Juuri nyt on meneillään kohtalaisen voimakas geomagneettinen myrsky. Sen odotetaan kestävän ainakin tämän yön – kenties pitempäänkin.
Otsikkokuvassa on Yhdysvaltain avaruussäätä havainnoivan keskuksen tilannekuva siitä, miltä magneettista pohjoisnapaa ympäröivä revontuliovaali näyttää nyt. Ja se näyttää hyvältä, kun ajatellaan revontulten näkymistä.
Sää tosin suurimmassa osassa Suomea on parhaillaan kovin pilvinen, mutta jos pilvet väistyvät, kannattaa niiden taakse vilkuilla.
Ainakin pohjoisessa ja myös keskisessä Suomessa varsin todennäköisesti kaunis taivaallinen näytelmä meneillään. Varsin todennäköisesti myös Etelä-Suomi on yön aikana revontulivyöhykkeen alla.
Ilmatieteen laitoksen avaruussääennuste kertoi aikaisemmin tänään, että jo viime yönä havaittiin sunnuntaisen koronan massapurkauksen saapuminen Maahan.
"Aurinkotuulen tiheys nousi merkittävästi vaikka nopeuden muutos jäikin pieneksi", kertoo avaruussääraportti. "Pieni globaali geomagneettinen myrsky (Kp 5) on alkanut aurinkotuulen magneettikentän käännyttyä voimakkaan eteläiseksi klo yhdeksän aikaan."
Ennuste povasi jo tälle yölle kohonnutta revontulten mahdollisuutta, ja se nähtävästi piti hyvin paikkansa. Tilanne jatkunee koko loppuviikon, koska nopeaa aurinkotuulta odotetaan myös perjantaista eteenpäin.
Juuri nyt mittarit eivät näytä vielä mitään ihmeellisempää, mutta Auringosta puhaltavan aurinkotuulen nopea rintama on saavuttamassa huomenna maapallon. Auringossa oleva korona-aukko loimottaa parhaillaan kaasua suoraan Maata kohden.
Auringon aktiivisuus on tällä haavaa kohtalaisen matalalla, eikä sen pinnalla ole suuria pilkkuryhmiä. Kaikkein komeimmat revontulimyrskyt tulevat yleensä juuri suurista pilkkuryhmistä tulleista kaasupurkauksista, mutta tylsältäkin näyttävä Aurinko saattaa tuottaa kivoja reposia.
Salaisuus on Aurinkoa ympäröivässä kuuman kaasun kehässä, koronassa, olevat aukot, joiden kautta Auringosta poispäin virtaava hiukkasten ja kaasun vuo, aurinkotuuli, pääsee vapaasti puhaltamaan ulos avaruuteen. Se tuottaa nopeasti etenevän kaasun alueen, ja kun se osuu maapalloon, voi hyvissä magneettisissa olosuhteissa tuloksena olla näyttävää katsottavaa taivaalla.
Nyt tilanne näyttää lupaavalta: hiukkasvirta osunee maapalloon ensi yön aikana, ja ennusteiden mukaan tuloksena voi olla 30 % todennäköisyydellä G1-luokan geomagneettinen myrsky.
Ilmatieteen laitoksen revontuliennuste toteaa, että myrsky voi olla hieman suurempikin, G2 (mikä sinällään on vielä pieni myrsky, mutta myrsky kuitenkin) ja se voi tuottaa revontulia myös Lappia etelämpänä. Nopea virtaus ja siten myös geomagneettinen aktiivisuus jatkunee keskiviikkoon.
On hyvin todennäköistä, että ainakin Lapissa näkyykin revontulia nyt lähi-iltoina.
Siis: jos taivas näkyy, niin sitä kannattaa tarkkailla!
Otsikkokuvassa on SDO-luotaimen ottama kuva varustettuna kaasun virtausnuolilla.
Kuten tänään otetut kuvat Auringosta näyttävät, on se varsin valju: vain muutama rauhallinen pilkkuryhmä pinnalla, eikä suuria purkauksia ole näkyvissä tai odotettavissa. Silti luvassa on keskiviikoksi revontulia – mahdollisesti.
