Tiedetuubi seuraa tällä sivulla aktiivisesti Islannin Bárðarbunga-tulivuoren vulkaanista toimintaa. Ajantasainen yleistilanne kerrotaan lyhyesti jutun alussa, ja sitten käydään purkauksen osa-alueet läpi tarkemmin. Päivittäiset tilanneraportit löytyvät tiivistettynä tekstin loppusta. Tärkeimmät (ja uusimmat) muutokset merkitään punaisella.
Tilanne keskiviikkona 11.3. klo 02.00: Purkaus loppui aamulla 27.2.
Otsikkokuva: Tutkijat pääsevät viimein tutustumaan puoli vuotta laavaa puskeneeseen purkausaukkoon. Kuva: Ármann Höskuldsson
Yhteenveto viimeisimmistä tapahtumista: Viimeinen havainto sulasta laavasta tehtiin automaattisista monitorointikameroista 26.2.; tarkistuslennolla 27.2. sitä ei enää havaittu. Helmikuun viimeisellä viikolla maanjäristysten voimakkuus pieneni alle magnitudin 2,0, ja samalla laavan virtaus hiipui nopeasti. Laavakenttä ulottui lopulta noin 85 neliökilometrin laajuiseksi. Purkausaukosta tulee yhä paljon kaasuja, ja myrkkypilvet voivat haitata paikallisesti vielä pitkään. Vaarallisen korkeita rikkidioksidipitoisuuksia ei kuitenkaan ole mitattu moneen viikkoon muualla kuin aivan Keski-Islannissa.
Uusia päivityksiä luvassa muutaman päivän sisällä. Tästä eteenpäin jutun tiedot ovat vanhoja, helmikuun alkupuolelta.
Yleiskatsaus: Laavapurkaus on jo nyt yksi suurimmista laavapurkauksista maailmassa satoihin vuosiin. Karkean ja epävarman ennusteen mukaan aktiivisuus hiipunee hitaasti ja loppuu vasta kuukausien kuluttua. Bárðarbungan aktiivisuus alkoi kiihtyä elokuun puolivälissä. Maanalaiseen magmasäiliöön pumppautuva sula kivi repi tuolloin kalliota muutaman kilometrin syvyydessä. Paineen kohottua riittävästi maan alla aukesi uusi reitti, jonne kivi virtasikin tulevien viikkojen aikana. Syntynyt magmaintruusio ulottui lopulta päävuorelta Holuhraunin tasangolle 40 kilometrin päähän koilliseen. Purkaus alkoi elokuun viimeisinä päivinä. Intruusion päästä aukesi pinnalle asti kilometrinen rako, josta laava alkoi pursuta pinnalle - suihkuten lähes 100 metrin korkeuteen. Myös muita (joskin lyhytkestoisia) rakopurkauksia sattui ensimmäisten viikkojen aikana - osa tasangolla, osa jäätikön alla. Maanjäristykset ovat saatelleet magman liikkeitä koko ajan. Suurimmat järistykset tapahtuvat vuoren kalderassa, jonka pohja mukautuu magmasäiliön muutoksiin. Ensimmäisen aktiivisuuskuukauden aikana sattui 5 900 - 25 000 maanjäristystä. Vastaavan ajan normaaliarvo koko Islannissa on 800 - 1200 järistystä. Purkauksessa vapautuu päivässä kymmeniä tuhansia tonneja rikkidioksidia. Bárðarbunga sijaitsee Vatnajökull-jäätikön luoteisosan alla, ja magmaintruusio kulkee Dyngjujökull-ulosvirtausjäätikön alitse aina Holuhraunin tasangolle asti. Vuoren nimi lausutaan suomalaisittain jotakuinkin [paur-thar-pun-ga].
Tarkemmin purkauksen osa-alueista
- Bárðarbungan purkaus 2014 - geologia
- 1. Rakopurkaus - Laavavirran liikkeet tasangolla
- 2. Purkauspilvi - Ilmaan nouseva rikkidioksidi ja tuhka
- 3. Kaldera - Bárðarbungan päävuoren suuri vajoama
- 4. Maanjäristykset - Mikä yhteys niillä on tulivuoriin?
