muuttolinnut

Päivän kuvassa onkin pulmunen (Plectrophenax nivalis), koska se on niin puhtaan valkoinen ja kaunis. Ja koska se on eräs kevään merkki.

Tämä alle 20-senttinen vaalea varpuslintu pesii ennen kaikkea puuttomilla tunturiylängöillä. Keskimääräisesti pulmusia alkaa saapua Suomeen helmikuun alussa. 

Se on siis eräs ensimmäisistä kevään muuttolinnuista, mutta samalla se on myös eräs viimeisistä lähtijöistä ennen talvea, sillä ne lähtevät loka-marraskuussa kylmyyttä pakoon tyypillisesti Keski-Eurooppaan. 

Muita ensimmäisiä saapuvia muuttolintuja ovat harmaalokki, merilokki ja mustavaris, jotka ovat kaikki ns. säämuuttajia. Ne siis muuttavat kevätsään edetessä pohjoista kohti, ja saattavat viileämpien kelien yllättäessä ottaa takapakkiakin muuttomatkallaan. 

Muuttolintujen pääjoukot saapuvat maahamme vasta huhti-toukokuussa.

Tämä talvi on ollut siinä mielessä erityinen, että uuttukyyhkyjä ja pulmusia on jäänyt talvehtimaan Suomeen. Birdlifen mukaan viime viikon aikana näitä lajeja on nähty useissa paikoissa muun muassa Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa. Suurimmassa pulmusparvessa oli yli 100 lintua.

Sisämaan suliin on saapunut laulujoutsenia, isokoskeloita ja telkkiä, jotka ovat talvehtineet rannikoillamme. Myös harmaalokki kuuluu sisämaan ensimmäisiin kevätmuuttajiin. Ensimmäiset yksilöt ehtivät viikonloppuna jo Pohjois-Karjalaan.

Kevään merkit alkavat myös kuulua. Viherpeipot sekä tali- ja sinitiaiset virittelevät laulua, ja mustarastaidenkin on jo kuultu tapailevan soolojaan. Yöllä voi kuulla pöllöjen soidinta. Paras sää pöllöretkelle on tyyni ja lämmin yö.

Kevään etenemistä muuttolintujen näkövinkkelistä voi seurata kätevästi Birdlife Suomen Lintutilanneseurannassa.

Kuva: Jean-Guy Dallaire / flickr

Tältä matkalta kaikki eivät palaa. Edessä on hiekkamyrskyjä, tappavia sähkölinjoja ja metsästäjiä. Satelliittiseurannat antavat korvaamatonta tietoa muuttolintujen tuhansien kilometrien matkoista sekä saalistus- ja talvehtimisalueista jopa toisella puolella maailmaa. Seurantojen ansiosta tiedetään muun muassa se, että petolinnut muuttavat yleensä itsenäisesti ilman kumppaniaan ja jälkeläisiään.

Tänä syksynä yli sata suomalaisista petolintua kantaa satelliittilähetintä. Tietoja vaikkapa matkaan lähteneistä Ahdista, Junnusta, Annikasta tai yllättäen suunnan etelästä länteen vaihtaneesta Potkusta käytetään muutontutkimuksen ohella muun muassa linnuille tärkeiden elinympäristöjen ja ilmastonmuutoksen tutkimukseen. Tietoa saadaan myös muuttajien kohtaamista vaaroista. Seuranta paljasti muun muassa sen, että kalasääksi Helena ammuttiin ukrainalaiselle kalankasvattamolle elokuussa. 

Arosuohaukkanaaras Potku on uusin lähettimen saanut petolintu. Se kasvatti Utajärvellä tänä kesänä kolme poikasta. Aiemmin arosuohaukan tiedetään pesineen Suomessa vain kolmasti. Potkun liikkeitä seurataan maailmallakin tarkasti, sillä pääasiassa Venäjän ja Kazakstanin aroilla pesivää lajia on toistaiseksi tutkittu vain vähän.

