Dragon 2 saapui avaruusasemalle – koelento on sujunut kuin unelma

Su, 03/03/2019 - 12:54 By Jari Mäkinen
Dragon 2 lähestyy avaruusasemaa

SpaceX:n Dragon 2 -avaruusalus on saapunut Kansainväliselle avaruusasemalle. Kyseessä on merkittävä askel kohti sitä, että uuden sukupolven avaruusalukset tulevat viimein käyttöön.

Eilen laukaistu Dragon 2 on toiminut avaruudessa moitteetta. Sen 27 tuntia kestänyt kipuaminen korkeammalle kiertoradalle päättyi juuri, kun alus kiinnittyi Kansainvälisen avaruusaseman Harmony-moduulissa olevaan telakointiporttiin.

Dragon 2:n telakoitumisportti on aluksen nokassa, ja sitä laukaisun aikana suojannut kartio oli kauniisti käännettynä sivuun.

Kyseessä on uuden aluksen testilento, ja matkan aikana on tehty lukuisia kokeita sen systeemeille. Eräs tärkeimmistä tehtävistä oli avaruusasemalle saapuminen.

Dragon 2 on jo usean vuoden ajan käytössä olleen Dragon-rahtialuksen uusi versio, joka pystyy kuljettamaan myös astronautteja. Toinen olennainen ero on aluksen tapa telakoitua avaruusasemaan: siinä missä aikaisempi Dragon saapui vain aseman luokse ja astronautit kiinnittivät sen asemaan robottikäsivarrella, lähestyy ja kiinnittyy Dragon 2 itse automaattisesti.

Samaan kohtaan asemaa telakoituivat aikanaan myös avaruussukkulat, mutta telakointiportti on vaihdettu uuteen. Portissa ja sen ympärillä on myös laitteita, jotka auttavat alusta telakoitumisessa; lisäksi Dragon 2 käyttää lähestymisessään apuna lasereita, lämpökameroita ja GPS-paikantimia.

Lähestyminen ja telakoituminem tapahtuvat asemalla olevien avaruuslentäjien valvovan silmän alla. Jos jokin menee pieleen, he voivat keskeyttää lähestymisen ja komentaa aluksen siirtymään turvallisen matkan päähän. Tätä mahdollisuutta myös testattiin lähestymisen aikana ja siksi alus pysähtyi kesken lähestymisensä sekä peruutti odottamaan noin 180 metrin päähän.

Nähtävästi tänään kaikki sujui suunnitellusti, sillä Dragon 2 saapui aseman luokse sunnuntaina aamupäivällä ja oli kilometrin päässä siitä klo 11.26 Suomen aikaa. Hieman tämän jälkeen astronautti David Saint-Jacques ilmoitti näkevänsä aluksen myös silmin.

Sen jälkeen alus lähestyi uudelleen asemaa, odotti noin 20 metrin päässä, sitten lennonjohto päätti odottaa auringonlaskua (jotta sen valo ei haittaa lähestymislaitteita), ja lopulta klo 12.51 Suomen aikaa Dragon 2 telakoitui asemaan.

Astronautit Dragonin sisällä

Kunhan liitos aseman ja Dragonin välillä oli tarkistettu, avattiin niiden välissä oleva luukku klo 15.07 Suomen aikaa. Astronautit Anne McClain ja Saint-Jacques siirtyivät sitten varovasti aluksen sisälle kaasunaamarit kasvojensa suojana siltä varalta, että aluksen sisällä olisi ollut joitain mahdollisesti irti päässeitä kappaleita tai ilma olisi ollut huonolaatuista.

Näin ei ollut, mutta he ottivat näytteitä aluksen sisäilmasta tarkempia tutkimuksia varten.

Olisi hauska tietää olisiko Dragonin sisällä uuden auton tuoksua – ja testaavatko astronautit jossain vaiheessa aluksen istuimia (todennäköisesti).

Nyt Dragonin toimintaa tarkkaillaan, kun se on osana avaruusasemaa. Aluksen sisällä on myös avaruusasemalle vietävää rahtia, jota astronautit purkavat.

Paluumatkalleen uusi alus lähtee perjantaina, jolloin on edessä seuraava jännittävä lennon vaihe: syöksyminen läpi ilmakehän kitkakuumennuksen liekkien, leijuminen laskuvarjojen varassa alaspäin ja molskahdus Atlantin aaltoihin lähelle paikkaa, mistä matka alkoi eilen lauantaina.

Dragon 2 laukaistiin onnistuneesti - uusi aika avaruuslennoissa häämöttää

La, 03/02/2019 - 10:08 By Jari Mäkinen
Crew Dragon telakoitumassa avaruusasemaan

SpaceX -yhtiö laukaisi juuri onnistuneesti matkaan ensimmäisen miehitettyihin lentoihin soveltuvan aluksensa. Nyt vielä ilman astronautteja lentävä alus telakoituu avaruusasemaan huomenna sunnuntaina.

Laukaisu näyttää olleen täydellinen: Falcon 9 nousi lentoon klo 9.49 Suomen aikaa Floridan yötaivaalle ja kun laukaisusta oli kulunut noin 11 minuuttia, eli kello 10 Suomen aikaa, oli Dragon 2 -kapseli kiertämässä Maata. Hieman sitä ennen kantoraketin ensimmäinen vaihe oli laskeutunut takaisin myrskyävällä Atlantilla olevan lavetin päälle.

Nyt SpaceX:n ja Nasan tiimit pääsevät kunnolla lennon varsinaisen tehtävän kimppuun: aluksen testaamiseen avaruudessa. Sen moottoreita käytetään, sitä käännellään ja kieputellaan, ja ennen kaikkea, sen kaikkia toimia seurataan tarkasti.

Ellei mitään ihmeellistä ilmene, telakoituu Dragon 2 Kansainväliseen avaruusasemaan noin klo 13 Suomen aikaa huomenna sunnuntaina.

Telakoituminen on lennon seuraava todella jännä vaihe, koska tällä kerralla alus kiinnittyy aseman telakointiporttiin itsekseen, automaattisesti. Tähän saakka miehittämättömät, asemalle rahtia kuljettaneet Dragon-alukset ovat tulleet aseman luokse, minkä jälkeen astronautit ovat kiinnittäneet ne asemaan robottikäsivarrella.

Koska kyseessä on koelento, tehdään tämä ensimmäinen telakoituminen hyvin varovasti ja rauhallisesti.

Dargon 2 lähtee lentoon

Dragon 2 nousi matkaan lähes täsmälleen 50 vuotta sen jälkeen, kun Apollo 9 -lento nousi lentoon samalta laukaisualustalta testaamaan ensimmäisen kerran kuumoduulia Maan kiertoradalla.