- 5. Jään sulaminen - Jäätikön alla tapahtuneet purkaukset
- Purkaus ja ihmiset
- 6. Vaikutukset - Kuinka paikallisten elämä on muuttunut
- 7. Historia - Purkauksen kokoluokka verrattuna aiempiin
- 8. Tulevaisuus - Tilanteen mahdollinen jatkokehitys
- 9. Varotoimet ja seuranta - Käytännön toimenpiteet lyhyesti
- 10. Multimedia - Kuvat, videot ja visualisoinnit
- 11. Väärinkäsitykset - Mediassa ja muualla pyörivien huhujen oikaisuja
- Taustatietoja
- Sanastoa - Mistä ihmeestä jutussa puhutaan?
- Sijainti - Missä tämä kaikki tapahtuu?
- Tulivuoret - Millaista vulkanismi Islannissa on?
- Kronologia - Bárðarbungan tapahtumat aikajärjestyksessä
1. Rakopurkaus - Laavavirran liikkeet tasangolla
Laavakentän tilavuus on vihdoin saatu määritettyä tarkasti. 21.1. tehtyjen mittausten perusteella se on nyt 1,4 km3 (±15%). Purkausrako sijaitsee laavakentän paksuimmassa kohdassa. Kartan saa klikkaamalla suuremmaksi. Lähde: Geotieteiden instituutti, Islannin yliopisto.
Laavaa purkautuu nyt hieman vajaat 100 kuutiometriä sekunnissa. Aiemmin sulaa kiveä purkautui pinnalle 230 - 350 kuutiota sekunnissa, suurin piirtein Tornionjoen virtaaman verran.
Purkauspaikka sijaitsee Holuhraunin tasangolla, 4,5 km Dyngjujökull-jäätiköstä pohjoiseen. Se on yksi 5 - 7 paikasta, jossa Bárðarbungan laava on purkautunut pinnalle - ja niistä ainoa, joka on yhä aktiivinen. Holuhraunilla oli muutaman päivän käynnissä toinen, paljon pienempi rakopurkaus. Lisäksi Dyngjujökull-jäätikön alla on tapahtunut pieniä purkauksia muutamassa paikassa. Näistä lisää alempana.
Purkautuneen laavan määrä numeroina
Mitattu asia | Lukuarvo | Mittausaika |
Pisimmän laavauoman pituus | n. 20 km* | arvio |
Laavakentän arvioitu paksuus | 16,5 m (10-25 m) | 21.1. |
Laavakenttien pinta-alat | 84,3 + 0,4 km2 | 22.1. |
Purkautuneen laavan tilavuus | 1,4 km3 ± 15% | 21.1. |
* Tähdellä merkityt lukemat ovat kirjoittajan itse laskemia suurpiirteisiä arvioita vanhempien mittausten perusteella.
Purkautuneen sulan kiven huimaa määrää voi yrittää havainnollistaa mielessään vertaamalla tuttuihin asioihin. Laavalla voisi peittää koko pääkaupunkiseudun (Vantaa, Espoo, Helsinki) maapinta-alan ehkä parin metrin syvyisen kerroksen alle. Tai sitten kivellä voisi täyttää Lokan tekojärven tai Kemijärven tai ehkä jopa Yli-Kitkan. Jos laavan käyttäisi nelostien perusparannukseen, sillä siitä saisi oivasti runsaan metrin korotuksen Utsjoelta Helsinkiin - mikäli tien leventäisi koko matkalta kilometrin levyiseksi.
Laavakentän paksuus arvioitiin ennen talven alkua keskimäärin 14 metriksi, mutta arvio on sen jälkeen hieman pienentynyt. Reunoilta laavakenttä on 8 - 10 metrin korkuinen. Paksuimmillaan se on keskeltä. Purkausraon reunat ovat kymmeniä metrejä korkeita. Laava pulppuaa nyt avonaiseen laavajärveen, ja virtaa sieltä hitaasti koilliseen jähmettyneen katon alla kohti kentän kauimpia osia.
Laavavirta on katkaissut yhden Keski-Islannin yli johtavan tien. Parhaillaan se patoaa pohjoiseen virtaavaa Jökulsá á Fjöllum -jokea. Kiven ja veden vääjäämättömät virrat käyvät koko ajan kamppailua tilasta. Kymi- tai Iijokea vastaava vesimäärä joutuu nyt ahtautumaan solasta, joka on pitkältä alueelta vain metrejä leveä. Voimakas vesivirta pyrkiikin koko ajan syömään toista rantapenkkaa. Laava voi kuitenkin jossain vaiheessa onnistua patoamaan joen kokonaan. Tämä johtaisi rajuihin räjähdyksiin, sillä veden noustessa metrejä korkeammalle suuri vesimassa pääsisi kerralla kosketuksiin sulan kiven kanssa. Luvassa olisi myös tulva, sillä vesi joko avaisi uuden uoman laavakentän sivulle tai murtautuisi tuoreen padon läpi. Laava muuttaa maisemaa.
