1
min read
A- A+
read
Tongan tuhkarantojen nousu ja tuho
Jarmo Korteniemi
13.03.2015

Kuva: GP Orbassano

Tongan saariryhmän laitamilla tapahtui vuodenvaihteessa 2014-15 tulivuorenpurkaus. Tuloksena merestä kohosi uusi maa-alue, joka kasvoi lopulta kiinni viereiseen ja vanhempaan Hunga Haʻapain saareen. Purkaus loppui tammikuun 26. päivä runsaan kuukauden aktiivisuuden jälkeen. Uusi saari on kooltaan runsaan kilometrin kertaa kaksi, eli pyöreästi Suomenlinnan saariryhmän veroinen.

Geologien mukaan uusi saari on yhä vaarallinen. Sen pinta on yhä kuumaa, jyrkät rinteet voivat olla epävakaita, ja uusi purkaus voi alkaa nopeastikin. Tongalainen hotellinomistaja ja valokuvaaja, Gianpiero Orbassano, ei kuitenkaan välitä varoituksista. Hän kävi maaliskuun alkupäivinä kuvaamassa saaren karua maisemaa, tuloksia voi ihailla Matangitonga-sivuston galleriassa.

Tongan uudella saarella pesii jo tuhansia merilintuja, ja Orbassano kaavailee paikasta myös ihmisille merkittävää turistinähtävyyttä. Kiinnostuneiden turistien kannattaa kuitenkin olla nopeita. He, kuten linnutkaan, eivät saa kauaa nauttia uudesta luontaisesti lämpimästä tukikohdasta.

Otsikkokuva: Tongalaiset uskalikot uuden saaren huipulla (GP Orbassano)

Kuva: GP Orbassano

Kuva: Näkymä uuden saaren huipulta (GP Orbassano)

Harvinaista herkkua

Viimeisen sadan vuoden aikana saaria tiedetään syntyneen noin parikymmentä ympäri maailman. Niitä on paljastunut jäätiköiden sulaessa, virtausten kasatessa sedimenttejä, sekä laavan purkautuessa maan sisästä. Suomen rannoillakin saaria syntyy, maankohoamisen seurauksena, mutta varsin hitaasti.

Kuva: Isa MenziesTunnetuin tuore saari lienee 1960-luvulla syntynyt Surtsey. Se on myös modernina aikana syntyneistä saarista kaikkein pysyvin. Kirjoitimme taannoin Tiedetuubissa katsauksen sen kehityksestä saaren 50-vuotispäivän kunniaksi.

Tongan uusi saari tuskin tulee säilymään yhtä pitkään kuin Surtsey, vaikka kohoaakin nyt hulppeaan sadan metrin korkeuteen. Useimmat uudet saaret häviävät jo muutamassa vuodessa. Suomalaiseen kovaan kallioon tottuneen voi olla vaikea kuvitella kuinka iso, tuoreesta kivestä tehty mäennyppylä voisi hävitä noin vain. Syynä on tulivuorisaarten löysä koostumus - ne kun muistuttavat lähinnä hiekkakasoja.

Matalassa vedessä tapahtunut tulivuorenpurkaus on aina räjähtävä, johtuen isojen vesimassojen äkillisestä kiehumisesta. Maasta pursuava laava muuttuu räjähdyksessä vulkaaniseksi tuhkaksi - hienoksi kivimurskeeksi, jota eroosio pääsee vauhdilla nakertamaan. Sadevesi, rantaa piiskaavat aallot sekä tuulet ja myrskyt kuljettavat ainetta väsymättä mereen.

Räjähtävän purkauksen täytyy kestää hyvin pitkään, jotta tuhkakerros eristäisi purkauskanavan vedestä. Vasta sitten saarelle voi syntyä eroosiota kestävä ydin (Surtsey on oiva esimerkki tällaisesta). Jotta Tongan uusi tulivuorisaari siis säilyy, sen täytyisi siis purkautua pian uudelleen. Tai sitten sen pitää sinnitellä niin kauan, että sitä ympäröivään matalaan veteen ehtii kasvaa koralliriutta. Sellainenkin kun voi suojata uutta saarta eroosiolta.

Uusi saari syntyi asumattomalla alueella 65 km Tongan pääkaupungista pohjoiseen. Valtio koostuu 176 saaresta, joista läntiset ovat tuliperäisiä ja itäiset pinnalle noussutta vanhempaa merenpohjaa. Itäistenkin pohjalla tosin on paikoitellen tulivuoria. Tonga sijaitsee muutama tuhat kilometriä Australiasta itään. Maassa asuu hieman yli satatuhatta asukasta.

Kuva: Saariryhmä ennen ja jälkeen purkauksen satelliitista nähtynä (CNES)