Tämä koelento kestää suunnitelman mukaan kuusi vuorokautta. Dragon 2 viettää avaruusasemalla viisi vuorokautta ja lähtee paluumatkalleen perjantaina 8. maaliskuuta. Aikataulun mukaan laskeutuminen mereen Floridan rannikon tuntumaan tapahtuu perjantaina klo 15.45 Suomen aikaa.

Tarkemmin lennosta ja aluksesta kerrotaan eilen julkaistussa jutussamme (linkki alla).

Sojuz-avaruusalus harvinaisessa onnettomuudessa – miehistö sai aikamoista kyytiä

To, 10/11/2018 - 14:29 By Jari Mäkinen
Sojuz MS-10 nousee Alex Gerstin avaruusasemalta ottamassa kuvassa

Kansainväliselle avaruusasemalle matkalla ollut Sojuz-alus joutui tänään onnettomuuteen kantorakettiin kesken laukaisun tulleen vian vuoksi. Sojuz MS-10 -aluksen kaksihenkinen miehistö on turvassa hätälaskeutumisen jälkeen, mutta tiedossa on hankaluuksia avaruusaseman ylläpidossa.

Juttua on päivitetty useampaan kertaan, viimeksi klo 19.40.

Kosmonautti Aleksei Ovchinin ja astronautti Nick Hague nousivat tänään lentoon Baikonurin kosmodromista klo 11.40.15 Suomen aikaa ja lento sujui normaalisti aina siihen saakka, kunnes raketissa tapahtui toimintahäiriö.

Noin kaksi minuuttia ja kaksi sekuntia laukaisun jälkeen kantoraketin neljän apuraketin irtoamisen jälkeen jokin meni vikaan.

Raketti on pettänyt", kertoi Ovchinin radiolla rauhallaisella äänellä puhuen. Tätä tilannetta on simuloitu koulutuksen aikana monta kertaa, joten miehistö tiesi täsmälleen mitä tehdä.

Sojuz irroitettiin raketista ja se oli vapaassa heittoliikkeessä. Liike tosin jatkui vielä vähän aikaa ylöspäin, koska alus jatkoi samalla liikeradalla eteenpäin, mutta painovoiman vetämänä se alkoi kääntyä alaspäin samaan tapaan kuin suuri, kaaressa ilmaan heitetty kivi. Koska alus oli vapaassa heittoliikkeessä, oli sen sisällä painottomuus. Ovchinin vahvisti tämän.

Raketista otettua videota katsomalla näkee hyvin, että juuri ennen häiriötä siitä näyttää selvästi irtoavan osia.

Raketista irtoamisen jälkeen maahanpaluukapseli, jonka sisällä avaruuslentäjät ovat, irtosi alla olevasta huoltomoduulista ja sen päällä olevasta kiertorataosasta. Tämä tapahtui räjähdyspulttien avulla, joten nämä toi oman mausteensa jännittävään tapahtumaketjuun.

Siinä missä normaalisti alas tuleva Sojuz tulee vähän sivuliirrossa, loivasti ilmavirrassa surffaten, putosi alus nyt jyrkästi alaspäin ns. ballistista rataa pitkin. Siis kuten putoava kivi. Siksi koko ajan alaspäin tultaessa tihenevä ilmakehä jarrutti voimakkaasti sen vauhtia, jolloin miehistö joutui kokemaan suurta kiihtyvyyttä – tai siis tässä tapauksessa hidastuvuutta. He painautuivat pahimmillaan istuimiaan vasten 6,7 g:n voimalla, eli he tunsivat olevansa lähes seitsemän kertaa normaalia painavampia.

Vapaan pudotuksen jälkeen avautuvat laskuvarjot: ensin yksi pieni varjo, jonka tehtävänä on vetää iso päävarjo esiin. Se on pieni nykäisy, mutta ison varjon avautuminen on aika massiivinen nykäisy. Lähes kuin ajaisi kolarin. Sen jälkeen alus normaalisti pyörii vähän aikaa laskuvarjon köysien varassa ennen kuin asento vakaantuu

Jos normaalisti laskeutuminen Sojuz-aluksella on kuin "olisi pesukoneessa, jota tönitään voimakkaasti", niin nyt meno on ollut paljon rajumpaa.

Alla on Nasa-TV:n video laukaisusta:

Tätä on hyvä verrata seuraavaan videoon, missä selitetään Sojuzin normaalisti sujuvan laukaisun eri vaiheet; onnettomuus tapahtui nyt jotakuinkin kohdassa, mistä kerrotaan videolla hieman yli seitsemän minuutin paikkeilla.

Koska putoamispaikkaa ei ole valittu etukäteen, saattaa alus päätyä melkeinpä minne vain. Tässä tapauksessa paikka oli nähtävästi tasaista aroa Kazakstanissa. Putoamispaikka oli noin 20 kilometriä itään Dzhezkazganin kaupungista, joka on noin 400 kilometrin päässä Baikonurista. Pelastushelikopterit pääsivät lentämään sinne noin 1,5 tunnissa.

Venäjä on asettanut komitean tutkimaan nyt tapahtuneen onnettomuuden syytä.

Aleksei Ovchinin ja Nick Hague ovat turvassa laskeutumisen jälkeen, mutta kokivat varsin hurjan laskeutumisen – ja myös pettymyksen, sillä heidän oli tarkoitus olla noin kuusi kuukautta avaruusasemalla. Ovchininille kyseessä olisi ollut toinen avaruuslento ja Haguelle ensimmäinen.



Yllä on Venäjän avaruusjärjestön Roskosmosin twiitti, missä miehistö oli Dzhezkazganissa odottamassa kyytiä Baikonuriin. Heidät haettiin helikoptereilla kapselilta ja vietiin Dzhezkazganiin, mistä he lensivät Baikonuriin. Hague jatkanee sieltä amerikkalaisella koneella suoraan Houstoniin – hieman samaan tapaan kuin hänen oli tarkoitus tehdä vasta ensi maaliskuussa.

Luotettava, mutta huolestuttava

Edellisen kerran vastaavantyyppinen onnettomuus tapahtui miehitetylle Sojuz-alukselle huhtikuussa 1975, jolloin Saljut 4 -avaruusasemalle lähdössä ollut Soyuz-18 -aluksen miehistö joutui keskeyttämään nousun hieman alle viiden minuutin kuluttua laukaisusta. Aluksen korkeus Maan pinnasta oli tuolloin jo paljon enemmän kuin oli tänään, ja siksi he joutuivat kestämään jopa noin 21 g:n hidastuvuuden. He kuitenkin selvisivät hyvin alas.