Ilmatieteen laitoksen avaruussääennuste kertoo, että vaikka Aurinko sinällään on varsin hiljainen, on sitä ympäröivän kuuman kaasun kehässä, koronassa, parhaillaan aukko, joka on kiertynyt Auringon länsipuolelle ja siitä vapaasti avaruuteen puhaltavan nopean aurinkotuulen odotetaan saavuttavan Maan kahden päivän kuluessa.
Geomagneettinen häiriöisyys saattaa silloin siten saavuttaa pienen avaruusmyrskyn lukemat (Kp 5). Keskiviikon tienoilla kannattaa siis varautua tähyilemään taivaalle, etteivät revontulet pääse yllättämään samaan tapaan kuin viime viikolla.
Tosin yleensä, kun revontulia alkaa oikein odottaa, niin niitä ei tulekaan – avaruussään ennustaminen on kaukana vielä normaalin sään ennustamisesta.
Kenties pientä vipinää on tulossa muutenkin lähiaikoina, sillä pilkkuryhmistä suurin, AR2582, on parhaillaan kasvamassa. Se on ollut toistaiseksi varsin hiljaa, mutta on mahdollista, että se alkaisi hieman röyhtäilemään kaasua avaruuteen. Avaruussäätä Yhdysvalloissa ennustavan NOAA:n tutkijoiden mukaan mahdollisuus M-luokan purkauksiin (keskivoimakkaisiin purkauksiin) on nyt parin päivän aikana 5 %.
Otsikkokuvassa on vasemmalla Aurinko näkyvän (kellertävän) valon alueella kuvattuna ja oikealla ultraviolettivalon alueella otettu kuva, missä sen korona-aukot näkyvät hyvin.
Ilmatieteen laitos kertoo twiitissään, että Maan magneettikentän suunta on nyt revontulien näkymiselle ja tosiaan: kaikki magneettikentän häiriöisyyttä mittaavat asemat näyttävät parhaillaan punaisia laatikoita. Siis tilanne on hyvin lupaava revontulten näkymiselle!
Otsikkokuvassa oleva kartta näyttää, että Suomessa (siis vihreän linjan yläpuolella) on mahdolliskuuksia nyt revontulten näkymiseen. Jos taivas on siis hiemankin selkeä, kannatta katsella tapahtuisiko yläpuolella mitään.
Myös Ilmatieteen laitos vahvistaa asian:
Maan mag. kentän suunta on nyt revontulien näkymiselle suosiollinen: https://t.co/ybddSCv9FG
— FMI Space (@FMIspace) August 23, 2016
Samoin avaruussäätä seuraava NOAA:n avaruussääennustuskeskus kertoo avaruussään olevan parhaillaan hyvin epävakaan.
Pieni G1-luokan myrsky on parhaillaan käynnissä ja aurinkotuuli on voimakasta sekä rauhatonta, sanoo NOAA:n tilannetiedotus. Todennäköisyys aktiivisuuden jatkumiselle tällä tasolla on suuri, ja itse asiassa nyt näyttää siltä, että ensi illasta ja yöstä on tulossa vieläkin lupaavampi.
Spaceweather.com -sivuston ennusteen mukaan todennäköisyys revontulille Suomen korkeudella on 15% tänä yönä ja 15 % ensi yönä. Kohonneen aktiivisuuden todennäköisyys on 20 % nyt ja ensi iltana/yönä, ja samoin revontulimyrsky on mahdollinen 20 %:n todennäköisyydellä tänään tai huomenna.
NOAA:n Ovation-simulaatio lupaa parempia olosuhteita huomiselle, jolloin revontulia voisi olla myös eteläisessä Suomessa.
Auringon pinta on tällä haavaa varsin rauhallinen, sillä siellä on vain yksi suurehko pilkkuryhmä, AR2579, jonka ei oleteta synnyttävän suurempia purkauksia. Se on kuitenkin parhaillaan kasvamassa.
