Uppsalan yliopisto

Linnén entinen asuintalo ja sen luona oleva kasvitieteellinen puutarha ovat nyt museo, ja se kertoo luonnollisesti herrasta ja hänen tekemisistään. 

Museossa tulee hyvin selville se, että hänen tärkein tieteellinen teoksensa on vuonna 1751 ilmestynyt Philosophia Botanica, missä hän selitti (jo nuoresta alkaen pohtimansa) idean tieteellisestä taksonomiasta. Siis siitä, että kaikki kasvit, eläimet ja kivet voidaan luokitella ja niille voidaan antaa yleispätevät nimet.

Luonnosta puhuttaessa olevat latinankieliset nimet ovat siis peräisin Linnéltä. Kun aiemmin nimet olivat ympäripyöreitä ja kuvailevia, siirtyi Linné käyttämään lyhyitä kaksiosaisia latinankielisiä nimiä. Esimerkiksi mansikat (Fragaria) on ruusukasveihin (Rosaceae) kuuluva kasvisuku ja metsämansikka on nimeltään Fragaria vesca. Talitiainen on puolestaan Parus major.

Linné jakoi kaikki eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linnén aikaan ei tunnettu vielä evoluutiota eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita, joten nykynäkökulmasta jaottelut ovat varsin omituisia ja keinotekoisia, mutta ne ovat edelleen toimivia. 

Ei tullut pappia vaan botanisti

Carl von Linné syntyi Carl Linnaeuksena Smoolannissa, Råshultissa pappisperheeseen 23. toukokuuta 1707. Hänen synnyintalonsa on siellä luonnollisesti myös museona.

Isä Nils Linnaeus (joka oli alun perin nimeltään Ingemarsson) halusi vanhimman poikansa jatkavan pappina paikkakunnalla, mutta näin ei käynyt, koska Linné innostui kasvitieteestä ja lähti opiskelemaan ensin kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta pian hän siirtyi lääketieteeseen ja edelleen kasvitieteeseen.

Innostus kasvitieteeseen oli syttynyt jo nuorena, koska pappisisällä oli puutarha ja hän oli kiinnostunut kasveista. Linné viettikin pitkiä aikoja puutarhassa. Koska isä halusi suvun jatkavan seurakunnan pappisvirkaa, hän kielsi perheen nuorempaa poikaa, Samuelia, menemästä puutarhaan. Hänkin sai silti jostain luonnontieteen piston ja alkoi tutkia mehiläisiä. Hän kirjoitti niistä ja niiden hoidosta myös kirjan.

Lisäksi perheeseen kuuluivat äiti Christina Brodersonia sekä tyttäret Anna Maria ja Sofia Juliana.

Carl opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Hän alkoi jo 23-vuotiaana valmistella käsikirjoitusta, josta syntyi lopulta hänen läpimurtoteoksensa Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Se oli aluksi vain ohut lehdykkä, mutta ajan myötä kirjoitus kasvoi ja täydentyi. Tutkimusmatka Lappiin ja hänen siellä keräämänsä 534 kasvinäytettä vahvistivat osaltaan hänen alustavaa ajatustaan kasvien luokitteluperusteista.

Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi vuonna 1737 teos Flora Lapponica.

Pohjoisen matkat ja henkilöristiriidat Uppsalassa veivät Linnén vuonna 1735 Faluniin, missä Linné ihastui Sara Elisabeth Moraeaan. Saran isä ei kuitenkaan halunnut antaa tytärtään opiskelijalle, vaan kehotti poikaa lukemaan itsensä lääkäriksi ja palaamaan sen jälkeen naima-asiaan.

Niinpä Linné lähti lukemaan itsensä tohtoriksi Alankomaihin, missä hän panikin töpinäksi. Hän hoiti varsinaiset opinnot pois nopeasti ja keskittyi sen jälkeen kasvitieteeseen. 