Vuonna 1983 raketti syttyi tuleen laukaisualustalla ollessaan juuri ennen lentoonlähtöä, jolloin kosmonautit käynnistivät pelastusrakettimoottorit ja nousivat turvaan räjähtävän raketin päältä. Alus nousi huimaa vauhtia ylöspäin ja laskeutui laskuvarjoilla.

Sojuz-alukseen perustuva miehittämätön rahtialus Progress oli samankaltaisessa onnettomuudessa joulukuussa 2016. Kolmannen vaiheen irtoamisen jälkeen alus alkoi pyöriä ja tuhoutui pudotessaan alas ilmakehään; miehitetty Sojuz olisi pystynyt (todennäköisesti) palaamaan alas. Progress-alukselle tapahtui samankaltainen onnettomuus myös elokuussa 2011.

Myös kantoraketti, jolla Sojuz-aluksia laukaistaan, on nimeltään Sojuz. Näitä käytetään myös satelliittien lähettämiseen, ja näilläkin lennoilla on ollut viime aikoina aiempaa enemmän onnettomuuksia. Viimeisin epäonnistunut laukaisu oli marraskuussa 2017.

Paitsi onnettomuuksia, on Sojuz-aluksilla ollut kummallisia hankaluuksia. Tuorein tapaus on avaruusasemalla olleesta Sojuz-aluksesta löytynyt reikä, joka näyttää tarkoituksella tehdyltä.

Kaikesta huolimatta Sojuz ja sen kantoraketti ovat vuosikymmenien kuluessa osoittautuneet erittäin turvallisiksi ja luotettaviksi. Avaruusalus todisti tämän tänään toimimalla juuri suunnitellusti.

Suurin osa avaruuslentäjien koulutuksesta on valmistautumista erilaisiin epänormaaleihin tilanteisiin, kuten esimerkiksi onnettomuuksiin laukaisun aikana. Tällainen ballistinen laskeutuminen on siksi avaruuslentäjille tuttu ja he ovat kokeneet sen aikana olevia suuria voimia mm. sentrifugeilla tehdyissä simulaatioissa.

Avaruusasemalla on tällä hetkellä kolme henkilöä, komentajana toimiva Euroopan avaruusjärjestön Alexander Gerst, venäläinen Sergei Prokopjev ja Nasan astronautti Serena Auñón-Chancellor. Heille onnettomuudesta ei koidu muuta haittaa kuin se, että lähiaikojen koko lentosuunnitelma menee täysin uusiksi.

Esimerkiksi lokakuun loppuun suunnitellut kaksi avaruuskävelyä perutaan, koska Hague, jonka piti tehdä työt Gerstin kanssa, ei ole paikalla avaruusasemalla. Nämä eivät onneksi olleet kiireellisiä.

Seuraava lento asemalle olisi ollut miehittämätön Progress nyt lokakuun 31. päivänä, mutta voi olla, että samankaltaista Sojuz-rakettia käyttävän aluksen laukaisua lykätään onnettomuustutkinnan ajaksi. Marraskuussa laukaistavaksi suunnitellut amerikkalaiset rahtialukset tekevät lentonsa todennäköisesti jotakuinkin suunnitellusti.

Joka tapauksessa lähiaikoina avaruusaseman elämä olisi ollut hieman erilaista kuin viime aikoina, koska Venäjä on vähentänyt osuuttaan miehistöistä. Siksi nyt aluksessa oli kolmen avaruuslentäjän sijaan vain kaksi, ja siksi seuraavan puolen vuoden ajan asemalla olisi ollut kuuden henkilön sijaan vain viisi. Nyt ainakin lähikuukausien ajan Gerst, Prokopjev ja Auñón-Chancellor joutuvat pitämään asemasta huolta. Tämä tarkoittaa todennäköisesti vähemmän tieteellistä tutkimusta ja suunniteltujen avaruuskävelyiden perumista.

Kolmikon oli tarkoitus palata Maahan joulukuun puolivälissä ja seuraavan miehistön oli tarkoitus nousta asemalle joulukuun 20. päivänä. On todennäköistä, että näihin aikoihin tulee nyt muutoksia. Jos onnettomuustutkinta saadaan tehtyä nopeasti ja Sojuzilla voidaan lentää pian uudelleen, on mahdollista, että seuraava miehistö nousee avaruuteen suunniteltua aikaisemmin.

Samalla uusien amerikkalaisten avaruusalusten käyttöönottoa on lykätty. Tuoreimman suunnitelman mukaan astronautit voisivat lentää SpaceX -yhtiön Dragon 2 -aluksella ja Boeingin CST-100:lla vasta ensi kesänä. Miehittämättöminä aluksia testataan ensi vuoden alussa. Paineet alusten saamiseen käyttöön nopeasti ovat suuret, sillä 60-luvulta periytyvä Sojuz alkaa selvästi olla vanha ja Venäjän kyky tehdä niillä lentoja turvallisesti alkaa olla kyseenalainen.

Otsikkokuvana on Gerstin avaruusasemalta ottama kuva kohti avaruutta nousseesta raketista juuri ennen ongelmien alkamista.

Rahtialus vie jääkuutioita Kansainväliselle avaruusasemalle

Ma, 05/21/2018 - 18:24 By Jari Mäkinen
IceCubes

Cygnus-rahtialus laukaistiin tänään kohti Kansainvälistä avaruusasemaa. Mukana on paljon ruokaa, tarvikkeita ja varaosia aseman miehistölle, mutta myös uudenlainen systeemi mikropainovoimatutkimukseen. IceCubes lainaa nanosatelliiteista tuttua konseptia ja tarjoaa mahdollisuuden tehdä tutkimusta avaruusasemalla paljon aikaisempaa edullisemmin ja kätevämmin.

Painottomuus on jännää. Kun painovoima ei ole kahlitsemassa, voidaan valmistaa jättikokoisia kiteitä, tehdä yllättäviä molekyylejä sekä sekoittaa toisiinsa nesteitä tavalla, mikä täällä Maan pinnalla ei ole mahdollista.

Painottomuudessa voidaan tehdä kummallista, vaahtomaista metallia, joka on kevyttä ja kestävää. Siellä voidaan myös valmistaa nykyistä paljon parempaa valokuitua.

Mutta miksi näin ei tehdä, jos kaikki on avaruudessa paljon paremmin kuin täällä Maan päällä?