Tuoreen laavakentän nimi on vielä auki, ja nimitystoimikunta ottaa yhä vastaan ehdotuksia. Eniten huomiota on saanut ehdotus "Nornahraun", suomeksi "Noidan laava[kenttä]". Perusteena tälle on purkauksen tuottama lankamainen lasi, jota Islannissa kutsutaan 'noidan hiuksiksi'. Periaatteessa kentän nimi voisi myös olla tylsempi "Holuhraun 3", alla olevan vanhempien laavojen mukaan.
Kuva: Eteläisin laavakartio on kasvanut jo niin isoksi, ettei sulaa kiveä enää pääse sen kautta pinnalle. Kuvaaja: Ármann Höskuldsson
Maasta tullessaan 1175-asteinen laava on yhtä juoksevaa kuin hunaja. Kivimassa etenee kymmeniä metrejä tunnissa. Kivi on lajiltaan Islannille tyypillistä thoeliittista basalttia, koostumuksensa perusteella peräisin yli 10 kilometrin syvyydeltä. Magman merkittävistä liikkeistä kertovasta matalataajuisesta tärinästä ei ole raportoitu 12.9. jälkeen.
Mikäli tilanne säilyy ennallaan, aktiivisuus voi jatkua kuukausia. Muutos voi kuitenkin tapahtua lähes koska vain. Purkauspaikan vaihtuminen on yksi mahdollisuus monista.
2. Purkauspilvi ja rikkidioksidi
Bárðarbungan purkaus on kaasumäärältään yksi Islannin historiallisen ajan suurimmista. Vasta kuukausikaupalla myrkkykaasuja puskenut Laki-purkaus (v. 1783) oli sitä mittavampi. Tästä lisää artikkelin historiaosuudessa.
Purkauksessa vapautuu useita kaasuja. Eniten vesihöyryä, hiilidioksidia ja rikkidioksidia, mutta myös muita myrkkykaasuja. Noin 90 % päästöistä tulee suoraan maan sisältä, loppu haihtuu kuumana virtaavasta laavasta. Useimmat myrkkykaasut reagoivat veden kanssa muodostaen erilaisia happoja. Purkauksessa ei ole vielä juurikaan päässyt tuhkaa ilmaan.
Rikkidioksidia on vapautunut koko EU28-alueen 11 kk kokonaistuoton verran. Purkautuneen hiilidioksidin määrä taas vastaa Suomen kahden kuukauden tuottoa.
Purkautuneen kaasun määrä numeroina:
Mitattu asia | Lukuarvo | Mittausaika |
Rikkidioksidimäärä päivässä | 35 000 tonnia/vrk SO2 | 3.10. |
Kaasujen määrä sekunnissa | 350 - 700 kg/s CO2 (tietoja); 200 - 1300 kg/s SO2 (tietoja); 3 - 8 kg/s HF (tietoja); 2 - 6 kg/s HCl (tietoja); <1 kg/s CO (tietoja) |
18.9. |
Purkautuneiden kaasujen kokonaismäärä, maksimi | 4,7 milj. tonnia* CO2; 3,9 milj. tonnia* SO2; 54 000 tonnia* HF; 39 000 tonnia* HCl; < 4 900 tonnia* CO |
arvio 24.12. |
* Tähdellä merkityt lukemat ovat kirjoittajan itse laskemia suurpiirteisiä arvioita vanhempien mittausten perusteella.
Kuva: Automaattisesti päivittyvä ennuste purkauspilven sijainnille kuluvalle päivälle. Koko maan ajantasaiset myrkkykaasupitoisuudet ja -varoitukset näkee nyt listattuna oivasti yhden linkin takaa.
Muutaman milligramman rikkidioksidipitoisuudet voivat aiheuttaa pahojakin hengityselinongelmia, mutta hengenvaaraa niistä ei kuitenkaan vielä ole. Purkauspilven vaikutusalueelle joutuvia kehoitetaan siirtymään sisätiloihin ja sulkemaan ikkunat ja ovet. Altistuneiden tulee välttää raskasta liikuntaa ja muutoin tehostunutta hengitystä.