Linné julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae, missä hän oli kehitellyt taksonomia-ajatustaan pidemmälle. Se toi hänelle jo sen verran kuuluisuutta, että hän nousi etenkin Hollannissa tiedeseurapiireihin. Hän muun maussa tapasi kuuluisan Hermann Boerhaaven Leidenissä (Boerhaaven nimeä kantava museo on esitelty aiemmin), joka tarjosi Linnélle mahdollisuutta lähteä kasvitieteellisille tutkimusmatkoille muun muassa Etelä-Afrikkaan ja Amerikkaan, mutta Linné kieltäytyi, koska ei pitänyt lainkaan kuumasta ilmasta.

Vaikka muut asiat olivatkin hänellä päällimmäisenä mielessä, Linné palasi Ruotsiin vuonna 1738, perusti lääkärivastaanottonsa ja meni pian naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa.

Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. 

Pikku mökki maaseudulta

Vuosikymmentä myöhemmin Uppsalassa oli ruttoa ja Linné koki kaupunkielämän stressaavana, joten hän osti itselleen Uppsalan luota kolme maataloa, Hammarbyn, Sävjan ja  hieman myöhemmin läheisen Edebyn. 

Hammarby oli varsinainen asuintalo, missä professori perheineen vietti kesänsä. Sitä laajennettiin ja luonnollisesti sen luokse tehtiin pian oikeaoppisesti suunniteltu kasvitieteellinen puutarha.

Kesäisin opiskelijoita tuli asumaan Edebyssä, minne Linné oli kunnostanut heille asuntoja, ja Linné piti luentoja talollaan.

Hammarbyn päärakennus tehtiin vuonna 1762 ja se oli täysin Linnén itselleen suunnittelema: alakerrassa oli kaksi suurta yleistä tilaa, joita voitiin käyttää juhliin, luentoihin tai ruokasaleina, ja niiden keskellä oli – käytännöllisesti, mutta ei kovin kauniisti – keittiö. Yläkerrassa olivat makuuhuoneet ja Linnén työhuone.

Työhuoneen seinät ovat erikoislaatuiset, sillä niiden seinäpaperit ovat edelleen ainutlaatuisia. Ne ovat piirroksia kasveista, joihin Linné on itse kirjoittanut kasvien nimet. Papereita on koetettu entisöidä moneen kertaan, mutta se on osoittautunut hankalaksi, koska ne on kiinnitetty seinään erittäin tiukasti. Siksi työhuone ja makuuhuone pidetään nykyisin hyvin hämärinä, jotta valo ei pääsisi tuhoamaan papereita.

Kunniapaikalla työhuoneen seinällä on hauska piirros valaasta. Kyseessä on pullokuonovalas, joka oli yksi kiinnostavimmista tapauksista, mihin Linné törmäsi eläinten nimiä tehdessään. Valas tunnetaan nyt nimellä Hyperoodon ampullatus.

Toinen erikoisuus on Linnén aatelisvaakuna. Hänelle myönnettiin aatelisarvo 1761, jolloin siis Linnéstä tuli virallisesti Linné, tai siis von Linné. Vaakunan tekeminen osoittautui hankalaksi, koska Linné olisi halunnut siihen kaikenlaista kasveista, eläimistä ja mineraaleista kertovaa, mutta vaakunantekijä halusi – kuten heraldikot yleensä – tehdä mahdollisimman yksinkertaisen. Lopulta vaakunassa on punainen, musta ja vihreä alue esittämässä eri luonnon kolmea pääkuntaa. Keskellä on halkaistu kananmuna, joka symboloi elämän jatkumista.

Hammarbyssä on myös pieni kivirakennus, jonka Linné rakensi Uppsalassa vuonna 1766 olleen suuren tulipalon vuoksi. Linnén kotitalo säästyi kuin ihmeen kaupalla, ja ajatuskin siitä, että hänen koko arkistonsa ja kokoelmansa olisi tuhoutunut, oli niin kauhea, että hän päätti siirtää kaiken varmasti paloturvalliseen rakennukseen kauas kaupungista.

Onneksi arkisto ennätti olemaan rakennuksessa vain vajaat kaksi vuosikymmentä, sillä siellä papereita tuhosi home. 

Ja mitä kiviin tulee, niin Linné oli vakuuttunut siitä, että kivet kasvavat. Siksi hän punnitsi kiviä säännöllisesti ja koetti selvittää millä vauhdilla ne saavat lisää massaa, mutta joutui huomaamaan, että ne eivät muutu. Hyvän tutkijan tapaan hän totesi olleensa väärässä.