Vastaus on yksinkertainen: koska avaruuteen meneminen on kallista ja siellä teollista tuotantoa edeltävän tutkimuksen tekeminen on myös varsin kallista. Toisin sanoen alku on aina vaikeaa, mutta lopussa kiitos seisoo.

Nyt avaruusjärjestöt ovat kuitenkin tehneet monia toimia, joilla tutkimus avaruudessa olisi edullisempaa. Nasa on käynnistänyt useita hankkeita, joilla esimerkiksi tehdään juuri nyt valokuidun valmistustestejä Kansainvälisellä avaruusasemalla.

Euroopan avaruusjärjestö puolestaan on kehittänyt yhdessä avaruusalalla olevien yritysten kanssa erilaisia konsepteja, joilla tieteellisten ja teknisten kokeiden tekeminen olisi aiempaa kätevämpää sekä halvempaa.

Yksi näistä on IceCubes. ESAn kumppanina tässä on belgialainen Space Applications Services -yhtiö.

IceCubes-räkki

IceCubes perustuu suosittuun CubeSat-konseptiin. Samaa tekniikkaa käyttäviä, samoja 10 x 10 cm moduuleja yhdistäviä laitteita voidaan nyt käyttää avaruusaseman sisällä olevien tutkimuslaitteiden tekemiseen. Kun aikaisemmin avaruusasemalla olleet tutkimuslaitteet tehtiin yksittäistapauksina ja monimutkaisten kelpuutusten kautta, voidaan nyt niitä tehdä standardoituja osia käyttäen.

Nyt Cygnus-rahtialuksen kyydissä avaruusasemalle menevä IceCubes on laitteisto, joka asennetaan Columbus-tutkimusmoduulissa olevaan räkkiin. Se on käytännössä lavetti, jonka päälle näitä standardoituja tutkimuslaitteita voidaan laittaa niin paljon, kuin tilaa lavetilla on.

Myös yhteydenpito tutkimuslaitteen kanssa käy nyt aiempaa helpommin. 

IceCubesissa on keskitetty ohjaus- ja tiedonvälityslaitteisto, jonka kautta tutkijat voivat olla yhteydessä siihen etäyhteydellä suoraan työhuoneistaan – tai vaikkapa kotisohvaltaan. 

Kontrasti aiempaan on taas suuri, sillä perinteisesti avaruusasemalla oleviin tutkimuslaitteisiin ja niitä käyttäviin astronautteihin on oltu yhteydessä erityisistä yhteystiloista, joita on ollut muutamissa paikoissa ympäri Euroopan. Ne puolestaan olivat yhteydessä ESAn Münchenin luona olevaan Columbus-laboratorion yhteyskeskukseen. Kaikki on käynyt varsin kankeasti ja joka mutkassa kustannuksia lisäävästi.

IceCubes-räkin keskustietokone tekeillä Space Applications -yhtiössä, Belgiassa.

Miten homma toimii?

Hanke on virallisesti osa ESAn miehitettyjen avaruuslentojen ohjelmaa, mihin Suomi ei osallistu. Toisaalta IceCubes on kaupallinen hanke, joten periaatteessa mikä tahansa ESAn jäsenmaassa oleva tutkimusryhmä voi käyttää sitä. Olisi jännää tietää miten käytännössä asia sujuisi suomalaisten halukkaiden kohdalla.

Joka tapauksessa periaatteessa tutkimuslaitteen lähettäminen avaruusasemalle on nyt hyvin helppoa.

1. Ota yhteyttä

Kerro IceCubesille millainen koelaite on mielessäsi. Voit tehdä sen jopa helposti tällä lomakkeella.

2. Toteuttamiskelpoisuus pohditaan

IceCubes pohtii ideaa ja katsoo, onko sen toteuttaminen mahdollista. Kun aikaisemmin periaatteena oli se, että kaikki omituinen oli kiellettyä, on nyt suhtautuminen päinvastaista: jos tutkimus on vaikea, niin nyt mietitään kieltämisen sijaan miten sen tekeminen olisi mahdollista. Mutta tietysti turvakriteerit avaruusasemalla ovat tiukat, ja joitain asioita – kuten tulta tai räjähdyksiä – käyttäviä tutkimuksia on hyvin hankalaa toteuttaa.

3. Kehitys

Tutkimuslaite tehdään yksinkertaisesti CubeSat-formaatin mukaisesti, eli se voi olla yksi tai useampi 10 x 10 x 10 cm kooltaan oleva kuutio. Sähköä se saa IceCubes-räkistä ja sen kautta siihen voidaan olla myös yhteydessä. Jos laite vaatii astronauttien käsittelyä, esimerkiksi näytteiden vaihtamista käsin, niin laitteen tekeminen on hieman vaativampaa. Tavoitteena on saada mahdollisimman automaattisia laitteita, joten ne vain asennetaan ja sitten niitä voidaan käyttää etäyhteydellä.

4. Testit

Kaikki avaruusasemalle menevät laitteet pitää testata huolellisesti. Niin IceCubes-koelaitteetkin, mutta nyt se hoituu aiempaa helpommin.

5. Laukaisu avaruuteen

Avaruusasemalle kuljetetaan rahtia neljällä erilaisella aluksella: amerikkalaisilla Cygnus- ja Dragon-aluksilla, venäläisellä Progressilla sekä japanilaisella HTV-rahtarilla. Laitteelle pitää saada järjestettyä tilaa joltain huoltolennolta. Kun aikaisemmin koelaitteen tekijän piti olla yhteydessä moneen eri tahoon, hoituu nyt laukaisun sopiminen ja varsinainen avaruusasemalle lähettäminen helposti. 

6. Käyttö avaruusasemalla

Kun tutkimuslaite saapuu avaruusasemalle, kiinnittää joku asemalla olevista astronauteista sen IceCubes-räkkiin. Tutkimuksesta riippuen sitä voidaan käyttää pitkän aikaa tai vain lyhyen aikaa, ja silloin tutkijat voivat olla siihen suoraan yhteydessä Belgiassa olevan keskuksen kautta. Siellä ei täydy olla paikalla, vaan käyttäminen onnistuu internetin välityksellä mistä vain.

7. Valmis!

Kun tutkimuslaite on toiminut ja koe on saatu päätökseen, välitetään tiedot siitä tutkimusryhmälle. Jos laite ja/tai sen sisällä olevat näytteet pitää saada takaisin Maahan, niin se onnistuu Dragon-aluksien avulla; kun aiemmin tavaran saaminen takaisin oli vaikeaa, on nyt se tullut paljon helpommaksi. Edullisinta on kuitenkin edelleen tehdä koejärjestely sellaiseksi, että sen tiedot välitetään alas, mutta laite itse voidaan pakata johonkin rahtialukseen, joka tuhoutuu ilmakehään pudotessaan.