Rikkidioksidipitoisuudet ovat kohonneet toistuvasti hälyttäviksi ympäri saarta, etenkin Itä- ja Pohjois-Islannissa, mutta piikit ovat olleet yleensä vain hetkellisiä. Kaakkois-Islannin Höfnissä tilanne on ollut toistuvasti kuitenkin erittäin huono pidempiä aikoja. Siellä mitattiin 26.10. erittäin myrkyllisiä 9 - 21 mg/m3 pitoisuuksia, ja luvut pysyivät yli milligrammassa kolmatta päivää. Vain muutamaa päivää aiemmin (21.10.) siellä mitattiin vuorokauden aikana pitkään kestänyt tukala 1,0 - 5,4 mg/m3 pitoisuus, joka huipentui vielä illan 6,1 mg/m3 mittaukseen.
Ohjeiden mukaan mitatut pitoisuudet lasketaan jo hyvin haitallisiin. Määrä ei ole hengenvaarallinen, mutta aiheuttaa varsin voimakasta ärsytystä lähes kaikille ilmaa hengittäville. Kaikkia alueen asukkaita kehoitettiinkin pysymään sisätiloissa sunnuntain ajan ja välttämään tuulettamista ja koneellisen ilmastoinnin käyttöä. Määräys koski erityisesti asuntoja, joissa on lapsia tai sairaita. Alueen lääkärit ovat päivystäneet puhelimessa, mutta tiettävästi vakavilta sairastapauksilta on vältytty. Viranomaiset ilmoittivat myrkkypilvestä sekä median että yleisen tekstiviestipalvelun kautta.
Mývatn-järven rannalta mitattiin 1.10. myös voimakkaita SO2-pitoisuuksia (5,8 mg/m3), joiden yhteydessä havaittiin myös harvinaisen korkeita määriä rikkivetyä - sitä kaasua, joka antaa aromin mädälle kananmunalle. Islannin väkirikas lounaisosa sijaitsee kauempana purkauspaikasta, ja siellä suurin mitattu lukuarvo onkin tähän mennessä ollut vain 3,4 mg/m3 (16.10.). Rikkidioksidipilvi vaivasi aluetta kuitenkin lähes kaksi viikkoa putkeen.
Kuva: Sinertävä purkauspilvi lounaisen Islannin yllä. Reykjavik sijaitsee länsirannikolla, kapean vuonon ja niemimaan välillä. Lähde: Geotieteiden instituutti, Islannin yliopisto.
Itse purkauspaikalla tilanne on paljon vaarallisempi kuin asutuilla seuduilla. Kaasupitoisuudet ovat ajoittain hengenvaarallisia ja vaihtelevat voimakkaasti paikallistuulten pyöriessä. Alueella oleskelevilla täytyy olla mukanaan kaasunaamarit ja -mittarit. Siltikin seudulta on jouduttu poistumaan toistuvasti myrkkykaasujen määrän noustessa äkillisesti.
Purkauspilven rippeitä havaittiin syyskuussa jopa Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa asti. Aiemmin savu ja kohonneet SO2-pitoisuudet on huomioitu paitsi Islannissa, myös ympäri Skandinaviaa, Norjasta Länsi-Lappiin. Myrkkykaasut eivät kuitenkaan vielä aiheuta minkäänlaista vaaraa Islannin ulkopuolella.
Purkauspilvi nousee muutaman kilometrin korkeuteen, mutta laskeutuu kauempana jälleen takaisin lähelle maata. Pilvi yltää selkeästi näkyvänä 50 - 100 km etäisyydelle, ja erottuu sen jälkeen lähinnä usvana. Pilven väri voi vaihdella kirkkaan sinertävästä tumman ruskehtavan keltaiseen. Haju ei välttämättä tunnu ennen kuin vasta kohdalla.
Kuva: Kaasupilvi värjää Reykjavikin auringonnousut punaisiksi. Kuva: Visir / Vilhelm Gunnarsson
Yli 0,6 mg/m3 pitoisuutta pidetään terveydelle haitallisena. Jos pitoisuus on yli 1,3 mg/m3, WHO:n mukaan altistus ei saisi jatkua yli vuorokautta. Lyhytaikaisesti (enintään 15 min) kärsii altistua vieläkin suuremmille 2,6 mg/m3 pitoisuuksille. Jos rikkidioksidin määrä vielä tuosta kasvaa, paikalta tulee pyrkiä poistumaan mahdollisimman pian. Kyse ei kuitenkaan ole aivan heti hengenvaarasta. Pitoisuuden noustessa kymmeniin milligrammoihin kuutiossa ärsytys limakalvoilla ja silmissä nousee pahaksi. Muutamassa sadassa se on jo sietämätöntä. Vasta kun puhutaan grammoista kuutiossa, myrkkymäärä johtaa shokkiin ja kuolemaan. Lisätietoa voi katsoa vaikkapa englanninkielisistä ohjeista rikkidioksidipäästöjen varalle.
