Leonardo da Vinci

Kun Kuu laskee kohti läntistä horisonttia ja taivas hiljalleen tummuu, valaistuna näkyvän kapean kuunsirpin kupeella alkaa kajastaa himmeä kuvajainen Kuusta: maatamo.

Aikojen alusta taivaalle tähyävät lajitoverimme yrittivät pohtia, mistä oikein on kyse. Miksi sirppinä näkyvän Kuun pimeä puolikin erottuu himmeästi, mutta kun kuunsirppi lihoo, toinen puolisko katoaa näkyvistä?

Yleisnero Leonardo da Vinci selitti ilmiön 1500-luvun alussa. Codex Leicester -nimellä tunnetussa käsikirjoituksessa, jonka da Vinci laati vuosina 1506–1510, hän selittää, kuinka sekä Kuu että Maa heijastavat samalla tavalla auringonvaloa.

Amboise on pieni, mutta kokoaan merkittävämpi pikkukaupunki Loiren laaksossa parin tunnin ajomatkan päässä pariisista lounaaseen. Näillä seuduilla on runsaasti pieniä kyliä ja komeita linnoja, joihin pariisilaiset aateliset ja muut rikkaat pakenivat kaupungin melua ja melskettä.

Amboisen linna on kuitenkin erilainen, koska se oli kuninkaallinen asunto. Itse asiassa linna on edelleen Ranskan viimeisen kuninkaan Ludvig-Filipin jälkeläisen hallussa, ja he pitävät sitä yllä ja avoimena yleisölle. Alun perin se oli Anjoun herttuan palatsi, mutta se päätyi kuninkaan haltuun vuonna 1434, koska silloinen Anjoun herttua Louis d'Amboise tuomittiin kuolemaan. Linna oli todennäköisesti niin mukava, että herttua armahdettiin.

Nykyisin on vaikea kuvitella tilannetta 1400- ja 1500-lukujen vaihteen Euroopassa, sillä kuninkaat, valtiaat ja paavit taistelivat keskenään ja tekivät ryöstö- ja valloitusretkiä toisen valtioiden alueille. Saksa ja Italia olivat pienten kuningaskuntien täplittämiä, ja esimerkiksi Ranska piti hallussaan suurta osaa nykyisen Italian pohjoisosasta.

Eräs Italiaan suuntautuvia valloitusretkiä tehnyt Ranskan kuningas oli Kaarle VIII, joka muutti Italiasta saamiensa ideoiden (ja varastamiensa tavaroiden) pohjalta Amboisen linnasta komean kuninkaallisen palatsin. Samalla hän kiinnitti huomionsa linnan luona olleeseen Clos Lucén tilaan, ja päätti tehdä siitä linnan kesäpalatsin.

Tilanne Italiassa oli 1500-luvun alussa siinä määrin dynaaminen, että Ranska menetti siellä otettaan, kunnes kuninkas Frans I valtasi alueita ja muun muassa Milanon takaisin vuonna 1515. Sen jälkeen kuningas ja paavi Leo X tapasivat toisensa Bolognassa, ja mukana tapaamisessa oli paavin hyvä ystävä, moninerotaidemaalasi Leonardo da Vinci.

Frans tilasi tuolloin Leonardolta mekaanisen leijonan, joka kykeni kävelemään eteenpäin ja avaamaan rintansa, jonka sisältä paljastui kimppu liljoja. Kyseessä olisi oman aikansa robotti, automaattinen veistos, ja kerrassaan huikea tekninen laite.

Leonardon ja kuninkaan välinen yhteistyö syveni ja lopulta vuonna 1516 jo varsin ikääntynyt Leonardo muutti Ranskaan Fransin hoviin. Kuningas antoi hänen käyttöönsä Clos Lucén kartanon, missä hän nautti eläkettä, teki työtä ja ihasteli kaunista Loiren maisemaa. Lopulta Leonardo eli Clos Lucéssa vain kolmen vuoden ajan, sillä hä kuoli kartanon ateljeeksi ja työpajaksi muutetussa piharakennuksessa 2. toukokuuta 1519.