Kuvat: Space Applications Services ja Jari Mäkinen.

NASA on yhä enemmän tuuliajolla - nyt sen väliaikainenkin johtaja lähtee

La, 03/17/2018 - 20:31 By Jari Mäkinen

Samaan aikaan kun Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruushallinto koettaa kerätä voimiaan uusiin kuulentoihin, on sen hallinto yhä suuremmissa vaikeuksissa. Nasan väliaikainen johtaja Robert Lightfoot on saanut kyllikseen ja siirtyy eläkkeelle huhtikuun loputtua.

Nasan edellinen administraattori Charles Bolden erosi tehtävästään presidentti Trumpin astuttua valtaan aivan kuten yleensä presidenttien vaihtuessa on tapahtunut.

Usein uuden presidentin tultua on häneltä mennyt vähän aikaa Nasan johtajan nimittämiseen, mutta koskaan siihen ei ole mennyt näin kauaa: kun Lightfoot lopettaa pestinsä 30. huhtikuuta, tulee hän olleeksi väliaikaisena johtajana 406 vuorokautta, eli reippaasti yli vuoden.

New York Timesin mukaan Lightfoot lähetti viime maanantaina henkilökunnalleen pitkän sähköpostin, missä hän kertoi päätöksestään.

Sähköpostissa Lightfoot kertoo lähtevänsä raskain sydämin, mutta ei kerro suoraan syytä lähtöönsä. Sitä ei kuitenkaan ole vaikea arvata: samaan aikaan kun presidentti haluaisi Nasan tekevän yhtä ja toista komeaa, on sen rahoitusta nipistetty, tutkimusohjelmiin puututtu ja Trumpin hallinnon osoittaman uuden johtajan Jim Bridenstinen nimitys on jäänyt jumiin senaattiin. Kaikki demokraatit vastustavat hänen valintaansa, koska häntä pidettään epäpätevänä tehtävään.

Bridenstine on esimerkiksi kyseenalaistanut ilmastonmuutoksen ja jopa monet republikaanit, kuten Floridan senaattori Marco Rubio epäilee hänen kykyään toimia Nasan johtajana.

Lightfootin lähtö on isku myös Yhdysvaltain avaruuspolitiikkaa linjaavalle Avaruusneuvostolle, jonka pitäisi luotsata Nasaa Kuuhun ja kaupallistaa avaruusasema vuonna 2025. 

Koska varajohtajankin paikka on edelleen täyttämättä, ottaa toukokuussa Nasan hoitoonsa virka-asteikon kolmas, avaruustekniikasta vastannut apulaisjohtaja Steve Jurczyk. Myös monta muuta avainpaikkaa Nasassa on täyttämättä.

Johtajatason ongelmista huolimatta lähiaikojen toimet menevät Nasassa suunnitelmien mukaan, joten esimerkiksi seuraava Mars-laskeutuja InSight ei välitä pääkonttorin kuohuista.

Video: Astronauttien kanssa avaruuslabraa katsomassa - Columbus on täynnä tiedettä

Viime keskiviikkona juhlittiin Kansainvälisellä avaruusasemalla olevaa eurooppalaista Columbus-laboratoriota. Syynä oli se, että tämä täyteen tieteellisiä laitteita pakattu tutkimusasema vietiin avaruuteen 10 vuotta sitten. Videolla päästään käymään laboratorion kaksoiskappaleessa sekä tavataan astronautteja, jotka ovat olleet sitä rakentamassa, asentamassa ja käyttämässä.

 

Kansainvälinen avaruusasema on suuri Maata kiertävä rakennelma. Sen koko on jalkapallokentän luokkaa ja siinä on sisätilaa parin ison liikennelentokoneen verran.

Asema on koottu monista moduuleista, sylinterimäisistä osista, jotka on viety avaruuteen yksitellen ja liitetty siellä toisiinsa.

Osia on selvästi kahdenlaisia: läntisiä ja venäläisiä. Venäläisosat ovat samantyyppisiä kuin aikanaan Mir-asemalla, vähän kuin paksuja torpedoita, kun taas läntiset ovat käytännöllisiä, mutta tylsästi säilyketölkin näköisiä sylintereitä. 

Yllättäen monet näistä läntisen osan moduuleista on tehty Euroopassa, mutta ne on luovutettu yhteistyösopimuksen puitteissa Nasan haltuun. Silti yksi osista on oikeasti eurooppalainenkin: Euroopan avaruusjärjestön Columbus-laboratoriomoduuli. 

Moduulin tekemisestä päätettiin 1990-luvun puolivälissä ja se valmistui 2000-luvun alussa. Columbia-sukkulan onnettomuuden jälkeen pariksi vuodeksi keskeytyneiden sukkulalentojen vuoksi sen vieminen avaruusasemalle viivästyi vuoteen 2008 saakka. 

Silloin, 7. helmikuuta 2008 sukkula Atlantis nousi lentoon Columbus rahtiruumassaan. Asemalle sukkula saapui 9.2. ja 11.2. Columbus siirrettiin robottikäsivarrella kiinni avaruusasemaan.

Laboratoriosta on kaksoiskappaleet Euroopan astronauttikeskuksessa EAC:ssä Kölnissä, Saksassa, sekä Euroopan avaruusjärjestön teknisessä keskuksessa ESTEC:issä, Noordwijkissä, Hollannissa.

Tiedetuubi pääsi sinne juhlistamaan ensin Columbuksen 10-vuotista rupeamaa avaruusasemalla ja sitten tutustumaan tarkemmin laboratorioon. 

Kuten videolta näkyy, ei laboratorio ole valtavan suuri: "vain" 7 metriä pitkä ja 4,4 metriä leveä. Sisätilaa siinä on 75 m3 ja tämä on käytetty tarkasti hyväksi.

Columbuksesta ja sen tekemisestä videolla kertovat myös astronautit Tim Peake, André Kuipers, Hans Schlegel ja Léopold Eyharts.

Video näyttää myös laboratoriossa olevia yleiskäyttöisiä tutkimuslaitteita, jotka ovat periaatteessa kaikkien eurooppalaisten tutkijoiden käytössä. Koska Suomi ei osallistu ESAn miehitettyjen avaruuslentojen ohjelmaan, pitää suomalaistutkijoiden keksiä sopivia yhteistyösuhteita muiden kanssa, jos mielivät mukaan.

Periaatteessa pääsy mukaan mikropainovoimassa tehtävään tutkimukseen on helppoa, kunhan vain tutkimusaihe on hyvä.