Kaasumääriä ilmoitetaan joskus massana tilavuusyksikössä (mg/m3), toisinaan taas miljoonasosina (ppm). Niiden suhdeluku on suurpiirteisesti kolme: 3 mg/m3 SO2-pitoisuus on noin 1 ppm.
3. Kaldera - Bárðarbungan päävuoren suuri vajoama
Kuva: Bárðarbungan kalderan vajoama 7.9. Myös kalderan kaakkoispuolelle syntynyt vajoamalinja on selvästi näkyvissä. Lähde: Geotieteiden instituutti, Islannin yliopisto.
Bárðarbungan kalderan pohja vajoaa tasaiseen tahtiin, noin 35 cm/vrk. Vajoama on mittavin Islannissa mitattu, sitten vuoden 1875 - lue tästä lisää historiaosuudesta. Kalderan vajoamaa seurataan GPS-mittausten avulla.
Vajoama liittyy magman liikkeisiin maan alla. Yksinkertaistettuna kalderan pohjan kivi "kelluu" muutaman kilometrin syvyydessä olevan magmasäiliön päällä - tai ainakin mukailee sen liikkeitä. Magmasäiliö syöttää sulaa kiveä intruusioon ja sitä kautta purkauspaikalle. Kalderaa peittävä jäätikkö seuraa alla olevan kallion liikkeitä. Kallio ja jäätikkö siis toimivat käytännössä lisäpainona, joka auttaa magmaa pumppaantumaan intruusioon. Suurin magmaa liikuttava paine tulee kuitenkin syvältä maan sisästä.
Kalderan vajoama numeroina:
Mitattu asia | Lukuarvo | Mittausaika |
Vajoaman syvenemistahti | 10 - 15 cm/vrk | 9.1. |
Vajoaman syvyys | 59 m | 30.12. |
Vajoaman kokonaistilavuus | 1,7 km3 | 18.12. |
Kalderapurkausta ei ole vielä tapahtunut. Vajoaminen ja romahtelu voivat kuitenkin johtaa sellaiseen. Mikäli kalderassa tapahtuu purkaus nyt, vaikutukset voivat olla katastrofaaliset.
Viranomaiset valmistautuvat tähänkin mahdollisuuteen. Tutkijoiden ja valtionjohdon kriisityöryhmä ottaa suurpurkauksen vakavasti.
Purkaus päävuorella synnyttäisi massiivisen tuhkapilven ja sulattaisi mittavasti jäätä. Kalderaa peittävä 700 metriä paksu jäätikkö vastaa noin 50 km3 vettä. Kaikki jää ei kuitenkaan purkauksessa sula, eikä sulavesistäkään pääse ympäröiville tasangoille kuin murto-osa. Kuitenkin jo alle kuutiokilometri vettä riittäisi mittaviin tulviin. Kaiken kukkuraksi ei ole selvää, miltä suunnalta kalderan reuna antaisi periksi - eli mihin suuntaan sulavesitulva vuorelta lähtisi.
4. Maanjäristykset
Maanjäristykset kertovat kallion repeilystä ja liikkeistä. Niitä sattuu nyt pääosin kahdella alueella: ympäri Bárðarbungan kalderaa sekä intruusion varrella, aina Holuhraunin purkauspaikalta jäätikön alle saakka.
Kalderassa järisee lähes jatkuvasti ja voimakkaasti. Siellä sattuu päivittäin n. M4-M5 järistyksiä. Ne johtuvat kalderan pohjan nytkäyksittäisestä vajoamisesta. Yhteensä vuorella sattuu 70 - 120 järistystä vuorokaudessa. Yli M5 järistyksiä on sattunut jo lähes sata. Suurten järistysten yhteydessä kalderan vajoamistahti usein kiihtyy hetkellisesti. Samalla muu järistysaktiivisuus voi vaimeta sekä tahdiltaan että suuruudeltaan. Tämä lyhytaikainen muutos liittyy lähinnä kalderan kiven dynamiikkaan, eikä suoraan liity magmaattiseen aktiivisuuteen.