Sen sijaan koronassa on nyt aukko, jonka kautta kohti Maata puhaltaa tavallista enemmän ja voimakkaammin aurinkotuulta. Nyt purkautuva kaasu vaikuttaa Maahan ja meidän lähiavaruuteemme parin päivän päästä.
Päivitys klo 23.14: Kumpulan taivalla (valojen keskellä Helsingissä) näkyy heikkoja revontulia:
Yhteys Aurinkoa havaitsevaan STEREO-B -satelliittiin katkesi lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2014. Toivo sen saamisesta jälleen radiolinkin päähän ehti jo lähes hiipua, kunnes nyt hukassa ollut aurinkotutkija puhui jälleen lennonjohdolle. Syy häiriöön on edelleen epäselvä, mutta satelliitti saadaan todennäköisesti takaisin normaalitoimintaan.
Kuten satelliitin nimi antaa olettaa, on kyseessä kaksikko. Kaksi käytännössä samanlaista STEREO-satelliitti laukaistiin avaruuteen lokakuussa 2006, ja ne ohjattiin kiertämään Aurinkoa hieman maapallon rataa sisempänä: STEREO-A (missä kirjain A tulee sanasta Ahead) kiertää Aurinkoa maapallon etupuolella ja STEREO-B (Behind) puolestaan etääntyy maapallosta meidän jäljessämme, kun asiaa katsotaan Maan radan mukaan.
Koska satelliitit ovat hieman lähempänä Aurinkoa kuin Maa, ne kiertävät Auringon hieman maapalloa nopeammin: tarkalleen ottaen A kiertää Auringon 347 vuorokaudessa ja B 387 vuorokaudessa. Näin ollen ne ovat kiertäneet jo useampaan kertaan Auringon sitten vuoden 2006.
Kuva näyttää missä STEREOt ovat juuri nyt: lähes Auringon toisella puolella. Mukana kuvassa ovat Maan lisäksi Venuksen ja Merkuriuksen sijainnit.
Nimi STEREO viittaa myös siihen, että kaksikon tarkoituksena oli saada ensimmäistä kertaa kuvia Auringosta sen eri puolilta samaan aikaan. Auringon ja sen ilmiöiden havaitsemisessa suuri ongelma on se, että voimme havaita sitä vain samasta suunnasta kuin maapallo. Näin esimerkiksi Auringon "takapuolella" olevat ilmiöt jäävät näkemättä – paitsi kun jompi kumpi STEREO-satelliitti oli siellä havaitsemassa.
Parhaimmillaan ne lähettivät koko ajan kuvia Auringosta juuri päinvastaisilta puolilta, jolloin tutkijat tiesivät jatkuvasti millainen on Auringon pinta kauttaaltaan.
Siinä missä STEREO-A on toiminut oikeastaan koko ajan normaalisti, yhteys sen sisaralukseen menetettiin 22 kuukautta sitten. Sen jälkeen yhteyttä on koetettu saada ensin tavallisin, pienin antennein, ja lopulta NASAn planeettainväliseen tietoliikenteeseen erikoistuneen Deep Space Networkin isojen antennien avulla.
Kaikki yrityksen tähän päivään saakka olivat tuloksettomia. Eilen illansuussa Yhdysvaltain itärannikon aikaa, myöhään illalla Suomen aikaa, yhteys saatiin yllättäen: satelliitin tietolinkkiä voitiin kuunnella tuntien ajan, jolloin sen systeemien tilasta ja itse satelliitin asennosta saatiin paljon tietoja.
Näiden telemetriatietojen avulla on nyt mahdollista tehdä suunnitelma siitä, miten STEREO-B saadaan jälleen normaalitoimintaan.
Tilanne ei siis ole vielä normaali, mutta nyt kun yhteys on saatu jälleen aikaiseksi, ovat toiveet jälleen korkealla.