Tutkimusryhmät yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ehdottavat ESAlle jonkinlaisia kokeita, ja niistä kiinnostavimmat sekä toteuttamiskelpoisimmat valitaan mukaan ohjelmaan. Tutkimussuunnitelma ja mahdolliset koelaitteet tehdään yhdessä ESAn asiantuntijoiden kanssa ja laukaustaan avaruusasemalle. Astronautit koulutetaan tekemään nuo kokeet, ja joissakin tapauksissa koe tehdään siten, että sen aikana astronautti ja tutkijat maan päällä ovat suorassa yhteydessä toisiinsa. Tulokset joko lähetetään tai tuodaan Maahan ja tutkijat pääsevät käsittelemään niitä. 

Kymmenen vuoden aikana laboratoriossa on tehty yli 1500 tutkimusta, eli sitä voi pitää varsin tuotteliaana – etenkin kun otetaan huomioon, että asema on ollut täysin toimintakuntoinen vasta vuodesta 2011 alkaen.

Vaikka Columbus on eurooppalainen, on koko kansainvälisen avaruusaseman periaate yhteistyö. Niinpä siellä on tehty myös Yhdysvaltojen, Kanadan, Japanin ja Venäjänkin kokeita samaan tapaan kuin eurooppalaista tutkimusta on tehty muuallakin asemalla, etenkin amerikkalaisessa ja japanilaisessa laboratoriomoduulissa.

Yhteistyön hengessä avaruusasemalla nyt oleva amerikkalaisastronautti Joe Acaba lähetti alla olevan Columbuksessa tehdyn syntymäpäiväonnitteluvideon:

Arkista aherrusta avaruudessa

Otsikkokuva
Otsikkokuva
Body D8

Scott ja Mark Kelly ovat ainoat astronauttikaksoset. Siinä lienee suurin syy siihen, että Scott valittiin vuoden mittaiselle lennolle Kansainväliselle avaruusasemalle. Hänen kosmonauttikolleganaan oli kiertoradalla samaan aikaan ja yhtä pitkään Mihail Kornijenko

Kokemuksistaan ennätyspitkällä lennolla sekä päätymisestään astronautiksi ja vuodeksi avaruuteen Scott Kelly on kirjoittanut kirjan Endurance, jonka nimi on kunnianosoitus Ernest Shackletonille ja hänen laivalleen. Kellyllä oli asemalla mukanaan Alfred Lansingin kirja Shackletonin retkikunnan uskomattomasta matkasta.

Uskomaton on ollut myös Kellyn matka, jota hänen yhdessä Margaret Lazarus Deanin kanssa kirjoittamansa kirja kuvaa erinomaisen hyvin. Liki 400-sivuisesta teoksesta jää päällimmäisenä mieleen, että avaruudessa on oikeasti vaarallista, mutta samalla aika tylsää. Vaikutelmaan vaikuttaa tietysti lennon kesto – ja se, että Kelly oli ollut aiemminkin pitkään ISS:llä ja sitä ennen kahdesti sukkulalennolla. Avaruus oli hänelle entuudestaan tuttu paikka.

Silti lukijalle voi tulla yllätyksenä, että avaruuslennot eivät enää aikoihin ole olleet samanlaisia tarunhohtoisia sankaritekoja kuin 1960-luvulla, vaan suurelta osin hyvin arkista työtä. Työpaikka vain sattuu olemaan 400 kilometrin korkeudessa mutkikkaassa rakennelmassa, joka kiertää Maata lähes 29 000 kilometrin tuntinopeudella.

Kirjan keskeisiä teemoja on painottomuus, jonka vaikutusten tutkiminen oli pitkän lennon päätarkoitus. Siinä suhteessa Scott Kelly oli erinomainen "koekaniini". Hän oli viettänyt aiemmin jo puoli vuotta painottomuudessa, joten vuoden kestävän asemapestin aikana voitiin tutkia, eroaako kokonaisen vuoden mittainen altistus puolen vuoden vaikutuksista.

Lisäksi maanpinnalla oli oivallinen vertailukohde, Scottin geneettinen kaksoiskappale Mark. Kummallekin tehtiin vuoden mittaan lukemattomia kokeita ja lennon jälkeen niitä jatkettiin – ja jatketaan edelleen. Osa painottomuuden vaikutuksista on ohimeneviä, mutta osa ei. 

Ennemmin tai myöhemmin toteutuvien Mars-lentojen kannalta on tärkeä tietää, missä kunnossa astro-, kosmo- tai taikonautit ovat päästessään vihdoin perille. Tätä seikkaa Kelly korostaa tutkimuksen motiivina moneen otteeseen. Paikoin tuntuu siltä, että vakuuttaakseen myös itsensä ajoittain mielettömältä tuntuvan urakan mielekkyydestä.

Koska Kelly on tehnyt avaruuslentoja sekä avaruussukkulalla että Sojuz-aluksella, kirjasta käyvät hauskallakin tavalla ilmi erot amerikkalaisten ja venäläisten tekniikassa, koulutuksessa ja ylipäätään suhtautumisessa avaruuslentojen tekemiseen. Eroavaisuuksia riittää niin pienemmissä kuin isommissakin asioissa.

Kun esimerkiksi ISS-asemaa kohti oli tulossa uhkaavan kookas avaruusromun kappale, amerikkalaisten puolella tuli kiire sulkea tiiviisti kaikki moduulien väliset luukut. Venäläiset eivät suotta vaivautuneet, koska heidän näkemyksensä mukaan mahdollisen törmäyksen sattuessa olisi yhdentekevää, ovatko luukut kiinni vai auki. Asema olisi joka tapauksessa tuhon oma.

Paitsi että Kelly kuvaa avaruuden arkea avoimesti, hän on rehellinen myös omien ajatustensa ja uransa varrella tekemiensä ratkaisujen suhteen. Entinen taistelu- ja sukkulalentäjä ei ollut innoissaan asemapestistä, sillä se merkitsi siirtymistä lentolaitteen ohjaimista koelaitteistojen ääreen. Ja samalla joutumista mitä kummallisimpiin tehtäviin hampaiden paikkaamisesta vessan purkamiseen ja kasaamiseen.

Asemalla vietetyn vuoden kanssa tasavertaisen kiinnostava on Scott Kellyn koko ura: miten ylivilkkaasta ja tapaturma-alttiista lapsesta tuli laiska opiskelija, joka Tom Wolfen The Right Stuff -kirjan luettuaan vihdoin löysi itselleen päämäärän. 