Tarinan mukaan Frans I piti Leonardon päätä sylissään hänen kuollessaan, mutta sen todenperäisyydestä ei ole täyttä selvyyttä. Joka tapauksessa Leonardo haudattiin Amboisen linnan kappeliin.

Leonardo toi mukanaan Ranskaan ainakin kolme maalausta, joista yksi oli Mona Lisa (eli Mona Lisa del Giocondoa esittävä muotokuva). Leonardo ei jostain syystä ollut luovuttanut sitä tilaajalle, ja niin kuuluisa hymy päätyi Ranskan valtion haltuun. Nykyisin se on esillä Louvressa, Pariisissa.

Lisää Leonardon töitä on myös Clos Lucéssa, joka avattiin 1960-luvulla yleisölle ja missä on nykyisin varsin laaja Leonardo-aiheinen näyttely. Lisäksi kartanon puisto on täynnä lapsille (ja lapsenmielisille) sopivia Leonardon vempeleisiin perustuvia kiipeilytelineitä ja mekaanisia veistoksia. Puisto on muutenkin kaunis, ja Clos Lucé on aivan erinomainen päiväkohde esimerkiksi pariisinmatkalaisille.

Clos Lucén nettisivut ovat osoitteessa www.vinci-closluce.com

Tarkalleen ottaen Leonardo di ser Piero da Vinci syntyi 15. huhtikuuta 1452 noin kolmen kilometrin päässä Vincin kylästä olevassa Anchianossa. Hän oli äpärä, sillä hänen isänsä oli Messer Piero Fruosino di Antonio da Vinci, Firenzessä toiminut notaari, ja äiti mahdollisesti Lähi-Idästä peräisin ollut orja, Caterina.

Oletettavasti Leonardo asui Anchianossa viisivuotiaaksi saakka, kunnes hän muutti Vinciin, isänsä, isovanhempiensa ja setänsä Francescon kotiin. Taiteellisesti lahjakas Leonardo pääsi 14-vuotiaana Firenzeen kuuluisan taiteilijan Verrocchion ateljeehen, mistä alkoi hänen nousukiitonsa. Jo eläminen Firenzessä tuolloin takasi hänelle laajan koulutuksen ja hyvät yhteydet, minkä lisäksi työ Verrocchion pajassa antoi hänelle mahdollisuuden oppia mm. teknistä piirtämistä, kemiaa, metallurgiaa, metallitöitä, kipsinvalantaa, nahkatöitä, mekaniikkaa ja puusepäntaitoja.

Leonardolla oli sen jälkeen oma työpaja Firenzessä, mutta suurimman osan kuuluisista töistään hän teki Milanossa 1400-luvun loppuvuosina. Silloin hän teki taideteosten lisäksi myös paljon suunnitelmia erilaisista teknisistä laitteista, joita ei kuitenkaan rakennettu. Hän palasi Firenzeen vuonna 1500 ja työskenteli luostarissa kahden vuoden ajan, kunnes hänet värvättiin paavi Aleksanteri VI:n pojan Cesare Borgian palvelukseen sotilasarkkitehdiksi ja -insinööriksi. Noin vuoden kestänyt matkustuksen jälkeen hän palasi Firenzeen, ja siirtyi sieltä edelleen Milanoon vuonna 1506. Sieltä hän muutti jo seuraavana vuonna Firenzeen, mistä muutti jälleen Milanoon.

Vuodesta 1513 vuoteen 1516 Leonardo oli Vatikaanissa, Roomassa. Sen jälkeen jo vanhentunut Leonardo asettui aloilleen, pääsi Ranskan kuninkaan Frans I:n palvelukseen ja muutti Fransin hänen käyttöönsä antamaan Clos Lucén kartanoo lähellä kuninkaan residenssiä, Amboisen linnaa Loiren laaksossa. Siellä hän kuoli kolme vuotta myöhemmin.