Viime päivinä Aurinko on ollut täysin pilkuton ja se on näyttänyt varsin vaisulta, mutta totuus on täysin päinvastainen: korona-aukoista puhaltanut aurinkotuuli on pitänyt avaruussään myrskyisänä ja näkyviin on tulossa suurelta vaikuttava pilkkuryhmä.
Yllä oleva video on Aurinkoa koko ajan tarkkailevan Solar Dynamics Obervatory -satelliitin kuvaama. Lauantaina Auringon Maahan näkymättömältä puolelta roihahti näkyviin suuri purkaus, joka on kääntynyt tuoreimmissa kuvissa jo pilkistämään Auringon itäreunalle (kuvissa vasemmalle puolelle). Aurinko pyörii koko ajan akselinsa ympäri, ja siten nyt "takana" olevat aktiivisuusalueet tulevat vähitellen näkyviin myös Maasta katsottuna, ja kiertyvät vähitellen kohti länttä (oikeaa puolta) kadoten noin kahden viikon kuluttua.
Samalla aktiivisuusalueet kehittyvät. Ne saattavat olla vielä kasvamassa, jolloin ne laajenevat ja muuttuvat aktiivisemmiksi, niihin tulee pilkkuja ja niistä roiskuu kaasua avaruuteen magneettisten voimaviivojen ohjaamana. Tai ryhmät ovat jo vanhoja ja hiipuvat. Tästä tulossa olevasta ryhmästä on vaikea mennä vielä sanomaan mitään, mutta se vaikuttaa aktiiviselta.
Siitä saattaa tulla myös sellaisia purkauksia, jotka saavat aikaan maapallolla revontulia. Täällä pohjoisessa kesäyöt ovat niin valoisia, ettei revontulia voi havaita silmin, mutta eteläisellä pallonpuolella on nyt erinomainen aika nähdä revontulia.
Aurinko tänään SDO:n kuvaamana. Tulossa oleva pilkkuryhmä näkyy vasemmalla.
Maata kiertävät satelliitit tuntevat avaruusmyrskyt joka tapauksessa. Avaruussäässä olevat häiriöt eivät vaadi myöskään suuria ja näyttäviä auringonpurkauksia, sillä viime päivinä avaruussää on ollut "huono" ja geomagneettinen aktiivisuus on ollut koholla, vaikka Auringon Maahan näkyvä puoli on ollut pilkuton. Syynä ovat olleet niin sanotut korona-aukot, eli alueet, joiden kohdalla magneettikenttä on sellainen, että Auringosta tuleva hiukkasvirta pääsee puhaltamaan suoraan avaruuteen.
Tuo nopea aurinkotuuli on osunut Maahan nyt juhannuksen tienoilla ja saanut aikaan myös geomagneettisia myrskyjä. Aurinkotuulen tiheys ja magneettikenttä viittaavat myös siihen, että tilanne jatkuu vielä lähipäivinä – ellei nyt esiin kääntyvä pilkkuryhmä vaikuta osaltaan tilanteeseen.
Muun muassa satelliittioperaattorit seuraavat koko ajan avaruussään kehittymistä, koska avaruusmyrskyt voivat olla vaarallisia satelliiteille. Tulevaisuudessa avaruussääennusteet ovat yhä merkittävämpiä myös maanpäällisille toimille.
Video ja kuva: NASA / SDO
Käynnissä on jo toista päivää varsin voimakas revontulimyrsky ja parhaillaan on eteläisenkin Suomen päällä kohtalaista aktiivisuutta. Keväisen vaalea yö haittaa revontulten näkymistä, mutta juuri nyt kannattaa mennä ulos ja tähytä taivaalle: siellä saattaa näkyä jotain, vaikka todennäköisesti paras hetki tänä iltana alkaa olla jo ohitse.
Ilmatieteen laitoksen revontuliennusteen mukaan revontulien näkymisen todennäköisyys on Lappiakin etelämpänä tänään ja huomenna kohtalaisen suuri.