Kukaan tuskin kuvittelee, että astro- ja kosmonauttien vähälukuiseen joukkoon pääsisi helposti, mutta Kellyn kohdalla voi melkein puhua ihmeestä. Tai ei se oikeastaan ole ihme, se vain on vaatinut ylen määrin sinnikkyyttä, ahkeruutta ja väistämättä myös itsekkyyttä, josta hänen läheisensä ovat joutuneet kärsimään. Myös sen Kelly tunnustaa auliisti.

Yhteensä 520 vuorokautta avaruudessa on jättänyt Scott Kellyyn jälkensä, joista osa ei ehkä katoa koskaan, osa selviää mahdollisesti vasta vuosien kuluttua. Tuleva Mars-miehistö joskus 2020-luvulla saa kuitenkin olla kiitollinen hänen tekemistään uhrauksista. 

***

Scott Kelly: Endurance – A Year in Space, a Lifetime of Discovery. Doubleday, 2017. 387 s. ISBN 978-0-857-524-751

Kirjailijan nimi
Scott Kelly
Kirjan nimi

Endurance

Kategoria

Tehdas saapui avaruusasemalle sunnuntaina

Ma, 12/18/2017 - 10:30 By Jari Mäkinen

Viime perjantaina matkaan laukaistu SpaceX -yhtiön Dragon-alus saapui eilen Kansainväliselle avaruusasemalle mukanaan kaksi tonnia tavaraa. Mukana oli myös pienikokoinen valokuituja tekevä laite: kyseessä on ensimmäinen yritys valmistaa kaupallisia tuotteita avaruudessa.

Valokuituja tekevä laite on kooltaan mikroaaltouunin kokoinen ja sen valmistaja Made in Space -yhtiö aikoo testata sen paitsi sitä, miten valokuitujen tekeminen painottomuudessa onnistuu sarjatuotantona, niin myös ovatko avaruuskuidut parempia kuin Maan päällä tehdyt.

Kokeiden ja teorian mukaan painottomuudessa (tai tarkalleen ottaen mikropainovoimassa) valokuidun lasiin muodostuu vähemmän läpinäkyvyyttä haittaavia kiteitä, joten avaruusvalokuidut voivat välittää enemmän tietoa ja pitempiä matkoja. 

Painottomuuslennoilla tehdyissä testeissä on onnistuttu valmistamaan valokuituja, joissa on noin kymmenen kertaa puhtaampia.

Koska parhaimmissakin kuiduissa niiden läpi kulkeva laservalo hiipuu vähitellen, täytyy pitkissä kaapeleissa olla välissä vahvistimia. Tyypillisesti näitä on esimerkiksi merenalaisissa valokuitukaapeleissa 50 – 100 kilometrin välein. 

Laskennallisesti avaruusvalokuidun avulla olisi mahdollista tehdä kaapeli Atlantin ali siten, että siitä ei tarvittaisi yhtään vahvistinta. Lisäksi kaapelin kapasiteetti olisi mahdollisesti joopa 100 kertaa nykyisten verran.

Nyt Kansainväliselle avaruusasemalle viety laite on vielä testaamista. Sen tehtävänä on valmistaa avaruudessa kilometrin verran valokuitua, joka on saanut nimen ZBLAN. Tämä tapahtuu nyt joulukuun lopussa ja tammikuun alussa, ja kun Dragon-alus palaa takaisin Maahan tammikuun lopussa, tuo se valokuidun mukanaan.

Mikäli avaruudessa tehty kaapeli on niin hyvää kuin yhtiö väittää, kannattaisi sitä alkaa tehdä avaruusasemalla aivan kaupallisesti. Kyseessä on juuri sopiva tuote avaruusteollisuuden aloittamiseen: valokuitu on kevyttä, mutta sen hinta on varsin korkea, ja tuote voisi olla paljon maanpäällistä parempi painottomuudessa tehtynä. 

Eli avaruustuotteesta voisi pyytää niin paljon korkeampaa hintaa, että sen tekeminen kannattaa.

Made in Space -yhtiö on nimensä mukaisesti keskittynyt kehittämään avaruustuotantoa, ja tämä valokuitulaite on jo kolmas heidän avaruusasemalle lähettämänsä kapine. Kaksi ensimmäistä ovat olleet paljon huomiota herättäneitä 3D-tulostimia, joilla on tutkittu tulostustekniikan toimimista avaruudessa.

Nyt lähetetty laite avaa kuitenkin ovia kaupalliseen tuotantoon avaruudessa. Avaruusasemaan suunnitellaan liitettäväksi lähivuorina uusia moduuleita, joiden sisällä voisi olla teollista tuotantoa - tosin vielä pienessä mittakaavassa. Varsinaiset avaruustehtaat seuraavat sitten myöhemmin.

Valokaapelin ohella muita lupaavia aineita avaruudessa tehtäviksi ovat erikoiset metalliseokset tai lääkkeet, jotka ovat joko mahdottomia tai kalliita tehtäväksi painovoiman vallitessa.

Pidemmällä tähtäimellä raaka-aineita avaruustuotantoon ei kannata enää tuoda maapallolta, vaan louhia vaikkapa Kuusta tai asteroideilta. 

Energiaahan avaruudessa on yllin kyllin tarjolla, joten heti kun pääsy avaruuteen tulee edullisemmaksi, tulee avaruustehtaista varmasti totta hyvin nopeasti.

Dragon saapuu avaruusasemalle

Kierrätysalus kierrätysraketilla

Tuorein rahtilento avaruusasemalle on kiinnostava myös siksi, että SpaceX käytti nyt paitsi kierrätettyä Falcon 9 -kantorakettinsa ensimmäistä vaihetta, niin myös kertaalleen jo avaruudessa käynyttä Dragon-kapselia. 

Rakettivaihe teki edellisen lentonsa viime kesäkuun 3. päivänä, kun se nosti myös Dragon-aluksen kiertoradalle. Tuolloin käytetty Dragon oli jo "kierrätetty", kuten siis on nytkin käytetty alus. Tämä oli avaruudessa keväällä 2015.

Edellisellä SpaceX:n tekemällä avaruusaseman huoltolennolla elokuussa käytettiin uutta Dragon-alusta, mutta kyseessä oli viimeinen sellainen ennen uuden version käyttöön ottamista. Siksi kaikki nykyisen kaltaisen Dragonien lennot ensi vuonna käyttävät kierrätettyjä kapseleita.

Seuraavaksi odotellaan useampaan kertaan käytettyjen alusten ja ensimmäisten vaiheiden tulemista – siihen ei mene enää kauaa!

Nyt tehty Falcon 9:n laukaisu oli jo 50. SpaceX:n avaruuslento, kun mukaan lasketaan myös alkuperäisten Falcon 1 -rakettien koelennot.