Intruusion alueella taas sattuu nyt noin 20 järistystä päivässä, pääosin purkauspaikan ja Dungjujökull-jäätikön alla. Tällä hetkellä intruusio ei enää pitene eikä levene, vaan toimii käytännössä maanalaisena jokena sulalle kivelle. Magmasäiliöstä pumppautuva magma kulkee muutaman metrin levyistä rakoa pitkin ja purkautuu suoraan ulos Holuhraunin alueella.
Aluksi intruusion järistystahti oli jopa 1000 - 1500 kpl/vrk (ja kymmeniä kilometrejä pidemmällä alueella). Järistysten syy oli magmaintruusio, sulan kiven muodostama, alati pituutta venyvä kiila. Lisämagman pumppaantuessa intruusioon paine ja jännitteet syvällä maan alla lisääntyivät. Tämä johti kallion repeilyyn, ja magma pääsi etenemään. Intruusio alkoi muodostua elokuun puolivälissä, lähtien liikkeelle Bárðarbungan keskuskalderan alapuolella olevasta magmasäiliöstä. Intruusion pituus on nyt yli 40 kilometriä.
Maanjäristysten tiheydestä voidaan joskus päätellä, milloin purkaus on alkamassa. Magman noustessa vauhdilla ylöspäin syntyy ns. harmonista värähtelyä. Joissain tapauksissa tällaisen tärinän voi jopa kuulla matalana huminana.
Islannin Ilmatieteen laitos tarkkailee järistysten magnitudia ja sijaintia aktiivisesti.
5. Jäätikön sulaminen pohjalta
Bárðarbungan kaakkoispuolen jäätikkö on sulanut merkittävästi kahdesta kohdasta. Viimeiset raportit niistä on annettu marraskuun lopulla, joten tarkasta tilanteesta ei juuri nyt ole tietoja.
Vajoamien syvyydet olivat viime tietojen mukaan n. 20 ja 30 metriä. Jäätä suli niiden kehittyessä arviolta 2 m3/s eli 180 000 m3/vrk. Sulatusteho on muutamia satoja megawatteja. Sulavesi kulkeutui Skjálfandafljót ja Jökulsá á Fjöllum -jokiin, mutta määrä on näiden virtaamaan verrattuna liian pieni ollakseen havaittava.
Sulamisen oletetaan johtuvan kuuman veden liikkeistä jäätikön alla kalderan lähettyvillä. Merkkejä jäätikönalaisesta laavapurkauksesta ei ole. Veden pääsy magmasäiliön tai -intruusion lähelle on helpottunut alueen kallion rakoilun ja romahtelun myötä.
Jäätikkövajoamien muutoksista raportoitiin 27.10. ensimmäistä kertaa runsaaseen kuukauteen. Jo syyskuusa kerrottiin aiemmin jäätiköltä löytyneiden useiden vajoamien kehityksen loppuneen, niistä lisää alla. Ne oli havaittu elo-syyskuun vaihteessa.
Kaikki vajoamat ovat johtuneet joko laavan tai kuuman veden purkauksista, jotka ovat sulattaneet satoja metrejä paksua jäätä pohjasta. Jökulsá á Fjöllum -joen virtaama ei ole koko kahden kuukauden aikana kasvanut merkittävästi, joten yksikään jäätikönalainen episodi ei ole ollut merkittävä. Ajoittain joen vedestä mitattu sähkönjohtokyky on kuitenkin muuttunut. Tämä johtunee vulkaanisten materian lisääntymisestä jokivedessä.
5a: Dyngjujökull-jäätikön laidalta, suoraan intruusion yläpuolelta löydettiin 6.-9.9. kolme vajoamaa. Ne sijaitsevat 10, 6 ja ? kilometrin päässä jäätikön reunasta. Suurin vajoamista on vähintään 35 metriä syvä. Maanjäristykset keskittyvät yhä näiden painaumien ja Holuhraunin purkauspaikan välille. Tämä voi tarkoittaa magman pyrkivän purkautumaan lähitulevaisuudessa(kin) juuri tuolta alueelta.
5b: Bárðarbungan kaakkoisrinteellä on vanhempi ja suurempi, kilometrin leveä ja 5 - 6 km pitkä vajoamaketju. Viereisellä kartalla se on merkitty punaisilla rasteilla. Vajoamaketju löydettiin 27.8., ilmeisesti jo jokin aika sen synnyn jälkeen. Jäätikön sulamisvedet valuivat jäätikön alla sieltä etelään, Grímsvötn-tulivuoren kalderassa sijaitsevaan järveen. Sulavedet lisäävät jonkin verran tulvauhkaa Vatnajökull-jäätikön eteläpuolella.