Ennuste kertoo, että sunnuntaina aamuyöllä alkoi geomagneettinen myrsky, joka saavutti voimakkaimmillaan tason G3 (voimakas) sekä varhain sunnuntaiaamuna että uudestaan sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä. Revontulia havaittiin maanantain vastaisena yönä laajalti eteläisessä Suomessa. Pohjois-Suomessa yöt ovat jo liian valoisia revontulten näkemiseen.
Viikonlopun geomagneettisen myrskyn aiheutti koronan aukosta tuleva nopea aurinkotuulen virtaus. Aurinkotuulen nopeus nousi sunnuntain aikana lähes 700 kilometriin sekunnissa, ja on yhä samoissa lukemissa.
Myrskyn alkua sunnuntaiaamuna voimisti se, että nopea virtaus työnsi edellään puristuneen aurinkotuulen vyöhykettä, jossa magneettikentän voimakkuus oli kolminkertainen tavanomaiseen nähden ja suunta pääosin eteläinen.
Nopea aurinkotuuli jatkunee vielä ensi yön ja alkanee hiipua huomisen kuluessa. Ainakin ensi yönä on siis vielä odotettavissa runsasta geomagneettista aktiivisuutta, joskaan ei ehkä aivan yhtä voimakasta kuin viime yönä, koska aurinkotuulen tiheys ja magneettikentän voimakkuus ovat jo heikentyneet. Revontuliakin voi vielä näkyä Etelä-Suomessa, joskin yön valoisuus heikentää niiden näyttävyyttä ja rajoittaa mahdollisen havaintoajan keskiyön tunteihin.
Auringossa ei ole merkittäviä aktiivisia alueita, joten purkauksia ei ole odotettavissa. Ionosfäärihäiriöiden mahdollisuus johtuu geomagneettisesta aktiivisuudesta.
Ja lienee turha mainita, että Merkuriuksen ylikululla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa...
Illat alkavat olla jo niin valoisia, että revontulten näkeminen pohjoisella pallonpuolella käy varsin vaikeaksi. Siksipä moni meistä katsoo netistä kauniita revontulikuvia muualta maailmasta, ja eteen tuleekin monenlaisia kuvia – kuten päivän kuvana oleva "upea" otos valkoisista revontulista.
Kuva on siis täyttä tuubaa, joko tarkoituksella tehty hämäämään sekä klikkejä metsästämään, tai sitten sen on vain taideteos.
Joka tapauksessa tätä ja monia muita vastaavia kierrätetään internetin eri keskustelupalstoilla ja sivustoilla, ja varsin monet asiallisetkin sivustot menevät vipuun, ja julkaisevat tällaisia kuvia.
Jos toimittajalla ei ole harmaatakaan aavistusta revontulista, niin kuvahan on upea. Itse asiassa monet toimittajat eivät taida välittääkään todenperäisyydestä, koska mm. Facebookissa olevan Amazing WIld Nature -sivun kommentit näyttävät miten monet lukijatkin suhtautuvat tällaiseen: "totta tai ei, kuva on upea".
No, kommentti sinällään pitää paikkansa, sillä kuva on varsin näyttävä. Se ei kuitenkaan ole todellinen pohjana olevaa maisemaa lukuun ottamatta.
Revontulissa ei ole koskaan valkoista väriä, koska revontulet syntyvät avaruudesta ilmakehän molekyyleihin osuvien varattujen hiukkasten virittäessä atomeja. Kun atomien elektronit palaavat takaisin viritystilastaan alemmalle energiatasolle, ne lähettävät fotoneita, eli valoa, jonka aallonpituus riippuu kaasuatomeista, johon hiukkanen törmää, ja niiden energiatiloista. Vihreä väri syntyy yksiatomisesta hapesta (valon aallonpituus 557,7 nm) ja punainen molekylaarisesta hapesta (630,0 nm). Sininen väri syntyy typestä.
Valkoinen valo on puolestaan valoa, missä on paljon eri väristä valoa, joten valkoisen revontulen syntyminen vaatisi paljon erilaisia atomeita ja viritystiloja.
