutoksiin pidettiin perusteettomina. Jännää.

Kirja hehkuttaa ydinvoiman puolesta, ja siinä nostetaan heti ensimmäiseksi esimerkiksi Kanadan Ontarion energiapäätökset. "Huhtikuussa 2014 ... viimeinen jäljellä oleva hiilivoimala poltti viimeisen hiilieränsä ... [Ontarion] lainsäädäntöelimissä kaavaillaan lakia, joka tekisi hiilen poltosta pysyvästi laitonta." Kirjassa "epäillään" syyksi kasvanutta ydinvoimatuotantoa, mutta asia ei liene aivan noin yksioikoinen. Provinssissa on nimittäin rakennettu viime vuosina useita kaasua ja öljyä polttavia voimaloita, ja osa vanhoista hiilivoimaloistakin voidaan ottaa takaisin käyttöön, jahka ne on muunnettu polttamaan muita materiaaleja. Ja mitä niihin itse Ontarion ydinvoimaloihin tulee: kirjassa mainittu vastikäinen ydinenergian tuotannon roima lisäys voidaan nähdä myös ennakointina sille, että useita reaktoreita tullaan ajamaan alas vuosikymmenen loppuun mennessä. Niitä huolletaan vuosien ajan, ja sillävälin muilla laitoksilla on kyettävä kompensoimaan tuotannon menetys. Ontario luopui vuonna 2013 kahden uuden reaktorin rakennusaikeista, ja keskittyy nyt vanhojen ja toimivien laitosten iän jatkamiseen.

"Vihreät poliitikot eivät kehota meitä seuraamaan Ontarion viitoittamalla tiellä", huomauttaa kirja. Niin, eiköhän meidän kuitenkin kannata tehdä aivan omat ratkaisut.

Lukijan kannattaa suhtautua kirjan väitteisiin skeptisesti ja tarkistaa faktat. Heti perään kannattaa sitten pohtia omaakin energiavakaumusta, oikein kunnolla.

Summa summarum: Tämä kirja nostaa ydinvoimakissan pöydälle todella hyvästä syystä. Mutta ei se ole sellainen viisisilmäinen pimeässä loistava verenhimoinen mutanttikatti jolla lapsia pelotellaan. Kissi on yllättävän säyseä, muttei välttämättä mikään kaikelta pelastavalta enkeli. Myös sen hiekkalaatikossa on putsattavaa.

Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen:
Uhkapeli ilmastolla - vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?
2015, omakustanne
84 sivua
ISBN 978-952-7139-01-1.
Lisätietoa kirjan blogisivuilla
 
Lisäys klo 18.10: Lisätty aiemmin poisjäänyt kommentti biopolttoaineista.
Kirjailijan nimi
Janne M. Korhonen ja Rauli Partanen
Kirjan nimi

Uhkapeli ilmastolla - vaarantaako ydinvoiman vastustus maailman tulevaisuuden?

Kategoria

Sähköllä maailman ympäri

Aurinkopaneeleista voimansa saava sähkölentokone Solar Impulse 2 on saanut koelentonsa Sveitsissä päätökseen ja on valmis lentämään maailman ympäri. Konetta ollaan parhaillaan purkamassa osiin, jotta se voitaisiin kuljettaa ennätyslennon lähtöpaikalle Abu Dhabiin. Lento tapahtuu ensi vuoden alussa.

Kerroimme enemmän lennosta artikkelissa Sähkölento maailman ympäri lähestyy, mihin tämä video liittyy.

Videomateriaali: Solar Impulse