Yhtiö ennätti tekemään tänä vuonna peräti 17 laukaisua, eli keskimäärin yhden lennon kolmessa viikossa. Ensi vuonna tahti kasvaa tästäkin, sillä tuolloin SpaceX:n käytössä on kolme laukaisualustaa: kaksi Floridassa ja yksi Kaliforniassa.

Video: Kierrätysalus laukaistiin matkaan kierrätysraketilla

Liikenne Kansainväliselle avaruusasemalle ja sieltä pois on ollut vilkasta viime aikoina.

Dragon & Falcon 9

Yllä olevassa videossa laukaistaan 3. kesäkuuta matkaan tuorein Dragon-avaruusrahtari, joka on monessa mielessä historiallinen. Ensinnäkin kyseessä on kierrätetty alus: tämä sama alus teki lennon avaruusasemalle vuonna 2014 ja on sen jälkeen kunnostettu uutta lentoa varten. SpaceX -yhtiön Dragon on ainoa avaruusaseman rahtialuksista, joka voi myös palata takaisin Maahan, ja alukset on suunniteltu suurelta osin uudelleenkäytettäviksi.

Kierrätysmenoa on myös kantoraketissa, sillä aluksen avaruuteen laukaisseen Falcon 9:n ensimmäinen vaihe palasi jo tuttuun tapaan takaisin alas. Se tullaan käyttämään myöhemmin uudelleen. Tämä raketti ei kuitenkaan ollut aiemmin lentänyt, mutta seuraavana vuorossa oleva Falcon 9:n lento käyttää kierrätettyä rakettivaihetta. Se on jo toinen tällainen kierrätysraketti.

Historian siipien havinaa viime lauantain lennolle tuli myös siitä, että kyseessä oli sadas Kennedyn avaruuskeskuksen alustalta LC-39A tehty laukaisu.

Cygnus alas

Dragon-alus telakoitui Kansainväliseen avaruusasemaan 5. kesäkuuta, ja asemalla aiemmin ollut Cygnus-rahtari teki sille tilaa lähtemällä paluumatkalleen 4. kesäkuuta. 

Kyseessä oli suomalaisittain tärkeä alus, koska se vei mukanaan avaruuteen Aalto-2 -satelliitin. 

Jätteillä ja käytöstä poistetuilla tavaroilla täytetty Cygnus tulee tuhoutumaan Maan ilmakehään pudotessaan, mutta vasta viikon kestävän paluumatkan jälkeen. Alus voisi palata nopeamminkin, mutta sillä on tekemistä: ensinnäkin se lähettää matkaan vielä neljä pikkusatelliittia, jotka ovat sen mukana, ja toiseksi alusta käytetään tulipalotutkimukseen. Kyseessä on jo aiemminkin Cygnus-aluksilla tehty testi, missä niiden sisällä sytytetään hallitusti tarkoituksella tulipalo. Sen etenemistä ja käyttäytymistä kuvataan sekä tutkitaan, jotta tästä avaruuslentojen eräästä suurimmasta vaarasta saadaan näin lisätietoja. 

Nyt asemalla oleva Dragon-alus puolestaan palaa takaisin Maahan noin kuukauden kuluttua. Sen mukana tulee alas puolitoista tonnia tieteellisten kokeiden näytteitä, astronauttien henkilökohtaisia tavaroita ja laitteita, joiden ei haluta tuhoutuvan.

Avaruuslentäjiä ylös ja alas

Viime marraskuusta avaruusasemalla olleet Oleg Novitski ja Thomas Pesquet laskeutuivat Sojuz-aluksellaan kesäkuun 2. päivänä, siis viime viikon perjantaina. Heidän mukanaan asemalle lentänyt Peggy Whitson jäi asemalle vielä neljäksi kuukaudeksi, sillä venäläiset ovat toistaiseksi pienentäneet oman miehistönsä kokoa kolmesta kahteen ja näin Whitsonille tarjoutui tilaisuus jäädä asemalle vielä vähäksi aikaa. 

Whitsonista tuli jo elokuussa pisimpään avaruudessa kaiken kaikkeaan ollut amerikkalainen ja lopulta hänen lennostaankin tulee lähes ennätyksellisen pitkä. Se jää uupumaan vain pari kuukautta kovasti mainostetusta vuoden mittaisesta lennosta, joka päättyi viime vuonna.

Parhaillaan Whitsonin kanssa asemalla ovat Jack Fischer ja Fjodor Jurshikhin, eli miehistön koko on nyt vain kolme. Takaisin normaaliin kuuteen päästään ensi kuussa, kun seuraava Sojuz-alus lähetetään matkaan. Sen kyydissä ovat Nasan Randy Bresnik, Roskosmoksen Sergei Ryazanskij ja ESAn italialaisastronautti Paolo Nespoli

60-vuotiaalle Nespolile kyseessä on jo kolmas lento avaruuteen; veteraani pääsi vielä yhdelle lennolle, koska on hyvissä voimissa ja kaikki ESAn vuonna 2009 rekrytoimat kuusi astronauttia ovat tehneet yhden lennon. Kuusikosta seuraavana matkaan pääsee Alexander Gerst, joka lähtee toiselle lennolleen ensi vuonna.

Thomas ja juustoa

Thomas Pesquet on parhaillaan Kölnissä Euroopan astronauttikeskuksessa, missä hän totuttautuu taas elämään painovoiman alla ja missä hänelle tehdään lääketieteellisiä kokeita. Hän sai myös syödäkseen lentonsa mukaan nimettyä juustoa – normandialainen astronautti oli varmasti kaivannut lentonsa aikana camembertia!

Video: Aalto-2:n lähetys avaruusasemalta saatiin myös videolle

Saimme eilen ensimmäiset kunnolliset kuvat Aalto-2:n lähetyksestä omille teilleen. Se lähetettiin kiertoradalleen viime viikon torstaina Kansainväliseltä avaruusasemalta. Nyt on vuorossa videoversio.

Kuvissa ja videolla on selvästi kolme satelliittia, joista keskimmäinen on Aalto-2. Sen kanssa samalla vapautuksella omille teilleen lähtivät espanjalainen QBITO ja itävaltalainen SUSat. QB50-satellittiparven koodiniminä kolmikon jäsenet olivat ES01, FI01 ja AU01.

Kuvat otti avaruusasemalla vielä pari päivää oleva ESAn ranskalaisastronautti Thomas Pesquet, joka toivotti myös onnea "avaruusmaaksi" siirtyneelle Suomelle tuoreessa twiitissään: