Käynti maailman suurimman yleisölle avoimen strategisen ydinsukellusveneen sisällä

Le Redoutable oli Ranskan ensimmäinen ydinohjuksia laukaisemaan kyennyt ydinsukellusvene, joka oli käytössä vuodesta 1971 vuoteen 1991.

Sinä aikana se oli yhteensä 10 vuoden ajan sukelluksissa, jossain päin maailman valtameriä valmiudessa lähettää 16 mukanaan ollutta ydinohjusta.

Tällä videolla käydään sukellusveneen sisällä, mutta sinne voit mennä sinne itsekin: Le Redoutable on esillä Cherbourgin merimuseossa. Tämä on viimeinen kolmesta museosta tehdystä videosta.

Lisätietoja osoitteesta https://www.citedelamer.com/en/ (sivusto on myös englanniksi, kuten lähes kaikki tekstit myös museossa).

Merten pohjissa on kuin uusi maailma – tule mukaan syvänmerensukellukselle

Atlantin keskellä on vuorijonot, joka on meren pohjassa. Keski-Atlantin selänne on itse asiassa maailman pisin vuorijonot, ja kenties kiinnostavin, koska siellä merten syvyyksissä on muun muassa kuumia lähteitä. Niiden ympärille on muodostunut omalaatuisia ekosysteemeitä, joissa energianlähteenä on yhteyttämiseen sijaan kemiallinen energia.

Tällä videolla kerrotaan näistä ”mustista savuttajista” ja sukeltamisesta merten syvyyksiin Nautile-sukellusveneellä.

 

Ylen Tiedeykkösessä lähetettiin nyt 23.2.2024 ohjelma merten syvänteistä, niiden tutkimisesta ja siellä alhaalla olevista omituisuuksista (https://areena.yle.fi/podcastit/1-676....

Myös Yle Uutiset kertoi aiheesta viime joulukuussa (https://yle.fi/a/74-20062791).

Tässä tulee taustaa: Jari Mäkinen kävi Brestissä, Bretagnessa viime marraskuussa tutkimassa Ranskan Merentutkimuslaitoksen Ifremerin toimintaa, ja joulun jälkeen Cherbourgissa, Normandiassa, katselemassa muuta merentutkimukseen ja sukeltamiseen liittyvää asiaa. Tässä on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen video, missä sukelletaan syvyyksiin Ranskan merentutkimuslaitoksen Ifremerin kanssa. Mukana on autenttista kuvamateriaalia syvänmerensukelluksista ja siitä mitä merten pohjissa on.

Itämeressä ui keltainen sukellusvene, jonka nimi on Uivelo (video)

Ilmatieteen laitos tutkii myös merten syvyyksiä nyt automaattisella sukellusveneellä. Uivelo on miehittämätön veden alla toimiva tutkimuslaite, joka otettiin käyttöön toukokuun alussa.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen Itämeren alueella toimiva automaattinen tutkimussukellusvene – eli vedenalainen liidin – sillä suomalaiset testasivat tekniikkaa jo aikaisemmin (katso juttumme vuodelta 2013) yhdessä espanjalaisten kanssa ja havaitsivat sen toimivaksi.

Niinpä Ilmatieteen laitos hankki viime vuonna Slocum G2 -liitimen, joka on suunniteltu toimimaan kauko-ohjatusti matalilla merialueilla.

Laite voi sukeltaa 200 metrin syvyyteen ja se voi Itämeren oloissa toimia jopa kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti. Vastaavia laitteita on maailmalla jo noin 600, mutta kyseesäs on ensimmäinen suomalainen sekä eräs harvoista Itämeren alueella olevista.

Liidin mittaa meren vesirungon fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia sukeltaessaan ohjelmoitua reittiä vedenpinnan alla. Uusien sukeltavien robottien avulla voidaan tutkia entistä tarkemmin Itämeren fysikaalisia ominaisuuksia, kuten happipitoisuutta sekä meren lämpötilan ja suolaisuuden vaihtelua sekä virtauksia.

"Liitimen avulla saadaan tietoa, joiden avulla voidaan parantaa merimalleja. Merimalli simuloi veden lämpötilan, suolapitoisuuden ja virtausten käyttäytymistä eli mallien avulla pystytään ennustamaan esimerkiksi merivirtojen muutoksia ilmaston lämmetessä", kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Tikka.

Liidin voidaan laskea veteen pienveneestä ja sen kulkua valvotaan ja ohjataan satelliittien välityksellä. Pinnalla käydessään laite on tiedonvaihtoyhteydessä ohjaajiinsa.

Uiveloksi ristitty liidin teki ensimmäisen lyhyen merimatkansa Helsingin edustalla toukokuun alussa.

Testit tehtiin yhdessä aiemmissa kokeissa mukana olleen espanjalaisen yhteistyökumppanin SOCIB:n kanssa, joka tarkasti liitimen vakauden ja perustoiminnan. Perusteellisempia merikokeita ja reitin ajoa tehtiin viime viikolla yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman merialueella.

"Liitimen käyttöönotto sujui hyvin ja varsinainen tutkimustyö voidaan aloittaa jo tänä kesänä", Kimmo Tikka kertoo.

Liidin liittyy samalla osaksi FINMARI-merentutkimusinfrastruktuuria.

Kuva: Ilmatieteen laitos / Kimmo Tikka; video: Ilmatieteen laitos.

Juttu perustuu Ilmatieteen laitoksen tiedotteeseen.

Päivän kuva 20.9.2013: Lentotukialussukellusvene

To, 09/19/2013 - 23:21 By Markus Hotakainen

Asevarustelu on toisinaan poikinut hyödyllisiä teknisiä keksintöjä, mutta jotkut innovaatiot ovat olleet umpikujia. Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston M-luokan sukellusvene HMS M2 valmistui vuonna 1919 ja ”myöhästyi” ensimmäisestä maailmansodasta, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin se muutettiin maailman ensimmäiseksi lentotukialussukellusveneeksi.

Aseistuksena ollut 12-tuumainen tykki poistettiin ja sen tilalle asennettiin “hangaari”, johon mahtui siivet taitettuina tarkoitusta varten kehitetty Parnall Peto -vesitaso. Alkuun tiedustelukäyttöön suunniteltu lentokone laskettiin sukellusveneestä nosturilla veteen, mistä se nousi ilmaan. Myöhemmin alukseen asennettiin hydraulinen katapultti, jonka vauhdittamana kaksitaso pääsi lentoon suoraan sukellusveneen kannelta.

Vallankumouksellisen järjestelmän taru loppui lyhyeen, kun M2 upposi tammikuussa 1932 harjoituksen aikana Dorsetin edustalla. Koko 60-henkinen miehistö menehtyi. Sukellusvenettä alettiin nostaa pian onnettomuuden jälkeen, mutta liki vuoden kestäneen operaation jälkeen jo melkein pintaan saatu alus upposi myrskyssä uudelleen – tällä kertaa lopullisesti.

Onnettomuuden syyksi arveltiin veden tulvimista sukellusveneeseen lentokonesuojan luukusta. Miehistölle oli muodostunut tavaksi yrittää saada lentokone ilmaan yhä ripeämmin ja luukku ehkä avattiin ennen kuin sukellusvene oli ehtinyt nousta kunnolla pinnalle. M2:n haaksirikon seurauksena kuninkaallinen laivasto hylkäsi kummallisen hybridin, mutta Japani rakensi peräti 42 vastaavanlaista alusta ennen toista maailmansotaa ja sen aikana.