kirurgia

Diatermiaa eli sähköveistä käytetään nykyisin valtaosassa kirurgisia toimenpiteitä. Veitsi leikkaa kudosta valokaarella, jolloin kudos höyrystyy ja sen sisältämät aineet haihtuvat kirjaimellisesti "savuna ilmaan".

Menetelmän haittapuoli on se, että savun sisältämät pienhiukkaset ovat terveydelle haitallisia. Savua imetäänkin leikkausalueelta erityisellä savuimurilla. Suomalaisideana on käyttää savua myös hyödyksi.

"Savun sisältämät pienhiukkaset ovat vain yksi savun komponentti", selittää väitöskirjaa Tampereen teknilllisessä yliopistossa tekevä Kontunen.

"Savukaasu sisältää myös pieniä haihtuvia molekyylejä, joiden perusteella käsiteltävästä kudoksesta saadaan hyvin tarkkaa tietoa."

Nyt julkaistussa tutkimuksessa leikattiin diatermiaa käyttäen kymmentä eri sian kudosta. Kudoksista haihtuva savukaasu analysoitiin differentiaalimobiliteettispektrometrilla.

"Kudokset erottuivat tilastollisilla luokittelumenetelmillä 95 prosentin varmuudella", Kontunen sanoo. 

Aiemmissa tutkimuksissa savukaasun sisältämiä molekyylejä on tutkittu massaspektrometrilla, joka on kallis molekyyleja tyhjiössä analysoiva laite.

Tampereella on tutkittu haihtuvia molekyylejä jo vuosien ajan ionimobiliteettispektrometrian keinoin. Menetelmä on sukua massaspektrometrialle, mutta ei vaadi tyhjiötä ja on siten huomattavasti halvempi ja toimintavarmempi. Ionimobiliteettispektrometreja on käytetty kymmeniä vuosia sovelluksissa, joissa toimintavarmuus on ensiarvoisen tärkeää.

Erittäin lupaavien tulosten myötä tutkimusta on sovellettu etenkin syöpähoidoissa.

"Olemme noin vuoden ajan analysoineet ihmisistä poistettuja syöpäkasvaimia ja näyttää siltä, että samankaltaiseen suorituskykyyn on mahdollista päästä myös niissä", kertoo kirurgian professori ja tutkimusryhmän johtaja Niku Oksala Tampereen yliopistosta.

"Uskon vahvasti, että tulevaisuudessa teknologia tulee auttamaan potilaita ja kirurgien päivittäistä työtä."

Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistyönä.

Lupaavien tulosten innoittamana aiheen ympärille on perustettu startup-yritys Olfactomics, joka kaupallistaa tekniikkaa.

*

Juttu perustuu Tampereen teknillisen yliopiston tiedotteeseen. Otsikkokuva on kuvakaappaus Olfactomicsin videolta.

Teknologia on kehitetty alun perin Aalto-yliopiston ja HUS:n neurokirurgian klinikan välisenä yhteistyönä.

”Olemme ylpeitä Aalto-yliopiston kulttuurista, joka tukee vahvasti yrittäjyyttä ja innovaatiotoimintaa. Menestyksekkäiden startup-yritysten takaa löytyy aina paljon kokeiluja, epäonnistumisia ja onnistumisia, jotka lopulta johtavat toimivaan innovaatioon”, sanoo innovaatioasiantuntija Panu Kuosmanen Aalto-yliopiston tutkimus- ja innovaatiopalveluista.

Surgifyn tavoitteena on saada turvaporanterä markkinoille vuoden 2019 aikana. Yritys aikoo käynnistää tuotteen myynnin ensin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, minkä jälkeen liiketoimintaa on tarkoitus laajentaa nopeasti kansainvälisille markkinoille.

Startupin toiseen rahoituskierrokseen osallistuivat suomalaisen pääomasijoittaja Butterfly Venturesin lisäksi belgialainen Cascara Ventures, ruotsalainen Merkatura AB (Andreas Bunge) ja saksalainen FRIIH GmBH (Dr. Michael Friebe). Rahoitus on tarkoitus käyttää Surgify:n kehittämän neurokirurgisen poran viimeistelyyn ja myyntiluvan hakemiseen Euroopassa.

*

Juttu on Aalto-yliopiston tiedote käytännössä suoraan lainattuna.

Doyenin operaatio on tullut kuuluisaksi myös siitä syystä, että siitä tehtiin elokuva. Doyen tajusi jo vuonna 1898 elokuvan mahdollisuudet lääketieteen opettamisessa ja alkoi tehdä elokuvia operaatioistaan. Neikin kaksosten erottamisfilmi kestää viisi minuuttia, ja aikanaan elokuvan ollessa uusi ja ihmeellinen asia, myös tätä elokuvaa esitettiin teattereissa suurelle yleisölle.

Itse asiassa Doyen ei ollut aivan ensimmäinen kaksosia toisistaan erottanut lääkäri, sillä ensimmäinen raportoitu niin sanottu operaatio tehtiin jo vuonna 1689; saksalaisen Johannes Fation leikkaus oli varsin raaka ja suoraviivainen, eikä sen lopputuloksesta ole tietoa.

Vuonna 1957 Bertram Katz onnistui erottamaan ensimmäisenä toisistaan siamilaiset, joilla oli yhteinen sisäelin (maksa). Vieläkin vaativammassa operaatiossa onnistuttiin vuonna 1987. Silloin Ben Carson ja 50-henkinen kirurgitiimi erotti toisistaan pään takaosasta toisiinsa kiinnittyneet kaksoset. Leikkaus kesti 22 tuntia ja molemmat kaksosista jatkoivat elämäänsä normaalisti erillään toisistaan.

Aivoistaan kiinni olevia siamilaisia ei ole toistaiseksi onnistuttu erottamaan toisistaan siten, että molemmat ovat selvinneet normaalisti. Tätä yritettiin ensimmäisen kerran vuonna 2000 Singaporessa, mutta Chumpon Chanin ja Keith Gohin potilaat saivat vakavia aivovaurioita ja kuolivat. 

Joissain tapauksissa ihmisen päässä on kiinni toinen pää ilman kehittynyttä muuta vartaloa. Tämän korjaaminen on myös hyvin hankalaa: vuonna 2005 egyptiläiseltä Manar Magedilta poistettiin päälaen vasemmalla puolella kiinni ollut toinen pää, joka pystyi toisinaan hymyilemään ja räpyttelemään silmiään. Manar kuoli aivojen infektioon vain 13 kuukautta onnistuneen leikkauksen jälkeen.

Nykyisin ns. rikkaissa länsimaissa sikiön poikkeavuudet pystytään havaitsemaan jo raskauden varhaisessa vaiheessa, joten siamilaisten syntyminen täällä on hyvin harvinaista. Sen sijaan köyhemmissä oloissa noin 1:100 000 syntymästä tuottaa siamilaiset kaksoset. 90% näistä kaksosista on tyttöjä syystä, jota ei vielä tunneta.

Joissain kolmannen maailman maissa siamilaisia kaksosia ja muita harvinaislaatuisesti epämuodostuneita palvotaan jumalaisina olentoina, joten – mikäli siamilaisuus ei ole kovin haitallinen – on heillä varsin hyvät oltavat.

Kuvat: Yhdysvaltain Kongressin kirjasto