Revontulet toki saa näyttämään valokuvissa valkoisilta ylivalottamalla, säätämällä värejä, tai käyttämällä mustavalkofilmiä tai -asetuksia.
Kuvan revontulikaaret ovat myös ns. päin prinkkalaa, sillä oikeasti kaaret eivät ole tuollaisia, eivät näy noin eikä mutkaisia ja suoria kaaria voi olla päällekkäin.
Lieneekin parasta olla analysoimatta kuvaa enempää, koska se saa aikaan vain verenpainetta....
Sen sijaan kannattaa katsoa oikeita revontulia, sillä todellinen maailma komeampaa kuin päivän kuvan kaltaiset tekeleet. Tästä hyvä esimerkki on toinen viime päivinä netissä kiertänyt revontulijuttu: NASAn julkaisema suurtarkkuusvideo revontulista Kansainväliseltä avaruusasemalta nähtynä.
Video on alla (se kannattaa avata koko kuvaruudun kokoiseksi).
Keväinen yötaivas alkaa olla jo melko valoisa, mutta revontulia kannattaa silti väijyä. Viime vuorokausien aikana Auringosta on puhaltanut voimakas hiukkastuuli, joka on saanut taivaat leiskumaan eteläistä Suomea myöten.
Tuoreen ennusteen mukaan taivaalla saattaa olla tavaraa tänä iltanakin. Uusi Auringosta tuleva hiukkaspurkaus pyyhkäissee tänään Maan ohi ja lisää entisestään käynnissä olevaa myräkkää magnetosfäärissä.
Tuoreita ennusteita ja ajantasaista tietoa löytyy esimerkiksi Spaceweather.com-sivustolta ja Ilmatieteen laitoksen Auroras Now! -palvelusta.
Kuva: NOAA/Ovation
Mittarit ovat parhaillaan punaisella, kun nähtävästi varsin voimakas revontulimyrsky on parhaillaan käynnissä. Valitettavasti vain sää on pilvinen koko maassa, joten taivaallista ilotulitusta ei pääse ihastelemaan.
Auringossa ei ole parhaillaan olennaisia, suuria auringonpilkkuja, vaan sen pinnalla on vain viisi pienehköä pilkkuryhmää, joista sinällään ei ole myrskyn aiheuttajaksi.
Myöskään suuria korona-aukkoja ei ole, mutta yksi pieni aukko saa aikaan normaalia suurempaa puhallusta tähän suuntaan. Auringosta puhaltava hiukkastuuli onkin keskimääräistä voimakkaampaa ja nopeampaa, ja siten olosuhteet ovat otollisia yllätysmyrskylle.
Luokkaan G1 ennustettu aktiivisuus kohosi sunnuntai-illan kuluessa tasolle G2, kun maapallo osui paremmin aurinkotuulen tujakampaan keskittymään. Sen ns. magneettinen polariteetti on myös negatiivinen, mikä saa aikaan revontulia.
Aktiivisuusennuste on varsin hyvä myös lähipäiville: eteläisen Suomen korkeudella mahdollisuus aktiivisuuteen on 40 % lähimmän 24 tunnin aikana ja 30 % 48 tunnin aikana, joskin hyvin voimakkaalle revontulimyrskylle on varsin pieni, vain 1 %.
Pohjoisempana tilanne on toinen, sillä voimakkaan myrskyn todennäköisyys on 24 tunnin aikana 50 % ja 24-48 tunnin aikana 40 %.
Kuten otsikkokuvassa oleva, hetki sitten tehty simulaatio revontuliovaalista näyttää, on aktiivisuutta ollutkin koko Suomen alueella ja sitä lienee odotettavissa lisää tänä yönä.
Seuraamme tilannetta, mutta sitä voi seurata itsekin mm. Ilmatieteen laitoksen Auroras Now -palvelusta. IL:n uusi avaruussääennuste saataneen jälleen huomenna virka-aikaan.
Ursan Taivaanvahdissa on jo pilviraoista otettuja kuvia tämäniltaisesta revontulimyrskystä.
Tiedetuubi © 2012-2024