Muiden petolintujen tapaan Potkunkin GPS-lähetin on varustettu aurinkopaneelilla, joten sen liikkeistä voidaan saada tietoa vuosia. Linnun 17 grammaa painava paikannin lähettää matkapuhelinverkon kautta sijainnin tekstiviestillä kerran päivässä. Muutaman päivän viive paikkatiedoissa johtuukin yleensä siitä, ettei linnulla ole kenttää.

"Lähettimissä sovelletaan sääntöä, jonka mukaan sen painon pitää olla alle kolme prosenttia linnun painosta", kertoo Helsingin yliopiston Luomuksessa satelliittiseurantoja koordinoiva intendentti Jari Valkama. "Isommilla linnuilla se jää yleensä reilusti rajan alle."

Lintujen muuttomatkat ja -vauhti ovat vaikuttavia. Esimerkiksi Suomen ensimmäisiin satelliittilintuihin kuulunut kalasääski Harri pesi vuosituhannen alussa Utsjoella ja talvehti Afrikan eteläkärjessä. Yli 12 500 kilometrin muuttomatkan uroslintu taittoi lepopäivät mukaan laskettuna alle kahdessa kuukaudessa.

"Keväällä matka taittuu yleensä aina hiukan syysmuuttoa nopeammin, kun linnuilla on kiire pesintäpaikoille. Nopeimmat matkaajat löytyvät kuitenkin kahlaajista, ja esimerkiksi punakuiri voi lentää päivässä jopa tuhat kilometriä."

Petolintujen suunnistamisessa on vahva perinnöllinen komponentti, sillä ensimmäisen syysmuuttonsa aikaan niillä ei vielä voi olla opittua tietoa sopivista muuttoreiteistä. Lisäksi satelliittiseurannat ovat osoittaneet, että petolinnut muuttavat ensimmäisestä syksystä asti itsenäisesti ilman vanhempiensa opastusta. Pariuduttuaankin ne matkaavat lähes aina kumppanistaan erillään.

"Petolinnutkin voivat muuttaa parvissa. Parhaimmillaan esimerkiksi Mustanmeren itärannalla Batumissa laskettiin viime syksynä yli 260 000 haukkaa päivässä", Valkama sanoo.

Haukkojen, sääksien ja merikotkien lisäksi Luomuksen sivuilla voi nyt seurata huuhkajia, joiden kanta on taantunut Suomessa viime vuosina. Käynnissä on myös projekti, jossa paikantimien avulla tutkitaan kaakkoon muuttavien pikkulintujen muuttoreittejä ja talvehtimisalueita.

Satelliittiseurannassa olevien lintujen matkoja voi seurata Luomuksen sivuilta osoitteesta: www.luomus.fi/fi/satelliittiseurannat

Twitterissä satelliittilintuja seurataan uudella aihetunnisteella #reppulinnut.

Otsikkokuvassa on arosuohaukka Potku Ari-Pekka Auvisen kuvaamana.

Juttu on Helsingin yliopiston tiedotuksen kirjoittama ja julkaistu tässä vain pienin muutoksin.

Ukkosmyrskyjen esiintymistiheys? Tappavan epidemian leviämiskartta? Ei, vaan tutkakuva lintujen muutosta Yhdysvaltain halki. Kuva on muodostettu Nexrad-verkoston (Next-Generation Radar) keräämistä tiedoista. Verkosto muodostuu 159 säätutkasta, joita operoi Yhdysvaltain kansallinen sääpalvelu. Doppler-tutkat pystyvät havaitsemaan sateen ja tuulet - sekä linnut. Lintuparvista heijastuvan tutkasignaalin voimakkuudesta voidaan arvioida muuttolintujen määrä. Linnut eivät suinkaan muuta pyöreinä parvina, vaan sinivihreiden alueiden muoto johtuu yksittäisten tutkien kantamista. Tummansinisillä alueilla on joitakin kymmeniä, vaaleansinisillä parisataa ja vihreillä alueilla jopa kaksituhatta lintua kuutiokilometrissä. Epämääräisen muotoiset alueet ovat saderintamia.