Linné jätti työnsä Uppsalan yliopiston rehtorina vuonna 1772, kun hänen terveytensä alkoi heiketä. Viimeisten elinvuosiensa aikana hän menetti ensin liikuntakykynsä ja sitten osan muististaan, ja hän kuoli 10. tammikuuta 1778 Hammarbyssä ollessaan.

Linnéen arkisto ja kokoelma siirrettiin 1780-luvun puolivälissä jälkeläisten riitojen vuoksi Lontooseen: kaikki 14 000 kasvia, 3198 hyönteistä, 1564 kotiloa, noin 3000 kirjettä ja 1600 kirjaa ovat nyt Linnean Society of Londonin säilössä.

Vaikka Linnén kehittämä luokittelu ei ole nykytiedon mukaan enää paras mahdollinen ja kätevin tapa nimetä sekä luokitella luontoa, on se edelleen käytössä, eikä sen asemaa mikään ole muuttamassa. Sitä on kuitenkin paranneltu, mistä esimerkkinä ovat pääkunnat. Niitä kun Linné tunsi vain kolme, mutta nyt niitä on peräti kuusi: arkit (Archaebacteria), bakteerit (Eubacteria) protoktistit (Protoctista),  eläimet (Animalia), sienet (Fungi) ja kasvit (Plantae).

Juttu on julkaistu alun perin 6. kesäkuuta 2017.

Katso Tiedetuubin aiemmin esittelemiä paikkoja Tiedekiinnostavuuskartassa!

Täyttä geenikartoitusta tällä laitteella ei voi tehdä, mutta se pystyy näyttämään onko solunäytteen kromosomissa merkkejä tuberkuloosista tai syövästä. Niin sanotussa sytogeneettisessa tutkimuksessa katsotaan kromosomien määrää ja rakennetta, ja tämä voidaan tehdä mikroskoopilla. Jos kromosomissa on katkoksia tai muutoksia, voi tämä olla merkki sairaudesta.

Laitteen tietokoneena toimii matkapuhelin. Unohdamme aika usein, että nykyiset älypuhelimet ovat hyvin tehokkaita tietokoneita ja ne ovat järeämpiä laskimia kuin supertietokoneet olivat vielä jokin aikaa sitten.

Normaalisti tämä DNA-tutkimus pitää tehdä laboratoriossa, mutta nyt – jos ja kun tämä noin 500 euroa maksava laite saadaan massatuotantoon – voidaan geenitesti tehdä melkeinpä missä vain ja milloin vain. Perinteiset tällaiset laitteet maksavat sata kertaa enemmän.

Yllä olevat kuvat näyttävät mitä laite pitää sisällään: se on "normaali" DNA-mikroskooppi, mutta vain kompakti, kenttäkelpoinen ja edullinen.

Kuten laboratorioissa olevissa laitteissa, kiinnitetään näytteen soluja mikroskooppilaseille ja kromosomit värjätään, jotta ne näkyvät paremmin. Mikroskoopin ottamat kuvat siirretään matkapuhelimeen, missä oleva ohjelmisto analysoi niitä.

Tarkempia tietoja laitteesta ja sen toimintaperiaatteesta on tuoreessa Nature Communications -julkaisussa ilmestyneessä artikkelissa (mistä yllä oleva kuvakin on).

Kun DNA-analysointitekniikka menee tästä vielä eteenpäin ja geeniperimän kartoitus voisi tapahtua nopeammin ja hyvinkin pienissä laitteissa, voitaisiin esimerkiksi avaimet korvata tällaisilla laitteilla. Tulevaisuuskuvissa esimerkiksi oveen voisi vain sylkäistä, jolloin se tutkisi kuka on tulossa sisään ja avautuisi vain kun se havaitsisi valtuutettujen henkilöiden DNA:ta näytteessä. 

Myös poliisille tällaiset laitteet olisivat käteviä – kuten myös erilaisille parempaa valvontaa ja vaikoilua havitteleville tahoille.